Onko mielenterveyshoito Suomessa tosiaan näin lamassa?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 01:36"]

Olet varmasti veljesi kanssa hirveässä tilanteessa. Toivon että hän paranee pian ja että itsetuhoisuus on ohi.

Mielenterveysongelmien hoidossa terveyshenkilökunnan ja viranomaisten resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Mitä he oikeasti voivat tehdä veljesi hyväksi jos lääkehoito ja keskusteluterapia eivät toimi? Laittaa lopuksi iäksi 24/7 valvontaan, jotta tämä ei saa vahingoitettua itseään?

Oletko yrittänyt jutella veljesi kanssa tämän ongelmista tai tiedätkö mistä veljesi ongelmat ja itsetuhoisuus johtuvat? Onko kyseessä huume tai alkoholiongelmia? Velkaongelmia? Psykoosi tai jokin mielenterveyden vakavampi sairaus, joka aiheuttaa itsetuhoisuutta? Rahaongelmia? Parisuhdeongelmia? Ongelmia yhteiskunnallisessa asemassa? Heikko itsetunto? Huonot sukulaissuhteet? Kukaan ei välitä?

Jos yrittäisitte ottaa selvää ja tukea veljeäsi paremman elämän alkuun. Terveydenhoitohenkilökunta ja viranomaiset eivät ole mitään jumalia, joten yhteiskunta ei välttämättä osaa auttaa vaikka haluaisi.

[/quote]

Sähän nyt olet ihan kympin kusipää.

Syyllistät ap:ta veljen sairaudesta. Että "ota selvää syystä ja korjaa se, äläkä valita!" 

Sinulle tiedoksi: masennus on sairaus, eikä silöä ole yhtä yksittäistä syytä. Kuka tahansa voi masentua, vaikka asiat ovat miten hyvin tahansa. 

Luitko sitä paitsi ap:n aloitusta, siis oikeasti? Hän kertoi, että veli sai hoitona sopimattomat lääkkeet ja kokonaista KOLME vastaanottoaikaa puolen vuoden aikana terapeutille. Oikea terapia vaatisi viikottaisia tapaamisia, joita voidaan vakavassa masennuksessa joutua jatkamaan vuosiakin. Kolme tapaamista on verrattavissa siihen, että syöpäsairaalle annetaan paketti asperiinia ja luulotellaan, että sillä se paranee.

Yhteiskunta osaisi auttaa kyllä, masennus on hoidettavissa. Mutta se vaatii resursseja. Ja se vaatii poliittisia päätöksiä ja tahtoa.

Eikä tuollaista sinun harrastamaasi sivullisten syyllistämistä ja vittuilua. Toivon sulle oikein pahaa mieltä ja mieluiten vielä painajaisia ensi yöksi.

ohis

[/quote]

Masennus usein johtuu elämäntilanteesta ja vaikeuksista elämässä. Ei se ole mikään mystinen sairaus, joka ilmestyy ihan tyhjästä. Elämänmuutos on paras ja usein ainoa tapa parantaa koko ongelma. Pitää päästä siitä masennuksesta aiheuttavasta asiasta eroon.

Ihmisillä on liian kova usko terapeutin tarjoamaan keskusteluapuun ja lääkkeisiin.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:01"]

Tässä hoitajan näkökulma psykiatriseen hoitoon.

Tilanne on aika monessa paikassa tällä hetkellä se, että hoitajat on vedetty aika piippuun. Henkilökunta sairastaa koko ajan ja tilalle ei saada koulutettuja sijaisia. Keikkaa tekee lähäriopiskelijat ja sosionomiopiskelijat ja pahimmillaan olen nähnyt psykoosipotilasta hoitavan kouluavustajankin.

Olen pahoillani, että me hoitajat emme aina osaa vastata tarpeeseen. Olemme itsekin väsyneitä ja ahdistuneita. Työpaikoilla ilmapiiri mättää, johto mättää, meitä johdetaan uhkailemalla ja alistamalla. Työpaikkakiusaamistakin on aika paljon. Se on totta, että hoitoalalle hakeutuu narsistisia ihmisiä, jotka haluavat valtaa ja haluavat kokea itsensä jumalolennoiksi hääräämällä psyykkisesti sairaiden ihmisten kanssa.

Tässä kaikessa pyörityksessä huomaa itse olevansa uupunut ja masentunut, kun on antanut itsestään kaiken ja ollut empaattinen. Kun johdon puolelta tulee vain haukkuja, kun emme ole säästäneet tarpeeksi. Rahahuolet painavat, kun palkkakaan ei kolmivuorosta huolimatta ole kova. Empaattisuus vähenee ja kyynistyminen tulee tilalle, kun ei saa koskaan ylemmältä taholta kannustusta. Jos teet kaksi vuoroa peräkkäin, kun työkaveri sairastuu, johto haukkuu ja yrittää saada ottamaan tunteja pois pätkittäin, niin että väsyt enemmän. Syyllistetään siitä, että teit ylitöitä ja tulet talolle liian kalliiksi.

Mutta pois et voi jäädä, vaikka itse tiedostaa, että ei ole enää hyvä hoitaja auttamistyöhön, koska eläkeikä on nostettu 65 vuotiaaksi. Ei ole rahaa jäädä töistä kokonaan pois hoitamaan itseään ja uupumustaan.

Sanon näin hoitajan puolelta, että psykiatrinen hoito on ajettu kaivon pohjalle. Kun aloitin tämän työn 30 vuotta sitten, meillä oli henkilökuntaa, saimme itse kehittää toimintaa ja tarjottiin koulutuksia ja saimme työnohjausta. Nyt olemme vain kuluerä sairaanhoitopiirille ja saamme kuulla koko ajan uhkailuja, että kohta saatte potkut, kun toimintoja ja osastoja suljetaan ja kaikki siirretään avohoitoon. Jos et ole nöyrä, saat lähteä ensimäisenä. Ja koska teemme tätä ammatiksemme, ahdistuneina yritämme olla nöyriä, jotta voisimme elättää perheemme. Työnilo on kadonnut.

Olen pahoillani teidän puolesta, että ette saa hyvää hoitoa. Minä tiedostan tämän, mutta hoitajana en voi muuta kuin pyöriä tässä oravanpyörässä ja yrittää parhaani näillä resursseilla ja paineessa.

Toivottavasti jonain päivänä ymmärrettäisiin, että eihän murtunutta jalkaakaan jätetä hoitamatta siksi, että "kyllä se kotona avohuollossa paranee, kun kuuntelet hyvää musiikkia ja hommaat ystäviä ja rentoudut" Kuinka suri menoerä yhteiskunnalle on, kun ihmiset joutuvat nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle hoidon puutteen vuoksi. Halvemmaksi tulisi hoitaa ihmisiä, eikä työntää heitä koteihin yksin. Mutta nyt säästöt kohdistuvat hoitoon ja luullaan, että sillä kuntien talous paranee, kun mielenterveysongelmaiset jätetään hoidotta.

[/quote]

tehdäänköhän jossain laskelmia, että mitä tämä "säästäminen" loppupeleissä maksaa yhteiskunnalle?

olen pahoillani, että työpaikallasi on noin huono työilmapiiri, sehän on varmasti ilman muuta raskasta ja vaikeuttaa potilaiden hoitamista. saanko kysyä, että mikä koulutus sinulla on? ajattelin, että onkohan hierarkian alimmilla tasoilla eniten uupumusta vai onko sitä läpi koko organisaation? ehkä nyt saan näin entisenä potilaana hiukan neuvoa....on tärkeää olla itsekäs, jottei uuvu kokonaan. eli älä tee kahta vuoroa peräkkäin vaikka työkaveri sairastuu. työnantaja toki ajattelee lyhytnäköisesti ja vaatii kaikenlaista, mutta eihän sitä työntekijänä itsensä uhraamisesta mitään kiitosta saa. joten sano ei.

teet tärkeää työtä. toivon että kokonaisuudessaan mt-hoito olisi aina sellaista, mahdollisimman laadukasta, jotta voitaisiin todeta, että se on oikeasti kannattavaa rahallisesti yhteiskunnalle. toivottavasti vielä koet työssäi onnistumisen hetkiä, kun potilaan vointi parantuu.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 01:36"]

Olet varmasti veljesi kanssa hirveässä tilanteessa. Toivon että hän paranee pian ja että itsetuhoisuus on ohi.

Mielenterveysongelmien hoidossa terveyshenkilökunnan ja viranomaisten resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Mitä he oikeasti voivat tehdä veljesi hyväksi jos lääkehoito ja keskusteluterapia eivät toimi? Laittaa lopuksi iäksi 24/7 valvontaan, jotta tämä ei saa vahingoitettua itseään?

Oletko yrittänyt jutella veljesi kanssa tämän ongelmista tai tiedätkö mistä veljesi ongelmat ja itsetuhoisuus johtuvat? Onko kyseessä huume tai alkoholiongelmia? Velkaongelmia? Psykoosi tai jokin mielenterveyden vakavampi sairaus, joka aiheuttaa itsetuhoisuutta? Rahaongelmia? Parisuhdeongelmia? Ongelmia yhteiskunnallisessa asemassa? Heikko itsetunto? Huonot sukulaissuhteet? Kukaan ei välitä?

Jos yrittäisitte ottaa selvää ja tukea veljeäsi paremman elämän alkuun. Terveydenhoitohenkilökunta ja viranomaiset eivät ole mitään jumalia, joten yhteiskunta ei välttämättä osaa auttaa vaikka haluaisi.

[/quote]

Sähän nyt olet ihan kympin kusipää.

Syyllistät ap:ta veljen sairaudesta. Että "ota selvää syystä ja korjaa se, äläkä valita!" 

Sinulle tiedoksi: masennus on sairaus, eikä silöä ole yhtä yksittäistä syytä. Kuka tahansa voi masentua, vaikka asiat ovat miten hyvin tahansa. 

Luitko sitä paitsi ap:n aloitusta, siis oikeasti? Hän kertoi, että veli sai hoitona sopimattomat lääkkeet ja kokonaista KOLME vastaanottoaikaa puolen vuoden aikana terapeutille. Oikea terapia vaatisi viikottaisia tapaamisia, joita voidaan vakavassa masennuksessa joutua jatkamaan vuosiakin. Kolme tapaamista on verrattavissa siihen, että syöpäsairaalle annetaan paketti asperiinia ja luulotellaan, että sillä se paranee.

Yhteiskunta osaisi auttaa kyllä, masennus on hoidettavissa. Mutta se vaatii resursseja. Ja se vaatii poliittisia päätöksiä ja tahtoa.

Eikä tuollaista sinun harrastamaasi sivullisten syyllistämistä ja vittuilua. Toivon sulle oikein pahaa mieltä ja mieluiten vielä painajaisia ensi yöksi.

ohis

[/quote]

Masennus usein johtuu elämäntilanteesta ja vaikeuksista elämässä. Ei se ole mikään mystinen sairaus, joka ilmestyy ihan tyhjästä. Elämänmuutos on paras ja usein ainoa tapa parantaa koko ongelma. Pitää päästä siitä masennuksesta aiheuttavasta asiasta eroon.

Ihmisillä on liian kova usko terapeutin tarjoamaan keskusteluapuun ja lääkkeisiin.

[/quote]

itse olen elänyt suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani ilman turvallista ja luotettavaa aikuista. olin niin onnekas, että pääsin psykologille, joka jutteli kanssani, antoi riittävästi aikaa ja kulki mukanani sen verran kauan, että opin pärjäämään omillani. olen kiitollinen, että mt-puolelta löytyi tällainen ihminen, ilman häntä en olisi nykyään omillaan asuva ja työkykyinen.

mutta, se ihminen olisi voinut olla joku muukin, kuin psykologin koulutuksen saanut ihminen. joten siinä mielessä ei mt-puolella ole tarjota mitään taikakeinoja. lääkkeitä voi saada muultakin lääkäriltä. monelle varmaan auttaisi, että tukena olisi joku luotettava ihminen. se tavallaan korvaa j onkunlaista turvattomuuden tunnetta, josta varmasti monet mt-ongelmat saavat alkunsa.

"mutta, se ihminen olisi voinut olla joku muukin, kuin psykologin koulutuksen saanut ihminen. joten siinä mielessä ei mt-puolella ole tarjota mitään taikakeinoja. lääkkeitä voi saada muultakin lääkäriltä. monelle varmaan auttaisi, että tukena olisi joku luotettava ihminen. se tavallaan korvaa j onkunlaista turvattomuuden tunnetta, josta varmasti monet mt-ongelmat saavat alkunsa."

siis tarkoitin, että lääkkeitä voi saada joltain muultakin lääkäriltä, kuin psykiatrilta.

Teidän sukulaisten täytyy nyt olla tarkkana eri viranomaisten kanssa. Teidän pitää vaatimalla vaatia veljellesi hoitoa. Todennäköisesti veljesi masennusta pahentaa ahdistus ja se tekee olosta mahdottoman. Missään nimessä veljesi ei saa päästä viikonloppuvapaille sairaslajaksolla, vaikka hän itse esim vakuuttaa olonsa parantuneen. Yksin ei saa jättää. Veljesi eibhslua kuolla, mutta hänen olonsa on niin paha, ettei sitä kestä. Olkaa vahvoja - nyt on ystävät ja sukulaisten appu todella tärkeää. Kannustakaa. Esim. sanokaa, että "kyllä sinä paranet tai olo helpottuu" moni on selvinnyt yms. Menkää yhdessä kävelylle yms.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:39"]

Yhteiskunnan syy tietty tämäkin.

Itsessä ei ikinä MITÄÄN syytä, ei tietenkään. :)

[/quote]

Ja jotkus meistä ovat ääliöitä. Katsopas peiliin.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:38"]

Ettekös te muka ole huomanneet että suolistostaovat peräisin ongelmanne?

[/quote]

Niin, onhan noita jos jonkinlaisia paskoja elämässä tullut vastaan.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:35"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:33"] [quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:27"]Vai että poliisit kutsui. Psyykkinen sairaus on poliisiasia. [/quote] Mikäli henkilöstä on uhka itselleen tai muille on kyseessä poliisiasia [/quote] Minkä lain minkä pykälän perusteella? [/quote] poliisi sarjassa siitä sanottiin ja muistan myös kun koulussa siitä puhuttiin. Mutta yleensähän soitetaan 112 joka tapauksessa ja sieltä päättävät kumpi on oikea hoitamaan asiaa ambulanssi vai poliisi.

[/quote]

Usein tulevat yhdessä. Ambulanssi vie itselleen tai ympäristölleen vaarallisen ihmisen sairaalaan ja siellä lääkäri kirjoittaa lähetteen psykiatriseen sairaalaan (jos sellaisia paikkoja on enää olemassa tai osastolle mahtuu, kun ne ovat joka paikassa ylipakoilla). Poliisit tulevat mukaan yleensä siksi, koska hätäkeskus ei voi tietää, onko potilas väkivaltainen. ambulanssihenkilöstöllä ei ole oikeuksia kiinnipitoon ja sitomiseen, mutta poliisit saavat rajoittaa potilasta.

Tässä hoitajan näkökulma psykiatriseen hoitoon.

Tilanne on aika monessa paikassa tällä hetkellä se, että hoitajat on vedetty aika piippuun. Henkilökunta sairastaa koko ajan ja tilalle ei saada koulutettuja sijaisia. Keikkaa tekee lähäriopiskelijat ja sosionomiopiskelijat ja pahimmillaan olen nähnyt psykoosipotilasta hoitavan kouluavustajankin.

Olen pahoillani, että me hoitajat emme aina osaa vastata tarpeeseen. Olemme itsekin väsyneitä ja ahdistuneita. Työpaikoilla ilmapiiri mättää, johto mättää, meitä johdetaan uhkailemalla ja alistamalla. Työpaikkakiusaamistakin on aika paljon. Se on totta, että hoitoalalle hakeutuu narsistisia ihmisiä, jotka haluavat valtaa ja haluavat kokea itsensä jumalolennoiksi hääräämällä psyykkisesti sairaiden ihmisten kanssa.

Tässä kaikessa pyörityksessä huomaa itse olevansa uupunut ja masentunut, kun on antanut itsestään kaiken ja ollut empaattinen. Kun johdon puolelta tulee vain haukkuja, kun emme ole säästäneet tarpeeksi. Rahahuolet painavat, kun palkkakaan ei kolmivuorosta huolimatta ole kova. Empaattisuus vähenee ja kyynistyminen tulee tilalle, kun ei saa koskaan ylemmältä taholta kannustusta. Jos teet kaksi vuoroa peräkkäin, kun työkaveri sairastuu, johto haukkuu ja yrittää saada ottamaan tunteja pois pätkittäin, niin että väsyt enemmän. Syyllistetään siitä, että teit ylitöitä ja tulet talolle liian kalliiksi.

Mutta pois et voi jäädä, vaikka itse tiedostaa, että ei ole enää hyvä hoitaja auttamistyöhön, koska eläkeikä on nostettu 65 vuotiaaksi. Ei ole rahaa jäädä töistä kokonaan pois hoitamaan itseään ja uupumustaan.

Sanon näin hoitajan puolelta, että psykiatrinen hoito on ajettu kaivon pohjalle. Kun aloitin tämän työn 30 vuotta sitten, meillä oli henkilökuntaa, saimme itse kehittää toimintaa ja tarjottiin koulutuksia ja saimme työnohjausta. Nyt olemme vain kuluerä sairaanhoitopiirille ja saamme kuulla koko ajan uhkailuja, että kohta saatte potkut, kun toimintoja ja osastoja suljetaan ja kaikki siirretään avohoitoon. Jos et ole nöyrä, saat lähteä ensimäisenä. Ja koska teemme tätä ammatiksemme, ahdistuneina yritämme olla nöyriä, jotta voisimme elättää perheemme. Työnilo on kadonnut.

Olen pahoillani teidän puolesta, että ette saa hyvää hoitoa. Minä tiedostan tämän, mutta hoitajana en voi muuta kuin pyöriä tässä oravanpyörässä ja yrittää parhaani näillä resursseilla ja paineessa.

Toivottavasti jonain päivänä ymmärrettäisiin, että eihän murtunutta jalkaakaan jätetä hoitamatta siksi, että "kyllä se kotona avohuollossa paranee, kun kuuntelet hyvää musiikkia ja hommaat ystäviä ja rentoudut" Kuinka suri menoerä yhteiskunnalle on, kun ihmiset joutuvat nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle hoidon puutteen vuoksi. Halvemmaksi tulisi hoitaa ihmisiä, eikä työntää heitä koteihin yksin. Mutta nyt säästöt kohdistuvat hoitoon ja luullaan, että sillä kuntien talous paranee, kun mielenterveysongelmaiset jätetään hoidotta.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:02"]

Pikkuveljeni joutui kokemaan tämän raskaimman kautta. Syksystä asti jatkunut masennus ja uupumus veti niin pohjalle, että hän alkoi kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Hoidoksi näihin hän sai terapiakäyntejä kolme käyntiä reilun puolen vuoden aikana. Kuulemma niistäkin jäi vain paska maku. Lääkkeitä kokeiltiin myös, mutta ne aiheuttivat niin rajuja sivuvaikutuksia(ääniharhoja, väsymystä), että jouduttiin lopettamaan.

Tällä hetkellä hän on psykiatrisessa sairaalahoidossa. Arvatkaa miten?

Hän oli lähtenyt aamulla kotoaan kuulemma aikeena tappaa itsensä, oli suunnitellutkin jo hyppäämistä ja junan alle menemistä. Muutamista tunneista ei ole vieläkään tietoa, mutta eräällä asemalla hän oli mennyt sanomaan vartijalle, että hän ei enää kestä tätä oloa, että hän aikoo hypätä seuraavan junan alle. Vartija oli vetänyt sivuun juttelemaan ja kutsunut poliisit, jotka taas olivat kutsuneet ambulanssin, mikä oli kuskannut psykiatriapäivystykseen, sieltä akuuttiosastolle.

Onneksi tässä maailmassa on vielä tuon vartijan kaltaisia ihmisiä, joihin voi luottaa.

[/quote]

Niistä terapiakäynneistä sh.n kanssa jää helposi inhottava olo. Osa ammattilaisista on aivan väärällä alalla....

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 19:41"]

up

[/quote]

Mä Olin 2 kuukautta avo-osastolla. Syy: Keskivaikea masennus. Söin kaiken maailman lääkkeitä kun tuputettiin. Onneksi lopetin ajoissa. Nyt vuosia myöhemmin Olen tullut siihen tulokseen että narsisti joka manipuloi minua suhteessamme tosi rankasti ja myös puhelimen välityksellä suoraan sairaalaan olisin vain tarvinnut apua ja tukea siihen, Asia vaivaa vieläkin ja toisinaan Olen Jo soittamassa kriisi puhelimeen aina pahimmilla hetkillä. Hulluinta on sairaalassa ei tiedetty että Olen naimisissa narsistin kanssa. En tainnut itsekkään käsittää olevani.