Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Pojilla ON erilainen suhde äitiinsä. Tyttären ei edes ole mitään mahdollisuutta jäädä äidin reviirille asustelemaan, vaan pois on lähdettävä. Sen sijaan poika se on äidin tuki ja turva, auttelee, tekee raskaammat hommat, tottelee. Poika ajattelee äidistään että äiti on hyvää tarkoittava hömelö, joka rakkaudessaan passaa ja käskee. Tytär ajattelee aika erilailla :D T: Peräkammarin pojan sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti asian oikeaa laitaa voisi lähestyä kysymyksellä, että miksi naisista jo lähes 90% napostelevat lääkkeitä mielenterveysongelmiinsa?
Asiaa voisi tietenkin lähestyä myös hämmästelemällä Suomen naismäärän vähäisyyttä: vuonna 2017 Suomessa psyykenlääkkeitä käytti m. 8% väestöstä. Jos ajatellaan, että yksikään mies ei Suomessa käytä lääkkeitä mielenterveysongelmiin, tarkoittaa tuo sitä, että meitä naisia on tässä maassa vain jotain 440 000. Milloin ja miten tällainen naiskato pääsi tapahtumaan?
”Brittiläistutkimuksen mukaan Suomessa masennuslääkkeitä käytetään kuitenkin väestön määrään suhteutettuna vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Suomessa luku oli noin 8 prosenttia, kun taas korkeimmillaan se oli Portugalissa, missä se oli 17 prosenttia.”
https://yle.fi/uutiset/3-10506161
Tai olisko kuitenkin niin, että sulla on niin suunnaton tarve haukkua ja halventaa naisia, että et malta pitää mitään kärjellistä suodatinta tuossa trollaamisesi määrässä tai laadussa?
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun Suomessa lääkitystä mielenterveyden ongelmiin käytti yli 80% naisista. Mitä haukkumista ja halventamista siinä on?
-eri
Varmaan muuttavat liian aikaisin omilleen ja ovat liian itsenäisiä!
Tässä ketjussakin osa naisista pitää outona sitä, jos aikuinen ihminen asuu vanhempiensa lähellä ja käy siellä syömässä.
Järkyttävää minusta, enkä itse perhekeskeisenä ja sosiaalisena naisena, tyttärenä, siskona ja äitinä ole yhtään samaa mieltä näiden ”napanuora katki ja kauas perheestä!”-mielipiteiden kanssa.
Perheestä pitäisi irtautua heti kun mahdollista, sukupolvien ketjut katki ja yhteisöllisyys rikki, ja sitten käydään terapiassa avautumassa kun koko elämä rakentuu etäisille ihmissuhteille ja kummallinen paha olo vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. peräkammarityttö. Vanhempani ovat jo kuolleet, joten nyt asun talossa tyttäreni kanssa. Olen syntynyt tässä talossa. Läksin maailmalle 17-vuotiaana ja palasin nelikymppisenä yksinhuoltajana takaisin vanhempieni luo. Sitten meni 20 vuotta vanhempieni omaishoitajana. Asutaan pienellä paikkakunnalla kaukana palveluista.
Ööö ethän ole, koska olet kuitenkin yli 20v asunut muualla. Eikä ole peräkamarin poikia ne miehet, jotka käy opiskelemassa ja elämässä muualla, hankkii ehkä perheenkin ja palaa sitten, vaikka sitten auttamaan vanhempiaan. Poikamiehiä voivat olla.
Minä jäin kotipaikkakunnalle vain sen takia että viihdyn luonnon äärellä. En osaa kuvitella itseäni isomman kaupungin hälinässä vaan kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa.
Aha. No sitten isäni oli peräkammarinmies, koska huolehti sairaista vanhemmistaan samassa kupunginosassa Helsingissä, ja äitini oli peräkammarintyttö, kun toimi osa-aikaisena äitinsä omaishoitajana asuen 20 m päässä hönestä. Riippumatta siitä, että kumpikin eli monipuolisen jännittävän elämän, opiskeli maisteriksi ja teki uraa, oli lopulta kumpikin toimitusjohtajia, harrasti ja matkustelu, perustivat perheen ja saivat lapsia. Mutta kun he asuivat lähellä vanhempiaan ja auttoivat vanhempiaan näiden vanhuudessa, niin se teki heistä peräkammarinasukkaita. Asia selvä. Olet myös määritellyt peräkammarinpojalle ihan uuden merkityksen noin. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojilla ON erilainen suhde äitiinsä. Tyttären ei edes ole mitään mahdollisuutta jäädä äidin reviirille asustelemaan, vaan pois on lähdettävä. Sen sijaan poika se on äidin tuki ja turva, auttelee, tekee raskaammat hommat, tottelee. Poika ajattelee äidistään että äiti on hyvää tarkoittava hömelö, joka rakkaudessaan passaa ja käskee. Tytär ajattelee aika erilailla :D T: Peräkammarin pojan sisko
Teillä oli tuollaista, ei siitä voi mitään yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Koska pojat jää pitämään kotitaloa/sukutilaa.
Oliko muuta kysyttävää?Ps.Birmingham on likainen työläiskaupunki joka on vitsailun kohteena Englannissa. Englannin Turku.
Englannissa nyt Lontoota pidetään ainoana kaupunkina, jossa voi kehdata myöntää asuvansa. Kaikki muut kaupungit ovat "surkeita", ihan yhtälailla Manchester ja Liverpool ovat jatkuvan vitsailun kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omissa muutoissani apuna ovat aina olleet tyttökaverit. Remontteja en ole tehnyt, mutta porakone kyllä pysyy kädessä. Renkaat vaihdan ihan itse, ei ole edes vaikeaa. Sinkkuna olen viihtynyt.
Eli mikään palatamiesten uskomattomista "perusteluista" ei päde itseeni lainkaan. Kotoa muutin heti lukion jälkeen.
Opiskelukavereissa miehet ovat kyllä ihan ystävystyneet sekä toisten miesten että naisten kanssa, ei ne yksin ole jääneet. Vieläpä vieneet naisvaltaisen alan parhaat työpaikat heti valmistuttuaan, kuinkas muuten. Jos ei kykene solmimaan ihmissuhteita, on peiliinkatsomisen paikka niin miehillä kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin kotipaikkakunnalle vain sen takia että viihdyn luonnon äärellä. En osaa kuvitella itseäni isomman kaupungin hälinässä vaan kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa.
Naiset eivät ehkä ole samalla tavalla luonnosta kiinnostuneita ainakaan metsästyksestä, kalastuksesta, mökin remppaamisesta tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuhun en puutu, mutta naiset hyvin usein muuttavat ties minne, tai jäävät opiskelupaikkakunnille, miehen perässä, mutta miehet verrattain harvoin naisen tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti asian oikeaa laitaa voisi lähestyä kysymyksellä, että miksi naisista jo lähes 90% napostelevat lääkkeitä mielenterveysongelmiinsa?
Asiaa voisi tietenkin lähestyä myös hämmästelemällä Suomen naismäärän vähäisyyttä: vuonna 2017 Suomessa psyykenlääkkeitä käytti m. 8% väestöstä. Jos ajatellaan, että yksikään mies ei Suomessa käytä lääkkeitä mielenterveysongelmiin, tarkoittaa tuo sitä, että meitä naisia on tässä maassa vain jotain 440 000. Milloin ja miten tällainen naiskato pääsi tapahtumaan?
”Brittiläistutkimuksen mukaan Suomessa masennuslääkkeitä käytetään kuitenkin väestön määrään suhteutettuna vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Suomessa luku oli noin 8 prosenttia, kun taas korkeimmillaan se oli Portugalissa, missä se oli 17 prosenttia.”
https://yle.fi/uutiset/3-10506161
Tai olisko kuitenkin niin, että sulla on niin suunnaton tarve haukkua ja halventaa naisia, että et malta pitää mitään kärjellistä suodatinta tuossa trollaamisesi määrässä tai laadussa?
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun Suomessa lääkitystä mielenterveyden ongelmiin käytti yli 80% naisista. Mitä haukkumista ja halventamista siinä on?
-eri
Varmaan muuttavat liian aikaisin omilleen ja ovat liian itsenäisiä!
Tässä ketjussakin osa naisista pitää outona sitä, jos aikuinen ihminen asuu vanhempiensa lähellä ja käy siellä syömässä.
Järkyttävää minusta, enkä itse perhekeskeisenä ja sosiaalisena naisena, tyttärenä, siskona ja äitinä ole yhtään samaa mieltä näiden ”napanuora katki ja kauas perheestä!”-mielipiteiden kanssa.Perheestä pitäisi irtautua heti kun mahdollista, sukupolvien ketjut katki ja yhteisöllisyys rikki, ja sitten käydään terapiassa avautumassa kun koko elämä rakentuu etäisille ihmissuhteille ja kummallinen paha olo vaivaa.
Ja tässä ketjussa tulee sekin ilmi, että juuri miesten pitäisi näin tehdä näiden miesvihamielisten naisien mielestä. Ja kaikkien tietenkin maaseudulta vaikka töitä sieltä saa monin paikoin paremmin kuin pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suht epäsosiaalinen nainen ja nuoruus meni koneella istuessa ja pleikkaria hakatessa. Silti halusin pois kotoa ja tein lukion jälkeen kaikkeni, että pääsisin pikkukaupungista pois Helsinkiin. Viimeinen vuosi kotona oli tuskaa, halusin niiiin paljon yksityisyyttä ja ihan vain "päästä maailmalle". Pari samanhenkistä miestä taas jäi vanhempiensa luokse, eivät yhtään pystyneet samaistumaan omiin tunnelmiini. Sellainen "no mikäs tässä, ei jaksa nähdä vaivaa" -mentaliteetti oli esillä.
Tuollainen nainen olisi unelma. Hoikka ja nätti jos on niin selvää vaimomatskua. Olisi naisen kanssa kiva pelata pleikkaa päivät pitkät ja panna sitä pelaamisen lomassa.
Pleikkaa päivät pitkät pelaava mies ei ole aviomiesmatskua.
Voisi se mies käydä töissä ja touhuta omia juttujaan. Kävisi välillä kotona panemassa sitä pleikkaa pelaavaa naista.
Mieskö sitten tekee kaikki kotityöt ja elättää naisen? Ihan kiva, että edes yksi mies Suomessa suostuu tuohon.
Tunnen kaksikin perhettä, joilla on neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Pojat peräkammaroituneet, tytöt maailmalla. Ainakin yksi syy tähän on, että tyttöjä ei ole passattu, vaan he ovat joutuneet kantamaan kortensa kekoon, niiden poikien ei ole tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
En itse ainakaan ole koskaan saanut mitään palveluksia miehiltä. Ihan olen joutunut ostamaan palveluja. Veli saattaa jossain asioissa jeesata ilmaiseksi ja kyllä minäkin häntä auttelen, olen ollut mukana esimerkiksi remppahommissa ja maalaamassa venettä, muuttokuormassa, hoitanut veljen lasta jne. Missä se mun miehistä koostuva palvelusväki on?
Vierailija kirjoitti:
Aha. No sitten isäni oli peräkammarinmies, koska huolehti sairaista vanhemmistaan samassa kupunginosassa Helsingissä, ja äitini oli peräkammarintyttö, kun toimi osa-aikaisena äitinsä omaishoitajana asuen 20 m päässä hönestä. Riippumatta siitä, että kumpikin eli monipuolisen jännittävän elämän, opiskeli maisteriksi ja teki uraa, oli lopulta kumpikin toimitusjohtajia, harrasti ja matkustelu, perustivat perheen ja saivat lapsia. Mutta kun he asuivat lähellä vanhempiaan ja auttoivat vanhempiaan näiden vanhuudessa, niin se teki heistä peräkammarinasukkaita. Asia selvä. Olet myös määritellyt peräkammarinpojalle ihan uuden merkityksen noin. 👍
Niin, näinhän yritetään määritellä erityisesti maaseudun kaikki poikamiehet. Kovin lähelle he eivät vanhempiaan pääse asumaan tai pitäisi rakentaa uusi talo viereen. Kätevintä on silloin asua kotona vaikka se muista tuntuukin omituiselta.
Kuinkahan moni tyttö jäisi sinne peräkammariin, jos häntä passattaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Ps.Birmingham on likainen työläiskaupunki joka on vitsailun kohteena Englannissa. Englannin Turku.
Onko ihan hirveenkauheeta olla työläinen? Englannissa varmaan, kun ollaan niin snobeja.
"Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat."
Isoissa kaupungeissa olisi miesten markkinat jos naiset pairiutuisivat yhtä innokkaasti kuin miehet. Mutta nykyisin todella moni nainen ei edes hae parisuhdetta vaan elää mieluiten sitä "city-elämää" yksikseen (enkä siis sano että tämä olisi jotenkin väärin). Eli kaupungeissa on edelleen enemmän pariutumishaluisia miehiä kuin naisia.
tunnen yhden peräkammarintytön tosin jo yli 60v eikä hän ole koskaan ollut parisuhteessa eikä omistanut edes parisänkyä,äitinsä kanssa ikänsä asunut.Arka, epäkypsä teini-ikään jäänyt. joku kirjoitti että pitää olla ainakin lievästi kehitysvammainen jos peräkammarin tyttö on mutta siitä ei ole kysymys.
Mutta kun Turku ei ole työläiskaupunki, vaikka Birmingham on.