Hesarissa asiantuntijan kommentti seksittömästä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Sanon kokemuksesta, että huonossa suhteessa ei kannata kenenkään olla. Ap löytää varmasti henkilön, joka pystyy hänen tarpeensa tyydyttämään, eikä masennu tai väsy ikinä (seksirobotti?). Ap:n vaimolle toivon paranemisia ja ehkäpä hänkin joskus löytää vierelleen ihmisen, joka arvostaa, kunnioittaa ja ymmärtää myös hänen tarpeitaan.

Jos nainen on väsynyt mm. näistä syistä:

- hoitaa lähes yksin kaiken lapsiin liittyvän (hoitoonviennit, vanhempainillat, sairaan lapsen hoito, lääkärit, päiväkodin palaverit, koulupalaverit, vaatteiden ostot, harrastukset, läksyt, kaverisuhteet ym)

- hoitaa lähes yksin kodin (kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous, vaatehuolto)

- hoitaa lähes yksin iäkkäiden/sairaiden vanhempien asioita

- käy täysipäiväisesti töissä kodin ulkopuolella

- joutuu pyytämään apua mieheltään (joka ei oma-aloitteisesti tee asioita)

niin tämmöisen mies voisi vähän vilkaista peiliin. Tee kaikki ylläoleva itse, yksin, niin katsotaan miten paljon kiinnostaa petihommat sen jälkeen.

Olipa pitkä lottorivi.

Ilmeisesti ap ei ollut edes mies, joten heti ensimmäinen rasti oli väärässä ruudussa.

AV-palstaa on ratkiriemukasta lukea juuri sen vuoksi, miten laajasti ihmiset tulkitsevat stereotypioidensa mukaisesti lukemiaan kommentteja.

Yhtä hyvin voisin heittää lonkalta:

- entä jos ap:n puoliso on yksinkertaisesti esimerkiksi harmaaseksuaali, joka tuntee vain hyvin vähän spontaania halua seksiin, ja harrastaa esimerkiksi suhteen alkuvaiheessa seksiä vain miellyttääkseen toista? Kun suhteen alkuhuuma on hävinnyt, seksi ei kiinnosta lainkaan, vaikka rakastaa puolisoaan ja puoliso on kaikin puolin hyvä kumppani.

Tällaisia ihmisiä on jonkin verran, sekä (biologisesti) naisissa että miehissä, tosin ilmeisesti naisissa enemmän. 

Tässä on taas yksi aloitus siitä, miten seksuaalisen halukkuuden eri päissä olevat ihmiset päätyvät - epäonnisesti - parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaihtelun vuoksi kerron meidän ratkenneesta vastaavasta tilanteesta jos lasketaan vastaavaksi, että mies on haluton seksiin. Lyhykäisyydessään ennen erittäin halukas mies aloitti mt-häiriön vuoksi SSRI-lääkityksen, venlafaxiinin käytön. Olimme juuri saamassa ja saaneet taas perheenlisäystä, joten en heti hahmottanut miehen haluttomuutta. Vähitellen aloin ihmetellä kuinka usein tulin torjutuksi. Naisena en ollut itse tainnut kuin pari kertaa torjua mieheni koko suhteen aikana. Se alkoi lopulta risoa todella pahasti ja aloimme riidellä seksittömyydestä. Mies alkoi paeta töihin ja haalia kunnianhimoisia ikuisuusprojekteja, joihin vedoten seksiä ei voinut olla suurinpiirtein koskaan. Kävimme pariterapiassa, mutta istunnot eivät mielestäni edenneet ongelmien ytimeen. Jauhoimme minun vanhemmistani. Naisterapeutin mielestä mieheni oli kaikesta päätellen hurmaava namu ja minä hankala, oikukas akk a. Tilanne eskaloitui siihen, että erosimme ja muutimme erillemme ja aloin pian tapailla toista miestä säännöllisen satunnaisesti. Mies lopetti lääkityksen käytön ja alkoi parantaa elintapojaan sinä päivänä kun lähdin. Hänkin yritti jonkin ajan päästä etsiä uutta naista elämäänsä, muttei ketään sopivaa etsimällä löytynyt, kävi kuitenkin treffeillä. Ennen kuin ero ehti astua virallisesti voimaan olimme jo lähentyneet huomattavasti. Sovimme palaavamme yhteen, mutta tällä kertaa huolehtivamme parisuhteen henkisestä puolesta paremmin. Odotukseni olivat seksin suhteen vielä melko nollissa. Aloimme tehdä enemmän asioita yhdessä perheenä ja keskustelimme enemmän. Mies alkoi vähentää työmäärää ja järjestää yhteistä aikaa minulle ja lapsille. Minä huomioin, että miehen stressinsieto ja libido olivat ns. aika herkkiä enkä odottanut enempää kuin yhteistä aikaa ja läheisyyttä tilaisuuksien mukaan. Selityksiä ei enää kumpikaan saanut keksiä. Seksi alkoi luistaa taas kuin itsestään muutaman yhdessä vietetyn kuukauden jälkeen. Nyt muutaman vuoden jälkeen kriisistä on päästy yli yhdessä ja seksiä on molempien toiveista ja paljon läheisyyttä. Mielestäni parisuhde ei voi olla hyvä jos toinen voi suhteen takia huonosti ja sen asian vähättely ei muuta suhdetta paremmaksi.

Eli panit toista miestä ja palasitte yhteen ja seksielämä alkoi loistaa? Kävi perinteinen, eli miehesi seksivietti palasi kun tiesi sinun paneskelleen muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Kyllä se on velvollisuus parisuhteessa molempien tyydyttää toisensa. Koska kyseessä on pahimmanlaatuinen huijaus, jos ennen avioliittoa on peitto heilunut vilkkaasti ja sitten toinen päättääkin ruveta selibaattiin.

Jos mennään tälle linjalle, niin seksin lisäksi on liuta muita tarpeita, jotka tulisi tyydyttää parisuhteessa. Yksi ehkä tärkein on hyväksyminen toinen sellaisena kuin on sekä tarve tulla huomatuksi ja kuulluksi. Usein nämä jäävät ensin pois, kun parisuhde arkipäiväistyy eikä toista enää ole tarve miellyttää. Väistämättä tämä korreloi monilla seksuaaliseen halukkuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jutusta paistaa terapeutin sisäistetyt oletukset. Hän painottaa perhe-elämän vaikutusta vaimon haluihin, vihjaa että miestä kiinnosta vaimonsa mt-ongelmat tai osallistu kodin- tai lastenhoitoon vaan vetelehtii sängyssä kun vaimo on hommissa, vastaa miehelle jopa ylimielisesti, viitaten siihen että kerran viikossa seksiä- ajattelu on kapeakatseista. Miehen kysymyksestä välittyy kuitenkin asetelma, jossa läheisyys ja seksi ovat kadonneet jo kauan sitten, ja seksiä ei ole ehkä ollut vuosiin.

Ikävää lukea tuollaista näin feministinä, lisää vain vastakkainasettelua ja katkerien ja torjutuksi tulleiden miesten naisvihaa.

Joskus tuntuu, että tuollaisissa kysymyksissä voisi olla kaksi näkökulmaa, miehen ja naisen.

Yleensä noihin ei ole yhtä oikeaa ”vastausta”. Emme lopulta tiedä, mikä naista masentaa ja onko hän niin syvällä masennuksessaan että tarvitsisi vain omaa rauhaa toipua.

Itse erosin parisuhteesta tuosta syystä ja olen iloinen että niin tein: pääsin keskittymään omien tunnesolmujeni selvittämiseen ja itsetuntemukseni lisäämiseen ilman parisuhdepaineita. Miehen kanssa emme kyenneet menemään kovin syviin vesiin ja hänelläkin oli omat taakkansa, olimme kumpikin pakenemassa juomiseen.

Seksin merkitystä ei pidä aliarvioida mutta kaikki hyvä seksi perustuu kohtaamiseen ja hyväksyntään. Jos toinen ei tähän pysty voi olla hyvä miettiä lähtemistä. Mutta sillä on paljon merkitystä millainen suhde on ollut parhaimmillaan ja onko halua/kykyä selvitellä tunteita yhdessä.

Masentuneella seksihalut ovat tyypillisesti nollissa ja sitä suostuu vain toisen mieliksi, jos suostuu. Itse koin tuon lopulta hyvin ahdistavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Mitä oma terapeuttisi on suositellut tilanteen ratkaisemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Tuollaisesta parisuhteesta olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten.

Jos parisuhde ei täytä kunnollisen parisuhteen - eli molemminpuolisen hyvän tunneyhteyden - kriteeriä, on ehdottomasti lähdettävä.

Parisuhde, jossa ei ole seksiä, VOI olla tunneyhteydeltään toimiva ja tyydyttävä, ja sen vuoksi vaalimisen arvoinen, mutta useimmiten ikävä kyllä näin ei ole.

Jos toinen osapuoli tuntee jatkuvasti itsensä yksinäiseksi ja kelpaamattomaksi, on parisuhde ehdottomasti lopetettava. Tuo tilanne on ehdottomasti parhaita syitä päättää parisuhde.

Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää. 

Tietysti toimiva ratkaisu saattaisi olla avoin suhde, mutta suuri osa parisuhteista ei taida kestää sitä.

Kiitos kommentistasi. Tuntuu vain todella hankalalta lähteä, kun on lapset ja moni asia seksittömyys poislukien hyvin. Meillä on mm. samanlainen huumorintaju, emme riitele kotitöistä tai lapsenkasvatuksesta, olemme tukeneet toisiamme läpi alun lapsettomuuden ja perhepiirin kuolintapausten jne. Kai minä vielä toivon, että mieheni havahtuisi ettei hänen työnsä ole sen stressin arvoista, irtisanoutuisi ja löytäisi uudelleen myös seksin ilon.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut yllättävää että nais terapeutti käskee toimimaan naisen tahdon mukaan

Tästä syystähän pariterapiat eivät toimi. Naisterapeutti liittoutuu pariskunnan naisen kanssa miestä vastaan. Erohan siitä tulee kun ongelma menee sillä tavalla vielä syvemmäksi :D

Ja miesterapeutti liittoutuu miehen kanssa naista vastaan. Näin se tosiaan toimii.

Sen takia parisuhdeterapia ei koskaan toimi. Naiset eivät hyväksy miesten kantaa asiaan ja miehet ei naisten. Ainoa ero tulee siitä että naiset voi vaatia miestä ymmärtämään naisten kannan mutta kukaan ei vaadi ymmärtämään miesten kantaa

Jaa, miten se niin on? Meidän parisuhdeterapeuttimme kyllä toimi ihan korostetun puolueettomasti meidän välillämme. 

Joko olette löytänyt timantin kivien joukosta tai sitten se normaali tilanne että olet nainen ja terapeutti oli nainen niin et näe minkäänlaista puolueellisuutta kun naisterapeutti tuki sinua ja sinun mielipiteitä

Olen nainen ja terapeuttimme oli mies.

Olette sitten löytänyt timantin kivien joukosta. Suuret onnittelut!!

Parisuhdeterapiat mihin minut on pakotettu on mennyt aina sillä normaalilla tavalla jossa kaksi naista vaativat yhtä miestä toteuttamaan naisten tahtoa välittämättä omista haluista tai mielipiteistä ja kaikkeen syyllinen on mies.

Kaikella ystävyydella, jos olet ollut pakotettuna parisuhdeterapiaan jo monen naisen kanssa, niin ehkä peiliinkin on jossain vaiheessa oikeasti syystä katsoa.

Kerroppa vaikka omin sanoin missä vaiheessa olen sanonut että minussa ei ole vikoja? Tiedän että minussa on vikoja mutta koskaan ei ole ongelmat ollut semmoisia että pelkästään minussa on vikaa ja nainen on täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Kyllä se on velvollisuus parisuhteessa molempien tyydyttää toisensa. Koska kyseessä on pahimmanlaatuinen huijaus, jos ennen avioliittoa on peitto heilunut vilkkaasti ja sitten toinen päättääkin ruveta selibaattiin.

Velvollisuus molempien tyydy ttä ä toisensa? Selvä

Minä en välitä seksistä. Voin antaa pllua. Mies sitten tyydy ttää minut muuten

- tekee kotityöt

- hoitaa lapset

- köy kanssani älykkäitä ja fiksuja keskusteluja

- alkaa harrastamaan kanssani

- lopettaa sohvalla l öhnött ämisen ja urheilun tuijottamisen

Tämä sopii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko miehelläsi siis todettu masennus? Miten hän itse suhtautuu seksittömyyteenne?

Miehellä ei ole masennusdiagnoosia, mutta hänellä on ollut pari burnoutin esiastetta, jotka ovat johtaneet sairaslomiin. Mies itse pitää työstressiä pääsyynä haluttomuudelleen, mikä on varmasti pääsyy.

Käsitän varsin hyvin, että työhuolet vaikuttavat, mutta kun tilanteeseen ei vaikuta vuosienkaan jälkeen tulevan mitään ratkaisua, vaan koko ajan ollaan jaksamisen rajoilla. Virka/opintovapaat, työpaikan vaihtaminen tai irtisanoutuminen eivät ole hänelle vaihtiehtoja, mutta ei myöskään ole haluja yksilöterapiaan. Mieheni sitäpaitsi katsoo ainakin välillä pornoa, joten kyllä hänellä haluja yhä on - ne eivät vain kohdistu minuun. On aika jäätävää maata yksin vuoteessa odottamassa, että toinen tulisi touhuiltaan vireeen, ja sitten kun hän tulee, ei kosketa tai anna edes suukkoa nukkumaan mennessä.

Mieheni kävi kanssani kolmesti pariterapiassa, mutta jätti työkiireisiin vedoten homman kesken. Olen nyt sitten kaksin terapeutin kanssa yrittänyt löytää jotain toimintamalleja tähän kuvioon. Minusta mieheni pelkää pysähtyä oman pahan olonsa äärelle ja kohdata myös niitä hankalia tunteita, joita vanheneminen meissä molemmissa aiheuttaa.

Ymmärrän, ettei kehoni ole enää sama kuin 28-vuotiaana kun tavattiin, mutta pidän itsestäni huolta enkä ole lihonut, repeytynyt synnytyksissä alapäästä tms vaan ihan mukiinmenevä edelleen. Mutta ymmärrän kyllä, ettei seksittömyys niinkään yksioikoista ole, että olisin liian vanha (43). Se ei selitä sitä, miksei mieheni halua joskus edes samaan fyysiseen tilaan kanssani, jos joutuu siellä liian liki minua. 😔

- Ap

Kuulostaa, että olet prosessoinut asiaa syvällisesti ja perinpohjaisesti. Mies ei tunnu haluavan muutosta kun ei halua edes terapiaan osallistua. Hänelle nykytilanne on hyvä. Nyt sinun täytyisi vaan tehdä tästä johtopäätökset sen suhteen millaista elämää toivot tulevaisuudelta. Jäätkö kiinni tuohon tuttuun kuvioon vai haluatko vielä jotain muuta. Rakkaus voi myös kuolla ja ehkä miehesikin haluaisi jo eron, mutta ei saa sitä tehdyksi ja olette jumissa. Voi olla, että asia ei ole näin, mutta kuulostaa että kaikkesi olet ainakin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Ei vaan se on win-win -tilanne. En ymmärrä, miksi niin moni ihminen tuhlaa ainoan elämänsä huonossa parisuhteessa.

Ai että seksittömyys on hyvä perustelu kun kerrotaan lapsille avioerosta?

Ei lasten tarvitsee tietää yksityiskohtia vanhempiensa eron syistä. Jos haluaa olla antamatta puolisolleen seksiä mutta haluaa pysyä avioliitossa, täytyy antaa toisen käydä muualta seksinsä hakemassa. Kamalaa vallankäyttöä estää toisen elämästä kokonaan seksi.

Totta, sillä avioliittoon mennään jakamaan aistillisuus, läheisyys ja seksuaalisuus - yleensä. Jos toinen ei halua niitä, EIKÄ halua tutkia asia, hakeutua hoitoon haluttomuuden takia (siis omaa kumppania kohtaan) niin sitten on kaksi tietä eikö vain:

- erota

- sopia avioliiton puitesopimus uudestaan, sillä sopimuksen voi sopia uudenlaiseksi ja niin että voi olla muita kumppaneita, mutta siitäkin on sovittava miten, jotta se toimisi

Ei voi edellyttää että halukas puoliso on ilman läheisyyttä, seksuaalisuutta tai vain omin käsin onneen loppuelämän.

Ongelmia tulee, mutta samoin se voitetaan, mutta avioliittoon on menty yhteistyön merkeissä ja vastuussa siitä ongelmat selvitetään.

Terapiasta tai muusta kieltäytyvä on jo henkisesti poistunut suhteesta ja rakkaudesta. Turha jatkaa sellaisen kumppanin kanssa oman mielenterveyden uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaihtelun vuoksi kerron meidän ratkenneesta vastaavasta tilanteesta jos lasketaan vastaavaksi, että mies on haluton seksiin. Lyhykäisyydessään ennen erittäin halukas mies aloitti mt-häiriön vuoksi SSRI-lääkityksen, venlafaxiinin käytön. Olimme juuri saamassa ja saaneet taas perheenlisäystä, joten en heti hahmottanut miehen haluttomuutta. Vähitellen aloin ihmetellä kuinka usein tulin torjutuksi. Naisena en ollut itse tainnut kuin pari kertaa torjua mieheni koko suhteen aikana. Se alkoi lopulta risoa todella pahasti ja aloimme riidellä seksittömyydestä. Mies alkoi paeta töihin ja haalia kunnianhimoisia ikuisuusprojekteja, joihin vedoten seksiä ei voinut olla suurinpiirtein koskaan. Kävimme pariterapiassa, mutta istunnot eivät mielestäni edenneet ongelmien ytimeen. Jauhoimme minun vanhemmistani. Naisterapeutin mielestä mieheni oli kaikesta päätellen hurmaava namu ja minä hankala, oikukas akk a. Tilanne eskaloitui siihen, että erosimme ja muutimme erillemme ja aloin pian tapailla toista miestä säännöllisen satunnaisesti. Mies lopetti lääkityksen käytön ja alkoi parantaa elintapojaan sinä päivänä kun lähdin. Hänkin yritti jonkin ajan päästä etsiä uutta naista elämäänsä, muttei ketään sopivaa etsimällä löytynyt, kävi kuitenkin treffeillä. Ennen kuin ero ehti astua virallisesti voimaan olimme jo lähentyneet huomattavasti. Sovimme palaavamme yhteen, mutta tällä kertaa huolehtivamme parisuhteen henkisestä puolesta paremmin. Odotukseni olivat seksin suhteen vielä melko nollissa. Aloimme tehdä enemmän asioita yhdessä perheenä ja keskustelimme enemmän. Mies alkoi vähentää työmäärää ja järjestää yhteistä aikaa minulle ja lapsille. Minä huomioin, että miehen stressinsieto ja libido olivat ns. aika herkkiä enkä odottanut enempää kuin yhteistä aikaa ja läheisyyttä tilaisuuksien mukaan. Selityksiä ei enää kumpikaan saanut keksiä. Seksi alkoi luistaa taas kuin itsestään muutaman yhdessä vietetyn kuukauden jälkeen. Nyt muutaman vuoden jälkeen kriisistä on päästy yli yhdessä ja seksiä on molempien toiveista ja paljon läheisyyttä. Mielestäni parisuhde ei voi olla hyvä jos toinen voi suhteen takia huonosti ja sen asian vähättely ei muuta suhdetta paremmaksi.

Eli panit toista miestä ja palasitte yhteen ja seksielämä alkoi loistaa? Kävi perinteinen, eli miehesi seksivietti palasi kun tiesi sinun paneskelleen muualla.

Kai sen niinkin voi tiivistää. Tosin mainitsemisen arvoista on minusta lääkityksen vaikutus miehen seksihaluihin. Ero entiseen oli kuin yöllä ja päivällä ja siitä oli muunkinlaisia seksuaalisuutta haittaavia sivuvaikutuksia, esim. virtsaamisvaikeudet ja orgasmihäiriöitä. Ei mies kuitenkaan suostunut lääkitystä vähentämään ennen kuin olin poissa. Tässä kohtaa on kai vastuullista muistuttaa, ettei isoa annosta saisi lopetraa seinään. Siitä voi seurata psykoosi pahimmillaan, kai oli jokin pahempikin itse asiassa... ja perinteisesti mies alkoi kaivata vaimoaan kahta kauheammin pantuaan itsekin jotain toista.

Ketjua lukiessani huomasin erään asian. Kyse on ilmeisesti koronarokotteista johtuvasta libidon tuhoutumisesta. Se on niiden yksi sivuvaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Tuollaisesta parisuhteesta olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten.

Jos parisuhde ei täytä kunnollisen parisuhteen - eli molemminpuolisen hyvän tunneyhteyden - kriteeriä, on ehdottomasti lähdettävä.

Parisuhde, jossa ei ole seksiä, VOI olla tunneyhteydeltään toimiva ja tyydyttävä, ja sen vuoksi vaalimisen arvoinen, mutta useimmiten ikävä kyllä näin ei ole.

Jos toinen osapuoli tuntee jatkuvasti itsensä yksinäiseksi ja kelpaamattomaksi, on parisuhde ehdottomasti lopetettava. Tuo tilanne on ehdottomasti parhaita syitä päättää parisuhde.

Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää. 

Tietysti toimiva ratkaisu saattaisi olla avoin suhde, mutta suuri osa parisuhteista ei taida kestää sitä.

Kiitos kommentistasi. Tuntuu vain todella hankalalta lähteä, kun on lapset ja moni asia seksittömyys poislukien hyvin. Meillä on mm. samanlainen huumorintaju, emme riitele kotitöistä tai lapsenkasvatuksesta, olemme tukeneet toisiamme läpi alun lapsettomuuden ja perhepiirin kuolintapausten jne. Kai minä vielä toivon, että mieheni havahtuisi ettei hänen työnsä ole sen stressin arvoista, irtisanoutuisi ja löytäisi uudelleen myös seksin ilon.

- Ap

Ei ole. Yksikään asia ei teillä ole hyvin.

Et ole valmis vielä uskomaan tätä, mutta tämä on totta: teillä ei enää ikinä tule olemaan seksiä, puolisosi ei rakasta sinua, etkä tule ikinä olemaan onnellinen jos pysytte yhdessä. Alapeukuta niin monta kertaa kuin haluat, oman elämäsihän sinä vain pilaat omalla tietoisella valinnallasi. Nauti joka hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon kokemuksesta, että huonossa suhteessa ei kannata kenenkään olla. Ap löytää varmasti henkilön, joka pystyy hänen tarpeensa tyydyttämään, eikä masennu tai väsy ikinä (seksirobotti?). Ap:n vaimolle toivon paranemisia ja ehkäpä hänkin joskus löytää vierelleen ihmisen, joka arvostaa, kunnioittaa ja ymmärtää myös hänen tarpeitaan.

Jos nainen on väsynyt mm. näistä syistä:

- hoitaa lähes yksin kaiken lapsiin liittyvän (hoitoonviennit, vanhempainillat, sairaan lapsen hoito, lääkärit, päiväkodin palaverit, koulupalaverit, vaatteiden ostot, harrastukset, läksyt, kaverisuhteet ym)

- hoitaa lähes yksin kodin (kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous, vaatehuolto)

- hoitaa lähes yksin iäkkäiden/sairaiden vanhempien asioita

- käy täysipäiväisesti töissä kodin ulkopuolella

- joutuu pyytämään apua mieheltään (joka ei oma-aloitteisesti tee asioita)

niin tämmöisen mies voisi vähän vilkaista peiliin. Tee kaikki ylläoleva itse, yksin, niin katsotaan miten paljon kiinnostaa petihommat sen jälkeen.

Olipa pitkä lottorivi.

Ilmeisesti ap ei ollut edes mies, joten heti ensimmäinen rasti oli väärässä ruudussa.

AV-palstaa on ratkiriemukasta lukea juuri sen vuoksi, miten laajasti ihmiset tulkitsevat stereotypioidensa mukaisesti lukemiaan kommentteja.

Yhtä hyvin voisin heittää lonkalta:

- entä jos ap:n puoliso on yksinkertaisesti esimerkiksi harmaaseksuaali, joka tuntee vain hyvin vähän spontaania halua seksiin, ja harrastaa esimerkiksi suhteen alkuvaiheessa seksiä vain miellyttääkseen toista? Kun suhteen alkuhuuma on hävinnyt, seksi ei kiinnosta lainkaan, vaikka rakastaa puolisoaan ja puoliso on kaikin puolin hyvä kumppani.

Tällaisia ihmisiä on jonkin verran, sekä (biologisesti) naisissa että miehissä, tosin ilmeisesti naisissa enemmän. 

Tässä on taas yksi aloitus siitä, miten seksuaalisen halukkuuden eri päissä olevat ihmiset päätyvät - epäonnisesti - parisuhteeseen.

Paitsi että masennus voi viedä seksihalut täysin. Tai joku epävakaapersoonallisuus, missä kaikki ailahtelee, ja on henkilölle itselleen myös tuskallista (seksiin liittyvä ristiriitaisuus). Häpeä lamaa tehokkaasti libidoa mutta toki yliseksuaalisuuteen voi myös paeta tunteita. Tai sielläkin alla voi olla häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Kyllä se on velvollisuus parisuhteessa molempien tyydyttää toisensa. Koska kyseessä on pahimmanlaatuinen huijaus, jos ennen avioliittoa on peitto heilunut vilkkaasti ja sitten toinen päättääkin ruveta selibaattiin.

Velvollisuus molempien tyydy ttä ä toisensa? Selvä

Minä en välitä seksistä. Voin antaa pllua. Mies sitten tyydy ttää minut muuten

- tekee kotityöt

- hoitaa lapset

- köy kanssani älykkäitä ja fiksuja keskusteluja

- alkaa harrastamaan kanssani

- lopettaa sohvalla l öhnött ämisen ja urheilun tuijottamisen

Tämä sopii

Joku toinen voisi tietysti tehdä myös niin, että etsisi puolison, jota kiinnostaa samat asiat kuin itseä. Mutta nauti sinä valitsemastasi elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Mitä oma terapeuttisi on suositellut tilanteen ratkaisemiseksi?

Hän on sanonut että minun on jossain kohtaa vain päätettävä, hyväksynkö etten voi muuttaa miestäni ja hänen elämänvalintojaan, vaiko teenkö päätöksen lähteä ja katsoa, kuka olen ja miten toimin ilman nykyistä suhdettani. Niin kauan, kun mieheni elämää hallitsee työstressi eikä hän halua ammattiapua, on terapeutti todennut tilanteen haastavaksi.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana.

Jutussa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kehottaa seksittömässä ja läheisyyttä uupuvassa suhteessa olevaa miestä ajattelemaan tilannetta vaimon näkökulmasta, ja kyseenalaistamaan normatiiviset ajatukset esim. siitä, että parisuhteessa tulisi olla seksiä. Vaimolla ilmeisesti mielialalääkitys, mutta mahdollisen masennuksen vaikutus myös miehen onnellisuuteen ohitetaan.

- Ap

En lukenut juttua, mutta eihän se ole suhde, ellei ole seksuaalista. Se on liitto (olematta SUHDE), ystävyyttä, tai muuta symbioosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Kyllä se on velvollisuus parisuhteessa molempien tyydyttää toisensa. Koska kyseessä on pahimmanlaatuinen huijaus, jos ennen avioliittoa on peitto heilunut vilkkaasti ja sitten toinen päättääkin ruveta selibaattiin.

Velvollisuus molempien tyydy ttä ä toisensa? Selvä

Minä en välitä seksistä. Voin antaa pllua. Mies sitten tyydy ttää minut muuten

- tekee kotityöt

- hoitaa lapset

- köy kanssani älykkäitä ja fiksuja keskusteluja

- alkaa harrastamaan kanssani

- lopettaa sohvalla l öhnött ämisen ja urheilun tuijottamisen

Tämä sopii

Toinen haluaa seksiä ja sinä haluat palvelijan joka elää ainoastaa sinua varten, siinä on suuri ero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Kyllä se on velvollisuus parisuhteessa molempien tyydyttää toisensa. Koska kyseessä on pahimmanlaatuinen huijaus, jos ennen avioliittoa on peitto heilunut vilkkaasti ja sitten toinen päättääkin ruveta selibaattiin.

Ei ole velvollisuutta. Voit käyttää kättäsi silloin kun vain itselläsi on haluja. Tai mene seksikauppaan, sieltä saa runkkualustoja. Elävät ihmiset ja kumppanit ovat sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Ei vaan se on win-win -tilanne. En ymmärrä, miksi niin moni ihminen tuhlaa ainoan elämänsä huonossa parisuhteessa.

Ai että seksittömyys on hyvä perustelu kun kerrotaan lapsille avioerosta?

Ei lasten tarvitsee tietää yksityiskohtia vanhempiensa eron syistä. Jos haluaa olla antamatta puolisolleen seksiä mutta haluaa pysyä avioliitossa, täytyy antaa toisen käydä muualta seksinsä hakemassa. Kamalaa vallankäyttöä estää toisen elämästä kokonaan seksi.

Luitkohan aloitusta lainkaan? Ap ja Hesarin jutun mies ovat juuri tuossa tilanteessa, että seksiä ei suhteessa ole, eikö sitä muualta saa. Eikä kummatkaan ehkä edes halua muualta kun rakastavat ja haluavat puolisoitaan.

Samana iltana mies saa seksiä kun menee maksullisiin.

Näkemyksesi on tullut selväksi. Tässä nyt yritetään miettiä keinoja seksittömän parisuhteen ratkaisuun, ei pelkästään miehen pillunsaantiin. Haluttomuus on yleensä ongelma sille haluttomallekin. Ei kukaan halua olla avioliitossa haluton.

Saattaapa joku kyllä haluta ollakin, tällaisiakin tapauksia on sekä naisissa että miehissä. Miehissä jopa useammin kuin naisissa (nykyään).

Esimerkiksi bell hooks käsitteli kirjassaan "Mies tahtoo muuttua" tapausta, jossa elämässään menestyneen naisen aviomies alkoi tarkoituksella kieltäytymään seksistä, jotta saisi haluamaansa valtaa parisuhteessa. Mies koki "hävinneensä" parisuhteen "valtataistelun" kun vaimo oli menestynyt ja tienasi huomattavasti enemmän kuin mies.

Vastaavanlaisista tapauksista voi aina välillä lukea tältäkin palstalta: mies lopettaa seksielämän kontrollin- ja vallanhalunsa vuoksi.  

Naisten haluttomuus parisuhteessa on lähes aina tarkoituksetonta (eli halut ovat puolisoon/seksiin kenen tahansa kanssa menneet totaalisesti; usein haluton nainen vieläpä haluaisi haluta). Miesten haluttomuus parisuhteessa saattaa olla useammin tarkoituksellista (eli mies kieltäytyy seksistä naisen kanssa, koska haluaa käyttää valtaa häntä kohtaan, eikä ole seksuaalisesti lainkaan haluton).