Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksikin perhettä, joilla on neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Pojat peräkammaroituneet, tytöt maailmalla. Ainakin yksi syy tähän on, että tyttöjä ei ole passattu, vaan he ovat joutuneet kantamaan kortensa kekoon, niiden poikien ei ole tarvinnut.
Eli poikien kasvatuksessa on epäonnistuttu aivan totaalisesti, ja tehty heille täydellinen karhunpalvelus.
On kyllä absurdia ajatella, että tuollaisia perheitä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei mammat passaa niinkuin poikiaan. Ei ole yhtä mukavaa ja haitallista vaihtoehtoa.
Tuo se on, äidit luovat poikaansa usein tiiviin suhteen, paapovat ja ripustautuvat ja estävät näin itsenäistymisen.
Äidit haluavat pitää "miehen" lähellä, jos remppatarvetta tms mihin kynsienlakkaajat ei pysty
Äitinä minä haluan pojilleni sellaisen elämän, jonka he itse haluavat. Olen todellakin kannustanut heitä lähtemään toteuttamaan unelmiaan ja niin he ovat tehneetkin. Jos en itse jotain osaa tai kykene, niin pystyn kyllä hankkimaan sitä palvelua, mitä tarvitsen, olipa se tiskikoneen korjauksen tai vessaremontin.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat."
Isoissa kaupungeissa olisi miesten markkinat jos naiset pairiutuisivat yhtä innokkaasti kuin miehet. Mutta nykyisin todella moni nainen ei edes hae parisuhdetta vaan elää mieluiten sitä "city-elämää" yksikseen (enkä siis sano että tämä olisi jotenkin väärin). Eli kaupungeissa on edelleen enemmän pariutumishaluisia miehiä kuin naisia.
Ne sinkkunaiset harrastavat panosuhteita. Ei ne halua siksi pariutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo mainittujen kulttuuriselitysten lisäksi osin syyt ovat biologisia.
Testosteronin korkea määrä ajaa miehiä ottamaan riskejä, esim. leikitään omalla terveydellä ja elinatavat päin prinkkalaa. Tai sitten pelataan kaikki yhden kortin varaan ja se ei kannakaan, esim. työpaikka lähtee alta ja ei kunnollista koulutusta saada muita töitä taantuvalla paikkakunnalla. Riskinottotaipumus myös kasvattaa jakauman ääripäitä: on huippumenestyneitä miehiä ja sitten näitä syrjään jääneitä.
Naiset taas osin biologisistakin syistä ovat tunnollisempia ja hoitavat hommat "järkevästi": kouluttautuvat, elävät terveellisesti ym. Englanniksi termi on conscientiousness, joka korostuu psykologisena piirteenä naisilla selvästi miehiä enemmän.
Naisten psykologisena piirteenä on jakaa peräänsä ympäri kyliä. Näkee sen yökerhoissakin mitä nart*uja ovat minimekoissaan.
Sinun kannattaa pysyä poissa yökerhoista, kun niissä käyviä ihmisiä noin paheksut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?
Itse en ole yhdeltäkään naispuoleiselta ystävältä saanut koskaan minkäänlaista apua mihinkään mutta kyllä heitä pitää auttaa aina kun he pyytävät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräkammarius on nykyään vallallaan erityisesti pääkaupunkiseudulla. Siellä on paljon ihmisiä, jotka, herraisä, eivät ole pystyneet koskaan asumaan isästään ja äidistään 20 km kauempana; ilmeisesti väliin jäävä sunnuntailounas isän ja äidin ruokapöydässä olisi elämän suuruinen katastrofi.
Täällä pienessä maaseutukylässä en tunne kuin yhden miehen, joka asuu 50-kymppisenä vanhempiensa talossa. Tavallisesti meillä päin miehet perustavat aika yleisesti oman yrityksen ja sen myötä reissaavat paljon ympäri maata ja naiset taas ovat yleensä terv. hoito- tai opetusalalla.
Kyllä meillä vanhukset kärrätään / haluavat omaan asuntoon keskustaan tai viimeisenä vaihtoehtona niille on hoitokodissa paikka. Ei niitä kyllä kotona katsella ja ihmetellä.
Koettakaa nyt siellä pk-seudulla päästä edes joskus vanhempienne kainalosta oikeasti pois.
Tuohan ei ole totta vaan pääkaupunkiseudulla asutaan maan keskiarvoa harvemmin vanhempien luon:
https://www.stat.fi/til/asas/2016/01/asas_2016_01_2017-10-11_tie_002_fi…
Tuo on 6 vuotta vanha tilasto ja kuten siitä näet, käyrät ovat tod. näk. jo kohdanneet pk-seudun ja maaseudun osalta ja maaseudulla ei nyt yleisesti asumistukeen haluta turvautua, koska monella seudulla työllisyys on huonoa (toki pk-seudun työttömyys-% ei ole lähelläkään parasta) ja pk-seudulle on enemmän työpaikkoja, joka mahdollistaa omilleen muuton.
Ongelma ei nyt varsinaisesti ole vanhempien luona asuminen vaan henkisesti vanhemmissaan roikkuminen. Pk-seudun työttömyys-% olettaisi, että väki lähtisi kiireellä töihin esim. Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle, joissa työttömyys-% on melkein puolet matalampi. Mutta ette pysty, kun kotiseudulta ei uskalleta mihinkään lähteä. Täällä maalla meiltäkin päin muutetaan jatkuvasti jonnekin päin Suomea, ei välttämättä pk-seudulle vaan enimmäkseen oman maakunnan isoimpiin kaupunkeihin.
Koettakaa nyt ryhdistäytyä ja napanuora irti!
Jo Raamatussa kehotetaan miehiä lopettamaan vanhemmissaan riippuminen ja avioitumaan.
No naisista tulee hulluja kissanaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en puutu, mutta naiset hyvin usein muuttavat ties minne, tai jäävät opiskelupaikkakunnille, miehen perässä, mutta miehet verrattain harvoin naisen tähden.
Miehet ovat niin kiinni kavereissaan , naiset voi kaverinsa jättää ja hankkia oman elämän. Kyllä se tosissaan rakastunut mieskin muuttaa.
Kuka suomalainen mies ois muka muuttanu ulkomaille naisen perässä?
Vierailija kirjoitti:
Olen suht epäsosiaalinen nainen ja nuoruus meni koneella istuessa ja pleikkaria hakatessa. Silti halusin pois kotoa ja tein lukion jälkeen kaikkeni, että pääsisin pikkukaupungista pois Helsinkiin. Viimeinen vuosi kotona oli tuskaa, halusin niiiin paljon yksityisyyttä ja ihan vain "päästä maailmalle". Pari samanhenkistä miestä taas jäi vanhempiensa luokse, eivät yhtään pystyneet samaistumaan omiin tunnelmiini. Sellainen "no mikäs tässä, ei jaksa nähdä vaivaa" -mentaliteetti oli esillä.
Eräs naissukulaiseni on 1800-luvulla merkitty kirkonkirjoihin mielenvikaiseksi, koska ei kuuntele eikä tottele ohjeita.
Oletettavasti 22-vuotiasta nuorta aikuista on raastanut kotona kököttäminen ja iänikuinen "ol ny"- mentaliteetti.
Kun hän otti ja lähti kotoa, oli pian naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo mainittujen kulttuuriselitysten lisäksi osin syyt ovat biologisia.
Testosteronin korkea määrä ajaa miehiä ottamaan riskejä, esim. leikitään omalla terveydellä ja elinatavat päin prinkkalaa. Tai sitten pelataan kaikki yhden kortin varaan ja se ei kannakaan, esim. työpaikka lähtee alta ja ei kunnollista koulutusta saada muita töitä taantuvalla paikkakunnalla. Riskinottotaipumus myös kasvattaa jakauman ääripäitä: on huippumenestyneitä miehiä ja sitten näitä syrjään jääneitä.
Naiset taas osin biologisistakin syistä ovat tunnollisempia ja hoitavat hommat "järkevästi": kouluttautuvat, elävät terveellisesti ym. Englanniksi termi on conscientiousness, joka korostuu psykologisena piirteenä naisilla selvästi miehiä enemmän.
Naisten psykologisena piirteenä on jakaa peräänsä ympäri kyliä. Näkee sen yökerhoissakin mitä nart*uja ovat minimekoissaan.
Sinun kannattaa pysyä poissa yökerhoista, kun niissä käyviä ihmisiä noin paheksut.
Myönsit sinäkin naisten olevan jakorasioita. Monenko sadan miehen kanssa olet pannut?
Älä viitsi käyttäytyä kuin joku teinijonne huuteluinesi.
-eri
Olen itse tavallaan peräkammarinpoika. Asun kyllä kaupungissa ja vanhemmat maalla 30 km päässä. Käyn töissä ja asun pienessä yksiössä. Ikää yli 40v.
Ei ole harrastuksia ja introverttina antisosiaalisena ei ole kavereita eikä ole oikein tarvettakaan. Tarpeeksi sosiaalista elämää saa töissä, ehkä liikaakin. Pari kertaa vuodessa voi käydä juhlissa jne., sekin tuntuu riittävän.
Ei ole ollut oikeaa seurustelusuhdetta koskaan, eikä montaa ihastustakaan. Moni töissä ihmettelee miten olen sinkku. En kerro elämästäni pahemmin.
Ihan tyytyväinen olen, mutta luulen että se naisseuran puute on iso syy ettei ole oikein mitään elämässä. En koe olevani masentunut.
Auttelen vanhempiani toki, sisko ei niinkään vaan on tosiaan 'lähtenyt maailmalle'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset tietävät että viimeistään sosiaaliturva elättää sillä missä itse haluaa asua. Miehille ei ole tuommoista vaihtoehtoa kun ei saa niin paljoa tukia että voisi itse päättää asuin paikan vaan on pakko asua halvemmalla paikkakunnalla että saa edes tukia. Mies ei voi heittäytyä muiden elätettäväksi niin kuin naiset. Suomessa asunnottomuus on lähes ainoastaan miehiä koskeva asia
sosiaaliturva ei katso sukupuolta se on sama kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Hmm. Olen helsinkiläinen ja asun jopa samassa kerrostalossa, missä lapsuudenkotini sijaitsi. Vanhempani ja veljeni asuvat n 30 m päässä. Emme tietääkseni ole peräkammari-ihmisiä kukaan, jokainen on opiskellut akateemisen tutkinnon, mennyt töihin ja tehnyt uraa, mennyt naimisiin ja saanut omia lapsia ja meillä on mielekkäitä harrastuksia. Ja nyt me veljen kanssa käymme avustamassa ikääntyviä vanhempia mm kaupassakäynnillä. Joten eiköhän tämä asuinpaikan fyysinen sijainti ole vähän eri asia...
Olisin voinut alkuperäisessä viestissäni korostaa, ettei lähellä asuminen automaattisesti tarkoita peräkammariutta. Ei tietenkään näin ole, vaan kyse on enemmän asenteesta ja elämäntyylistä. Eräs exäni asui 25-vuotiaana taloudellisista syistä vanhempiensa kanssa mutta kuitenkin samalla opiskeli, kävi töissä, eleli omaa sosiaalista elämää, hoiti osuutensa kotitöistä ja muutenkin oli hyvin itsenäinen. Pidin häntä huomattavasti vähemmän peräkammarin poikana kuin vaikka tuota suunnilleen samanikäistä veljeäni, joka asuu omassa kämpässä mutta hakee ruoat vanhempien kaapista, vie pyykit äidille pestäväksi, elelee pätkätöillä eikä ole opiskellut mitään lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?
Itse en ole yhdeltäkään naispuoleiselta ystävältä saanut koskaan minkäänlaista apua mihinkään mutta kyllä heitä pitää auttaa aina kun he pyytävät
Varmaan olet kysynyt tyyliin "vaihdatko tähän talvitakkiin vetoketjun"?
Vierailija kirjoitti:
Naiset tietävät että viimeistään sosiaaliturva elättää sillä missä itse haluaa asua. Miehille ei ole tuommoista vaihtoehtoa kun ei saa niin paljoa tukia että voisi itse päättää asuin paikan vaan on pakko asua halvemmalla paikkakunnalla että saa edes tukia. Mies ei voi heittäytyä muiden elätettäväksi niin kuin naiset. Suomessa asunnottomuus on lähes ainoastaan miehiä koskeva asia
Olet ihan oikeassa. Miehille ei myönnetä opintotukea, opintolainaa tai asumistukea ihan vaan siksi, että he ovat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Kuinka monelle naiselle käydään viikoittain asentamassa tietokone, vaihtamassa renkaat, remontoimassa yms.? Tuskin kenellekään olisi ongelma, jos yksin asuvan miehen äiti kävisi satunnaisesti vaikkapa pesemässä tämän ikkunat tai vaihtamassa verhot. Esimerkiksi tuossa mainitsemassani setäni tapauksessa tämän äiti kävi poikansa luona useamman kerran viikossa pyykkäämässä, siivoamassa ja laittamassa ruokaa – omilla avaimillaan tietenkin. Vertaatko ihan tosissaan tuota siihen, että omillaan asuvan naisen isä käy kertaluonteisesti poraamassa reiän seinään? Tähän verrattavissa olisi esimerkiksi se, että naisen isä kävisi säännöllisesti tankkaamassa tyttärensä auton, koska tämä ei osaa tankata itse. Ja kyllä, pitäisin sitäkin outona.
Pienillä paikkakunnilla on vähemmän mahdollisuuksia ja todella ahtaat roolit naisille. Jos saat tietynlaisen maineen, niin se sitten pysyy. Miehillä on pikkukylissä paljon helpompaa olla oma itsensä. Poislukien homomiehet, jotka naisten tavoin häviävät isoihin kaupunkeihin heti kun mahdollista.
"Heli oli Juvan kaunein tyttö, mutta hän lähti pois / Heli oli kuvan kaunis tyttö ja hän lähti Pariisiin / Ei Heliin iske lypsy nyt, on Heli lehmiin kypsynyt / kyllästyi maalaismaisemiin, ne vaihtoi suureen kaupunkiin"
Naiset kyllästyy ja haluaa muuttaa ympäristöään. Miehet tyytyvät vähempään. Heidän harrastuksensa liittyvät usein asioihin, joita he nuoruudessaan ovat nähneet ja kokeneet ja elämään, mihin ovat tottuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tietävät että viimeistään sosiaaliturva elättää sillä missä itse haluaa asua. Miehille ei ole tuommoista vaihtoehtoa kun ei saa niin paljoa tukia että voisi itse päättää asuin paikan vaan on pakko asua halvemmalla paikkakunnalla että saa edes tukia. Mies ei voi heittäytyä muiden elätettäväksi niin kuin naiset. Suomessa asunnottomuus on lähes ainoastaan miehiä koskeva asia
Olet ihan oikeassa. Miehille ei myönnetä opintotukea, opintolainaa tai asumistukea ihan vaan siksi, että he ovat miehiä.
Just sellanen muutos ku tältä hallitukselta ois voinu odottaakin
Kyllä.