Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Tämä tiivisti asian hyvin.
Nuori ja vähänkään nätti nainen on täysin eri asia kuin nuori mies.
Sille nuorelle naiselle tarjotaan vaikka mitä, olkoonkin että taustalla on usein toive saada seksiä. Apua, huomiota, drinkkejä, neuvoja, ystävyyttä. Se mies ei ole mitään. Mitään ei tarjota, mitään ei anneta, kukaan ei huomaa millään tapaa. Tilanne uudessa kaupungissa on aivan erilainen.
Siksi nekin nuoret ja nätit naiset jotka eivät ole tulevia self-made menestyjiä, muuttavat kaupunkeihin. Mutta mies joka ei pysty rakentamaan menestystarinaa itse, jää maaseudulle kaveriensa luokse.
Ootko tosissasi? Tämä on juuri miesten ongelma. Kaikki pitäisi kantaa teille eteen. Uutisväläys: ystävyys, neuvot, huomio ja tuki missään merkitsevässä muodossa on ihan kaksisuuntainen tie. Kun opitte antamaan niitä, niin saatatte saada myös. Kukaan ei ole niitä sulle velkaa, paitsi äitisi ja isäsi. Siksi kai sinne kammareihin jämähdätte.
Naisille se on yksisuuntainen tie.
Muistan kun muutin kaupunkiin opiskelemaan. Ykkösluokan tyttöjen ympärillä parveili uusia kavereita ja tutoreita tarjoamassa neuvoja, opettajatkin olivat mielin kielin. Jos he halusivat seurustella tai seksiä, se järjestyi sormia napsauttamalla.
Pojat olivat täysin näkymättömiä. Jos kysyi neuvoa niin "joo hei kattotaan myöhemmin on vähän kiire (opastaa tyttöjä)". Kavereita ei saanut ilman että tunki jalkansa oven väliin, jne. Sosiaalisissa porukoissa jäi täysin sen porukan yhden menestyjämiehen varjoon.
Tytöt olivat itsekin sitä mieltä että se oli ihan hullua. Osa oli muuttanut pieneltä paikkakunnalta, ja kaupungissa vähänkään nätimmät olivat kuin poptähtiä.
Riippunee alasta. Voin uskoa että jossain insinööriopinnoissa on juuri tuommoista. Minun ala on enemmän naisvaltainen, ja kyllä siellä pojat sai (ja saa vielä työelämässäkin) helposti huomiota, voisi sanoa että naisia parveili ympärillä. Että jos semmoista kaipaa niin esim. hoitajakouluun, sosiaalialalle tai melkein mihin vaan sote-puolen hommiin kannattaa suunnata, tai esim. opettajaksi tai muulle humanistiselle alalle.
Molemmilla aloilla sukupuolijakauma oli melko lähellä 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräkammarius on nykyään vallallaan erityisesti pääkaupunkiseudulla. Siellä on paljon ihmisiä, jotka, herraisä, eivät ole pystyneet koskaan asumaan isästään ja äidistään 20 km kauempana; ilmeisesti väliin jäävä sunnuntailounas isän ja äidin ruokapöydässä olisi elämän suuruinen katastrofi.
Täällä pienessä maaseutukylässä en tunne kuin yhden miehen, joka asuu 50-kymppisenä vanhempiensa talossa. Tavallisesti meillä päin miehet perustavat aika yleisesti oman yrityksen ja sen myötä reissaavat paljon ympäri maata ja naiset taas ovat yleensä terv. hoito- tai opetusalalla.
Kyllä meillä vanhukset kärrätään / haluavat omaan asuntoon keskustaan tai viimeisenä vaihtoehtona niille on hoitokodissa paikka. Ei niitä kyllä kotona katsella ja ihmetellä.
Koettakaa nyt siellä pk-seudulla päästä edes joskus vanhempienne kainalosta oikeasti pois.
Tuohan ei ole totta vaan pääkaupunkiseudulla asutaan maan keskiarvoa harvemmin vanhempien luon:
https://www.stat.fi/til/asas/2016/01/asas_2016_01_2017-10-11_tie_002_fi…
Tuo on 6 vuotta vanha tilasto ja kuten siitä näet, käyrät ovat tod. näk. jo kohdanneet pk-seudun ja maaseudun osalta ja maaseudulla ei nyt yleisesti asumistukeen haluta turvautua, koska monella seudulla työllisyys on huonoa (toki pk-seudun työttömyys-% ei ole lähelläkään parasta) ja pk-seudulle on enemmän työpaikkoja, joka mahdollistaa omilleen muuton.
Ongelma ei nyt varsinaisesti ole vanhempien luona asuminen vaan henkisesti vanhemmissaan roikkuminen. Pk-seudun työttömyys-% olettaisi, että väki lähtisi kiireellä töihin esim. Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle, joissa työttömyys-% on melkein puolet matalampi. Mutta ette pysty, kun kotiseudulta ei uskalleta mihinkään lähteä. Täällä maalla meiltäkin päin muutetaan jatkuvasti jonnekin päin Suomea, ei välttämättä pk-seudulle vaan enimmäkseen oman maakunnan isoimpiin kaupunkeihin.
Koettakaa nyt ryhdistäytyä ja napanuora irti!
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet voivat auttaa vanhempiaan remonteissa yms, tytöistä ei ole mitään apua.
He voivat huoletta muuttaa kaupunkeihin elämään kevytkenkäistä elämää
Kyllä ne on ne tytöt jotka sitten ajan myötä kantavat vastuun niistä vanhenevista vanhemmista ja heidän asioistaan. Ja usein sen peräkammarin vanhapojankin asioista, jos siskoja vaan löytyy.
Äitini veli asui vanhempiensa kanssa näiden kuolemaan asti. Arvatkaa, kuka hoiti kaikki vanhempien terveydenhuoltoon, hautajaisiin ja perinnönjakamiseen liittyvät asiat? No äitini. Ja arvatkaa, kuka on huolehtinut siitä, että tämä vanhaeno saa haettua sosiaaliapua ja pidettyä saamansa talon joten kuten asumiskelpoisena? No äitinipä tietenkin.
Aikoinaan olin kesätöissä vanhusten palveluyksikössä. Se, kuinka paljon niiden vanhusten luona pyöri tyttäriä ja kuinka paljon poikia oli ehkä suhteessa 5:1.
Veljeni asui vanhempien luona 30v ikään asti. Oli pelkkä duunari mutta säästi rahaa niin että osti 60k€ omakotitalon käteisellä ja siltikin jäi reilusti ylimääräisiä säästöjä.
Uskon että miehet ei häpeä tätä samalla tavalla kuin naiset. Naisetkin haluaisi mutta se sosiaalinen paine on naisille liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo mainittujen kulttuuriselitysten lisäksi osin syyt ovat biologisia.
Testosteronin korkea määrä ajaa miehiä ottamaan riskejä, esim. leikitään omalla terveydellä ja elinatavat päin prinkkalaa. Tai sitten pelataan kaikki yhden kortin varaan ja se ei kannakaan, esim. työpaikka lähtee alta ja ei kunnollista koulutusta saada muita töitä taantuvalla paikkakunnalla. Riskinottotaipumus myös kasvattaa jakauman ääripäitä: on huippumenestyneitä miehiä ja sitten näitä syrjään jääneitä.
Naiset taas osin biologisistakin syistä ovat tunnollisempia ja hoitavat hommat "järkevästi": kouluttautuvat, elävät terveellisesti ym. Englanniksi termi on conscientiousness, joka korostuu psykologisena piirteenä naisilla selvästi miehiä enemmän.
Siis se on riskinottoa että jää tuttuihin ympyröihin? :D
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei mammat passaa niinkuin poikiaan. Ei ole yhtä mukavaa ja haitallista vaihtoehtoa.
Tuo se on, äidit luovat poikaansa usein tiiviin suhteen, paapovat ja ripustautuvat ja estävät näin itsenäistymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ns. peräkammarityttö. Vanhempani ovat jo kuolleet, joten nyt asun talossa tyttäreni kanssa. Olen syntynyt tässä talossa. Läksin maailmalle 17-vuotiaana ja palasin nelikymppisenä yksinhuoltajana takaisin vanhempieni luo. Sitten meni 20 vuotta vanhempieni omaishoitajana. Asutaan pienellä paikkakunnalla kaukana palveluista.
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Hmm. Olen helsinkiläinen ja asun jopa samassa kerrostalossa, missä lapsuudenkotini sijaitsi. Vanhempani ja veljeni asuvat n 30 m päässä. Emme tietääkseni ole peräkammari-ihmisiä kukaan, jokainen on opiskellut akateemisen tutkinnon, mennyt töihin ja tehnyt uraa, mennyt naimisiin ja saanut omia lapsia ja meillä on mielekkäitä harrastuksia. Ja nyt me veljen kanssa käymme avustamassa ikääntyviä vanhempia mm kaupassakäynnillä. Joten eiköhän tämä asuinpaikan fyysinen sijainti ole vähän eri asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti asian oikeaa laitaa voisi lähestyä kysymyksellä, että miksi naisista jo lähes 90% napostelevat lääkkeitä mielenterveysongelmiinsa?
Asiaa voisi tietenkin lähestyä myös hämmästelemällä Suomen naismäärän vähäisyyttä: vuonna 2017 Suomessa psyykenlääkkeitä käytti m. 8% väestöstä. Jos ajatellaan, että yksikään mies ei Suomessa käytä lääkkeitä mielenterveysongelmiin, tarkoittaa tuo sitä, että meitä naisia on tässä maassa vain jotain 440 000. Milloin ja miten tällainen naiskato pääsi tapahtumaan?
”Brittiläistutkimuksen mukaan Suomessa masennuslääkkeitä käytetään kuitenkin väestön määrään suhteutettuna vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Suomessa luku oli noin 8 prosenttia, kun taas korkeimmillaan se oli Portugalissa, missä se oli 17 prosenttia.”
https://yle.fi/uutiset/3-10506161
Tai olisko kuitenkin niin, että sulla on niin suunnaton tarve haukkua ja halventaa naisia, että et malta pitää mitään kärjellistä suodatinta tuossa trollaamisesi määrässä tai laadussa?
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun Suomessa lääkitystä mielenterveyden ongelmiin käytti yli 80% naisista. Mitä haukkumista ja halventamista siinä on?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. peräkammarityttö. Vanhempani ovat jo kuolleet, joten nyt asun talossa tyttäreni kanssa. Olen syntynyt tässä talossa. Läksin maailmalle 17-vuotiaana ja palasin nelikymppisenä yksinhuoltajana takaisin vanhempieni luo. Sitten meni 20 vuotta vanhempieni omaishoitajana. Asutaan pienellä paikkakunnalla kaukana palveluista.
Nyt pitääkin korjata tätä tietoa, että en ole koskaan ollut kuitenkaan vanhempieni elätettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei mammat passaa niinkuin poikiaan. Ei ole yhtä mukavaa ja haitallista vaihtoehtoa.
Tuo se on, äidit luovat poikaansa usein tiiviin suhteen, paapovat ja ripustautuvat ja estävät näin itsenäistymisen.
Äidit haluavat pitää "miehen" lähellä, jos remppatarvetta tms mihin kynsienlakkaajat ei pysty
Vierailija kirjoitti:
Veljeni asui vanhempien luona 30v ikään asti. Oli pelkkä duunari mutta säästi rahaa niin että osti 60k€ omakotitalon käteisellä ja siltikin jäi reilusti ylimääräisiä säästöjä.
Uskon että miehet ei häpeä tätä samalla tavalla kuin naiset. Naisetkin haluaisi mutta se sosiaalinen paine on naisille liikaa.
Tuota häpeää en usko. Pojat ovat arempia lähtemään, eivät ole samalla tavalla uteliaita. Omasta sisarussarjastani ihan esimerkki, yksi veljistäni jäi kotiin "peräkammariin" Olisko myös niin, että usein esim koulutus ei kiinnosta, eivät luota jostain syystä omiin kykyihinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Tämä. Pk-seudulla omilleen "muutto" on tosiaan yleisesti tällaista ettei kovin kauas kodin peräkamarista uskalleta muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
"Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois."
Tuo on muuten totta.Meidän luokalta kaksi kauneinta muutti ulkomaille, molemmilla hyvätuloiset miehet. Kumpikaan ei tienaa paljoa itse.
Kolmanneksi kaunein ei muuttanut kauas, mutta on itse keskituloinen ja mies hyvätuloinen.
Seuraavat muuttivat pk-seuduille, molempien miehet tienaavat selkeästi paremmin kuin naiset itse.
Sitten taviksia ja ei niin nätit jäivät kotipaikkakunnalle tai jonnekin lähistölle. Yhdelläkään ei ole hyvätuloista miestä. Kaksi tienaa itse aika hyvin, miehensä ovat duunareita.
Yksi peräkammarin tyttö. Peräkammarin poikia ei tietääkseni ole.
Miltä luokalta? Ala-asteelta, yläasteelta vai lukiosta? Oliko teillä missikisat, jonka perusteella järjestitte luokan tytöt järjestykseen? Ja miten ihmeessä sinä tiedät jokaisesta,minne he ovat muuttaneet, millaisia heidän puolisot ovat ja paljonko he saavat palkkaa? Sinä taidat olla kotoisin todella pienestä tuppukylästä, jossa asukkaita on maksimissaan sata tai sitten olet huippuluokan stalkkeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet voivat auttaa vanhempiaan remonteissa yms, tytöistä ei ole mitään apua.
He voivat huoletta muuttaa kaupunkeihin elämään kevytkenkäistä elämää
Päinvastoin. Tutkitusti vanhempiensa kanssa asuva aikuinen tytär vähentää vanhempiensa työmäärää, ja vanhempiensa kanssa asuva aikuinen poika lisää vanhempiensa työmäärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Hmm. Olen helsinkiläinen ja asun jopa samassa kerrostalossa, missä lapsuudenkotini sijaitsi. Vanhempani ja veljeni asuvat n 30 m päässä. Emme tietääkseni ole peräkammari-ihmisiä kukaan, jokainen on opiskellut akateemisen tutkinnon, mennyt töihin ja tehnyt uraa, mennyt naimisiin ja saanut omia lapsia ja meillä on mielekkäitä harrastuksia. Ja nyt me veljen kanssa käymme avustamassa ikääntyviä vanhempia mm kaupassakäynnillä. Joten eiköhän tämä asuinpaikan fyysinen sijainti ole vähän eri asia...
Siltä se voi vanhemmissaan roikkuvista tuntua, että tässä on nyt muutettu omilleen. Henkisesti ei kylläkään.
Kun asut vaikka yli 200 km päässä vanhemmistasi niin silloin se on henkisestikin sitä; sieltä ei enää joka päivä ja joka viikko vanhempien kauppareissuja hoideta.
Täytyy sanoa, että ketjuun kirjoittavat ( vakio?) kynäilijät ovat todella mustavalkoisia.
Hyvin yksioikoisia päätelmiä, tai määritelmiä ihmisten tavoista elää.
Mistä se kertoo? Kynäilijöiden sivistyksestäkö? Suvaitsevaisuudesta?
Riippunee alasta. Voin uskoa että jossain insinööriopinnoissa on juuri tuommoista. Minun ala on enemmän naisvaltainen, ja kyllä siellä pojat sai (ja saa vielä työelämässäkin) helposti huomiota, voisi sanoa että naisia parveili ympärillä. Että jos semmoista kaipaa niin esim. hoitajakouluun, sosiaalialalle tai melkein mihin vaan sote-puolen hommiin kannattaa suunnata, tai esim. opettajaksi tai muulle humanistiselle alalle.