Onko halvempaa elää sinkkuna vai parisuhteessa?

Parisuhteessa eläminen on huomattavasti halvempaa.

Meillä maksetaan asumiskulujen lisäksi yhdessä myös yhteisen auton kulut, jotka varsinkin nykyään ovat huomattavan isot.

Asumme sellaisella paikkakunnalla, että mitä todennäköisimmin meillä olisi autot myös sinkkuina, mutta yhdessä asuessamme pärjäämme yhdellä autolla. Ja tämän lisäksi meistä molemmat myös haluavat pitää autoa ihan vain yleisen mukavuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Itsekin nykyään sinkku ja rahat riittää elämiseen. Mies syö ämpäritolkulla, tarvii seinän kokoisen tvn ja muut vermeet, moottoripyörän, auton ,veneen - rahaa palaa harrastuksiin ja viihtymiseen aivan tolkuttomasti. Ei kiitos miestä enää.

Hommaa laadukkaampi ja fiksumpi mies.

Minä en syö ämpäritolkulla, en omista TV:tä (enkä "vermeitä"?? puhelin ja läppäri riittävät minulle), en omista moottoripyörää, en autoa, enkä venettä.

Tarvitsen harrastuksiini ja viihtymiseeni lähinnä kirjastokortin, muutaman tietokoneohjelman, laadukkaat ulkoilu- ja urheiluvaatteet sekä kuntosalikortin. Kaltaisiani miehiä on muitakin. 

Ruokakulut tuppaavat lisääntymään kun sitä ruokaa laitetaan yhdessä enemmän ja muitakin oheiskuluja ilmaantuu mitä ei olisi yksinollessa. Asumiskulut nyt toki puolittuu.

Minulla menee taloudellisesti paremmin nyt avioeron jälkeen kuin avioliittossa. Minulla kaksi lasta viikko-viikko. 

Exän kanssa oli yhteiset rahat ja yhteinen tili mihin kummallakin pankkikortti.  Ex kävi joka päivä kaupoissa ostamassa yhtä jos toista tarpeellista, vähemmän tarpeellista ja tarpeetonta. Jos huomautin, että miksi ostit taas uuden autovahapurkin, kun varastossa on 3 käyttämätöntä vahaa, sain huutoraivot kuinka estän ja rajoitan häntä ja nyt hän ei viitsi vahata autoa kun tuli paha mieli. 

Ex osti järjettömät määrät todella kallista ruokaa (filettä, erikoismausteita ja tahnoja, yrttejä jne). Ruokalaskut oli aivan älyttömät. Hän ei koskaan vertaillut kilohintoja ja raivosi minulle, jos vertailin kilo- tai yksikköhintoja ja valitsin jonkun edullisemman vaihtoehdon. Olin kuulemma saita. Exän piti aina saada ostaa kallista ja brändiä.

Minun ja lasten kuukauden ruokalasku on nyt 25% siitä mitä 4- henkisen perheen ruokalasku oli vielä avioliitton aikana. Ja me syödään terveellisesti kotona valmistettua ruokaa. Vertaan kilohintoja ja ostan tarjouksesta sekä punalaputettuja ruokia.

Bensaan minulla menee kuukaudessa 20% siitä mitä avioliitossa oli talouden bensakulut. Tämä siksi että en mene jokaista metrin matkaa autolla kuten ex ja vielä aja niitä erikseen. Kun käytän autoa, yhdistän useamman reissun yhdelle ajolle. Lisäksi kävelen tai pyöräilen lyhyet matkat.

Mietin kaikki muut ostokset tarkkaan. Onko pakko ostaa joku mielessä pyörivä asia vai pärjäänkö ilman vai voinko korvata sen jollain kotoani jo entuudestaan löytyvällä tavaralla. Ostan myös Torista sekä seuraan aktiivisesti Torin annetaan-palstaa.

Nyt minulla jää joka kuukausi rahaa säästöön ja sijoitan osakkeisiin niin ehkä eläkepäivillä on sitten pieni pesämuna pienen eläkkeen rinnalla tuomassa turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia niin tulee halvemmaksi yksin asua siinä vaiheessa. Kalliita kulueriä ovat.

Ei minulla olisi varaa lapsiin näillä yksineläjän kuluilla mitä minulla on. Hyvä jos nyt alkaa jäämään satanen kuussa säästöön

Itselle sinkkuus on taloudellisempaa. Olen taloudellisesti tyhmän miehen kanssa, joka kyllä muuten on ihana.

Jos asuu vuokralla pk-seudulla niin sinkku maksaa esim. 800 €, pariskunta n. 900 €/2 = 450 € per nuppi. Auton kulut ovat ainakin 400 € kuussa, sen kun jakaa puoliksi niin se on 200 €. Yhteen laskettuna: sinkku 1200 €/kk, pariskunnan jäsen 650 €/kk.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle on halvempaa elää sinkkuna.
Miehelle halvempaa parisuhteessa.
Moni eronnut nainen hämmästyy, miten paljon enemmän jää käteen rahaa joka kk, kun ei ole miestä kuppaamassa.

Miehelle on halvempaa elää sinkkuna.
Naiselle halvempaa parisuhteessa.
Moni eronnut mies hämmästyy, miten paljon enemmän jää käteen rahaa joka kk, kun ei ole naista kuppaamassa.

Ei missään nimessä...eiku on, sittenkin!

Miten joku voi edes luulla, että yksin olisi jotenkin edullisempaa. Kaikki maksaa tuplasti sen, mitä yhdessä asuen ja laskut puoliksi maksaen.

Yhteisasujia voisi verottaa sinkkuja enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ruokakulut tuppaavat lisääntymään kun sitä ruokaa laitetaan yhdessä enemmän ja muitakin oheiskuluja ilmaantuu mitä ei olisi yksinollessa. Asumiskulut nyt toki puolittuu.

Mielenkiintoista. Mitä oheiskuluja kaksin asuessa ilmaantuu mitä ei olisi yksinasuessa? Tai kuinka ruoka olisi kalliimpaa suurilla annoksilla tehtynä kun käsitykseni mukaan tilanne on juuri päinvastoin?

Parisuhteessa tietenkin. Pyrin syömään 70% kaikesta, vaikka maksetaan ostokset 50/50. =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Itsekin nykyään sinkku ja rahat riittää elämiseen. Mies syö ämpäritolkulla, tarvii seinän kokoisen tvn ja muut vermeet, moottoripyörän, auton ,veneen - rahaa palaa harrastuksiin ja viihtymiseen aivan tolkuttomasti. Ei kiitos miestä enää.

Sinäkö ostelit miehelle kaikki mainitut asiat?

Taitaa naista harmittaa, kun noillakin rahoilla mies olisi voinut ostaa naiselle 100 ämpärillistä kosmetiikkaa, merkkilaukkuja ja matkoja Dubaihin<3

On, jos pokaa tollon miehen,  jolla on hurjan suuret tulot ja pienet vaatimukset.

Aika vaikeaa on verrata, onko sinkkuus halvempaa kuin parisuhde.
Tuoko nykyinen lapsilauman mukanaan? Onko asunto oma vai vuokra? Jos on oma, miten kulut jaetaan?
Onko suhde taloudellisesti tasa-arvoinen? Onko palkat yhtä isot ja miten se jaetaan (asuminen, ruoka, pakolliset menot).
Onko harrastukset samanlaiset ja maksaako kumpikin omansa?
Miten jaetaan auton/autojen kulut?
Monia monia eri asioita.
Siksi asun yksin. Asumiskulut on vain 300 euroa/70 m2. Asunto on oma, ei pankin.
En jaksaisi vääntää rahasta, nyt kumpikin saa tehdä taloudellisesti mitä tykkää.

Yksin saa paremmin kelasta tukia. Siihen duunituloja päälle niin elää ihan mukavasti. Kumppanin kanssa jäisi tuet saamatta niin joutuisi tekemään enemmän töitä samaan elintasoon ja tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee taloudellisesti paremmin nyt avioeron jälkeen kuin avioliittossa. Minulla kaksi lasta viikko-viikko. 
Exän kanssa oli yhteiset rahat ja yhteinen tili mihin kummallakin pankkikortti.  Ex kävi joka päivä kaupoissa ostamassa yhtä jos toista tarpeellista, vähemmän tarpeellista ja tarpeetonta. Jos huomautin, että miksi ostit taas uuden autovahapurkin, kun varastossa on 3 käyttämätöntä vahaa, sain huutoraivot kuinka estän ja rajoitan häntä ja nyt hän ei viitsi vahata autoa kun tuli paha mieli. 
Ex osti järjettömät määrät todella kallista ruokaa (filettä, erikoismausteita ja tahnoja, yrttejä jne). Ruokalaskut oli aivan älyttömät. Hän ei koskaan vertaillut kilohintoja ja raivosi minulle, jos vertailin kilo- tai yksikköhintoja ja valitsin jonkun edullisemman vaihtoehdon. Olin kuulemma saita. Exän piti aina saada ostaa kallista ja brändiä.
Minun ja lasten kuukauden ruokalasku on nyt 25% siitä mitä 4- henkisen perheen ruokalasku oli vielä avioliitton aikana. Ja me syödään terveellisesti kotona valmistettua ruokaa. Vertaan kilohintoja ja ostan tarjouksesta sekä punalaputettuja ruokia.
Bensaan minulla menee kuukaudessa 20% siitä mitä avioliitossa oli talouden bensakulut. Tämä siksi että en mene jokaista metrin matkaa autolla kuten ex ja vielä aja niitä erikseen. Kun käytän autoa, yhdistän useamman reissun yhdelle ajolle. Lisäksi kävelen tai pyöräilen lyhyet matkat.
Mietin kaikki muut ostokset tarkkaan. Onko pakko ostaa joku mielessä pyörivä asia vai pärjäänkö ilman vai voinko korvata sen jollain kotoani jo entuudestaan löytyvällä tavaralla. Ostan myös Torista sekä seuraan aktiivisesti Torin annetaan-palstaa.
Nyt minulla jää joka kuukausi rahaa säästöön ja sijoitan osakkeisiin niin ehkä eläkepäivillä on sitten pieni pesämuna pienen eläkkeen rinnalla tuomassa turvaa.

Olen usein miettinyt tuota lasten elämää viikko siellä, viikko täällä.

Monia asioita tutkitaan, mutta onko tätä tutkittu? Onko se hyväksi lapselle, lapsi toki sopeutuu ja on solidaarinen vanhemmilleen.

Itse yksinhuoltajana aikanaan, lapsi asui vain minun luonani, toki yhdessä kävimme molemmilla vanhemmilla,  isä tapasi lastaan säännöllisesti.  Miltä teistä aikuisista tuntuisi vaihtaa kotia,  viikko siellä ja toinen täällä. Lapsellani oli oma huone, omat kaverit, koulu lähellä ja oma pihapiiri, joka ei vaihtunut. Murrosiässä kaikki tämä tuli hänelle hyvin tärkeäksi, oma tila, pysyvyys. Isä oli se joka liikkui, ei lapsi.

Kaksion vuokra ei ole juurikaan isompi kuin yksiön, joten halvemmaksi tulee asua kaksin. Ehkä ruokaakin halvempi ostaa isoissa pakkauksissa ja tehdä isompi satsi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on tietenki halvempaa paitsi jos toinen pareista on työtön.

Siinäpä se. Parisuhde on pelkkä kuluttuurisesti ja traditionaalisesti muovautunut prostituutio.

Jos asuminen ja ruoka yms tärkeä olisi ilmaista ja töistä saisi kunnon palkan, niin kaikki olisi sinkkuja ja tämä traditionaalinen prostituution muoto menisi historian roskakoriin luoden
uuden maailmanjärje styksen missä et omista mitään mutta olet onnellinen.

Kyllä nyt sinkkuna kuluttaa vähemmän ja jää enemmän säästöön. Ruokakulut ovat paljon pienemmät, kun syön nykyään enemmän kasvisruokaa enkä käy ravintoloissa syömässä enää. Asumiskustannukset ei ole noussut, kun asuntolainaa on vähemmän edelliseen verrattuna. Kyllä parisuhteessa tuli tuhlattua enemmän ulkona syödessä ja kotiinkin ostettiin kalliimpaa ruokaa. Yhteisestä autosta oli myös kuluja, mutta eron jälkeen tulin siihen tulokseen, etten tarvitse autoa vaan vuokraan vaan tarvittaessa.