Mitä sait mukaan lapsuudenkodista lähtiessäsi?

Sängyn ja yöpöydän otin mukaani huoneestani. Astioita oli alkanut tulla lahjaksi sukulaisilta joskus 16-v alkaen. Mikron ja kahvinkeittimen äiti osti palkaksi kun kävin hänen mukanaan iltaisin siivoamassa yhtä päiväkotia parin kuukauden ajan. Fiskarsin aterimet sain 18v lahjaksi. Tuparilahjaksi sain isältäni hackamanin veitsen ja isäpuolelta työkalupakin.

Ikeassa kävin omilla rahoillani muuton yhteydessä, jolloin ostin ruokapöydän ja kaksi tuolia (ei ollut varaa neljään. :D) ja kaikkea pientä sälää mitä tarvitsi keittiöön, päiväpeittoa, verhoa ym. Pikkuhiljaa ostelin kaikkea uutta; maton ja sohvan (kaverilta) seuraavasta palkasta jne.

Mä sain kanssa ihan kaiken. Astioita ja lakanoita oli tullut lahjaksi vuosien aikana. Jotain huonekaluja ostettiin huutokaupasta, silloin ei vielä ollut niin kirppuksiä. Sängyn ja kirjoituspöydän sain kanssa omasta huoneestani. Verhoja ompelin itse. Ostettiin
mikro ja telkkari.

Mä muutin omilleni 1992. Ei tämä mun mielestä erityisen poikkeuksellista ollut silloinkaan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:25"]

Ihmeellinen homma kun täällä ei nyt olekaan niitä rikkaita Ullanlinnassa asuvia lääkäreitä/kirurgeja paikalla:).

[/quote]

No miten se tähän liittyy? Kirurgikin on hyvinkin voinut lähteä aikoinaan reppu selässä maailmalle.

T: 52 akateeminen, muttei akateemikko :)

[/quote]

Liittyy siten että muissa rahaan ja omaisuuteen liittyvissä ketjuissa näitä kultalusikka suussa syntyneitä on paljon. Ihmettelen, misssä he ovat nyt;)?

Täytyy kyllä sanoa, että kyllä mun vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat saaneet kaikenlaista. Mun vanhemmat saivat mm. ruokasalin kaluston kun menivät naimisiin. Samoin tiedän isovanhempieni saaneen makuuhuoneen kalusteet kun menivät naimisiin. Meidän lapset nukkuvat niissä sängyissä nyt.

Mutta kyllä tässä näkyy perheiden varallisuus. Mä en ole mistään huipouvarakkaasta kodista, mutta kuitenkin isosta maatalosta. Aina on ollut jotain mitä antaa. Mun mies taas ei saanut kotoa muuta kuin vähän liinavaatteita ja muutaman astian. Eikä ollut mistä antaakaan. Juoppo isä javähävarainen äiti.

Itse sain kotoa muuttaessani kaikki huoneeni kalusteet, pienet kattilat, vanhemmat pannut ja kapustat sekä liinavaatteita. Uutena taisin ostaa aterimet ja kahvinkeittimen. Hienosti on näillä eväillä elämän kylkeen kiinni päässyt. Mietityttää vain, missä vaiheessa kannattaa alkaa lapsille keräämään säästöön tarvikkeita? Tahtoisin antaa hyvän lähdön omilleen muuttamiseen, mutta kerrasta en kaikkea pysty hankkimaan..

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:55"] Auto, asunto, sen huonekalut ja lupaus rahallisesta tuesta sun muuta pientä... [/quote] Ja saamistani alapeukutuksista sen huomaa miksi kannatti olla hipihiljaa siitä mitä sain pois kotoa lähtiessäni... Onko se todellakin noin paha asia? Teiltä muilta pois? Vai mitä? [/quote] Mä olen yksinkertaisesti ollut koko elämäni katkera kaltaisillesi kenellä on välittävät vanhemmat joilla on varaa tuollaisiin. Olen koko elämäni ollut siitä katkera, vieläkin vaikka itse jo olen keskimääräistä parempi tuloisempi. T. Se jolla oli aina pienet vaatteet.

[/quote]

Mun mielestä sun katkeruuden kohde osoittaa nyt väärään suuntaan. Jos sinun vanhemmat ei välittäneet, ei se ole näiden vika, joiden vanhemmat välitti. ei minullakaan leveät eväät olleet, mutta hyvin selvinnyt ja olen lähinnä iloinen ystävieni puolesta joilla kivat ja välittävät vanhemmat. ei se minulta ole pois. Olet hyvin pärjännyt sinäkin siis? Miksi katkeroitua? Nauti elämästä, ole ylpeä itsestäsi. Katkeruus ja paha mieli vahingoittaa itseäsi ja omaa elämänlaatuasi. 

Otin omasta huoneestani suunnilleen kaiken minkä irti sain :D eli sängyn, tauluja ja pikku tilpehööriä. Lakanoita, pyyhkeitä ja astioita olin saanut lahjaksi aiempina merkkipäivinä. Myöhemmin olen saanut sohvapöydän, ruokapöydän ja kirjahyllyn vanhempieni uusiessa sisustustaan. Muutin 2012.

Omat vaatteet, omasta huoneesta sängyn ja ikuvanhan telkkarin. Pussillisen vuodevaatteita ja pyyhkeitä. Ja vuosi oli -99. Näillä mentiin.
Nykyään on tavaraa kyllä.
Ai niin ja myöhemmin hain oman kirjoituspöydän omalle muksulle kun lähti kouluun, olin sen omilla rahoilla ostanut : )

Omasta huoneestani mitä halusin. Äidiltä ja isältä sain molemmilta yhden kaikkia pakollisia keittiövälineitä (aterimet, lautaset, lasit..). Vaatteet, parit petivaatteet, verhot. Loput ostin kirpparilta ja keräsin pikkuhiljaa. Muutin pois 17-vuotiaana eli kuusi vuotta sitten. Hyvin olen pärjännyt :)

Kirjat, patjan, pari settiä vuodevaatteita. Kattilan, muutaman lautasen ja kahvimukin ja aterimia. Puisen varastohyllyn kirjoille, maton. Vaatteeni. jRinkan.

Vuosi oli '92. En enempää odottanut, enkä olisi tarvinnutkaan. Muutin opiskelujen perään vuokrayksiöön, olin 16-vuotias.

Päälläni olevat vaatteet

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 22:20"]

Päälläni olevat vaatteet

[/quote]

Meitä on useampia. Tsemppiä!

Sain lasin, lautasen ja aterimet. Hyvän startin näköjään sai tälläkin paketilla. Muutin pois kotoa heti täytettyäni 17 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:05"]

Viis metriä etumatkaa :)

[/quote]

Sama täällä! Ja niin sitä on vaan jotenkuten kitkuteltu :D

[/quote]

Näin se oli meilläkin. Mummolta sain yhden viltin ja lakanat, kun opiskelija-asuntolassa piti olla omat petivaatteet.

80-luvun lopussa vanhemmat maksoivat opiskeluajan asuntoni vuokran. Astioita, silitysrauta, imuri yms ostettiin vanhempien toimesta, huonekalut kerättiin pääasiassa isovanhempien jemmoista ja tuunattiin itse (tosin termiä tuunata ei ollut silloin keksitty). Telkkaria en muista, ehkä oli vanhempien vanha. Mattoja tai verhoja en tyylisyistä harrastanut ;). Olin ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä. Useimmille kavereillekin vanhemmat hankkivat perustarvikkeet ekaan asuntoon, mutta toki kaikille ei. Silloin ei ollut Ikeaa, moni osti astioita juuri Hobby Hallista, joka myi sellaisia valmissettejä mitä myöhemmin näki paljon kirppareilla.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:55"] Auto, asunto, sen huonekalut ja lupaus rahallisesta tuesta sun muuta pientä... [/quote] Ja saamistani alapeukutuksista sen huomaa miksi kannatti olla hipihiljaa siitä mitä sain pois kotoa lähtiessäni... Onko se todellakin noin paha asia? Teiltä muilta pois? Vai mitä? [/quote] Mä olen yksinkertaisesti ollut koko elämäni katkera kaltaisillesi kenellä on välittävät vanhemmat joilla on varaa tuollaisiin. Olen koko elämäni ollut siitä katkera, vieläkin vaikka itse jo olen keskimääräistä parempi tuloisempi. T. Se jolla oli aina pienet vaatteet.

[/quote]

Mun mielestä sun katkeruuden kohde osoittaa nyt väärään suuntaan. Jos sinun vanhemmat ei välittäneet, ei se ole näiden vika, joiden vanhemmat välitti. ei minullakaan leveät eväät olleet, mutta hyvin selvinnyt ja olen lähinnä iloinen ystävieni puolesta joilla kivat ja välittävät vanhemmat. ei se minulta ole pois. Olet hyvin pärjännyt sinäkin siis? Miksi katkeroitua? Nauti elämästä, ole ylpeä itsestäsi. Katkeruus ja paha mieli vahingoittaa itseäsi ja omaa elämänlaatuasi. 
[/quote]

Olen tietoinen ettei ajatteluni tuo minulle mitään hyvää ja olen yrittänyt päästä tästä ajattelusta eroon. En vaan pysty. Lapsuus pilattu monella tapaa ja sitä ei mikään eikä kukaan voi minulle koskaan hyvittää.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:54"]Nykyään nuorille pitää olla KAIKKI valmiina, kun omaan (opiskelija)asuntoon lapsuudenkodista muutetaan.

Kovasti ovat ajat ja tavat muuttuneet vuosikymmenten myötä. Mitä sinä sait mukaasi tai mitä vanhempasi ostivat sinulle lapsuudenkodista pois muutettuasi? Millä vuosikymmenellä muutit?
[/quote]
Traumoja ja aikuisuuden harjoittelun ilman vanhempien tukea. Aika yksin sai selvitä paperiasioista, lamppuongelmista, rahapulasta, yksinäisyydestä, huonosta parisuhteesta, kokkailuista, ihan kaikesta. Muutin omilleni vuonna 2002, ala-ikäisenä. Jotain huonekaluja sain, kun sosku vahti vierestä.

Muutin vanhempieni luota suoraan ulkomaille joten huonekaluja tai muuta isompaa en saanut mukaan. Omat vaatteet ja muut pienet tavarat parissa matkalaukussa ja vähän rahaa.

Sain omasta huoneestani kaiken mitä mahtui pieneen yksiööni, vaatteet ja valokuvia, siivousvälineitä ja kahvinkeittimen ym keittiötavaroita.

Vaatteeni ja muut omat kamani sekä joustinpatjan sängystäni. Lisäksi sain opiskelukuukausien ajan 100mk viikkorahaa, jos kävin kotona hakemassa :) Tämä vuosina 1990 ja 1991.