Hesarissa asiantuntijan kommentti seksittömästä parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään miehen ei kannata olettaa, että avioliitossa saa seksiä. Sen takia kannattaa tarkkaan harkita haluaako mennä naimisiin tai valita joku toinen suhdemuoto.

En minä avioliiton ole koskaan olettanut seksiä antavan mutta rakastavan parisuhteen kyllä.

Älkää menkö naimisiin jos että halua seksiä. Muuten pilaatte toisen ihmisen elämän.

Äitini kuoli yllättäen ja olin shokista ja surusta suunniltani, mutta tämä ei estänyt miestäni vonkaamasta seksiä ja kiukuttelemasta ja syyllistämästä minua. Edellisestä kerrasta ei todella ollut kauaa. Aloin nähdä hänet aika eri silmin sen jälkeen. Seksin suhteen kannattaa olla aika hienotunteinen, vaikka avioliitossa oltaisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Mitä oma terapeuttisi on suositellut tilanteen ratkaisemiseksi?

Hän on sanonut että minun on jossain kohtaa vain päätettävä, hyväksynkö etten voi muuttaa miestäni ja hänen elämänvalintojaan, vaiko teenkö päätöksen lähteä ja katsoa, kuka olen ja miten toimin ilman nykyistä suhdettani. Niin kauan, kun mieheni elämää hallitsee työstressi eikä hän halua ammattiapua, on terapeutti todennut tilanteen haastavaksi.

- Ap

Oletko varma ettei miehellesi ole toista naista? Jotkut osaavat peittää sellaisen taitavasti. Ei se silloin kotona seksi maita enää. Mutta tuo työstressi.. Elämän valintoja. On parempi olla mielestäni vaikka työttömänä kuin tuhota libidonsa ja parisuhteensa liiallisella työnteolla. Työnarkomaanit ovat tietenkin riippuvaisia työstään ja laittavat sen oman perheensä edelle. Kannattaa miettiä kannattaako enää sinun jatkaa suhdettanne, kun tilanne ei kuulosta siltä, että se muuttuisi tuosta paremmaksi.

Miehellä hoitamaton työnarkomania? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös stressi, mieliala jne. vaikuttaa miehen halukkuuteen. Minä olen se halukkaampi osapuoli. Mutta seksiä on, kuitenkin. En voisi kyllä elää parisuhteessa, jossa ei ole seksiä ja läheisyyttä. Muutoin mies alkaa tuntumaan ärsyttävältä kämppikseltä. Ollaan puhuttu, olen kysynyt mitä hän toivoisi minulta ja mitä voisin tehdä eri tavalla. Miehelläni toimii sytykkeenä samat asiat, mitä monilla naisilla: arjen taakan keventäminen. Otan esimerkiksi vastuuta lapsista tai siivoan hieman enemmän, jotta miehellä riittää energiaa läheisyyteen. Olen kyllä sanonut, että seksittömässä suhteessa en pysty olemaan eikä sellaista suhdetta mieskään halua.

Onkohan miesten haluttomuus nykyisin yleisempää, mitä voisi kuvitella?

On yleisempää kuin luullaan, tilannetta pahentaa että stressaantunut mies on hyvin suoristuskeskeinen noin yleensäkin A-tyyppiä, joten seksi on myöskin suoritus hänelle ja jos varsinkin kumppani mahdollistaa tämän, ja kerro mistä pitää ja osoita miehelle hellyyttä ja seksuaalista hoivaa, siis niin että mies kokee myös pääsevänsä vastaanottavaan rooliin, niin usein mies sitten pakenee nettipornoon tai jopa maksullisiin palveluihin silloin kun haluaa rentoutua.

Ratkaisuksi siis kosketus, läheisyys ja nautinto-orientoitunut seksi, suoritusseksin sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miehelläsi on vakava keski-iän kriisi. Tuo lokomotiivi ei pysähdy kuin hätäjarrulla. Unpopular opinion: petä häntä, se on oikeasti parempi herätyskello kuin ero, joka on raskas ja lopullinen.

Pettäminen ei ratkaise ydinongelmaa, ap haluaa rakastella ja seksiä miehensä kanssa, ei muiden miesten kanssa. 

Ei ihminen, eikä varsinkaan ap ole mikään eläin.

Cuck!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina-Jonna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömän parisuhteen taustalla on aika usein alentunut seksuaalinen halukkuus, libido jopa molemmilla. 

Alentunut seksuaalinen halukkuus taas johtuu usein hoitamattomasta masennuksesta, ahdistuneisuudesta, stressistä. Naisilla unen puute on todettu olevan eräs suurimpia syitä haluttomuuteen, eli luonnollisesti kun on uupunut, ne omat halut jää kohtaamatta.

Miehillä samoin ja lisäksi stressi, unen puute aiheuttavat hormonitasojen laskua.

Ensin on katsottava toiminnalliset syyt, kehoperäiset syyt ja mahdolliset sairaudet taustalla, lääkkeiden sivuvaikutukset (SSRI ja SNRI mielialalääkkeet aiheuttavat joskus [16 %] jopa pitkäkestoista anorgasmiaa, erektiohäiriöitä ja siita huolimatta lääkärit määräävät niitä vaikka aiheesta on tehty jo paljon tutkimusta, sensijaan mm. moclobemide ja bupropion käytetään lisäksi myös matalan libidon hoitoon, e-häiriöihin jne)

Suuri syys haluttomuuteen on tietenkin myös sillä etteivät parit kommunikoi mistä pitävät ja mistä eivät, sillä kumppaniaan rakastava haluaa tietää ja oppia, eikä yrittää lukea toisen mieltä!

Hiukan provosoidakseni: huonoja rakastajia ei ole, on vain keskustelukyvyttömyyttä.

Tietenkin luottamuspula, suhteen ongelmat jne ovat iso syy, mutta kuten nähdään valtapelit ja muut ongelmat näyttäytyvät makuuhuoneessa. 

Siinä HS asiantuntija on oikeassa, että suhteen solmut selvittämällä pääsee jo eteenpäin.

Jos kumppanilla on pornoaddiktio, sivusuhteita jne niin luonnollisestikaan ei haluta oman kumppanin kanssa.

Seksittömässä suhteessa on monia syitä ja aiheesta on kirjoja, joita lukemalla pääsee alkuun, jos todella haluaa muutosta.

Juuri näin. Minulla halut on kuolleet siihen kun tietooni tuli, että mies harrasti suhteemme alkuaikoina suojaamatonta seksiä (olevinaan) exänsä kanssa ja kyseisellä naisella oli miehenkin hyvin tietäen toive raskautua näistä yhdynnöistä. Minusta se on vain törkeää piittamattomuutta ja asian salaaminen minulta yhtä lailla törkeää valehtelua. En pidä miestäni enää haluttavana ja erohan tästä tulee kunhan mieskin herää tilanteeseen ja uskoo, ettei tämän tason luottamuksen rikkominen ole enää korjattavissa. Voi sitten tulla tänne vaikka kirjoittamaan, että ero tuli seksin puutteen vuoksi.

Syy selvisi. Luottamuspula, epäkunnioittava käyttäytyminen, riskikäyttäytyminen, rajattomuus, epästabiili, yllytysherkkä jne. monta asiaa. 

Haluttomuutesi on LUONNOLLINEN reaktio tilanteessa. 

Naiset ovat biologisesti ohjelmoituja kokemaan ällötystä (re. disgust on tutkittu tieteellisesti) epäluotettavuuden takia, ja sen vuoksi vetäytymään seksistä, siksi etteivät halut nouse pintaan. Halut ovat toki olemassa.

Nainen alitajuisesti etsii turvallista urosta, koska pesä eivätkä pennut menesty jos uros ei pysty turvaamaan pesuetta ja emoa. 

Nainen on valikoiva kumppanin suhteen raskaaksitulemisen mahdollisuuden vuoksi. 

Läheisyys epäluotettavan ihmisen kanssa ei kiinnosta. Tämä on selvä asia. Siihen ei tarvitse vetää biologiaa, uroksia, emoja, pentuja eikä pesueita. Itse asiassa ei tarvita mitään eläinmaailman termejä.

Biologia-pointti on hyvä, koska monilla ihmisillä pariutumisen kriteerit ovat matalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt ihan turvallisuuden tunteeseen vertaisi.

Ihmisen kuuteen perustarpeeseen kuuluu turvallisuuden tunteen lisäksi mm. merkityksellisyys, yhteys ja rakkaus ja osallistuminen. Nämä kolme erillistä tarvetta ovat sellaisia, joita seksuaalisuus (joka on siis paljon muutakin kuin seksi jonakin aktina: se on itsensä toteuttamista, hyväksytyksi tulemista, läheisyyttä, luottamuksen tuottamista, iloa, yhdeyden voimistamista jne) sisältää.

Mistä kumpuaa käsitys, että parisuhteen ja kumppanin tulisi kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää?

Sen verran heikko olkiukko, etten vaivaudu edes ottamaan tulitikkuja esille. Perustarpeita tyydytetään horisontaalisesti kaikilla elämänalueilla, ei vain vertikaalisesti yhdessä kohdassa, jossa jonkun täytyisi ”kaikki toisen ihmisen perustarpeet tyydyttää”.

Elämänkumppani ei voi väistää toisen tarpeita ja haluja, ja on minusta myös velvollinen kohtaamaan toinen, mikäli tämä kokee tulevansa ohitetuksi ja on onneton.

On kuitenkin oletus, että seksuaaliset tarpeet tyydytetään parisuhteessa puolison kanssa. Toki on polyja ja ties mitä, mutta tällaiset suhteet ovat harvinaisia keski-ikäisillä, etenkin jos perheeseen kuuluu lapsikin. Ja mitä luulet naisen vastaavan miehen yllättävään ehdotukseen, että voisin tyydyttää seksitarpeeni muualla niin ei sun tartte siitä stressata? Olisiko nainen kiitollinen, että mies on keksinyt molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun? Todennäköisesti omat mt-ongelmat vaan syvenisi ja itsetunto pirstaloituisi. Lisäksi voidaan kuvitella tilanne,missä sukupuolet olisi ollut toisin päin; Todennäköisesti terapeutti olisi rohkeammin ehdottanut eroa, jos yhteistä säveltä ei löydy. Nythän tämä vaihtoehto ohitettiin täysin.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana.

Jutussa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kehottaa seksittömässä ja läheisyyttä uupuvassa suhteessa olevaa miestä ajattelemaan tilannetta vaimon näkökulmasta, ja kyseenalaistamaan normatiiviset ajatukset esim. siitä, että parisuhteessa tulisi olla seksiä. Vaimolla ilmeisesti mielialalääkitys, mutta mahdollisen masennuksen vaikutus myös miehen onnellisuuteen ohitetaan.

- Ap

Hesari ja Yle ovat nyt tuollaisia medioita. Artikkeli olisi täysin erilainen, mikäli nainen olisi seksittömässä suhteessa, ja naisen pitäisi luopua seksin haluamisesta.

Musta kuulostaa siltä, että tuo HS:n jutun miehen ahdistus kumpuaa pohjimmiltaan kuitenkin siitä, että elämä ei mennykään kuten hän oli joskus muinoin suunnitellut että menisi. Sanookin että "Se on raskas ja surullinen ajatus, koska ajattelin aiemmin, että eläisin tässä iässä parasta seksuaalisuuttani vapautuneena aikuisena."

Tekisi hyvää, ihan jokaiselle, ymmärtää, että elämä ei seuraa minkäänlaista suunnitelmaa. Vaikka kuinka kuvittelisi elämänsä olevan iässä X tietynlaista, niin se ei sellaista tule olemaan. On hyvä suunnitella, mutta joskus tehdyistä suunnitelmista kiinni pitäminen tuottaa yleensä pelkkää ahdistusta, kun ne eivät toteudukaan sellaisinaan.

Hän on jäänyt jumiin siihen ajatukseen, että elämän pitäisi olla tietynlaista juuri nyt. Ja tuosta ajatuksesta irti päästäminen olisi hänelle terveintä mitä hän pystyy tekemään. Kukaan ei voi muuttaa mitään muuta kuin itseään ja omaa ajattelutapaansa. Valitettavasti. Ja toisaalta, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana.

Jutussa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kehottaa seksittömässä ja läheisyyttä uupuvassa suhteessa olevaa miestä ajattelemaan tilannetta vaimon näkökulmasta, ja kyseenalaistamaan normatiiviset ajatukset esim. siitä, että parisuhteessa tulisi olla seksiä. Vaimolla ilmeisesti mielialalääkitys, mutta mahdollisen masennuksen vaikutus myös miehen onnellisuuteen ohitetaan.

- Ap

Hesari ja Yle ovat nyt tuollaisia medioita. Artikkeli olisi täysin erilainen, mikäli nainen olisi seksittömässä suhteessa, ja naisen pitäisi luopua seksin haluamisesta.

Jos unohdetaan Hesari, yle ja Janna Rantala, niin mitä vaihtoehtoja tuolla kysyjällä on? Vaimo ei halua seksiä eikä keskustelua. Mies ei kuulemma halua ketään muuta eikä omaa kättä. Raiskatako pitäisi?

Vai ehkä muuttaa omia käsityksiä ja tutkia, voisiko kuitenkin haluta ja rakastaa jotakuta toista, joka haluaa takaisin? Joko uudessa tai monisuhteessa.

Kumppanin halu tai haluttomuus ei muutu, vaikka Hesari, Yle, Janna ja kaikki palstan mammat kuorossa messuaisivat että soo, soo, olet huono nainen ja kumppani?

No ehkä on, ja mitä sitten tehdään?

N40, avoimessa, rakastavissa suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sinulla on oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen, mutta kelläån ei ole velvollisuutta sitä hoitamaan, ei edes kumppanilla.

Tiedän tämän kyllä, mutta ei se poista sitä valtavaa yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta, jota seksittömyys minussa tuottaa. Siksi käynkin terapiassa, yritän luovia tilannetta paremmaksi jollain tavoin. Ehkä ero on lopulta ainoa vaihtoehto, mutta se on vain lose-lose tilanne, kaikille.

- Ap

Tuollaisesta parisuhteesta olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten.

Jos parisuhde ei täytä kunnollisen parisuhteen - eli molemminpuolisen hyvän tunneyhteyden - kriteeriä, on ehdottomasti lähdettävä.

Parisuhde, jossa ei ole seksiä, VOI olla tunneyhteydeltään toimiva ja tyydyttävä, ja sen vuoksi vaalimisen arvoinen, mutta useimmiten ikävä kyllä näin ei ole.

Jos toinen osapuoli tuntee jatkuvasti itsensä yksinäiseksi ja kelpaamattomaksi, on parisuhde ehdottomasti lopetettava. Tuo tilanne on ehdottomasti parhaita syitä päättää parisuhde.

Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää. 

Tietysti toimiva ratkaisu saattaisi olla avoin suhde, mutta suuri osa parisuhteista ei taida kestää sitä.

Kiitos kommentistasi. Tuntuu vain todella hankalalta lähteä, kun on lapset ja moni asia seksittömyys poislukien hyvin. Meillä on mm. samanlainen huumorintaju, emme riitele kotitöistä tai lapsenkasvatuksesta, olemme tukeneet toisiamme läpi alun lapsettomuuden ja perhepiirin kuolintapausten jne. Kai minä vielä toivon, että mieheni havahtuisi ettei hänen työnsä ole sen stressin arvoista, irtisanoutuisi ja löytäisi uudelleen myös seksin ilon.

- Ap

Ei ole. Yksikään asia ei teillä ole hyvin.

Et ole valmis vielä uskomaan tätä, mutta tämä on totta: teillä ei enää ikinä tule olemaan seksiä, puolisosi ei rakasta sinua, etkä tule ikinä olemaan onnellinen jos pysytte yhdessä. Alapeukuta niin monta kertaa kuin haluat, oman elämäsihän sinä vain pilaat omalla tietoisella valinnallasi. Nauti joka hetkestä.

En ihan käsitä mitä nautintoa saat valitsemistasi sanoista, mutta onnea valitsemallasi tiellä. Minua ei pelota totuus, mutta kyllä aikuisen ihmisen vakaakupissa painaa myös se, miten omien tekojen seuraamukset vaikuttavat toisiin: tässä kohtaa myös kahteen pieneen lapseen, joiden elämä mullistuu eron myötä. Sellaisen askeleen ottaminen ei ole mikään pieni kevyt hypähdys, vaan vaatii rohkeutta. Ja kun on tässä elänyt parisuhteessa, joka on syönyt itsetunnon, ei rohkeutta aina ole yhtä paljon kuin vaikkapa sinulla.

- Ap

Minä haluaisin kuitenkin sanoa sinulle, että toivoa on aina jos molemmilla osapuolilla on halua sitä nähdä. Yleinen käsitys on se, että normisuhteissa on seksiä vuodesta toiseen se pari kertaa viikossa. Ei ole. Parisuhteissa on erilaisia vaiheita, joissa myös seksin harrastaminen muuttuu. Seksin harrastamista enemmän olisin huolissani juuri siitä, jos perustunne parisuhteessa on yksinäisyys ja kelpaaamattomuus. Se on se, mihin puuttuminen on lopulta tärkeämpää kuin seksin määrä. Ja ne ovat toki yhteydessä toisiinsa.  Ja ymmärrän hyvin, että kun lapset ovat pieniä, niin eroa tulee pohtia tarkoin. He selviävät kyllä, mutta sinunkin tulee selvitä ajasta, jolloin he ovat mahdollisesti isällään eron jälkeen. Se on kova pala, jonka rinnalla seksi saattaa tuntua toissijaiselta.

Vaikeaa pohdintaa. Onnea sinulle matkaan!   

Unohtuu semmoinen pikku asia kun se että seksi on yleensä ainoa pitä parisuhteelle on miehelle annettavaa niin siinä saattaa mies kyllästyä palvelemaan jos seksi loppuu

Tällaisia kommentteja oli pitkin tätä ketjua ja täytyy näin miehenä todeta, että melko kapea näkemys parisuhteesta on näiden kirjoittajilla. Ainakin minulle oma puoliso on ystävä, kumppani, tukija, rakastaja ja paljon muuta. Seksiä voi olla mainiosti ilman parisuhdetta, joten höpsö valinta elää parisuhteessa, jos etsii vain seksiä.

Mutta sitten itse teemaan. Olen itse elänyt myös kahdessa seksittömässä suhteessa, joissa syyt hieman erilaiset. Ensimmäisen kohdalla kyse oli varmaan kumppanini stressistä, myöhemmin masennuksesta, mitä hän sen paremmin kuin minäkään ei tunnistanut. Olimme nuoria ja minä en varmasti tehnyt seksistä tai siitä puhumisesta hänelle helppoa enkä muutoinkaan antanut tarpeeksi tilaa hänen tunteilleen. Suhde päättyi yhtä seksittömänä kuin sen loppu kuluikin ja syy tähän oli varmasti suurelta osin minussa. En osannut tukea ja kuunnella, olin kiinnostunut vain omista haluistani ja toiveistani ja sen myötä tulin sokeaksi toiselle. Pyytäisin anteeksi, jos tietäisin missä hän nyt on.

Toinen seksitön parisuhteeni taasen tuntui kuin peilikuvalta ensimmäiseen nähden. Kumppanini käytti seksiä ja läheisyyttä kontrollin välineenä ja muutoinkin yritti kontrolloida minua ja arkeamme kaikin mahdollisin tavoin. Oireilin itse tuolloin pelottavaa elämääni sekä omia pettymyksiäni, joita kumppanini ruokki kaikin mahdollisin tavoin. Koko suhde oli näin jälkikäteen tarkasteltuna täysin vinoutunut ja vahingollinen ainakin minulle -- varmasti myös hänelle. Molemmissa suhteissa seksi oli kuitenkin indikaattori koko suhteen tilasta ja seksin ja seksuaalisuuden ailahtelut kertoivat kaikesta muusta, mikä suhteissa oli jäänyt selvittämättä.

Ap:n tilanteessa tuntuu jotenkin siltä, että puoliso pakoilee keskusteluja samalla tavoin kuin minä aiemmin. Kyse on tuskin seksistä ensinkään. Hän halunnee suhteelta asioita, joita hän ei uskalla tai halua syystä tai toisesta sanoa ääneen. Ainakin oman ikäisilleni miehille tunteista ja toiveista puhuminen tuntuu olevan hankalaa (tai sitten kyse on vain omasta ystäväpiiristäni). Toivottavasti miehesi löytää keinon puhua sillä tällä hetkellä kuvaamasi perusteella suhteenne ei tule kestämään, niin pahalta kuin sen ajatteleminen varmasti tällä hetkelle tuntuukin.

M41