Lue keskustelun säännöt.
Onko mielenterveyshoito Suomessa tosiaan näin lamassa?
14.05.2015 |
Pikkuveljeni joutui kokemaan tämän raskaimman kautta. Syksystä asti jatkunut masennus ja uupumus veti niin pohjalle, että hän alkoi kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Hoidoksi näihin hän sai terapiakäyntejä kolme käyntiä reilun puolen vuoden aikana. Kuulemma niistäkin jäi vain paska maku. Lääkkeitä kokeiltiin myös, mutta ne aiheuttivat niin rajuja sivuvaikutuksia(ääniharhoja, väsymystä), että jouduttiin lopettamaan.
Tällä hetkellä hän on psykiatrisessa sairaalahoidossa. Arvatkaa miten?
Hän oli lähtenyt aamulla kotoaan kuulemma aikeena tappaa itsensä, oli suunnitellutkin jo hyppäämistä ja junan alle menemistä. Muutamista tunneista ei ole vieläkään tietoa, mutta eräällä asemalla hän oli mennyt sanomaan vartijalle, että hän ei enää kestä tätä oloa, että hän aikoo hypätä seuraavan junan alle. Vartija oli vetänyt sivuun juttelemaan ja kutsunut poliisit, jotka taas olivat kutsuneet ambulanssin, mikä oli kuskannut psykiatriapäivystykseen, sieltä akuuttiosastolle.
Onneksi tässä maailmassa on vielä tuon vartijan kaltaisia ihmisiä, joihin voi luottaa.
Kommentit (72)
toivottavasti veljesi nyt saa apua. itselläni kokemus, että pääsin kyllä mielenterveystoimistoon käymään, mutta sieltä ei oikein saanut apua, kunnes vasta pääsin ihanalle, inhimilliselle terapeutille. varmasti resursseihin täytyy kiinnittää huomiota, mutta inhimillisyyttä ei oikein voi ostaa rahalla, se pitää tulla ihmisistä itsestään, jotka tuollaista työtä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:05"]
Hienosti toimittu vartijalta. Joo ei oo rahaa hoitaa. Lääkkeet - oikeat kun löytyy voi tulla apua. Ja sitten pitää tutkia muut sairaudet
[/quote]
Niin, veli on vielä alle parikymppinen nuori.
Itse olen onnistunut saamaan keskusteluapua ihan hyvin, mutta ongelmana on ollut yksin jääminen arkisten asioiden kanssa, kun omat voimat eivät ole riittäneet niiden hoitamiseen. Sen lisäksi Suomessa lääkärit eivät määrää kaikista tehokkaimpia masennus- ja ahdistuslääkkeitä riippuvuuden ja väärinkäytösten pelossa vaan kirjoittavat sitä tehotonta tokkuraiseksi tekevää SSRI-moskaa, vaikka se reitti olisi jo kuljettu. Monissa muissa maissa masennuksen hoidossa on käytössä mm. SSRE:t, MAO-B estäjät sekä stimulantit.
Niin surullista..
Miehellä oli todella paha masennus aiemmin joka kuormitti koko elämäämme.. Pääsi sairaanhoitajalle juttelemaan kahdesti puolessa vuodessa, lääkkeitä kokeilivat kuutta eriä ennenkuin löytyi sopiva - jutteluaikoja ei sen jälkeen ole saanut, aina jos alkaa menemään huonommin, käskee lääkäri nostaa lääkeannosta... Huoh :(
Yhteiskunnan syy tietty tämäkin.
Itsessä ei ikinä MITÄÄN syytä, ei tietenkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3
Mitä se on se inhimillisyys jota tässä haetaan. Jotakin sellaista jota on lähtökohtaisesti potilaassa vai.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:39"]
Yhteiskunnan syy tietty tämäkin.
Itsessä ei ikinä MITÄÄN syytä, ei tietenkään. :)
[/quote]
Ei tietenkään. Mielen sairaudet eivät ole omaa syytä yhtään sen enempää kuin umpilisäkkeen tulehdus tai epilepsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritin itsemurhaa ja sairaalassa tikattiin ranteet kiinni ja lähetettiin takaisin kotiin. Mtt antoi seuraavan lääkäriajan 3kk päähän jotta tästä itsemurhan yrityksestä keskustellaan
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:39"]
Yhteiskunnan syy tietty tämäkin.
Itsessä ei ikinä MITÄÄN syytä, ei tietenkään. :)
[/quote]
Ei tietenkään. Mielen sairaudet eivät ole omaa syytä yhtään sen enempää kuin umpilisäkkeen tulehdus tai epilepsia.
[/quote]
Olen eri mieltä masennuksen suhteen. Ihminen voi päättää pärjätä. Eri asia on sitten bipolaarit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen mielenterveystoimiston asiakas, apua ei todellakaan saa helposti. Tarvitsisin uutta diagnoosia ja terapiaa, mutta tarjotaan vain satunnaisia käyntejä hoitajalla ja ketipinoria (joka ei todellakaan sopisi minulle!). sairaspäivärahaa hakiessani Kelan täti ihmetteli miksi en käy useammin hoitajan luona puhumassa kun suunnitelmaan kuuluisi käynti 1-2 kertaa viikossa, mutta ymmärsi kun sanoin että niitä aikoja ei saa vaikka haluaisi. Hyvä jos sinne pääsee kerran kuussa. Ja todellakin jää vain paskanmaku noin satunnaisista käynneistä, eivät auta mitään.
Olen myös ihmetellyt, mistä voisin saada ajantasaiset diagnoosit, kun mielenterveystoimiston lääkäri ei suostu antamaan uutta, "suthan on jo diagnosoitu!" Joo, monta vuotta sitten sain masennusdiagnoosin, ei paljoa lämmitä kun ongelmat on vain pahentuneet ja tietoa ja vertaistukea haettuani olen tajunnut olevani todella epävakaa. Masennuslääkityskin on ollut, mutta se teki olon vain täysin turraksi, itkin ja nukuin, terapiasta ei ikinä edes puhuttu.
Haluaisin saada pääni kuntoon ja päästä opiskelemaan ja työelämään, nyt pelkään jääväni vain mielenterveysongelmaiseksi työttömäksi loppuiäkseni. Yritän parantaa elämääni liikkumalla ja syömällä terveellisesti, mutta en vain kykene käsittelemään lapsuudentraumoja ja epävakaata tunne-elämääni yksin, terapialle olisi todella tarvetta, mutta ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistun tänä vuonna sairaanhoitajaksi, vaihtoehtoisina ammattiopintoinani mielenterveys- ja päihdehoitotyö.
Pidän todella sairaana suuntauksena sitä, että lähtökohtaisesti kaikki halutaan hoitaa avopuolella. Ainoastaan kaikkein akuuteimmat tapaukset pääsevät suoraan osastojaksolle. Enää esimerkiksi pelkkä psykoosi eri riitä - pitää olla todistetuksi vaaraksi muille tai itselleen. Osastoja suljetaan ja avopuolta kehitetään. Harmi vain, että osastohoidon tarpeessa olevat potilaat eivät ole eivätkä tule olemaan vähenemään päin. Toivoisin, että osastojaksoa voitaisiin tarjota vanhaan tapaan kaikille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Toki tähänkin asti moni on siitä kieltäytynyt ja kriteerit ns. pakkohoitoon ovat lakiin kirjattuja.
Toinen älyttömyys on psykoterapiakoulutuksen maksullisuus. Terapiakoulutukseen pitäisi saada uudet linjaukset, sillä esimerkiksi harvalla psykiatrisen puolen sairaanhoitajalla on varaa maksaa 20 000 euroa terapeutin koulutuksesta. Työnantajat tulevassa jossain paikoissa kustannuksissa vastaan, mutta silti koulutettavalle itselleen jää aikaimoinen potti maksettavaksi. Jossain peräkylissä ilmeisesti työnantaja saattaa maksaa koko koulutuksen. Potilaat tarvitsisivat terapiaa, mutta sitä on vaikea saada. Nuoret jäävät työkyvyttöminä eläkkeelle alle kolmekymppisinä ja elävät sitten yhteiskunnan rahoittaman koko loppuelämänsä. Kolmen vuoden terapian maksaminen tulisi yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmaksi, kuin nuorten periaatteessa fyysisesti kykenevien eläkeläisten elämän maksaminen. Hölmöläisten puuhaa siis! Aina mennään perse edelle puuhun ja säästetään ihan väärästä päästä....
SH26
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:42"]
3 Mitä se on se inhimillisyys jota tässä haetaan. Jotakin sellaista jota on lähtökohtaisesti potilaassa vai.
[/quote]
tarkoitin sitä, että terapeutin pitäisi pyrkiä olemaan ihminen ihmiselle ja vahvistamaan ihmistä, ihmisen terveitä puolia. ei varsinaisesti hoitamaan mielenterveysongelmia ja tekemään diagnooseja, koska nehän on vain jonkunlainen ulkopuolisen yritys selittää se, mitä voidaan nähdä ulkopuolisen silmin. kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kokemukseni mukaan suurin osa mt-alan ihmisistä pahentaa vain ongelmia, ei auta ihmistä niiden yli. mt-ongelmat kun usein johtuu siitä, ettei ole ollut riittävän terve ympäristö ihmisen lapsuudessa. tai sitten ympäristö on periaatteessa ollut vakaa, mutta jotain on voinut sattua ihmiselle, ja herkempi ihminen ei ehkä ole osannut keskustella asioista muiden kanssa, mikä johtanut pahoinvointiin. ja jos ihmisen terveitä puolia kyetään vahvistamaan, ongelmat painuu taustalle tai niiden kanssa oppii elämään.
ap, jos veljesi kerran meni puhumaan vartijalle ennen kuin hyppäsi, niin sehän on hyvä merkki. hän halusi, että hänet huomataan, ja että häntä kuunnellaan. ehkä nyt vihdoin on se hetki, kun nämä tarpeet huomataan mt-puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko siis hoitajat vähemmän inhimillisiä kuin hoidettavat? Ja mitä on tehtävissä?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:25"]
Ovatko siis hoitajat vähemmän inhimillisiä kuin hoidettavat? Ja mitä on tehtävissä?
[/quote]
Myötätuntouupumus on jännä juttu. Sen seurauksena kyynistyminen on valitettavasti suureksi osaksi työantajasta ja resurssien puutteesta johtuvaa. PS. hoitajan tehtävä ei ole MIELLYTTÄÄ, hoitaja tarjoaa omaa ammattitaitoaan annetuissa aikatauluissa
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:25"]
Ovatko siis hoitajat vähemmän inhimillisiä kuin hoidettavat? Ja mitä on tehtävissä?
[/quote]
kyllä monet hoitoalan ihmiset on epäinhmillisiä, tähän vaikuttaa tietenkin myös resurssien niukkuus. mutta siis jotkut hoitoalan ihmiset (ehkä etupäässä psyologit ja lääkärit) luulevat aivan liikoja omasta ammattitaidostaan. mt-ongelmathan on sellaisia, että niiden syntyyn vaikuttaa moni tekijä eikä kukaan voi varmasti sanoa, miksi potilas x voi huonosti. sen takia pitäisi yrittää välttää esittämästä liian varmoja mielipiteitä, vaan pikemminkin pitäisi olla ihminen ihmiselle. ehkä karrikoidusti näin: suurin osa mt-alan ammattilaisista katsoo ikään kuin ihmistä nauhalta, joka ilman ajokorttia ja opetusta yrittää itse ajaa autoa ja kritisoi virheitä, mitä tämä ajaja tekee ajo-opetuksen saaneisiin henkilöihin nähden. sen sijaan tämä terapeutti, jolta sain apua, ikään kuin kuvaannollisesti tuli autoon mukaan ja opetti minua ajamaan (eli elämään elämää), vaikka minulla ehkä on ajamista (eli elämistä) hankaloittavia tekijöitä. tämä ero on monesti keskustelun tasossa on ammattitaidottoman ja ammattitaitoisen terapeutin välillä. ylipäätään varovaisuus mielipiteissä ja arvostelussa on todella aliarvotettu ominaisuus terapeuttien keskuudessa. ammattitaitoisin ei taida olla se, joka esittää varmimmat mielipiteet potilaan ongelmista ja tulevaisuudesta, vaan se joka osaa tehdä työtään tietäen, ettei voi tietää ongelmien taustoja ja miten asiat tulee kehittymään. toistan, varovaisuutta tarvitaan lisää. ja vähemmän potilaiden arvostelua.
ja juuri tuo, että itsemurhayrityksestä pääsee kesustelemaan kolmen kuukauden kuluttua, ei ole inhimillistä potilaan kannalta. jos potilaalle annetaan ajoissa riittävästi tukea, niin suurella todennäköisyydellä hän selviää itsekseen sen jälkeen työelämään ja normaaliin elämään.
Olet varmasti veljesi kanssa hirveässä tilanteessa. Toivon että hän paranee pian ja että itsetuhoisuus on ohi.
Mielenterveysongelmien hoidossa terveyshenkilökunnan ja viranomaisten resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Mitä he oikeasti voivat tehdä veljesi hyväksi jos lääkehoito ja keskusteluterapia eivät toimi? Laittaa lopuksi iäksi 24/7 valvontaan, jotta tämä ei saa vahingoitettua itseään?
Oletko yrittänyt jutella veljesi kanssa tämän ongelmista tai tiedätkö mistä veljesi ongelmat ja itsetuhoisuus johtuvat? Onko kyseessä huume tai alkoholiongelmia? Velkaongelmia? Psykoosi tai jokin mielenterveyden vakavampi sairaus, joka aiheuttaa itsetuhoisuutta? Rahaongelmia? Parisuhdeongelmia? Ongelmia yhteiskunnallisessa asemassa? Heikko itsetunto? Huonot sukulaissuhteet? Kukaan ei välitä?
Jos yrittäisitte ottaa selvää ja tukea veljeäsi paremman elämän alkuun. Terveydenhoitohenkilökunta ja viranomaiset eivät ole mitään jumalia, joten yhteiskunta ei välttämättä osaa auttaa vaikka haluaisi.
Oma perhe ja sukulaisten hyväksyntä + apu on aina paras tuki varsinkin nuorelle ihmiselle. Veljesi saattaa tuntevansa olevan yksin ongelmiensa kanssa ja elämä saattaa vaikuttaa aikuistuvalle nuorelle stressaavalta ja vaikealta. Nykyään on jokaisella elämän osa-alueella, niin paljon erilaisia vaatimuksia. Kaikkea ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle - ei varsinkaan välittämistä. On niin helppoa olettaa, että kyllä yhteiskunta hoitaa ongelmat pois, mutta monesti masentuneet ja epätoivoiset ihmiset vaan tarvitsevat välittämistä, tukea ja rakkautta lähimmiltä perheenjäseniltään.
Tietenkin on joitain tapauksia, joissa ihmistä ei voi tukea ja syytää rahaa. Esim huume- ja alkoholiriippuvuudet.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:47"]Itse yritin itsemurhaa ja sairaalassa tikattiin ranteet kiinni ja lähetettiin takaisin kotiin. Mtt antoi seuraavan lääkäriajan 3kk päähän jotta tästä itsemurhan yrityksestä keskustellaan
[/quote]
Alkoi naurattaa, koska aika 3 kk päähän itsemurhayrityksen jälkeen on törkeä vitsi. Oikeasti todella surullista. :(
Hienosti toimittu vartijalta.
Joo ei oo rahaa hoitaa. Lääkkeet - oikeat kun löytyy voi tulla apua. Ja sitten pitää tutkia muut sairaudet