Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
"Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois."
Tuo on muuten totta.
Meidän luokalta kaksi kauneinta muutti ulkomaille, molemmilla hyvätuloiset miehet. Kumpikaan ei tienaa paljoa itse.
Kolmanneksi kaunein ei muuttanut kauas, mutta on itse keskituloinen ja mies hyvätuloinen.
Seuraavat muuttivat pk-seuduille, molempien miehet tienaavat selkeästi paremmin kuin naiset itse.
Sitten taviksia ja ei niin nätit jäivät kotipaikkakunnalle tai jonnekin lähistölle. Yhdelläkään ei ole hyvätuloista miestä. Kaksi tienaa itse aika hyvin, miehensä ovat duunareita.
Yksi peräkammarin tyttö. Peräkammarin poikia ei tietääkseni ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Nämä peräkammarin pojat on passattu pilalle. Siksi ne jäävät peräkammariin, vastuunotto omista asioista on ylivoimaista. Eivät osaa edes valmistaa itselleen ruokaa tai pestä pyykkejään, kun ei ole koskaan vaadittu, joten miten sitä töihin sitten päätyisi. Meillä tyttölapset sai aivan eri kasvatuksen kuin poika, tytöt joutuivat osallistumaan kaikkiin kotitöihin viimeistään 8 vuotiaana, pikkuprinssiltä ei koskaan vaadittu mitään, päin vastoin. No tytöt ovat opiskelleet, tehneet töitä ja perustaneet perheet, reilusti yli kolmikymppinen prinssi on yhä äidin hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Juuri näin. Miehellä kaikki rakentuu tai kaatuu naisen saannin varaan, ja he arvioivat naisen elämää myös siitä näkökulmasta. Tässä aloituksen aiheessa ei ole pariutumisesta kyse kuin hyvin välillisesti. Harvinaista kai nykyään on, että suoraan lapsuuden makuukammarista muutetaan jonkun kanssa avo-/avioliittoon. Kyllä sieltä kammarista täytyy ensin poistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pojat jää pitämään kotitaloa/sukutilaa.
Oliko muuta kysyttävää?Ps.Birmingham on likainen työläiskaupunki joka on vitsailun kohteena Englannissa. Englannin Turku.
Ei siellä mitään"sukutiloja"ole vaan tavallinen talo, joka ei mitään ylläpitoja tarvitse ja nämä tapaukset elävät kelan rahoilla ja ovat työttömiä ja kouluttamattomia.
Peräkammarinpoika ei ole mikään maajussille morsian mies.
Armeijassa oli yks mies jonka suku on asunu 1700-luvulta samalla paikalla ja sen tienki nimi oli niiden sukunimen tie.
Pitäskö senki lähteä humputtelemaan maailman ääriin ja heittää roskiin 300-vuotinen kulttuuriperintö?
Kaverin miehellä vähän saman tyyppinen tilanne. Hän lähti opiskelemaan ihan normaalisti, asui vajaan kymmenen vuotta muualla, kunnes oli sopiva hetki ostaa sukutila isovanhemmilta ja palata kotiseuduille. Hyvässä ammatissa olevana hänellä on varaa nyt kunnostaa vanhaa taloa ja puolisokin löytyi sieltä suht läheltä (ei kuitenkaan samalta kylältä). Ei sukuhistoria tarkoita että pitäisi jämähtää sinne peräkammariin, ihan normaali kuvio on käydä opiskelemassa ja palata sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Kyllä esiintyy. Sinulla on valikoiva muisti.
Minä tunnen enemmän peräkammarin tyttöjä kuin poikia. Yhteistä peräkammarin tytöille on vähemän suotuisa ulkonäkö. Se ei tarkoita sitä etteikö olisi ei-kauniita menestyviä naisia, vaan sitä että jos naisella on vähänkään suotuisa ulkonäkö, se viimeistään pelastaa peräkammarilta.
Siitä tilastotietoa:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Juuri näin. Miehellä kaikki rakentuu tai kaatuu naisen saannin varaan, ja he arvioivat naisen elämää myös siitä näkökulmasta. Tässä aloituksen aiheessa ei ole pariutumisesta kyse kuin hyvin välillisesti. Harvinaista kai nykyään on, että suoraan lapsuuden makuukammarista muutetaan jonkun kanssa avo-/avioliittoon. Kyllä sieltä kammarista täytyy ensin poistua.
Sellasia asioita mietitään joita on haastavaa saada.
Jos miesten kiinnostus on itsestäänselvyys, ei sitä mietitä. Tuleva kumppani tupsahtaa jossain vastaan arjessa ja tekee aloitteen.
Kyllä monet niistä peräkammarin tytöistä puhuvat kovastikin että olisi ihana löytää mies ja saada perhe, heille kun ei ole itsestäänslvyys että sellaiset saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on monesti aika aktiivinen ote omaan elämäänsä. Asioita tehdään, koska pienestä pitäen on vaadittu osallistumista ja vastuunkantoa omista asioista. Ei ole ollut "tytöt on tyttöjä" -kasvatusta.
Juuri tuollaisiksi vastuullisiksi ja aktiivisiksi kasvatettiin pojat minun elinpiirissäni lapsena.
En tunne yhtäkään ”peräkammarin poikaa” tai hikkyä, enkä juurikaan ylipäätään aikuisia sinkkumiehiä.
Kotikylälle jääneistä miehistä kaikki meni parikymppisinä naimisiin ja perusti perheen, siksihän ne sinne jäikin.
Ne pojat jotka eivät löytäneet heti kynnelle kyettyään samalta paikkakunnalta tai lähiseudulta tyttöystävää, lähtivät kaupunkiin ja löysivät sieltä (ja sinne jäivät).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on enemmän valinnanvaraa olla millainen haluaa olla.
Miehille on niin ahtaat ja tiukat rooliodotukset, että jos niitä ei onnistu täyttämään, niin jää herkästi yksiin ja syrjään.
Naiset julistaa, että "on ihanaa olla nainen!" Mutta itse en voi sanoa samaa miehenä olemisesta. Jos ei ole pitkä, kiiinnostunut tekniikasta, koneista yms. niin aika yksin jää ja välit vanhempiinkin jää etäisiksi.
Itse olen ratkaissut ongelman ryhtymällä muunsukupuoliseksi. Paljon mukavampaa näin, kun tiedän, että en voi muuttua pidemmäksi enkä suureksi menestyjäksi. Voin olla kiinnostunut semmoisista asioista, joista miehet ei saa olla kiinnostuneita.
PASKAA SUOLLAT!
Miehillä on enemmän valinnanvaraa olla millainen haluaa. Naisen asema ja rooli on paljon kapeampi.
Myös transnainen on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Kyllä esiintyy. Sinulla on valikoiva muisti.
Minä tunnen enemmän peräkammarin tyttöjä kuin poikia. Yhteistä peräkammarin tytöille on vähemän suotuisa ulkonäkö. Se ei tarkoita sitä etteikö olisi ei-kauniita menestyviä naisia, vaan sitä että jos naisella on vähänkään suotuisa ulkonäkö, se viimeistään pelastaa peräkammarilta.
Siitä tilastotietoa:
Vajaan kahden vuoden ero näyttäisi olevan. Vuosi siitä selittyy armeijalla.
oma arvaus alkuperästä:
mies jää hoitamaan tilaa riippumatta siitä onko löytynyt vaimoa tai ei
naiset lähtevät esimerkiksi naapurikylän miehen mukana naapurikylään, pois kotitilaltaan, pois "peräkammarista"
nykyään yksinäisyys varmaan a. erilaista ja b. yleistä myös naisilla, tämä vain arvaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Kyllä esiintyy. Sinulla on valikoiva muisti.
Minä tunnen enemmän peräkammarin tyttöjä kuin poikia. Yhteistä peräkammarin tytöille on vähemän suotuisa ulkonäkö. Se ei tarkoita sitä etteikö olisi ei-kauniita menestyviä naisia, vaan sitä että jos naisella on vähänkään suotuisa ulkonäkö, se viimeistään pelastaa peräkammarilta.
Siitä tilastotietoa:
"Puolet suomalaisnuorista on muuttanut kotoa parikymppisinä. Naiset jättävät lapsuudenkotinsa miehiä nuorempina."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Tämä tiivisti asian hyvin.
Nuori ja vähänkään nätti nainen on täysin eri asia kuin nuori mies.
Sille nuorelle naiselle tarjotaan vaikka mitä, olkoonkin että taustalla on usein toive saada seksiä. Apua, huomiota, drinkkejä, neuvoja, ystävyyttä. Se mies ei ole mitään. Mitään ei tarjota, mitään ei anneta, kukaan ei huomaa millään tapaa. Tilanne uudessa kaupungissa on aivan erilainen.
Siksi nekin nuoret ja nätit naiset jotka eivät ole tulevia self-made menestyjiä, muuttavat kaupunkeihin. Mutta mies joka ei pysty rakentamaan menestystarinaa itse, jää maaseudulle kaveriensa luokse.
Höpöhöpö. Nuoria naisia, varsinkin niitä "nättejä" vähätellään joka käänteessä. Miehet tytöttelevät ja naiset vittuilevat ja juoruavat selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Niin mutta tässä ei ole pariutumisesta kysymys, se on sivuseikka. Vaikka nainen näyttäisi petolinnun takapuolelta niin harvoin hän silti jää vanhempien nurkkiin asumaan. Minä tunnen useammankin naisen jotka eivät ole välttämättä ikinä olleet parisuhteessa mutta elävät silti mielekästä ja aktiivista elämää; on töitä, harrastuksia, opiskelua, matkustelua. Yksikään ei asu lapsuudenkodissa ja harva edes lapsuuden paikkakunnalla. Työpaikalta voisin nimetä parikin naista joita ei totisesti ole ulkoisilla avuilla siunattu mutta jotka ovat hyviä töissään ja arvostettuja työyhteisössä. Miksi miehet ovat niin samperin fiksoituneita siihen kumppanin löytämiseen? Ja usein vielä niin ettei sen eteen tehdä itse mitään (esim muuteta toiselle paikkakunnalle) vaan naapurista pitäisi löytyä mahdollisimman vähällä vaivalla joku naapurintyttö passaamaan? Ja jos ei löydy niin asutaan kotona ikuisesti. Minusta tätä ilmiötä ei esiinny naisilla.
Juuri näin. Miehellä kaikki rakentuu tai kaatuu naisen saannin varaan, ja he arvioivat naisen elämää myös siitä näkökulmasta. Tässä aloituksen aiheessa ei ole pariutumisesta kyse kuin hyvin välillisesti. Harvinaista kai nykyään on, että suoraan lapsuuden makuukammarista muutetaan jonkun kanssa avo-/avioliittoon. Kyllä sieltä kammarista täytyy ensin poistua.
Sellasia asioita mietitään joita on haastavaa saada.
Jos miesten kiinnostus on itsestäänselvyys, ei sitä mietitä. Tuleva kumppani tupsahtaa jossain vastaan arjessa ja tekee aloitteen.
Kyllä monet niistä peräkammarin tytöistä puhuvat kovastikin että olisi ihana löytää mies ja saada perhe, heille kun ei ole itsestäänslvyys että sellaiset saa.
Ainoa peräkammarin tyttö jonka tiedän ei ole millään tavalla kiinnostunut miehistä tai lapsista. Hän on sitonut elämänsä vanhempiensa auttamiseen ja hoitamiseen kotitilalla. Ei hän selaile nuorten miesten postimyyntikuvastoa ja haaveile miespuolisesta kotiorjasta, kun tila jää hänelle. Hemmetin itsenäinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Koska naisena voi luottaa siihen, että kaikki asiat vaan järjestyy.
Yritän tässä miettiä, että mikä minulle olisi järjestynyt pelkästään sukupuoleni perusteella helpommin kuin miehelle, mutta en keksi. Ihan itse kirjoitin yo-kirjoituksissa sellaiset paperit ja pääsykokeessa sellaiset vastaukset, että pääsin yliopistoon. Ihan itse hankin soluasunnon ja väitän, että ihan yhtä helppoa tai vaikeaa sellaisen saaminen olisi ollut miespuoliselle opiskelijalle. Ja ihan itse selvitin, miten haetaan opiskelu- ja asumistuki.
Missään kohtaa ei asiat järjestyneet ilman omaa aktiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
"Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois."
Tuo on muuten totta.Meidän luokalta kaksi kauneinta muutti ulkomaille, molemmilla hyvätuloiset miehet. Kumpikaan ei tienaa paljoa itse.
Kolmanneksi kaunein ei muuttanut kauas, mutta on itse keskituloinen ja mies hyvätuloinen.
Seuraavat muuttivat pk-seuduille, molempien miehet tienaavat selkeästi paremmin kuin naiset itse.
Sitten taviksia ja ei niin nätit jäivät kotipaikkakunnalle tai jonnekin lähistölle. Yhdelläkään ei ole hyvätuloista miestä. Kaksi tienaa itse aika hyvin, miehensä ovat duunareita.
Yksi peräkammarin tyttö. Peräkammarin poikia ei tietääkseni ole.
Meidän luokalta ne fiksuimmat muutti pois mahdollisimman pian. Ihan taviksen näköisiä kaikki oli, enkä tiedä miten miehensä tienaavat. Duunareiksi jäi suurin osa duunareiden kanssa naimisiin. Yksi rinnakkaisluokan tyttö joka oli vielä yläkoulussa hiljainen ja mitäänsanomaton, huomaamaton, muuttui pois muutettuaan upeaksi instabeibeksi. Yksi rinnakkaisluokkalainen tuntuu elävän ainakin somen perusteella jetset-elämää, mutta miestä ei siellä somessa näy. Kumpikaan heistä ei ollut koulussa suosittu, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):
1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.
2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.
3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.
Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.
Tämä tiivisti asian hyvin.
Nuori ja vähänkään nätti nainen on täysin eri asia kuin nuori mies.
Sille nuorelle naiselle tarjotaan vaikka mitä, olkoonkin että taustalla on usein toive saada seksiä. Apua, huomiota, drinkkejä, neuvoja, ystävyyttä. Se mies ei ole mitään. Mitään ei tarjota, mitään ei anneta, kukaan ei huomaa millään tapaa. Tilanne uudessa kaupungissa on aivan erilainen.
Siksi nekin nuoret ja nätit naiset jotka eivät ole tulevia self-made menestyjiä, muuttavat kaupunkeihin. Mutta mies joka ei pysty rakentamaan menestystarinaa itse, jää maaseudulle kaveriensa luokse.
Ootko tosissasi? Tämä on juuri miesten ongelma. Kaikki pitäisi kantaa teille eteen. Uutisväläys: ystävyys, neuvot, huomio ja tuki missään merkitsevässä muodossa on ihan kaksisuuntainen tie. Kun opitte antamaan niitä, niin saatatte saada myös. Kukaan ei ole niitä sulle velkaa, paitsi äitisi ja isäsi. Siksi kai sinne kammareihin jämähdätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoria naisia joko kontrolloidaan vanhempien puolelta enemmän tai naiset ahdistuvat siitä toisin kuin miehet. Vanhempien luona asuminen olisi ainakin minulle tarkoittanut yksityisyyden puutetta.
Varmaan näin. Olen 33, muuttanut kotoa pois 19-vuotiaana. Ja näen välillä painajaisia siitä että asun edelleen lapsuudenkodissa. Juuri se yksityisyyden puute on se painajainen :D Vaikka minulla on ihan hyvät välit äitiin ja isään.
Kyllähän me tytöt/naiset myös kypsytään keskimäärin aiemmin, ja meitä harvemmin passataan ehkä juuri senkin takia. Huomaan sen ihan omienkin lasten kohdalla, tyttö on niin paljon kypsempi kuin poika, vaikka on iältään nuorempi. Että ihan luonnostaan tytöstä on kasvanut itsenäisempi jo pienemmästä pitäen, ilman suuria kasvatusponnisteluja. Toki kiinnitän huomiota pojan kasvuun ja kehitykseen koko ajan, että myös hänestä kasvaisi itsenäinen, koska en mitään peräkammarin poikaa ajatellut kasvattaa. Se pojan kasvu vaan näköjään käy vähän hitaammin ja vaatii enemmän ponnisteluja ja eteenpäin tuuppaamista vanhemmalta. Tottakai yksilöllisiä eroja on myös, ei kaikilla näin mene. Mutta itseäni tämä on yllättänyt vanhempana. Että se ei ole se pelkkä kasvatus...
Teidän tapauksessanne voi olla sattumaa, tai sitten vaan kasvatatte jotenkin tiedostamattasi miten sattuu.
Isoveli on isoveli ja käyttäytyy sen mukaisesti, jos kasvatetaan hyvin.
Minä en ole tuollaisia eroja elämässäni huomannut, ja (hyvin kasvatetuista) pojista on paljon kokemusta.
Se on nimenomaan kasvatuksesta ja vanhempien asenteesta kiinni, suurimmalta osin.
Tietysti luonteissakin on eroja, mutta sinä tunnut päättäneen niiden johtuvan sukupuolesta ja koska asenteesi on tuollainen ummehtunut ”me tytöt kehitymme nopeammin ja olemme kypsempiä”, niin eipä se ihme, että sinun lapsillasi sitten tosiaan niin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suht epäsosiaalinen nainen ja nuoruus meni koneella istuessa ja pleikkaria hakatessa. Silti halusin pois kotoa ja tein lukion jälkeen kaikkeni, että pääsisin pikkukaupungista pois Helsinkiin. Viimeinen vuosi kotona oli tuskaa, halusin niiiin paljon yksityisyyttä ja ihan vain "päästä maailmalle". Pari samanhenkistä miestä taas jäi vanhempiensa luokse, eivät yhtään pystyneet samaistumaan omiin tunnelmiini. Sellainen "no mikäs tässä, ei jaksa nähdä vaivaa" -mentaliteetti oli esillä.
Tuollainen nainen olisi unelma. Hoikka ja nätti jos on niin selvää vaimomatskua. Olisi naisen kanssa kiva pelata pleikkaa päivät pitkät ja panna sitä pelaamisen lomassa.
Pleikkaa päivät pitkät pelaava mies ei ole aviomiesmatskua.
Naiset ovat etukammarissa, mutta eivät kaikki naisetkaan aina "pitkälle" lähde tai ulkomaille, terveydentilakin vaikuttaa.