Lue keskustelun säännöt.
Mitä sait mukaan lapsuudenkodista lähtiessäsi?
15.05.2015 |
Nykyään nuorille pitää olla KAIKKI valmiina, kun omaan (opiskelija)asuntoon lapsuudenkodista muutetaan.
Kovasti ovat ajat ja tavat muuttuneet vuosikymmenten myötä. Mitä sinä sait mukaasi tai mitä vanhempasi ostivat sinulle lapsuudenkodista pois muutettuasi? Millä vuosikymmenellä muutit?
Kommentit (116)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:06"]
Minulla oli vuodevaatteet, kaksi settiä lakanoita, pari pyyhettä, metallikattila, herätyskello, ja vesipannu. Jokunen lusikka, veitsi ja haatukka ja yksi lautanen :-). Vuonna 1981 läksin opiskelemaan yliopistoon, asuin kalustetussa asunnossa alivuokralaisena.
[/quote]
Juuri näin se meni vielä 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:03"]
Vanhemmat ostivat mulle asunnon. :=))
[/quote]
Miksi tätä alapeukutetaan? Jos jotkut ei saaneet mitään niin senkö perusteella ei kukaan saisi saada mitään? Tyypillistä kateellista suomalaisuutta!
Omassa huoneessani olleen sängyn, lipaston, kirjahyllyn ja tietokoneen. Tyynyn ja peiton. Tietysti vaatteet ym henkilökohtaiset. Lahjaksi olin saanut kattila/paistinpannusetin ja aterinsetin, itse kerännyt kirppareilta/alemyynneistä liinavaatteita, pyyhkeitä ja sekalaisia astioita. Olin jo aiemmin ostanut itselleni television (kuvaputkimallia) ja imurin. Muuton yhteydessä hain kirpparilta tietokonepöydän ja pienen sohvan.
Noista silloisista ei taida olla jäljellä kuin aterimet :D Kattilat ym kulutettu loppuun ja sekalaiset kierrätystavarat on ehditty 10 vuoden aikana pikkuhiljaa vaihtaa uudempiin ja mieluisampiin. Pääasiassa ihan omin varoin. Opiskeluaikoina muutama isompi hankinta tuli lahjana.
Kämppiksellä oli ruokailuryhmä ja tv-taso.
En saanut mitään muuta kuin vaatteeni, kirjani, valokuvani, muutaman koriste-esineen mitkä olin itse ostanut (5e/kpl) ja kahvikupin. Ja rahaa en saa ikinä, päin vastoin joudun lainaamaan heille.
Onnea teille kaikille jotka olette hyvästä suvusta, meidän muiden on rakennettava menestyksemme aivan pohjalta.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:04"]
En mitään,koska minut sijoitettiin muualle jo ihan lapsena
[/quote]
Toivottavasti elämäsi on on kuitenkin mallillaan. Sijoituksesta huolimatta tai juuri sen ansioista. Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:11"]En saanut mitään muuta kuin vaatteeni, kirjani, valokuvani, muutaman koriste-esineen mitkä olin itse ostanut (5e/kpl) ja kahvikupin. Ja rahaa en saa ikinä, päin vastoin joudun lainaamaan heille.
Onnea teille kaikille jotka olette hyvästä suvusta, meidän muiden on rakennettava menestyksemme aivan pohjalta.
[/quote]
Ja 2010 muutin pois kotoa.
Kattilan, lautasen, veitsen, lusikan ja haarukan ja räsymaton. Ja elämänasenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulla muutin ja vanhemmat osti yksiöön kaikki uutta verhoista kalusteisiin ja astioihin, pyyhkeisiin jne. Ei kerätty etukäteen mitään vaan ostettiin kerralla mieluista. Mukaan otin oman ompelukoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään mitään vuonna 1993. Vuokrasin asunnon ja menin opintolainan kanssa ostamaan sängyn, peiton tyynyn, pyyhkeitä ja sen sellaista.
Oma lapseni tulee saamaan kaiken asuntoa myöden.
Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on edelleen käytössä se metallikattila ja tee/kahvipannu on ullakolla, vuoden 1981 muuttokassiin tulleet. Kattilankansi on mennyt rikki.
Vieläkin sieltä roudataan kamaa kun porukat käyvät. Olen kumminkin jo päälle 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin omilleni tällä vuosikymmenellä (2012). Sain omat lakanani jotka oli olleet mulla siis lapsuudenkodissakin, jotain äidin vanhoja verhoja joista ei enää tykännyt ja varastossa seisseen vanhan keittiön ruokailuryhmän (pöytä ja 4 tuolia). Enpä juuri muuta. Astiat olin itse kerännyt (omalla rahalla ostanut tai pyytänyt lahjaksi) jo aiemmin. No joitain muutamia skumppa- ja viinilaseja ja jotain vanhoja juomalaseja jotka kyllä on nyt jo heivattu menemään.
Muuttaessani odotin jo lasta joten aika paljon uhrasin sitten enemmän ajatusta niihin vauvan juttuihin. Kalusteet (kirjahylly, lipastot, sohva...) ostin ihan halvalla ikeasta. Vauvalle äiti antoi mun vanhat vaatteet mutta eihän niitä kehtaa enää käyttää :D Ihan joku muutama juttu, kuten mun ajan äitiyspakkauksen villapuku meni käyttöön. Äiti osti tietysti myös uusia vaatteita paljon ja mm vaunut mutta nyt oli vissiin puhe mitä kotoa sain mukaan. Isoisältäni hain suvun vanhan, perinteisen pinnasängyn jossa on lähes kaikki suvun vauvat nukkuneet :)
Siinäpä ne taisi olla. Edelleen äiti mulle joskus tarjoaa jotain tyyliin kynttiläjuttuja ynnä muita koristeita mistä ei enää tykkää. Joitain olen ottanut.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:13"]
Traumoja
[/quote]
Traumoja meilläkin perinnöksi jaettiin :( Eipä juurikaan muuta.....
Lapsuuden kodista muutin paketti autolla ja tavaraa olisi mahtunut enemmänkin. Takaisen muutettuani (10 päästä) tavaraa oli moninkertaisesti ja lapsuuden kodissa "odottamassa" myös niitä minun tavaroitani.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:15"]
Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!
[/quote]
ei silloin ollut tapana, ja mä olin nuorin, ei muutkaan olleet saaneet. Silloin oletettiin että lapsi hoitaa sen itse. Toki esim mulle isosiskot toi lahjaksi jotain kattiloita tai maton yms. Siis 1980- luvulla.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:15"]Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!
[/quote]
No kuule kyllä se niin oli että kun ei äiti välittänyt siitä että onko minulla astioita tai telkkaria, eikä hänellä olisi itsellään ollutkaan varaa niitä minulle ostaa. Lapsenakin minulla oli aina ne yli pienet housut jossa nilkat olivat paljaat ja hihat kyynärpäissä. Että ole onnellinen oikeesti. Hyvä asia siinö on se että teen kaikkeni että oma lapseni saa sen mitä tarvitsee. Myös silloin kun on pesästä juuri lentänyt. Ja kyllä, olen katkera.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:15"]
Ette te kaikki voi olla niin köyhistä kodeista ettei vanhemmilla ollut juuri mitään antaa mukaan. Tai sitten teidän vanhemmat on olleet poikkeuksellisen ilkeitä ja tyhmiä eivätkä ole välittäneet lapsistaan lainkaan!
[/quote]
ei silloin ollut tapana, ja mä olin nuorin, ei muutkaan olleet saaneet. Silloin oletettiin että lapsi hoitaa sen itse. Toki esim mulle isosiskot toi lahjaksi jotain kattiloita tai maton yms. Siis 1980- luvulla.
[/quote]Kyllä 1980-luvulla oli jo tapana ostaa asuntoja lapsille jotka lähti opiskelemaan.
90-luvun lopulla muutin kotoa opiskelemaan. Mukaan otin omat käyttövaatteet, vuodevaatteet ja ajan kanssa keräämiäni liinavaatteita. Kävin ostamassa kolme kahvimukia, kolme lautasta, kolmet aterimet, juustohöylän, leipäveitsen etc. Lisäksi silitysrauta oli mulle eniten tarvitsemani kodin pienkone, joten sen ostin. Siitä se sit lähti. Nyt on tavaraa liikaakin ja ois virkistävää palata opiskeluajan minimalismiin.