Tatuoidut ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit ja lävistykset kielivät aina tietynlaisesta keskenkasvuisuudesta ja uhmaikään jäämisestä. Työelämässä tarvitaan vastuuntuntoisia ja kompromisseihin kykeneviä henkilöitä, joten on täysin ymmärrettävää, että potentiaalisia riippakiviä ei palkata.

Kyllä kielii pyhästä yksinkertaisuudesta vetää suorat yhtäläisyysmerkit ihmisen tatuointimieltymysten ja työtehtävistä suoritumisen välille. Onkohan tutkittu kuinka jälkeenjääneellä aivokapasiteetillä joutuvat tulemaan toimeen sellaiset ihmiset, jotka kuvittelevat tatuoinnittomuuden tekevän heistä kuninkaita?

Kertokaa joku runsaasti tatuoitu, eikö teitä itseänne häiritse se, että värikkäät, kirjavat tatuointinne riitelevät pahasti yhtä värikkään-kirjavien (mutta eri kuosia olevien) vaatteittenne kanssa? Juuri tänään jouduin (kyllä! mihinkäs liukuportaissa katseesi käännät?) katselemaan tällaista naista, jonka molemmat käsivarret ja sääret olivat täynnä riemunkirjavia tatskoja, ja yllä oli - tietysti, kuinkas muuten - liian pieni suurikukallinen trikoomekko. Olisin kysynyt häneltä tätä asiaa, mutta turpaan olisi tullut, oli sellainen räväkänoloinen nainen.

Ylipainoiset naiset yrittää viedä huomiota läskeistään tatuoinneilla ja halvan näköisillä hiusväreillä. Jalassa polvenyli legginsit ja feikkicrocksit. Hihaton paita.

Tupakka ja siideri.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa joku runsaasti tatuoitu, eikö teitä itseänne häiritse se, että värikkäät, kirjavat tatuointinne riitelevät pahasti yhtä värikkään-kirjavien (mutta eri kuosia olevien) vaatteittenne kanssa? Juuri tänään jouduin (kyllä! mihinkäs liukuportaissa katseesi käännät?) katselemaan tällaista naista, jonka molemmat käsivarret ja sääret olivat täynnä riemunkirjavia tatskoja, ja yllä oli - tietysti, kuinkas muuten - liian pieni suurikukallinen trikoomekko. Olisin kysynyt häneltä tätä asiaa, mutta turpaan olisi tullut, oli sellainen räväkänoloinen nainen.

Tuon takia itse olen ottanut vain mustavalkoisia

Vierailija kirjoitti:

"toki on eri kantoja ja näkemyksiä. En vain voi ymmärtää, miksi joku pilaa ihonsa. Minulla on yksi arpi näkyvällä paikalla, ja vaikka se on hyvin pieni ja aika huomaamaton, niin sekin ärsyttää hiukan. En voi ymmärtää, että joku pilaa ihoaan pysyvästi. En voi sille mitään. Mutta pidän sellaista käytöstä tyhmänä. Kuinka joku voi tahallaan pilata jotain kaunista?"

Ihmiset priorisoivat erilaisia asioita. Jotkut ajattelevat, että tatuointi vain korostaa sitä kaunista ihoa, joillakin tatuointi peittää rumana pidettyä ihoa. Esimerkiksi monet rintasyöpäpotilaat hankkivat poistettujen rintojen kohdalle tatuointeja, tunteakseen itsensä taas kauniiksi. Eikö se ole tärkeintä, olonsa hyväksi tunteminen? Ei tarvitse hyväksyä eikä olla samaa mieltä, mutta voi silti yrittää suvaita sitä, että kauneuskäsityksiä on erilaisia.

PS: arpien hoidossa prp-hoidot ovat erittäin toimivia, suosittelen tutustumaan, jos haluat joskus hankkiutua arvesta eroon.

(Ohis, mutta itse pidän myös "virheitä" kauniina, joskus arvetkin ovat mielenkiintoisia ja tuovat särmää.)

Minulla on vaikeuksia olla läsnä omassa kehossa. Tämä "dissosiaatio" minulla on ollut lapsesta lähtien. Todennäköisesti sen on laukaissut kasvaminen maalaisperheessä, jossa tytöt ovat turhia ja tyhjiä, ainoastaan pojilla on merkitystä (ja tämä 80-90-luvuilla).

Olen neljäkymppinen ja en edelleenkään viihdy kehossani. En tiedä millainen sen pitäisi olla, että viihtyisin siinä. En tunnista itseäni peilistä, vaikka järjellä ymmärrän, että oma lärvihän se siellä.

Minulle tatuonnit ovat auttaneet minua pitämään kehostani enemmän. Jos en saa siihen muuten mitään henkilökohtaista kontaktia, niin ainakin siinä on minulle mieleisiä kuvia, joita voin katsella. Samoin kuin laitan asunnon seinille kauniita kuvia katseltavaksi. Minulle keho on samanlainen kuin asunto. Se ei ole Minä eikä Minäni jatke tai ominaisuus. En tuunaile itseäni muuten, en ole kiinnostunut muodeista, hiustyyleistä, meikkityyleistä, kengistä tai laukuista. En viimeisimmistä trendeistä tai muusta vastaavasta.

Mutta tatuoinnit! Niistä tulee hyvä mieli. Minun on helpompi olla läsnä itseni kanssa niiden kanssa. En olisi uskonut tätä, mutta ehkä se, että olen 8-vuotiaasta lähtien halunnut tatuointeja (ensimmäisen otin 35-vuotiaana) puhuu jo jotain.

Perheessäni ja suvussani kellään muulla ei ole tatuointeja.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 22:57"]

"Mitä Ötzi tähän liittyy?"

Ötzi liittyy asiaan siten, että havainnollistin esimerkillä kehonmuokkauksien historiaa ja kauneuskäsityksiä. Tatuoinnit olivat myös heimoidentiteetin kannalta merkittäviä. Kun puhutaan siitä, ettei ole "luonnollista" hankkia tatuointeja tai ripsienpidennyksiä, tulee hyvin nopeasti ilmi että samankaltaista toimintaa on esiintynyt halki historian. Joissain kulttuureissa pidennettiin kauloja tai kalloja, jotkut lävistävät itseään, toiset hankkivat tatuointeja, jotkut värjäävät hiuksiaan tai lahduttavat itseään, jos BMI näyttää liikaa. Selvensikö tämä hämmennystäsi?

Eli idiootteja on ollut kaikissa kulttuureissa läpi historian? En ole yllättynyt. Jossain Somaliassa tehdään naisille sukuelintensilpomisia ja naista joka on luomu, eli terve, ei pidetä yhtä avioliittokelpoisena kuin silvottuja naisia. Jokaiseen typeryyteen ei tarvitse lähteä mukaan. Toivottavasti tämä esimerkki selvensi asiaa miksi suhtaudun penseästi jos kehonmuokkaukselle ei ole kunnollisia perusteluja.

Mikä on kunnollinen perustelu? Silpomiset ovat lähteneet alunperin naisten alistamisesta, jonkun 18-vee Mirkun tatuointi taas tasan siitä, että hän pitää tatuointeja kauniina. Jokaisella on oikeus tehdä itselleen mitä tahtoo, toisten satuttamisen tuomitsen minäkin.

Ihmisyyteen kuuluu myös järjettömyys, jos ei kuuluisi niin kukaan meistä ei istuisi perjantai-iltaansa AV:lla vaan tekisi jotain järkevämpää. Kauneuden tavoittelussa ei ole sinänsä järkeä tai hyötyä, mutta elämä olisi aika tylsää ilman sitä.

Niin mutta kun tatuoinnit ei yleensä kaunista ketään joten miksi ottaa niitä?

Epäilen, että se 18v. Mirkku ei ehkä osaa arvioida tuleeko hän pitämään tatskoistaan vielä 20 vuoden päästä. Tosiasia on, että ne ovat muoti-ilmiö ja monet ottavat niitä statuskilpailun takia. Pakko ottaa kun kavereillakin on.

Miten te jotka pidätte tatuointinne merkityksiä niin henkilökohtaisina ja syvällinä, niin olisiko teille 80-luvulla, jolloin tatuoinnit eivät olleet muodissa, pälkähtänyt päähän ottaa tatuointi? Veikkaan, että ei. Olisitte eläneet aivan tyytyväsinä ilman tatskoja ja tunnetta, että elämästänne puuttuu jotain. Eli siis pohjimmiltaan tatuoinneissa on kyse statuskilpailusta, höyhenten pörhistelystä muille naaraille ja uroksille.

Minä synnyin 1980 ja halusin jo vuonna 1988 tatuointeja. Kyllä, 8-vuotiaana. Lähipiirissä niitä ei ollut missään eikä kellään, asuin maaseudulla korvessa. Taisin nähdä jossain sarjakuvissa tatuointeja tai piirretyissä ekan kerran. En muista missä, mutta muistan olleeni 8v. ja halunneeni tatuointeja.

Minä olisin naisena tatuoinut itseni, vaikka olisi eletty vuotta 1888.

Up

Ensin käytetään xxx- summa rahaa tatuointeihin, ja sitten xxxxx summa, että ne saa pois, kun ne ei olekkaan enää muotia, tai muuten huonoja. Eipä ole multa pois, ja joku saa aina niistä rahaa.

Suurin osa haluaa tatuoinnin, koska ilman et ole mitään ja itsetunto on nolla. Muuten kyllä mielenkiintoisia selittelyjä. Ai niin, btw, mun ÄO on vain 120, eli ei riittävä ottamaan kuvia nahkaan. Pease & Love.

Vierailija kirjoitti:

Eikös näitä tatuointifirmoja yllä pidä rikollisjärjestöt? Taitaa olla jonkun jengin porukkaa tälläkin palstalla.

Sä elät yhteiskunnassa, jota johtaa yksi iso rikollisjärjestö. Olisin enemmän huolissani siitä, kuin jostain piskuisesta tatuointiliikkeestä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää tatuointi firmat oikein on ?

Sellaisia paikkoja, joissa käydään ottamassa tatuointeja...