Miksi noissa nuorten mielenterveyttä käsittelevissä jutuissa on aina sellaisia virkeän ja siistin näköisiä nuoria?

”voimakkaasti lääkittyjä, psykoosista kärsiviä”

Oisko sekin, että tuossa kunnossa olevia voisi olla vaikea ja eettisesti arveluttavaa haastatella?

Itse olin suljetulla ollessani jossain haastatteluryhmässä, ja minua pyydettiin siihen nimenomaan hyvien sosiaalisten taitojen vuoksi ts. osasin kuvailla ja kertoa olostani selkeästi ja loogisesti.

Aikuinen mt- työssä kirjoitti:

Johan on kumma vaatimus! Kun ongelmat ovat ns. päällä, kuka silloin haluaa julkisuutta? En tunne ketään joka oikeasti näin toivoisi. Sitäpaitsi mt- ongelmia on niin monenkirjavia. Eivät ne aina ulospäin näy.

Kyllä kunnon mt ongelma näkyy ulospäin, sellanen kun koko maailma on potkinut päähän. Haukuttu ja murrettu ja lopuksi jopa piesty. Se näkyy naamassa kun on viety äärirajoille. Ettehän te sellasia naamoja edes uskaltaisi laittaa lehteen. Sellasta ei enää hoideta napeilla vaan henkilön ainoa vaihtoehto on syrjäytyä tästä maailmasta. Raamattu sanoo: ''Jos maailma vihaa sinua, niin muista että se vihasi minua ensiksi'' - Jeesus

Toimittaja voi valita haastateltavat omasta näkökulmasta ja korostaa omia tai tuottajan mielipiteitä. Avun saaminen ei todellakaan ole helppoa eikä sinne terapiaan noin vain mennä. Korona tietty vaikuttaa, mutta sekä terveys- että sosiaalipuolella on minun ja lapsen tapaamisia peruttu toistuvasti, ihmiset vaihtuu, asioita ei muisteta. Päivystykseen ei halua eikä sinne haluta kun äärimmäisessä hädässä, silti psyk sh nimitti päivystyskäyntiä siellä "pyörähtämiseksi". Ainakin julkisella puolella vastaanottoa odottavat ihmiset eivät ole siistejä, oma-aloitteisia lukiolaisia, meitä on aika kirjavaa porukkaa siellä edustettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa. Kaikenlaiset ruuhkasuomen kultalusikka suussaan syntyneet taideopiskelijat uhriutuu kilvan mediassa, milloin mistäkin. Samaan aikaan jossain kainuussa syrjäytyneet ja mielenterveysongelmaiset nuoret miehet vetävät itsensä oksaan killumaan, tai ajavat kallioleikkaukseen, eikä ketään kiinnosta.

Tässäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Toimittaja voi valita haastateltavat omasta näkökulmasta ja korostaa omia tai tuottajan mielipiteitä. Avun saaminen ei todellakaan ole helppoa eikä sinne terapiaan noin vain mennä. Korona tietty vaikuttaa, mutta sekä terveys- että sosiaalipuolella on minun ja lapsen tapaamisia peruttu toistuvasti, ihmiset vaihtuu, asioita ei muisteta. Päivystykseen ei halua eikä sinne haluta kun äärimmäisessä hädässä, silti psyk sh nimitti päivystyskäyntiä siellä "pyörähtämiseksi". Ainakin julkisella puolella vastaanottoa odottavat ihmiset eivät ole siistejä, oma-aloitteisia lukiolaisia, meitä on aika kirjavaa porukkaa siellä edustettuna. 

Valitettavasti tämä on ihan totta ja mielestäni syö journalistista uskottavuutta. Kaikki on kuvattu hyvinvoivan keskiluokan näkökulmasta tai sen pirtaan sopivasti. On toki eräitä poikkeuksia, mutta silti minusta tuntuu että tämä suuntaus on korostunut ja tosiaan näkyy hyvinkin selvästi vaikkapa mielenterveyttä käsittelevissä jutuissa. 

Samasta syystä kuin terapeutit ottaa mieluummin niitä siistejä elämänsä hallinnassa olevia helppoja potilaita kuin epäsiistejä, huonossa kunnossa olevia vaativia potilaita.

Taitaa journalistin ohjeet tulla esteeksi tosi huonokuntoisia haastatellessa...

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kuin terapeutit ottaa mieluummin niitä siistejä elämänsä hallinnassa olevia helppoja potilaita kuin epäsiistejä, huonossa kunnossa olevia vaativia potilaita.

Koska eivät jaksa niitä huonokuntoisia, on liian raskasta. Lukijatkaan ei jaksa sitä. Siksi mieluummin se hiuksensa pessyt, hoikka lukiolaistyttö puhumaan opiskelupaineista kun pitää valmistautua lääkikseen. Ei sitä ylipainoista, huonosti pukeutunutta ongelmakimppua, jolla on oppimisvaikeuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa journalistin ohjeet tulla esteeksi tosi huonokuntoisia haastatellessa...

Toki näin, mutta voisihan sitä kokeilla haastatella sellaisia jotka ovat toipuneet riittävään kuntoon. He jäävät ihan pimentoon ja väitän, että se on tietoinen päätös toimittajien osalta, mutta ei siitä syystä että se olisi eettisesti arveluttavaa, vaan siksi että se ei kiinnosta eikä myy.

Yleensä henkilöllisyys suojataan, ei näytetä naamaa, voidaan äänikin muuntaa, jos mt-asiasta sairauden aikana/sairaudesta parannuttua puhutaan.

Sä vaan nyt muistat ne siistit nuoret jostain yksittäisjutusta.

Sairastaminen on yksityisasia, mutta jos haluaa niin kyllä sen haastattelun voi kasvottomankin tehdä.

No eiköhän myös sairas ihminen vähän laittaudu sitä kuvausta varten, ihan niin kuin tervekin. Ei hitto kuinka yksinkertaista porukkaa täällä on.

Mielenterveysongelmaisellakin on oikeus päättää, tuleeko julkisuuteen vai ei, ja jos tulee, niin milloin tulee, ja minkä asian tiimoilta.

Toiseksi, vakavistakin mielenterveysongelmista kärsivä voi hetkellisesti skarpata, ja siistiä itsensä kuvauskuntoon. Tuollainen haastattelutilanne voi myös piristää.

Joillakin voi se ulkonäöstä ja omasta hygieniasta huolehtiminen olla ainut asia, minkä vielä jaksaa tehdä. Se voi olla myös pakkomielteistä.

No jo on hitto vie kumma vaatimus.

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä nykyaika kun nuoret kauniit naiset päästetään ääneen kertomaan kokemuksista että saa klikkauksia tai katsojia niin rumat ja miehet jätetään sivummalle eikä heidän mielipide kiinnosta ketään. Esimerkiksi tämä etäkoulu ahdistus, se koskee pääasiassa nuoria naisia ja tyttöjä niin koko ajan uutisoidaan että koskee kaikkia ihan kuin tässä maassa ei olisi muita opiskelijoita kuin nuoria tyttöjä ja naisia

Miehet ja pojat eivät lähde haasteteltavaksi. Joku outo miehen malli tai muu esto, ei saa näyttää heikkoutta.

Itsekin ihmettelen, kun haastateltava masentunut kertoo olonsa olevan niin kauhea, että pääsee juuri ja juuri sängystä ylös, mutta kuitenkin hän näyttää freesimmältä kuin työssäkäyvä meikäläinen.

Mulla oli yksi vaikeimmista mt-sairauksista, joita on olemassa, mutta se oireilee vain hetkittäin. Näytin täysin normaalilta ja elämässä meni hyvin, kun jaksoin yrittää. Ikuiset arvet on jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yksi vaikeimmista mt-sairauksista, joita on olemassa, mutta se oireilee vain hetkittäin. Näytin täysin normaalilta ja elämässä meni hyvin, kun jaksoin yrittää. Ikuiset arvet on jollain tasolla.

Itse asiassa kuvakin löytyy yhdestä aihetta sivuavasta lehtijutusta. Tuskin siitä arvaisi, että mikään on vinossa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa. Kaikenlaiset ruuhkasuomen kultalusikka suussaan syntyneet taideopiskelijat uhriutuu kilvan mediassa, milloin mistäkin. Samaan aikaan jossain kainuussa syrjäytyneet ja mielenterveysongelmaiset nuoret miehet vetävät itsensä oksaan killumaan, tai ajavat kallioleikkaukseen, eikä ketään kiinnosta.

On taas vedetty älykääpiömäiset johtopäätökset.

Olen myös havainnut sellaisen ilmiön, että kun haastatellaan aikuista mt- ongelmista kärsivää, niin usein on kysymyksessä henkilö, joka on aikaisemmin menestynyt elämässään, kunnes tuli sairaus ja sitä oikein korostetaan. Ikään kuin olisi jotenkin hyväksytympää sairastua, kun on saanut elämässään jotain aikaiseksi. Ei meistä, joiden terveys on ollut heikoissa kantimissa aina, paljon kirjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös havainnut sellaisen ilmiön, että kun haastatellaan aikuista mt- ongelmista kärsivää, niin usein on kysymyksessä henkilö, joka on aikaisemmin menestynyt elämässään, kunnes tuli sairaus ja sitä oikein korostetaan. Ikään kuin olisi jotenkin hyväksytympää sairastua, kun on saanut elämässään jotain aikaiseksi. Ei meistä, joiden terveys on ollut heikoissa kantimissa aina, paljon kirjoitella.

Juuri näin. Minua häiritsee myös tällaiset asiat. Lukemalla rivien välistä huomaa kyllä ne arvopainotukset valitettavan selvästi.