Annoin miehelle luvan "pettää"

134: Jos näin kävisi minulle, luotan kyllä mieheeni, että minä ja lapset ovat tässä ensisijaisessa asemassa eikä hän käy bilettämässä muualla. Ei käynyt silloinkaan, kun olin sairas. En minä minkään hirviön kanssa sentään suhteessa ole, jossaa ei tueta toinen toistamme ja mies juoksee bilettämättä, kun kotona odottaa sairastunut nainen pienen lapsen kanssa.

Meillä sama puolin ja toisin.

N22

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:22"]

134: Jos näin kävisi minulle, luotan kyllä mieheeni, että minä ja lapset ovat tässä ensisijaisessa asemassa eikä hän käy bilettämässä muualla. Ei käynyt silloinkaan, kun olin sairas. En minä minkään hirviön kanssa sentään suhteessa ole, jossaa ei tueta toinen toistamme ja mies juoksee bilettämättä, kun kotona odottaa sairastunut nainen pienen lapsen kanssa.

[/quote]

pahoittelut kirjoitusvirheitä, kännykällä vaikea kirjoittaa. Piti kirjoittaa, että "mies juoksee bilettämässä". 

ei ne avoimen suhteen miehet ole sen kylmempiä tai julmempia kuin muutkaan.

Olen samaa mieltä 127:n kanssa. Olen itsekin ihastunut pitkän parisuhteeni aikana toiseen hetkellisesti, ja vaikka en edes alkanut viritellä tämän toisen kanssa mitään, niin pelkkä yksipuolinen ihastuminenkin jo vaikutti negatiivisesti suhteeseeni mieheni kanssa. Huomasin, että en välittänyt miehestäni niin paljon, en panostanut suhteeseemme samalla tavalla, ja kyllä, rakastin miestäni vähemmän tänä aikana. Voi tietysti olla, että jotkut pystyvät rakastamaan useampaa ihmistä samaan aikaan täysillä, mutta itselläni on selkeästi vain rajattu määrä rakkautta jaettavana. Mieluummin rakastan yhtä miestä täysillä, kuin puolivaloilla useampaa. Jos sinä ap pystyt rakastamaan miestäsi yhtä paljon kuin aina ennenkin avoimesta suhteesta huolimatta, niin siitä vain.

Kuitenkin minua ärsyttää tässä keskustelussa välitetty mielikuva, että ap:n suhde olisi jollain tavalla parempi kuin meidän muiden. Kun sanot, että haluat miehesi olevan koko ajan onnellinen ja ettet halua rajoittaa häntä mitenkään, ja että tämähän nyt on sitä oikeaa rakkautta yms, kuulostaa siltä, että minun yksiavioinen parisuhteeni olisi jollain tavalla huonompi ja että en rakastakaan miestäni niin paljon kuin sinä rakastat omaasi. Minä puolestani en pidä omaa parisuhdettani parempana kuin sinun avointa suhdettasi. Se, etten itse pysty samaan kertoo vain sen, että olen erilainen ihminen kuin sinä, mutta en silti sano, ettetkö voisi rakastaa miestäsi yhtä paljon kuin minä rakastan omaani.

En ole epäillyt kenenkään rakkautta toisia kohtaan. Minä tunnen mieheni ja itseni, ja meille ihmisinä tämä suhdemallli toimii paremmin. Pidän tätä mallia parempana MEILLE. Joillekin sopii paremmin yksiavioinen suhde. en ole missään vaiheessa sanonut, ettei muut rakasta miehiään yhtä paljon kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:14"]En ymmärrä eikä miehenikään ymmärrä. Kysyi, että miksi pitäisi toisten kanssa olla, kun me teemme noita yhdessä? Miksi mennä muita suutelemaan ja sekstailemaan muita?
[/quote]

Koska en minä ainakaan jaksa jyystää koko ajan samaa miestä.

Jos vaikka syö omaa lempiruokaansa joka ikinen päivä, siihen kyllästyy ja puutuu. Alkaa jopa välttelemään syömistä kokonaan. Pieni hetkenkin vaihtelu saa taas sen lempiruuan maistumaan aivan eri tavalla.
[/quote]
--------
En nyt vertaisi elämäni rakkautta lempiruokaan :D Toisekseen, kumpikaan meidän parisuhteessa ei koe rajoittavansa toistensa seksuaalisuutta. Olemme yhdessä vain ja ainoastaan toistemme kanssa. Ja sen vuoksi, että tämä ajatusmalli vastaa molempien arvoja eikä meillä ole tarvettä käydä vieraissa. Kokeilemme halujemme mukaan kaikkea yhdessä, eikä meillä tylsää ole. Kumpikaan ei rajoita toista tai kahlitse suhteeseen. Flirtti muille ja vitsit on ihan normaalia. On eri sukupuolen kavereita eikä se haittaa. Mutta seksi on meille se ainut, todellinen ja intiimi yhdistävä tekijä. Meille se on muutakin kuin lihallisten halujen tyydyttämistä. Jos mies joskus rakastuu toiseen, annan hänen mennä. En pakota olemaan kanssani. Mutta meillä emme ole kyllästyneet sillä seksi on mahdollisuus tuntea toinen syvällisemmin. Tämä ratkaisu toimii meille. Vapaasuhde taas voi toimia jonkun muun parin kohdalla ja minulle se on Ok. En silti koe tarvetta tulla vähättelemään toisten parien ratkaisuja. Oli se sitten yhdessä sängyssä pysyminen tai hyppiminen sängystä sänkyyn. Ihmiset on erilaisia.

140: en ole vähätellyt kenenkään toisen ratkaisua vaan perustellut omaani, kun joillakin on täällä ollut jostain syystä todella agressiivinen ja katkera suhtautuminen asiaan (ei sinulla).

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:39"]

halveksin sitä, ettei ihmisellä itsellään ole kontrollia sitoutua yhteen ihmiseen.

[/quote]

Aika harvalla on kontrollia, kun miettii miten paljon ihmiset nykypäivänä pettää ja miten monet parisuhteet siihen kaatuu. Ap ja miesystävänsä ovat vain päättäneet olla asiasta avoimia.

[/quote] Tässä tuli tän keskustelun järkevin kommentti.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:07"]140: en ole vähätellyt kenenkään toisen ratkaisua vaan perustellut omaani, kun joillakin on täällä ollut jostain syystä todella agressiivinen ja katkera suhtautuminen asiaan (ei sinulla).
[/quote]
-------
141, joo. Sinulta on tullut asiallista tekstiä. Mutta varmaan huomasit että monelta tuli melkoista paskaa niskaan. Ymmärrän jos jotkut haluaa vapaaseen suhteeseen. Kuten edellinen jo kommentoi, kontrollia kun nykyihmisellä ei näytä olevan ja suhteet kaatuu siihen. Niin miksei sitten ole asiasta avoin? Varmasti toimii paremmin kuin se että pettää ja eroaa sen vuoksi. Eri ratkaisut toimivat eri parisuhteissa. Tärkeää vain löytää kumppani, joka on samaa mieltä asiasta.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:40"]

Meillä oli tuollainen tilanne, kun ihastuin suhteen ulkopuoliseen. Terapiassa mies näki haavoittuvaisuuttani, josta minun oli ollut vaikeaa puhua muuten koska en edes itse käsittänyt itseäni ja olemme saaneet suhdetta sillä eteenpäin. En halunnut ihastua, mutta se vain tuli, pum, aivan mieletön tunne jota oli todella vaikea hallita. Jos mieheni olisi silloin näyttänyt mulle ovea se olisi ollut tosi huono. Kyllä myös hänelle. Häntä ei ilmeisesti loukannut se, että ihastuin toiseen, mitä pidän täysin käsittämättömänä, mutta emme tuosta tosiaan lähteneet sitten kehittämään suhdetta avoimeksi. Ideana oli, että mä höyryilen höyryämoseni, mutta pysyn mieheni kanssa. Mieheltä tämä vaati paljon, mutta kun tosiaan ei omien sanojensa mukaan kokenut hätää missään vaiheessa. Seksiin asti ei päädytty, mutta se johtui aika paljon myös tästä kolmannesta osapuolesta, on todella vaikea sanoa, mikä ois ollut tilanne, jos hänelle olisi sopinut. Huh huh.... Menin aika keskeneräisenä naiseudessani tähän suhteeseen, joten katson sen olevan suuri syy koetulle tilanteelle (siis isot tunteet ulkopuolista (vanhaa keskenjäänytttä juttua) kohtaan.)

106

[/quote]

Meilläkin on ollut tilanne, jossa itse ihastuin suhteen ulkopuoliseen ja halusin kertoa asiasta miehelleni, koska en usko niin suurien salaisuuksien pitämisen johtavan hyvään suhteeseen. En kuitenkaan lähtenyt juoksemaan tämän ihastukseni perässä, vaan keskityin rakentamaan suhdetta mieheeni johon olin (ja olen) sitoutunut. Ihastus meni sillä ohi. Olen onnellinen, ettei mieheni jättänyt minua sen vuoksi, se olisi ollut turhaa. Mutta jos olisin aloittanut seksuaalisen suhteen ihastuksen kohteen kanssa, enpä tiedä miten olisi käynyt. Luultavasti se olisi ollut miehelle liikaa, vaikka hän nyt väittääkin ettei häntä haittaisi vaikka minäkin harrastaisin seksiä muiden kanssa. Tai sitten minä olisin hullaantunut siihen toiseen mieheen niin paljon, että oma olisi lakannut kiinnostamasta riittävästi, jotta suhdetta olisi jaksanut ylläpitää.

Jälkikäteen katsoen olen sitä mieltä, että sitoutumispäätös ja se, että laitoin homman omalta osaltani poikki jo ennen kuin siitä tuli sietämättömän houkuttelevaa, pelasti suhteemme. Siksi en oikein pysty uskomaan siihenkään, että suhteemme kestäisi mieheni sivusuhteen.

127

En jakele miehelle kieltoja enkä lupia. Hän on vapaa valitsemaan tekemisensä, kuten myös minä. Joillakin teoilla saattaa olla seuraukset siihen mitä minä teen tai mitä hän tekee seuraavaksi.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:46"]

Olemme me siitä puhuneet, että mitä jos toinen ihastuu. Mitään vakavempia ihastumisia ei ole matkaan tullut. On mielestäni eri asia ensin ihastua ja tämän jälkeen toivoa avointa suhdetta, kun ihastua avoimen suhteen myötä. Kyllä meilläkin siitä silloin juteltaisiin, että miten edetään. Haluaako mies pistää ihastuksen kanssa pelin poikki ja jos ei niin, silloinhan ei olisi oikein vaihtoehtoa kuin katsoa, mihin se johtaa. En ole koskaan nähnyt itseäni polyamorisessa suhteessa, mutta ei kai sellaistakaan voi sulkea pois. Tosin tämä kaikkihan vaatisi sen, että mies edelleen rakastaisi minua. Mutta koska tätä ei ole omalle kohdalle sattunut, en voi asiaan ottaa sen tarkemmin kantaa :(

[/quote]

Suosittelisin kuitenkin lämpimästi, että puhutte asian selväksi jo ennen kuin olette tuossa tilanteessa.

Minullakin oli hyvä, poikkeuksellisen luotettava, rehellinen ja avoin mies, jonka moraaliin ja kykyyn huomioida minut luotin kuin vuoreen. Ystäväni kadehtivat suhdettamme ja kyselivät, mistä noin hyviä miehiä löytyy. Tätä jatkui kymmenen vuotta. Mutta kaikki muuttui kun mieheni ihastui tuohon toiseen. Yhtäkkiä on kuin olisin aivan vieraan ihmisen kanssa. Tämä uusi, outo mieheni mm. syyllistää minua asioista, jotka eivät mitenkään voi olla minun syytäni, ja pyrkii tätä kautta saamaan itselleen vipua "neuvotteluissa", joissa minua yritetään painostaa hyväksymään miehelleni seksuaalinen suhde tuon toisen naisen kanssa. Se mies, jonka kanssa lähdin suhteeseen, ei ikimaailmassa olisi voinut toimia näin. Tai en uskonut, että voisi. Mies on mennyt jotenkin aivan sekaisin, mutta ei itse ymmärrä käyttäytyvänsä mitenkään eri tavalla kuin aikaisemmin. Itse asiassa minusta ei enää edes tunnu siltä, että olisimme pari. Mies on ikään kuin jo jättänyt minut, melkein kaikilla muilla tavoilla paitsi konkreettisesti muuttamalla eri osoitteeseen (no joo, ja seksi toki kelpaa edelleen).

Mieheni on ehdottanut myös polyamorista suhdetta meidän kolmen kesken. Mutta minä en voi ajatella aloittavani syvää ihmissuhdetta muiden kuin itse valitsemieni ihmisten kanssa. Siitä syystä en myöskään tule koskaan aloittamaan suhdetta sellaisen henkilön kanssa, jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Jo siinä joutuisin aivan liiaksi toisen, minulle vieraan ihmisen tunteiden, tarpeiden ja aikataulujen armoille. Tasapainoinen kolmiosuhde minulle sopisi kyllä, mutta se toki edellyttäisi että olisin itsekin ihastunut tähän mieheni ihastuksen kohteeseen ja hän minuun. Lisäksi edellyttäisin erittäin pitkälle kehittyneitä ihmissuhdetaitoja kaikilta osapuolilta. Koska miehelläni ei sellaisia näköjään ole (vaikka aiemmin olen luullut toisin), en voisi tuohonkaan järjestelyyn juuri hänen kanssaan ryhtyä vaikka periaatteen tasolla minulla ei mitään sellaista vastaan olekaan.

Kannattaa vielä muistaa sekin, että seksin harrastaminen on ihan biologisella tasolla ihastumista aiheuttava mekanismi. Teidän siis tosiaankin kannattaa miettiä sitä, mitä teette kun jompi kumpi ihastuu. Ellette sitten halua yrittää hallita riskejä sitä kautta, että valitsette seksikumppaneiksi ainoastaan mahdollisimman epäviehättäviksi kokemianne henkilöitä, jolloin ihastuminen ei ole todennäköistä.

Tarkoitukseni ei ole dissata suhdettanne, olen vain omien äärimmäisen ikävien kokemuksieni johdosta huolissani myös muista, jotka saattavat ymmärtämättömyyttään olla joutumassa samantapaiseen tilanteeseen. Oma suhteeni olisi mielestäni todellakin ollut sen arvoinen, että sen jatkuvuutta olisi yritetty hieman enemmän kunnioittaa ja priorisoida oman lyhyen aikavälin impulsiivisen elämyshakuisuuden yli.

127

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 21:23"]

Tuollaista vakavempaa ihastumista on vain hyvin vaikea puhua etukäteen auki. Meillä ne seksikumppanit ovat jääneet usein ihan yhden illan jutuiksi eikä juuri sen vakavemmiksi, joten lievät ihastumisetkin ovat jääneet sille tielleen. Voimmehan sen tietysti etukäteen sopia ja päättää, mitä sitten tehdään, jos toinen ihastuu tulisesti, mutta en usko siinä tilanteessa sopimusen pitävän. Silloin pitänee tilanteen vain antaa olla (antaa miehen siis mennä, jos on mennäkseen). En usko, että toiseen rakastumista voi erityisen hyvin päätöksillä estää.

Enkä tiedä oikein mitä teidän tilanteessa tulisi tehdä. Tilanne vaikuttaa ikävältä ja hankalalta ja tuntuu, ettei ihastus ole laantumassa kovin helposti. Seksuaalisuhteen aloitus tuollaisessa tilanteessa johtaisi itselläni ainakin rakastumiseen. 

[/quote]

Olen samaa mieltä siinä, että rakastumista ei voi omalla valinnalla estää. Mutta sen voi kuitenkin valita, rajaako omaa toimintaa jotenkin jo etukäteen. Se, mitä tekee, kuitenkin vaikuttaa siihen, miten tunteet kehittyvät. Sitä juuri mielestäni on avioliitossa tarkoitettu sitoutuminen, että valitsee itse olla toimillaan edistämättä muiden ihmissuhteiden ajamista oman liiton yli. Tällaista sitoutumista tarvitaan varmasti lähes jokaisessa liitossa jossakin vaiheessa, jos mielii saada kestävän liiton.

Tuo, mitä kuvailet, on sitten toinen tapa suhtautua parisuhteisiin: ei sitouduta, vaan ollaan yhdessä niin kauan kuin huvittaa ja erotaan ensimmäisen vähemmän huvittavan jakson tullessa. Ihan validi tapa toki sekin, mutta itse en ainakaan lapsia voi hankkia tuollaiseen suhteeseen, ja kieltämättä vituttaa ankarasti, että mies oli suhteemme alkuvuosina kanssani samaa mieltä sitoutumisen tärkeydestä ja merkityksestä (itse asiassa hän oli meistä se, joka noista enemmän puhui), mutta nyt kun sitä sitoutumista sitten oikeasti tarvittaisiin niin mieli onkin muuttunut 180 astetta. Lapsiakin mies haluaisi. En tajua miten tässä kävi näin ja miten saan hänet ymmärtämään, että hän yrittää sekä syödä kakun että säilyttää sen, ja että tällainen ei ole mahdollista ainakaan minun kanssani.

Onnea teille parisuhteeseenne. Toivottavasti se ei pääty kyyneliin, kuten meillä on käymässä.

127