Onko halvempaa elää sinkkuna vai parisuhteessa?

Kyllä ton vaimon ylläpito on aikasen kallista...

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mies niin on, sillä naisen tullessa taloon, kustannukset vähintään kolminkertaistuvat. Naisella sinkkuus on kalliimpaa, kun joutuu maksamaan kaiken itse.

Jälleen yksi oman elämänsä objekti ilmoittautui.

Miehen on ainakin halvempaa elää sinkkuna.

Naisen kanssa eläessä rahaa menee tolkuttomasti.

 on..eiku ei

Riippuu pitkälti siitä, että kuinka yhteisen talouden menot on jaettu ja/tai onko toinen henkilö impulsiivinen rahankäyttäjä.

Meillä taloudessa yhteiset menot on jaettu kulutuksen suhteessa, jolloin pienituloisempi ei kärsi toisen paremmasta ruokahalusta ja hänelläkin on mahdollisuus säästää rahaa omiin ja yhteisiin isompiin menoihin oman osuutensa verran.

Vastapainona tiedän talouksia, joissa pienmpituloinen puoliso hoitaa palkastaan kaikki ruokamenot, minkä vuoksi hän ei pysty säästämään itselleen. Avioliitossa tietysti varat on yhteiset, mutta avoliitossa ei.

Samoin, jos toinen osapuoli on hyvin impulsiivinen rahankäyttäjä esim. sisustamiseen tai lautapeleihin ja omiin menoisinsa, eikä yhteisia menoja varten laiteta syrjään niin talouden ylläpito jää automaattisesti sen harkitsevamman vastuulle.

Nämä eivät ole sukupuolisidonnaisia, kuin ehkä palkkatulot, muttei sekään automaattisesti tarkoita, miehen olevan parempituloinen.

Pääosin kuitenkin sekä koulutukseen että säästämiseen jää tuloista enemmän rahaa parisuhteessa, mutta sinkkuna voi paremmin priorisoida, mihin rahaansa käyttää. Samoin yhdessä hankitun omaisuuden ylläpitäminen vaatii rahaa, joten puolensa kaikella.

Minulle jää yksin asuessa enemmän rahaa säästöön mitä parisuhteessa. Olen tarkempi rahasta kuin entinen puoliso, ja kun päätän kaikesta itse, kuluja on ollut helppo painaa alas. Yksi suuri tekijä on, että nyt minulla ei ole autoa eli ei tarvitse maksaa sen vakuutuksia, huoltoja ja polttoaineita.

N37

Me jaetaan maksetaan yhteiset menot (=asuminen, ruoka, yhteiset vapaa-ajan puuhailut) yhteiseltä tililtä. Sinne me laitetaan rahaa kuukausittain suhteessa meidän tuloihin.

Koska tienaat tuplasti miestäni enemmän, maksan enemmän yhteisistä menoista eli sinkkuna jäisi enemmän käyttöön.

Omalta osalta yksin. Ruokakulut ovat nyt pienemmät, ei tarvitse osallistua autokuluihin vaan pärjään hyvin ilman autoa, asumiskulut ovat samat, kun muutin pienempään asuntoon, mutta joka on kodikkaampi kuin se edellinen asunto. Rahaa on alkanut jäädä paljon säästöön eron jälkeen. 

Erään matalapalkkaisen naisen kuulin joskus vuosia sitten ihmettelevän sitä, miten nyt säästöön jää paljon enemmän mitä ennen, vaikka ero tuli hyväpalkkaisesta miehestä. Tosin lapsensa olivat silloin vielä pieniä ja kuluttivat vähän ainakin ruuassa. Hän etsi syitä: ruokamenot paljon pienemmät, eikä alkoholiin kulu enää rahaa ja mies osteli tekniikkaa ym. Tietysti hän sai myös hyvin elatusmaksuja, ja yksinhioltajalisän. Muista "sosiaalitukia" hän ei varmaan hakenut, ja olisiko saanutkaan omakotiasujana.

Riippuu kai tapauksista ja olosuhteista, vaan ei se parisuhteessa eläminen aina ole edullisempaa taloudellisesti.

Omalta osaltani ainakin kulut tippuivat erotessa huomattavasti muutamasta syystä: 

 

Autokulut - Parisuhteessa toinen osapuoli ei autoa mielestään tarvinnut joten taloudessa oli vain minun auto joka toki oli myös minun maksettava. Kuitenkin jännästi bensakulut tippuivat olemattomiin, kun ei tarvinnut olla toista hakemassa töistä silloin kun bussiaikataulut eivät osu kohdalleen ja kaikkiin niihin liikkeisiin joihin ei kätevästi kävellen pääse tai sitten noutamaan sitä tai tätä pakettia. 

Asumiskulut  - Muutin pienempään asuntoon jossa kulut myös pienemmät. Jo aiemmin maksoin sähköt, vakuutukset jne kaikki itse vaikka toinen toki hoiti oman osuutensa lainasta ja vastikkeesta. 

Ruoka - Luonnollisesti tippuivat lisäksi jäi kaikki turhat herkkuostokset pois joita en itse ikinä kaivannut. 

Alkoholi - silloin tällöin ulkona käyminen on puolta edullisempaa kun voi hakea sen juoman vain itselleni. Itse jaksan myöskin kävellä muutaman kilometrin joten kaikkialle ei tarvitse mennä taksilla. 

Tämän lisäksi kaikki matkat ja lahjat voi hankkia ihan vain itselleen :) 

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Jos nainen niin miehen ruokien maksaminen tulee kalliiksi.

syön vähemmän kuin yksikään teistä täällä.

Sinkkuna pystyn elämään hyvin vaatimatonta elämää ja olemaan tyytyväinen. Parisuhteen mukana tulee kaikenlaista prameutta. Ensimmäisen, ja ainoan, kerran elämässäni raha-asiani menivät solmuun kun ryhdyin suhteeseen. Jos olisin varakkaampi ja eläisin leveämmin juttu saattaisi olla toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti parisuhteessa, mikä kysymys tämä nyt on? Omassa taloudessa, jos maksajia olisikin kaksi, niin saisin seuraavat 50% alennuksella:

- asuntolaina

- vastike

- jätemaksut, verot, yms

- lämmityskulut

- perussähkönkulutus (jääkaappi, lämminvesivaraaja, valaistus yms.)

- internet

- netflix

Pelkästään seuraavat pysyisivät suunnilleen ennallaan:

- ruoka (molemmat maksaa omansa)

- kissan kulut (minun lemmikkini)

- vesimaksu

- puhelinlasku

Ja siis summallisesti nuo ensimmäiseksi listatut kulut on paljon isommat kuin toisen listan. Parisuhteessa elävällä elämä on siis suunnilleen joku 40% halvempaa kuin yksinasuvalla ja kaiken yksinmaksavalla sinkulla. Tai kulut samat ja elintaso paljon korkeampi. Vertauksen vuoksi parisuhteellisena voisin asua 300.000 euron talossa, siinä missä sinkkuna rahat riittivät vain puoleen tuosta eli 50 neliön kerrostalokolmioon.

Mun mielestä parempi on 50 m2 joka on kokonaan vain mun käytössä, kuin 100 m2 josta ei ole mikään vain mun käytössä. Ei edes oma sänky.

N

Sama. Nyt sinkkuna mulla on eka kerran oma makuuhuone ja työhuone. Mahtavaa. Ennen sain omaa tilaa vain pyykkiä viikatessa kodinhoitohuoneessa, tai vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Täsäs on toki kahta eri aihetta, seurustella, vai asua yhdessä.

Minä seurustelen, mutta asumme omissa asunnoissa. Molemmilla omat asumiskulut ja laskut. Joten siinä suhteen ei säästöä.

Mutta ruokakulut ovat n. 2-3krt suuremmat. 

Itse sinkkuna pärjäsin aika askeettisilla ruuilla. Perus-safkaa ja isoja satseja josta söin useamman päivän ja eväät päälle. 

Kumppanini ei halua sydä samaa ruokaa monena päivän peräkkäin, joten aina pitää olla jotain "uutta".

Ravintolassa "pitää" käydä vähä väliä, lähes viikottain, kuin aiemmin en käyttänyt moisia kuin ehkä kerran kaksi vuodessa. 

Vesimaksu on kolminkertaistunut, kun saunotaan monena iltana viikossa minun luona (hänellä ei saunaa), ja hän viipyilee suihkussa paljon kauemmin kuin tällainen kaljupää. 

Normaalit elämisen kulut ovat kaksin-kolminkertaistuneet, vähintään. 

EIkä hän edes vaadi mitään kallista tms. , oma kulutukseni oli vain täysin erilaista ennen suhdetta.

Sama minulla. Kun on lähes askeesiin taipuvainen ja säästäväinen mies, niin kulut kyllä parisuhteessa kasvavat roimasti. Sinkkuna rahaa ei mene sisustamisiin ja tonnin kaapistoihin, jos tulee toimeen niillä vanhoillakin. Voi ajaa vanhalla autolla, jos itseä ei nolota, kuten naista. Ei tarvitse matkustaa ulkomaille, jos ei tahdo, eikä tarvitse syödä ulkona, jos riittää se itse tehty broilerikiusauskin.

Myös muut erilaiset retket ja vierailut ja muut ajelut on vähentyneet. Lahjojakaan ei tarvitse hankkia. Saa olla paljon tylsempi kuin parisuhteessa on.

Minulla nousivat vain olutkulut parisuhteen katkettua. M48

Jos ihminen jonka  kanssa elät parisuhteessa tuhlaa enemmän kuin sinä itse, niin se on pitkän päälle kalliimpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kuvittelin, että parisuhteessa olisi taloudellisesti järkevämpää elää.

Mun mies (ja lasten isä) kuoli ja meille maksetaan nyt perhe-eläkkitä (nettona) vähemmän kuin mun miehen nettotulot, mutta silti siitä jää säästöön noin 1700 kuukaudessa. Miehelläni ei jäänyt omasta palkastaan säästöön yhtään ja mulla jäi omastani 400. Miehellä oli ehkä 500-600 parempi nettopalkka kuin mulla.

Me asutaan edelleen samassa asunnossa, meillä on sama auto ja samat vakuutukset. Ei mitään käsitystä mihin ne rahat oikein meni. Kuolinpesä jäi mulle velkaakin vielä.

Nyt saan ite päättää mihin rahat käytetään. Elintasossa en huomaa mitään eroa, ei kituutella, ei kärvistellä.

Järjellä ajateltuna pitäis olla ihan itsestään selvää, että tollanen 1500 kuukausi säästäminen olisi ollut mahdollista miehen elossa ollessa. Mutta ei niin ei.

Mä ihmettelin samaa eron jälkeen. Jouduin kuitenkin ostamaan omakotitalon itselleni, auto olikin jo minun. Miehellä oli tonnin isompi palkka, olin aika paniikissa, miten pärjätään minun palkalla. Olin valmis sinnittelemään vuoden tai pari, ja sitten myymään talon.

En siis saanut mitään muita tukia kun 50e korotetun lapsilisän, ja vähän yli 200 elatusta exältä. Voitte ajatella, elääkö aikuisen miehen kokoinen teini oikeasti 350-400 eurolla kuussa asuntoineen ruokineen kaikkineen. (Kun elatus ajatellaan jaettavaksi meidän tulojen suhteessa).

Mutta ihme kyllä, pärjäsin ja alkoi jäädä säästöönkin, ja kävimme vähän kesälomallakin, ja pystyin pitämään taloa kunnossa, ja rakentelemaan vähän terassiakin.

Vaivaa vähän, mihin mies sen 20 vuotta laittoi palkkansa, kun olimme yhdessä. Valitettavasti se ei näkynyt kotona. Mutta tyytyväinen olen ratkaisuuni näin jälkeen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa eläminen on halvempaa yleisesti ottaen. Tietenkin voi olla yksilökohtaisia poikkeuksia, mutta sinkut maksavat elämisestä enemmän.

Niinpä. Samalla kotivakuutuksella selvitään, suurinpiirtein samoilla sähköillä, perusmediakulut (TV, netti...) nekin sama, samoin kodinkoneet ja muut sisustusjutut.  -   ja sama tarkoittaa sitä, että kulu on sama, joten per henkilö kulut puolittuvat.  Jos on ukoistanut ruoanlaiton ja siivouksen, ja sitten sattuu saamaan puolison, joka hoitaa nuo hommat, niin säästää selvää rahaa. 

No varmaan parisuhteessa on halvempaa, jos ei ole lapsia. Mutta pakko kommentoida tuota ylläolevaa kommenttia, että ei nyt ihan noin mene parisuhteessakaan. Samalla kotivakuutuksella ei tosiaan selvitä, sillä harva pariskunta asuu yksiössä, usein on sitten kaksio, josta on isompi vuokra ja tietenkin kalliimpi kotivakuutus. TV-ja nettikulutkaan eivät ole samat. Jokaisella on nykyään yleensä omassa puhelimessa netti ja kaikilta peritään palkasta yleisradiomaksu, eli vieläkään ei olla säästön puolella. Kodinkoneet kuluvat puolet nopeammin, kun käyttö on kaksinkertaista. Toki uuden kodinkoneen hankintakulut puolittuvat, mutta se tulee tiensä päähän sitten tuplasti nopeammin. En tiedä, mistä siivous-ja ruoanlaittokuluista tässä on kysymys, mutta jotenkin sitä luulisi, että kun ostaa tuplamäärän ruokaa, niin rahaakin menee enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuvittelin, että parisuhteessa olisi taloudellisesti järkevämpää elää.

Mun mies (ja lasten isä) kuoli ja meille maksetaan nyt perhe-eläkkitä (nettona) vähemmän kuin mun miehen nettotulot, mutta silti siitä jää säästöön noin 1700 kuukaudessa. Miehelläni ei jäänyt omasta palkastaan säästöön yhtään ja mulla jäi omastani 400. Miehellä oli ehkä 500-600 parempi nettopalkka kuin mulla.

Me asutaan edelleen samassa asunnossa, meillä on sama auto ja samat vakuutukset. Ei mitään käsitystä mihin ne rahat oikein meni. Kuolinpesä jäi mulle velkaakin vielä.

Nyt saan ite päättää mihin rahat käytetään. Elintasossa en huomaa mitään eroa, ei kituutella, ei kärvistellä.

Järjellä ajateltuna pitäis olla ihan itsestään selvää, että tollanen 1500 kuukausi säästäminen olisi ollut mahdollista miehen elossa ollessa. Mutta ei niin ei.

Mä ihmettelin samaa eron jälkeen. Jouduin kuitenkin ostamaan omakotitalon itselleni, auto olikin jo minun. Miehellä oli tonnin isompi palkka, olin aika paniikissa, miten pärjätään minun palkalla. Olin valmis sinnittelemään vuoden tai pari, ja sitten myymään talon.

En siis saanut mitään muita tukia kun 50e korotetun lapsilisän, ja vähän yli 200 elatusta exältä. Voitte ajatella, elääkö aikuisen miehen kokoinen teini oikeasti 350-400 eurolla kuussa asuntoineen ruokineen kaikkineen. (Kun elatus ajatellaan jaettavaksi meidän tulojen suhteessa).

Mutta ihme kyllä, pärjäsin ja alkoi jäädä säästöönkin, ja kävimme vähän kesälomallakin, ja pystyin pitämään taloa kunnossa, ja rakentelemaan vähän terassiakin.

Vaivaa vähän, mihin mies sen 20 vuotta laittoi palkkansa, kun olimme yhdessä. Valitettavasti se ei näkynyt kotona. Mutta tyytyväinen olen ratkaisuuni näin jälkeen päin.

Täällä myös yksi, jolla parempi taloudellinen tilanne eron jälkeen. Exä oli sellainen ankeuttaja, joka koki mun menestyksen jotenkin uhaksi ja hän esim. koitti lannistaa mua, etten pyrkisi urallani eteenpäin. Eron jälkeen vaihdoin parempipalkkaiseen työhön. Lisäksi miehet syö paljon kalliimmin kuin naiset, sekä siis määrällisesti paljon enemmän, mutta myös pitää olla enemmän lihaa (syön itsekin lihaa, mut mulle ja lapsille riittää useammin jauhe- tai suikaleliharuuat, kun miehelle piti olla pihviä) ja erilaisiin juomiin mies laittoi rahaa myös. En itse esimerkiksi juo limsaa ollenkaan, mutta exä aina sellaisia kantoi tänne ja minä kiltisti maksoin puolet.

Uskon myös, että makselin lasten juttuja enemmän, kun olimme yhdessä, ihan vaan kun hoidin kaikki ne ostokset. Nyt exä maksaa elarilaskurin mukaisesti n. puolet lasten kuluista.

Mulla oli oma auto, jonka maksoin itse, jo silloin kun olimme yhdessä, eikä muutenkaan mun omat kulut juuri muuttuneet. Matkusteluun menee nyt vähemmän rahaa, koska teen reissuja toisten sinkkuäitien kanssa pienemmällä budjetilla, eli matkaseura vaikuttaa budjettiin (exäkin oli hyvätuloinen ja kohteet valikoitui sen mukaan).

Taloudellinen tilanteeni ei siis kärsinyt erossa, vaikka meillä oli täys avioehto, eli mitään tasinkoja ei tullut.

Naisena edullisinta on asua yksin omassa asunnossa. Ruokakulut ovat minimaaliset, sähköä, vettä ,bensaa kaikkea menee vähemmän yksin ollessa.