Mitä sait mukaan lapsuudenkodista lähtiessäsi?

Vaatteeni ja päiväkirjani, en muuta. Ja muutin kotoa 1990-luvulla.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:55"]

Auto, asunto, sen huonekalut ja lupaus rahallisesta tuesta sun muuta pientä...

[/quote]

Ja saamistani alapeukutuksista sen huomaa miksi kannatti olla hipihiljaa siitä mitä sain pois kotoa lähtiessäni...

Onko se todellakin noin paha asia? Teiltä muilta pois? Vai mitä?

Henk.koht. tavaroiden lisäksi sain Finlaysonin lakanoita ja pyyhkeitä. Oli sukulaisia siellä vuosikymmeniä töissä, mm. äitini. Terveisiä Tampereelle täältä pajlon parjatusta Helsingistä:).

Noin kolmekymmentä vuotta sitten muutin, ja mukaan sain omasta huoneesta vuodesohvan ja kirjahyllyn, lisäksi vanhemmat ostivat ruokapöydän ja tuolit, lipaston, nojatuolin ja television ja pyykkikoneen. Astioita ja liinavaatteita olin ostanut itse kesätyörahoilla. Kummitäti osti kattiloita ja silitysraudan. Mattoja ja verhoja löytyi äidin kaapeista ja sain ottaa niistä mitä halusin. Lisäksi mummoni joutui tuolloin pysyvästi laitoshoitoon, hänen asunnostaan sain valaisimia, silityslaudan, keittiöjakkaran, radion ja yöpöydän. Noilla pääsi ruhtinaallisesti alkuun 80-luvun alussa, omasta mielestäni huushollini oli hieno.

Minulla ei ollut telkkari koko opiskeluaikaan, eikä vuosia sen jälkeen. Itse asiassa vasta nykyinen mieheni raahasi asuntooni telkkarin v 1993. Tavaroista on vain ongelmaa, nyt ei minnekään mahdu mikään....

Ison kullin. Kiitos. Hyvin ole pärjännyt elämässä.

Kaiken tarvittavan sain. Vanhempani olivat säilyttäneet esim. vanhan kahvinkeittimen, mikron ja vatkaimen juuri siksi, että sain ottaa ne mukaani, vaikka olivat ostaneet itselleen uudet jo joitain vuosia aiemmin. 

Minusta ennenkin moni sai mukaansa vanhoja tavaroita kotoa. En usko että moni nykyään huolisi niin huonokuntoista/rumaa kamaa mitä ennen käytettiin. Ihan kamalan näköinenhän se "sisustus" oli, mutta niillä mentiin. Kattilasta saattoi puuttua kahva ja paistinpannu oli ihan karrella.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:15"]Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!
[/quote]

Mulla oli 12 sisarusta, joten en edes odottanut, että vanhemmat antavat tykötarpeet. Eikä se, että eli vähällä ja hankki pikkuhiljaa tarvitsemaansa ollut itselleni huono juttu. Arvostin kaikkea, minkä sain hankittua. 21

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:15"]

Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!

[/quote]

 ei silloin ollut tapana, ja mä olin nuorin, ei muutkaan olleet saaneet. Silloin oletettiin että lapsi hoitaa sen itse. Toki esim mulle isosiskot toi lahjaksi jotain kattiloita tai maton yms. Siis 1980- luvulla.

[/quote]Kyllä 1980-luvulla oli jo tapana ostaa asuntoja lapsille jotka lähti opiskelemaan.

[/quote] Mun serkuille (5kpl) vanhemmat osti kämpät Helsingistä 1980-luvulla (3 eri perheen lapsia eli max 2 kämppää/perhe). Oli ASP-systeemi, jossa vanhemmat saattoi säästää lastensa puolesta ja sitten sai halpakorkoisen lainan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:15"]

Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!

[/quote]

 ei silloin ollut tapana, ja mä olin nuorin, ei muutkaan olleet saaneet. Silloin oletettiin että lapsi hoitaa sen itse. Toki esim mulle isosiskot toi lahjaksi jotain kattiloita tai maton yms. Siis 1980- luvulla.

[/quote]Kyllä 1980-luvulla oli jo tapana ostaa asuntoja lapsille jotka lähti opiskelemaan.

[/quote]

no ehkä joillain oli. Itse muutin maalta Helsinkiin1981, yksiö olis silloin jo maksanut omakotitalon hinnan....

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:55"]

Auto, asunto, sen huonekalut ja lupaus rahallisesta tuesta sun muuta pientä...

[/quote]

Ja saamistani alapeukutuksista sen huomaa miksi kannatti olla hipihiljaa siitä mitä sain pois kotoa lähtiessäni...

Onko se todellakin noin paha asia? Teiltä muilta pois? Vai mitä?
[/quote]

Mä olen yksinkertaisesti ollut koko elämäni katkera kaltaisillesi kenellä on välittävät vanhemmat joilla on varaa tuollaisiin. Olen koko elämäni ollut siitä katkera, vieläkin vaikka itse jo olen keskimääräistä parempi tuloisempi. T. Se jolla oli aina pienet vaatteet.

Oman neitsytvuoteeni. Hobby Hallin -ei minkään merkkisen- astiaston. Taisi olla lautaset ja jotku kahvikupit. Sellainen setti joka maksoi tarjouksessa viime vuosituhannen puolella ehkä 100 mk. Lisäksi taisi olla paistinpannu ja kattila, sekä mummoni vanha silitysrauta kun hän osti uuden. Eipä sitä muuta tarvinnut :)

Ihmeellinen homma kun täällä ei nyt olekaan niitä rikkaita Ullanlinnassa asuvia lääkäreitä/kirurgeja paikalla:).

1993. Kyllä mun on täytynyt jonkin verran rahaa saada, koska ostin heti patjan. Halvimman. Sit oli pari lakanaa ja itse kutomani matto, lapsuuden kestänyt pyyhe ja pari joululahjaksi saamaani lasia.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:55"]

Auto, asunto, sen huonekalut ja lupaus rahallisesta tuesta sun muuta pientä...

[/quote]

No, ymmärrät varmaan itsekin selkeästi mikä onnenpossu olet. Ei kannata kateuskorttia esiin ottaa, ihan realiteetit riittävät, kiitos. Nauti sinä osastasi, me muut rimpuilemme parhaamme mukaan ;)

Ja saamistani alapeukutuksista sen huomaa miksi kannatti olla hipihiljaa siitä mitä sain pois kotoa lähtiessäni...

Onko se todellakin noin paha asia? Teiltä muilta pois? Vai mitä?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:25"]

Ihmeellinen homma kun täällä ei nyt olekaan niitä rikkaita Ullanlinnassa asuvia lääkäreitä/kirurgeja paikalla:).

[/quote]

No miten se tähän liittyy? Kirurgikin on hyvinkin voinut lähteä aikoinaan reppu selässä maailmalle.

T: 52 akateeminen, muttei akateemikko :)

Kaikki mitä huoneessani oli, sitten astioita, olohuoneesta sohvan ja tv:n ja jotain muuta pientä, loput ostin Ikeasta :))

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:55"] Auto, asunto, sen huonekalut ja lupaus rahallisesta tuesta sun muuta pientä... [/quote] Ja saamistani alapeukutuksista sen huomaa miksi kannatti olla hipihiljaa siitä mitä sain pois kotoa lähtiessäni... Onko se todellakin noin paha asia? Teiltä muilta pois? Vai mitä? [/quote] Mä olen yksinkertaisesti ollut koko elämäni katkera kaltaisillesi kenellä on välittävät vanhemmat joilla on varaa tuollaisiin. Olen koko elämäni ollut siitä katkera, vieläkin vaikka itse jo olen keskimääräistä parempi tuloisempi. T. Se jolla oli aina pienet vaatteet.

[/quote]

No, saatan sen toki ymmärtää mutta korostan vielä etten ole ikinä kellekään mitään elvistellyt tuolla.

Vanhempani elävät vielä ja olen vieläkin -totta kai- todella kiitollinen siitä miten he minua tiukassa taloudellisessa tilanteessa aikoinaan auttoivat.

Itse omilla kesätyörahoilla ostetun läppärin ja omia vaatteita :D Nojaa ihan hyvin tässä on pärjätty, olen asunut jo puoli vuotta omillani :) Eikä ole mikään valmiiksi kalustettu solu tms, vaan ihan yksiö.

N17

Tiedän olleeni onnekas, sillä sain omasta huoneesta sänkyni ja vanhan isän tekemän pöydän sekä vanhoja keittiötarvikkeita plus lakanoita sen verran että pääsi alkuun. Jatkossakin tiesin vanhempien auttavan jos on tarvis, tosin itse halusin näyttää pärjääväni omillani.