Hesarissa asiantuntijan kommentti seksittömästä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Tuollaisesta parisuhteesta olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten.

Jos parisuhde ei täytä kunnollisen parisuhteen - eli molemminpuolisen hyvän tunneyhteyden - kriteeriä, on ehdottomasti lähdettävä.

Parisuhde, jossa ei ole seksiä, VOI olla tunneyhteydeltään toimiva ja tyydyttävä, ja sen vuoksi vaalimisen arvoinen, mutta useimmiten ikävä kyllä näin ei ole.

Jos toinen osapuoli tuntee jatkuvasti itsensä yksinäiseksi ja kelpaamattomaksi, on parisuhde ehdottomasti lopetettava. Tuo tilanne on ehdottomasti parhaita syitä päättää parisuhde.

Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää. 

Tietysti toimiva ratkaisu saattaisi olla avoin suhde, mutta suuri osa parisuhteista ei taida kestää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Ei vaan se on win-win -tilanne. En ymmärrä, miksi niin moni ihminen tuhlaa ainoan elämänsä huonossa parisuhteessa.

Ai että seksittömyys on hyvä perustelu kun kerrotaan lapsille avioerosta?

Ei lasten tarvitsee tietää yksityiskohtia vanhempiensa eron syistä. Jos haluaa olla antamatta puolisolleen seksiä mutta haluaa pysyä avioliitossa, täytyy antaa toisen käydä muualta seksinsä hakemassa. Kamalaa vallankäyttöä estää toisen elämästä kokonaan seksi.

Luitkohan aloitusta lainkaan? Ap ja Hesarin jutun mies ovat juuri tuossa tilanteessa, että seksiä ei suhteessa ole, eikö sitä muualta saa. Eikä kummatkaan ehkä edes halua muualta kun rakastavat ja haluavat puolisoitaan.

Eiköhän ap ja Hesarin mies ole yksi ja sama tyyppi. On tännekkin kirjoittanut noita ruikutuksia pitkin vuosia. Juuri samat kliseet hotelliöistä, pariterapiasta jne. Kumma kun ei osaa itse tehdä elämälleen mitään vaan pitää muilta kysyä neuvoja jatkuvasti. Eikä siltikään muutu miksikään.

Jos ap on sama tyyppi, olisi hänen pitänyt jo aikaa sitten heivata tuo puoliso elämästään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana.

Jutussa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kehottaa seksittömässä ja läheisyyttä uupuvassa suhteessa olevaa miestä ajattelemaan tilannetta vaimon näkökulmasta, ja kyseenalaistamaan normatiiviset ajatukset esim. siitä, että parisuhteessa tulisi olla seksiä. Vaimolla ilmeisesti mielialalääkitys, mutta mahdollisen masennuksen vaikutus myös miehen onnellisuuteen ohitetaan.

- Ap

Jos miehen ainoa ongelma suhteessa ja elämässä on seksin puute, niin aika vähällä on päässyt. Jostain syystähän se vaimo on masentunut, mitähän mahtaa olla taustalla. Tässä puhutaan nyt koko ajan vaan seksistä. Seksin saaminen ei ole kuitenkaan mikään ihmisoikeus, eikä kenelläkään ole velvollisuutta harrastaa seksiä vastoin tahtoaan. Jos miehen mielestä muuta ongelmaa ei ole kuin seksin puute ja ainoastaan se pitää ratkaista, niin ehdotan ratkaisuksi reilua eroa. Saattaa se vaimon masennuskin alkaa yllättäen parantua. 

Vaimollakin on seksuaaliset halut, kuinka hän on voinut toteuttaa niitä? 

Olisiko mahdollista tutkia tätä puolta?

Masennuslääke oikeanlaiseksi ja mahdollisesti yksilö tai pariterapiaa. 

Niin kauan kuin on rakkautta on mahdollisuuksia päästä takaisin seksuaaliseen läheisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut yllättävää että nais terapeutti käskee toimimaan naisen tahdon mukaan

Tästä syystähän pariterapiat eivät toimi. Naisterapeutti liittoutuu pariskunnan naisen kanssa miestä vastaan. Erohan siitä tulee kun ongelma menee sillä tavalla vielä syvemmäksi :D

Ja miesterapeutti liittoutuu miehen kanssa naista vastaan. Näin se tosiaan toimii.

Sen takia parisuhdeterapia ei koskaan toimi. Naiset eivät hyväksy miesten kantaa asiaan ja miehet ei naisten. Ainoa ero tulee siitä että naiset voi vaatia miestä ymmärtämään naisten kannan mutta kukaan ei vaadi ymmärtämään miesten kantaa

Jaa, miten se niin on? Meidän parisuhdeterapeuttimme kyllä toimi ihan korostetun puolueettomasti meidän välillämme. 

Joko olette löytänyt timantin kivien joukosta tai sitten se normaali tilanne että olet nainen ja terapeutti oli nainen niin et näe minkäänlaista puolueellisuutta kun naisterapeutti tuki sinua ja sinun mielipiteitä

Olen nainen ja terapeuttimme oli mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Ei vaan se on win-win -tilanne. En ymmärrä, miksi niin moni ihminen tuhlaa ainoan elämänsä huonossa parisuhteessa.

Ai että seksittömyys on hyvä perustelu kun kerrotaan lapsille avioerosta?

Ei seksittömyys, vaan huono tunneyhteys, jonka seksittömyys useimmiten tuottaa. 

Se on erittäin hyvä syy ja peruste erolle.

Seksittömissä parisuhteissa (jopa vuosia!!) elävien täytyisi ymmärtää lähteä jo paljon aikaisemmin.

Jos parisuhteemme muuttuisi yht'äkkiä seksittömäksi ilman näköpiirissä olevaa terveydellistä syytä, en pystyisi pidemmän päälle jatkamaan sitä. Noin puolen vuoden kuluttua harkitsisin jo vahvasti eroa, ja todennäköisesti noin vuoden-puolentoista vuoden jälkeen lähtisin.

Ja uskaltaisin kyllä todellakin kertoa lapsilleni (ikätasolle sopivalla tavalla), mitä tapahtui, miksi isi ja äiti erosivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon kokemuksesta, että huonossa suhteessa ei kannata kenenkään olla. Ap löytää varmasti henkilön, joka pystyy hänen tarpeensa tyydyttämään, eikä masennu tai väsy ikinä (seksirobotti?). Ap:n vaimolle toivon paranemisia ja ehkäpä hänkin joskus löytää vierelleen ihmisen, joka arvostaa, kunnioittaa ja ymmärtää myös hänen tarpeitaan.

Jos nainen on väsynyt mm. näistä syistä:

- hoitaa lähes yksin kaiken lapsiin liittyvän (hoitoonviennit, vanhempainillat, sairaan lapsen hoito, lääkärit, päiväkodin palaverit, koulupalaverit, vaatteiden ostot, harrastukset, läksyt, kaverisuhteet ym)

- hoitaa lähes yksin kodin (kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous, vaatehuolto)

- hoitaa lähes yksin iäkkäiden/sairaiden vanhempien asioita

- käy täysipäiväisesti töissä kodin ulkopuolella

- joutuu pyytämään apua mieheltään (joka ei oma-aloitteisesti tee asioita)

niin tämmöisen mies voisi vähän vilkaista peiliin. Tee kaikki ylläoleva itse, yksin, niin katsotaan miten paljon kiinnostaa petihommat sen jälkeen.

Minä olen myös ollut tässä tilanteessa. Joka ikinen sekunti valveillaoloajan joku vaatii huomiota. Kun lapset sai illalla nukkumaan ja ajatteli että tässä on nyt tilaisuus hetki hengähtää niin mies vaatii huomiota. Ei ollu valmis siihen että hän jotenkin olisi huomioinut minua, vaan häntä olisi pitänyt rapsuttaa ja paijata ja pitää hyvänä.

Ymmärrän että jokainen tarvitsee kosketusta ja läheisyyttä. Moni äiti tarvitsee myös joskus hetken rauhaa jolloin kukaan ei odota eikä tarvitse mitään. Ei aina voi antaa toiselle huomiota, jos ei koskaan saa omia akkujaan ladata.

Tähän ehdotan ratkaisuksi sivuvaimon hankkimista. Olisi apua lasten ja kodinhoidossa. Ja siinä paijauksessa plus seksissä.

Silloin kun aloitit parisuhteen puolisosi kanssa, niin olisitko ryhtynyt siihen sellaisella sopimuksella, että ensimmäiset n vuotta on seksiä ja sen jälkeen enää ikinä ei? Vai olisitko halunnut sellaisen suhteen, jossa seksiä on loppuun asti, ja jos puolisosi ei sellaista olisi halunnut tarjota, niin olisit etsinyt sopivamman puolison?

Mikä sen hetken jälkeen on muuttunut, kun nyt haluat sellaisen suhteen, jossa ei enää ikinä tule olemaan seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut yllättävää että nais terapeutti käskee toimimaan naisen tahdon mukaan

Tästä syystähän pariterapiat eivät toimi. Naisterapeutti liittoutuu pariskunnan naisen kanssa miestä vastaan. Erohan siitä tulee kun ongelma menee sillä tavalla vielä syvemmäksi :D

Ja miesterapeutti liittoutuu miehen kanssa naista vastaan. Näin se tosiaan toimii.

Sen takia parisuhdeterapia ei koskaan toimi. Naiset eivät hyväksy miesten kantaa asiaan ja miehet ei naisten. Ainoa ero tulee siitä että naiset voi vaatia miestä ymmärtämään naisten kannan mutta kukaan ei vaadi ymmärtämään miesten kantaa

Jaa, miten se niin on? Meidän parisuhdeterapeuttimme kyllä toimi ihan korostetun puolueettomasti meidän välillämme. 

Joko olette löytänyt timantin kivien joukosta tai sitten se normaali tilanne että olet nainen ja terapeutti oli nainen niin et näe minkäänlaista puolueellisuutta kun naisterapeutti tuki sinua ja sinun mielipiteitä

Kuinka monesta mies- ja naisterapeutista sinulla on pariterapiassa kokemusta, kun voit tuolla tavalla yleistää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana.

Jutussa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kehottaa seksittömässä ja läheisyyttä uupuvassa suhteessa olevaa miestä ajattelemaan tilannetta vaimon näkökulmasta, ja kyseenalaistamaan normatiiviset ajatukset esim. siitä, että parisuhteessa tulisi olla seksiä. Vaimolla ilmeisesti mielialalääkitys, mutta mahdollisen masennuksen vaikutus myös miehen onnellisuuteen ohitetaan.

- Ap

Jos miehen ainoa ongelma suhteessa ja elämässä on seksin puute, niin aika vähällä on päässyt. Jostain syystähän se vaimo on masentunut, mitähän mahtaa olla taustalla. Tässä puhutaan nyt koko ajan vaan seksistä. Seksin saaminen ei ole kuitenkaan mikään ihmisoikeus, eikä kenelläkään ole velvollisuutta harrastaa seksiä vastoin tahtoaan. Jos miehen mielestä muuta ongelmaa ei ole kuin seksin puute ja ainoastaan se pitää ratkaista, niin ehdotan ratkaisuksi reilua eroa. Saattaa se vaimon masennuskin alkaa yllättäen parantua. 

Vaimollakin on seksuaaliset halut, kuinka hän on voinut toteuttaa niitä? 

Olisiko mahdollista tutkia tätä puolta?

Masennuslääke oikeanlaiseksi ja mahdollisesti yksilö tai pariterapiaa. 

Niin kauan kuin on rakkautta on mahdollisuuksia päästä takaisin seksuaaliseen läheisyyteen.

Miksi mies on valinnut vaimokseen masentuneen naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut yllättävää että nais terapeutti käskee toimimaan naisen tahdon mukaan

Tästä syystähän pariterapiat eivät toimi. Naisterapeutti liittoutuu pariskunnan naisen kanssa miestä vastaan. Erohan siitä tulee kun ongelma menee sillä tavalla vielä syvemmäksi :D

Ja miesterapeutti liittoutuu miehen kanssa naista vastaan. Näin se tosiaan toimii.

Sen takia parisuhdeterapia ei koskaan toimi. Naiset eivät hyväksy miesten kantaa asiaan ja miehet ei naisten. Ainoa ero tulee siitä että naiset voi vaatia miestä ymmärtämään naisten kannan mutta kukaan ei vaadi ymmärtämään miesten kantaa

Jaa, miten se niin on? Meidän parisuhdeterapeuttimme kyllä toimi ihan korostetun puolueettomasti meidän välillämme. 

Joko olette löytänyt timantin kivien joukosta tai sitten se normaali tilanne että olet nainen ja terapeutti oli nainen niin et näe minkäänlaista puolueellisuutta kun naisterapeutti tuki sinua ja sinun mielipiteitä

Olen nainen ja terapeuttimme oli mies.

Olette sitten löytänyt timantin kivien joukosta. Suuret onnittelut!!

Parisuhdeterapiat mihin minut on pakotettu on mennyt aina sillä normaalilla tavalla jossa kaksi naista vaativat yhtä miestä toteuttamaan naisten tahtoa välittämättä omista haluista tai mielipiteistä ja kaikkeen syyllinen on mies.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko miehelläsi siis todettu masennus? Miten hän itse suhtautuu seksittömyyteenne?

Miehellä ei ole masennusdiagnoosia, mutta hänellä on ollut pari burnoutin esiastetta, jotka ovat johtaneet sairaslomiin. Mies itse pitää työstressiä pääsyynä haluttomuudelleen, mikä on varmasti pääsyy.

Käsitän varsin hyvin, että työhuolet vaikuttavat, mutta kun tilanteeseen ei vaikuta vuosienkaan jälkeen tulevan mitään ratkaisua, vaan koko ajan ollaan jaksamisen rajoilla. Virka/opintovapaat, työpaikan vaihtaminen tai irtisanoutuminen eivät ole hänelle vaihtiehtoja, mutta ei myöskään ole haluja yksilöterapiaan. Mieheni sitäpaitsi katsoo ainakin välillä pornoa, joten kyllä hänellä haluja yhä on - ne eivät vain kohdistu minuun. On aika jäätävää maata yksin vuoteessa odottamassa, että toinen tulisi touhuiltaan vireeen, ja sitten kun hän tulee, ei kosketa tai anna edes suukkoa nukkumaan mennessä.

Mieheni kävi kanssani kolmesti pariterapiassa, mutta jätti työkiireisiin vedoten homman kesken. Olen nyt sitten kaksin terapeutin kanssa yrittänyt löytää jotain toimintamalleja tähän kuvioon. Minusta mieheni pelkää pysähtyä oman pahan olonsa äärelle ja kohdata myös niitä hankalia tunteita, joita vanheneminen meissä molemmissa aiheuttaa.

Ymmärrän, ettei kehoni ole enää sama kuin 28-vuotiaana kun tavattiin, mutta pidän itsestäni huolta enkä ole lihonut, repeytynyt synnytyksissä alapäästä tms vaan ihan mukiinmenevä edelleen. Mutta ymmärrän kyllä, ettei seksittömyys niinkään yksioikoista ole, että olisin liian vanha (43). Se ei selitä sitä, miksei mieheni halua joskus edes samaan fyysiseen tilaan kanssani, jos joutuu siellä liian liki minua. 😔

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun aloitit parisuhteen puolisosi kanssa, niin olisitko ryhtynyt siihen sellaisella sopimuksella, että ensimmäiset n vuotta on seksiä ja sen jälkeen enää ikinä ei? Vai olisitko halunnut sellaisen suhteen, jossa seksiä on loppuun asti, ja jos puolisosi ei sellaista olisi halunnut tarjota, niin olisit etsinyt sopivamman puolison?

Mikä sen hetken jälkeen on muuttunut, kun nyt haluat sellaisen suhteen, jossa ei enää ikinä tule olemaan seksiä?

Jos olisin tiennyt, että puolisoni sairastuu vakavasti ja siitä syystä seksissä on piiitkä kuivaa kausi, niin valinta olisi ollut vaikea. Ongelman selätettyämme on helppo ajatella, että lopulat se kannatti kun rakkautta edelleen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon kokemuksesta, että huonossa suhteessa ei kannata kenenkään olla. Ap löytää varmasti henkilön, joka pystyy hänen tarpeensa tyydyttämään, eikä masennu tai väsy ikinä (seksirobotti?). Ap:n vaimolle toivon paranemisia ja ehkäpä hänkin joskus löytää vierelleen ihmisen, joka arvostaa, kunnioittaa ja ymmärtää myös hänen tarpeitaan.

Jos nainen on väsynyt mm. näistä syistä:

- hoitaa lähes yksin kaiken lapsiin liittyvän (hoitoonviennit, vanhempainillat, sairaan lapsen hoito, lääkärit, päiväkodin palaverit, koulupalaverit, vaatteiden ostot, harrastukset, läksyt, kaverisuhteet ym)

- hoitaa lähes yksin kodin (kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous, vaatehuolto)

- hoitaa lähes yksin iäkkäiden/sairaiden vanhempien asioita

- käy täysipäiväisesti töissä kodin ulkopuolella

- joutuu pyytämään apua mieheltään (joka ei oma-aloitteisesti tee asioita)

niin tämmöisen mies voisi vähän vilkaista peiliin. Tee kaikki ylläoleva itse, yksin, niin katsotaan miten paljon kiinnostaa petihommat sen jälkeen.

Minä olen myös ollut tässä tilanteessa. Joka ikinen sekunti valveillaoloajan joku vaatii huomiota. Kun lapset sai illalla nukkumaan ja ajatteli että tässä on nyt tilaisuus hetki hengähtää niin mies vaatii huomiota. Ei ollu valmis siihen että hän jotenkin olisi huomioinut minua, vaan häntä olisi pitänyt rapsuttaa ja paijata ja pitää hyvänä.

Ymmärrän että jokainen tarvitsee kosketusta ja läheisyyttä. Moni äiti tarvitsee myös joskus hetken rauhaa jolloin kukaan ei odota eikä tarvitse mitään. Ei aina voi antaa toiselle huomiota, jos ei koskaan saa omia akkujaan ladata.

Tähän ehdotan ratkaisuksi sivuvaimon hankkimista. Olisi apua lasten ja kodinhoidossa. Ja siinä paijauksessa plus seksissä.

Minä haluan myös ainakin pari sivumiestä- yhden nuoren komean hunksin, jonka kanssa paneskella, toisen joka kokkaa ja tekee kotityöt, kolmas hoitaa romantiikan, neljännen kanssa voin käydä harrastamassa. Varsinainen mies voikin sitten lähteä, koska on täysin hyödytön.

Sinäänsä ymmärrän neuvon, että asiaa on hyvä katsoa myös toisen osapuolen näkökulmasta mutta kyllähän tuohon pitää yhdessä etsiä ratkaisuja eikä vaan niin, että toisen on vaan uhrattava oma elämänsä ja onnellisuutensa koska toinen osapuoli ei vaan halua seksiä ja sillä selvä. Seksuaaliset halut ja tarpeet ei nyt tuossa suhteessa kohtaa ja jotenkin niitä pitää saada edes lähemmäs toisiaan tai ero on edessä. Ei toista voi vaatia elämään koko loppu elämäänsä seksittömässä suhteessa jos hän voisi vielä hyvinkin löytää uuden suhteen jossa myös fyysinen puoli on kunnossa eikä eletä pelkässä ystävyyssuhteessa. Ymmärrän siis että ihmisille tulee aikoja jolloin ei ehkä haluta seksiä mutta pointti onkin että asian eteen voi tehdä jotain.

Ihan vaihtelun vuoksi kerron meidän ratkenneesta vastaavasta tilanteesta jos lasketaan vastaavaksi, että mies on haluton seksiin. Lyhykäisyydessään ennen erittäin halukas mies aloitti mt-häiriön vuoksi SSRI-lääkityksen, venlafaxiinin käytön. Olimme juuri saamassa ja saaneet taas perheenlisäystä, joten en heti hahmottanut miehen haluttomuutta. Vähitellen aloin ihmetellä kuinka usein tulin torjutuksi. Naisena en ollut itse tainnut kuin pari kertaa torjua mieheni koko suhteen aikana. Se alkoi lopulta risoa todella pahasti ja aloimme riidellä seksittömyydestä. Mies alkoi paeta töihin ja haalia kunnianhimoisia ikuisuusprojekteja, joihin vedoten seksiä ei voinut olla suurinpiirtein koskaan. Kävimme pariterapiassa, mutta istunnot eivät mielestäni edenneet ongelmien ytimeen. Jauhoimme minun vanhemmistani. Naisterapeutin mielestä mieheni oli kaikesta päätellen hurmaava namu ja minä hankala, oikukas akk a. Tilanne eskaloitui siihen, että erosimme ja muutimme erillemme ja aloin pian tapailla toista miestä säännöllisen satunnaisesti. Mies lopetti lääkityksen käytön ja alkoi parantaa elintapojaan sinä päivänä kun lähdin. Hänkin yritti jonkin ajan päästä etsiä uutta naista elämäänsä, muttei ketään sopivaa etsimällä löytynyt, kävi kuitenkin treffeillä. Ennen kuin ero ehti astua virallisesti voimaan olimme jo lähentyneet huomattavasti. Sovimme palaavamme yhteen, mutta tällä kertaa huolehtivamme parisuhteen henkisestä puolesta paremmin. Odotukseni olivat seksin suhteen vielä melko nollissa. Aloimme tehdä enemmän asioita yhdessä perheenä ja keskustelimme enemmän. Mies alkoi vähentää työmäärää ja järjestää yhteistä aikaa minulle ja lapsille. Minä huomioin, että miehen stressinsieto ja libido olivat ns. aika herkkiä enkä odottanut enempää kuin yhteistä aikaa ja läheisyyttä tilaisuuksien mukaan. Selityksiä ei enää kumpikaan saanut keksiä. Seksi alkoi luistaa taas kuin itsestään muutaman yhdessä vietetyn kuukauden jälkeen. Nyt muutaman vuoden jälkeen kriisistä on päästy yli yhdessä ja seksiä on molempien toiveista ja paljon läheisyyttä. Mielestäni parisuhde ei voi olla hyvä jos toinen voi suhteen takia huonosti ja sen asian vähättely ei muuta suhdetta paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut yllättävää että nais terapeutti käskee toimimaan naisen tahdon mukaan

Tästä syystähän pariterapiat eivät toimi. Naisterapeutti liittoutuu pariskunnan naisen kanssa miestä vastaan. Erohan siitä tulee kun ongelma menee sillä tavalla vielä syvemmäksi :D

Ja miesterapeutti liittoutuu miehen kanssa naista vastaan. Näin se tosiaan toimii.

Sen takia parisuhdeterapia ei koskaan toimi. Naiset eivät hyväksy miesten kantaa asiaan ja miehet ei naisten. Ainoa ero tulee siitä että naiset voi vaatia miestä ymmärtämään naisten kannan mutta kukaan ei vaadi ymmärtämään miesten kantaa

Jaa, miten se niin on? Meidän parisuhdeterapeuttimme kyllä toimi ihan korostetun puolueettomasti meidän välillämme. 

Joko olette löytänyt timantin kivien joukosta tai sitten se normaali tilanne että olet nainen ja terapeutti oli nainen niin et näe minkäänlaista puolueellisuutta kun naisterapeutti tuki sinua ja sinun mielipiteitä

Kuinka monesta mies- ja naisterapeutista sinulla on pariterapiassa kokemusta, kun voit tuolla tavalla yleistää? 

Muutamia, nykyään kun naiset ehdottavat parisuhdeterapiaa ensimmäisestä riidasta lähtien. Vaikka itsellä ei ole kokemusta monesta niin usko tai älä miehet puhuvat keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

Seksin saaminen ei ole toisen oikeus ja toisen velvollisuus. Parisuhde ei myöskään ole sitä varten, että tuon toisen pitää tyydyttää kaikki minun tarpeeni. Ison taakan ja velvollisuuden toiselle annat. Kyllä aikuinen ihminen tyydyttää itse ne tarpeensa.

Kyllä se on velvollisuus parisuhteessa molempien tyydyttää toisensa. Koska kyseessä on pahimmanlaatuinen huijaus, jos ennen avioliittoa on peitto heilunut vilkkaasti ja sitten toinen päättääkin ruveta selibaattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana.

Jutussa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kehottaa seksittömässä ja läheisyyttä uupuvassa suhteessa olevaa miestä ajattelemaan tilannetta vaimon näkökulmasta, ja kyseenalaistamaan normatiiviset ajatukset esim. siitä, että parisuhteessa tulisi olla seksiä. Vaimolla ilmeisesti mielialalääkitys, mutta mahdollisen masennuksen vaikutus myös miehen onnellisuuteen ohitetaan.

- Ap

Jos miehen ainoa ongelma suhteessa ja elämässä on seksin puute, niin aika vähällä on päässyt. Jostain syystähän se vaimo on masentunut, mitähän mahtaa olla taustalla. Tässä puhutaan nyt koko ajan vaan seksistä. Seksin saaminen ei ole kuitenkaan mikään ihmisoikeus, eikä kenelläkään ole velvollisuutta harrastaa seksiä vastoin tahtoaan. Jos miehen mielestä muuta ongelmaa ei ole kuin seksin puute ja ainoastaan se pitää ratkaista, niin ehdotan ratkaisuksi reilua eroa. Saattaa se vaimon masennuskin alkaa yllättäen parantua. 

Vaimollakin on seksuaaliset halut, kuinka hän on voinut toteuttaa niitä? 

Olisiko mahdollista tutkia tätä puolta?

Masennuslääke oikeanlaiseksi ja mahdollisesti yksilö tai pariterapiaa. 

Niin kauan kuin on rakkautta on mahdollisuuksia päästä takaisin seksuaaliseen läheisyyteen.

Miksi mies on valinnut vaimokseen masentuneen naisen?

Niinpä. Eipä kannattsisi. Mutta eipä kannata ottaa myöskään sairasta miestä, tai kun mies sairastuu, niin kannattaa veivata heti pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut yllättävää että nais terapeutti käskee toimimaan naisen tahdon mukaan

Tästä syystähän pariterapiat eivät toimi. Naisterapeutti liittoutuu pariskunnan naisen kanssa miestä vastaan. Erohan siitä tulee kun ongelma menee sillä tavalla vielä syvemmäksi :D

Ja miesterapeutti liittoutuu miehen kanssa naista vastaan. Näin se tosiaan toimii.

Sen takia parisuhdeterapia ei koskaan toimi. Naiset eivät hyväksy miesten kantaa asiaan ja miehet ei naisten. Ainoa ero tulee siitä että naiset voi vaatia miestä ymmärtämään naisten kannan mutta kukaan ei vaadi ymmärtämään miesten kantaa

Jaa, miten se niin on? Meidän parisuhdeterapeuttimme kyllä toimi ihan korostetun puolueettomasti meidän välillämme. 

Joko olette löytänyt timantin kivien joukosta tai sitten se normaali tilanne että olet nainen ja terapeutti oli nainen niin et näe minkäänlaista puolueellisuutta kun naisterapeutti tuki sinua ja sinun mielipiteitä

Olen nainen ja terapeuttimme oli mies.

Olette sitten löytänyt timantin kivien joukosta. Suuret onnittelut!!

Parisuhdeterapiat mihin minut on pakotettu on mennyt aina sillä normaalilla tavalla jossa kaksi naista vaativat yhtä miestä toteuttamaan naisten tahtoa välittämättä omista haluista tai mielipiteistä ja kaikkeen syyllinen on mies.

Kaikella ystävyydella, jos olet ollut pakotettuna parisuhdeterapiaan jo monen naisen kanssa, niin ehkä peiliinkin on jossain vaiheessa oikeasti syystä katsoa.