Lue keskustelun säännöt.
Miksi junassa/bussissa AINA joku istuu väärällä paikalla?
16.01.2022 |
Onko muillakin samoja kokemuksia?
Taas oli joku vanhempi rouvashenkilö onnibussissa mun paikalla istumassa ja kun huomautin, että mulla on varattu paikka siinä niin vastauksena tuli "No etkö voi muualle istua kun olen tähän jo asettunut". Eikä elettäkään siitä että olisi siirtymässä. Mitä helvettiä! Miksi ei voi suoraan asettua sille omalle paikalleen? Ja ei, en voinut istua muualle vaan vänkäsin sen verta kauan että paikkavaltaaja siirtyi.
Kommentit (120)
Mulle kävi näin kerran nuorempana Virossa. Paikkani oli viety ja kun tästä huomautin niin kyseinen herrasmies sanoi vain, että ei täällä olla niin tarkkoja varattujen paikkojen suhteen, eikä niitä noudateta. Neuvoi minua sitten katsomaan jonkun muun kivan paikan ja teinkin näin, kun tosiaan uskoin sen, että ehkä varauksilla ei ole sielläpäin niin väliä. No eiköhän joku ikäiseni nainen pian tullut kiljumaan minulle, että nouse siitä ja vähän äkkiä, olen vienyt hänen ja hänen poikaystävänsä paikat. Jouduin vaihtamaan paikkaa muutaman kerran, kunnes kukaan ei enää tullut hätyyttelemään.
Tuosta kokemuksesta oppineena en ole enää luovuttanut vaan jatkanut kinaamista, kunnes väärässä paikassa istuja on siirtynyt varaamaltani paikalta - olin sitten Suomessa tai ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran varattu paikka ja siinä istui vierekkäin kaksi ns. veetee-naista. Sanoivat, että heidän varatulla paikallaan istui joku, eivätkä suostu enää siirtymään yhtään mihinkään. Eivät halunneet joka aseman jälkeen vaihtaa paikkaa. Joo asia selvä. Sitten minä menin istumaan muualle. Sitten juna pysähtyi seuraavalle asemalla.... no loput te tiedättekin
:D
Konnarin paikalle tullessa voi sanoa että haluaisin istumaan paikalleni mutta tuo rouva ei suostu siirtymään. Eiköhän ne siitä lähde.
Riippuu ... Itselleni konnari vain tuumasi, että eiköhän me kaikki tänne mahduta. Ja pakko kertoa se tähän, että se tyyppi jolle oli siirtyminen vaikeaa, muistutti hyvin paljon sitä Brysselissä suomalaisia edustavaa tyyppiä jonka seikkailut etelänmaissa hammashoitoineen on seiskoissa kerrottu. Hämmästyttävä yhdennäköisyys.
Tämäkin on hauskaa seurattavaa. Ennen koronaa etenkin kesäaikaan tietyt junat tuppasivat tulemaan täpötäyteen varatuiksi. Viimeisillä hetkillä ennen matkansa alkua liput ostaneille saattoi sitten käydä niin, että pariskuntana eivät päässeet istumasn vierekkäin, vaan esim peräkkäisille penkeille jonkun viereen. No, siinä on sitten hauska katsella niitä kärsiviä ja vxttuuntuneisuutta osoittavia ilmeitä, sattumoisin kun ei se pariskunnan nainenkaan kehdannut käydä paikkojen vaihtoa ehdottelemaan, vieruskaveri kun oli sen verran iäkäs. No, harvinaista kyllä, ettei kehdannut. Ratkaisivat kärsimyksensä siirtymällä ravintolavaunuun.
Vierailija kirjoitti:
Näitä törppöjä kyllä riittää. Mun paikalla istui kerran jotkut ystävykset, jotka alkoivat sähistä kun pyysin siirtymään että pääsen sille omalle ikkunapaikalleni. He kuulemma ystävinä halusivat istua vierekkäin mutta eivät olleet saaneet viereisiä paikkoja. Sanoin että ei muuta kuin varaamaan aikaisemmin ensi kerralla sitten. Supattivat vielä siirryttyäänkin kuuluvasti että onpa epäkohteliasta, mitä tuollaisella yksin matkustavalla on väliä millä paikalla istuu :D No kyllä sillä on väliä kun olen ajoissa mieluisan paikan valinnut ja maksanut extraa paremmasta paikasta. Mutta onhan se heidän ilmeisesti mukava lokkeilla toisten paikoilla. Älkää helvetissä antako periksi näille vaan vaatikaa paikkanne, muuten nuo ei opi ikinä.
Mä kattelin kerran kun äiti viiden lapsen kanssa tunki suht täyteen junaan. Olivat sitten säästäneet istumapaikkojen hinnan (siihen aikaan junassa ei välttämättä tarvinnut olla istumapaikka), ja äiti sitten vinkui paikkalipun ostaneille, että voisivatko he siirtyä/ antaa istumapaikkansa näille lapsille, osa oli todella pieniä, alle kouluikäisiä. Ja joku urpo ihan oikeasti antoi tälle loisijalle sit paikkansa...
Junia harvemmin käyttävät ihmiset eivät osaa jo ostovaiheessa valita mieluista paikkaa, vaan ottavat sen automaattisesti tulevan paikan. Vaunusta ja paikasta erehtyminen myös yleistä.
Tämä oli minusta kuitenkin ärsyttävämpää joskus aiemmin, kun junissa oli paikkaliputtomia ihmisiä. Nykyään harvemmin ongelmaa kun kaikilla on kuitenkin se paikka.
Se olikin mielenkiintoista aikoinaan, kun joku matkusti paikkaliputtoman lapsilauman kanssa, kun alle 7-v ei tarvinnut mitään lippuja. Nykyään jo 4-vuotiaalla pitää olla lippu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vieläkö jotkut 1800 luvun paikkaliput käytössä, herran jestas sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivaunussa täytyy välillä soveltaa. Välillä siellä istuskelee lemmikittömät ja välillä lemmikit ei tule vierekkäin oikein toimeen.
Mä olen tämmöinen lemmikitön lemmikkivaunussa. Toki varaan paikan, kuten lemmikin kanssa matkustavatkin varaavat. Lemmikit ovat hyvää matkaseuraa. Ei haittaa, vaikka koira haukkuisi tai kissa maukuisi. Ihmiset osaa olla paljon pahempia. Leikkivaunu = Hell no. En toki varaa sellaista ruutua, jossa on tassun kuva. Mutta VR:n sivuillakin mainitaan, että lemmikkivaunussa saa matkustaa muutkin.
Mutta joskus lemmikkien kanssa ei mahdu, koska paikat on varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilöautossa kaikki istuu aina oikealle paikalle. Suosittelen muillekin.
En ole koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa, vaikka matkustan Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Lappeenrannan välillä yhteensä useita yhdensuuntaisia matkoja kuukaudessa ja olen matkustanut näin usean vuoden ajan. Sekä bussilla että junalla. Aivan joka kerran, kun joku on istunut paikallani, hän on poistunut riitelemättä ensimmäisestä kohteliaasta huomautuksesta.
En ole mitenkään pelottavan näköinen. Tavallinen keski-ikäinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa, vaikka matkustan Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Lappeenrannan välillä yhteensä useita yhdensuuntaisia matkoja kuukaudessa ja olen matkustanut näin usean vuoden ajan. Sekä bussilla että junalla. Aivan joka kerran, kun joku on istunut paikallani, hän on poistunut riitelemättä ensimmäisestä kohteliaasta huomautuksesta.
En ole mitenkään pelottavan näköinen. Tavallinen keski-ikäinen mies.
Sama kokemus. Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, tuskin pelottava. Mutta ehkä pitkä virkamiesura on opettanut ilmaisemaan asiat niin, että niihin ei sisälly sen kummemmin anteeksipyytelyä kuin syyttelyäkään: asiat asioina, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Joka iikka on siirtynyt ihan muitta mutkitta pelkällä pyytämisellä.
Elokuvateattereissa harvemmin kukaan istuu väärälle paikalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa, vaikka matkustan Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Lappeenrannan välillä yhteensä useita yhdensuuntaisia matkoja kuukaudessa ja olen matkustanut näin usean vuoden ajan. Sekä bussilla että junalla. Aivan joka kerran, kun joku on istunut paikallani, hän on poistunut riitelemättä ensimmäisestä kohteliaasta huomautuksesta.
En ole mitenkään pelottavan näköinen. Tavallinen keski-ikäinen mies.
Sama kokemus. Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, tuskin pelottava. Mutta ehkä pitkä virkamiesura on opettanut ilmaisemaan asiat niin, että niihin ei sisälly sen kummemmin anteeksipyytelyä kuin syyttelyäkään: asiat asioina, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Joka iikka on siirtynyt ihan muitta mutkitta pelkällä pyytämisellä.
Hienoa. Mutta ei se siirtymisen vaikeus tai hitaus siitä ole kiinni ettei osattaisi kohteliaan ystävällisesti varatusta paikasta ilmoittaa.
Matkustettiin kerran jouluna aatonaattona junalla Tikkurilasta Kuopioon. Oltiin varattu sellainen 4 hlön pöytäryhmäpaikka (eli ne ns. vastakkaiset paikat) vaunusta, sillä meitä oli neljä henkeä; minä, mieheni, hänen äitinsä ja siskonsa.
Noustiin sitten Tikkurilassa kyytiin ja siihen kaikille neljälle paikalle oli levittäytynyt joku nainen läppärin ja tavaravuorensa kanssa. Oli vissiin noussut junaan Helsingin rautatieasemalla ja katsonut ettei tähän nyt ketään tullut ja vallannut sen itselleen.
Sanoin sitten asiallisesti että olen varannut nämä paikat ja hän kysyi vielä äkäisesti: montako paikkaa?
Sanoin että kaikki neljä; nainen äkkäsi että olimmekin samaa seuruetta ja alkoi tarpeettoman suurieleisesti kerätä tavaroitaan ja valittaa siitä.
En tajua, miten joku luulee, että aivan täyteen varatussa ruuhkajunassa nyt olisi sattumalta 4 paikkaa tyhjää JA että olisi ok levittäytyä niistä joka ikiselle paikalle nyssäköineen ja läppäreineen johtoineen päivineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa, vaikka matkustan Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Lappeenrannan välillä yhteensä useita yhdensuuntaisia matkoja kuukaudessa ja olen matkustanut näin usean vuoden ajan. Sekä bussilla että junalla. Aivan joka kerran, kun joku on istunut paikallani, hän on poistunut riitelemättä ensimmäisestä kohteliaasta huomautuksesta.
En ole mitenkään pelottavan näköinen. Tavallinen keski-ikäinen mies.
Sama kokemus. Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, tuskin pelottava. Mutta ehkä pitkä virkamiesura on opettanut ilmaisemaan asiat niin, että niihin ei sisälly sen kummemmin anteeksipyytelyä kuin syyttelyäkään: asiat asioina, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Joka iikka on siirtynyt ihan muitta mutkitta pelkällä pyytämisellä.
Hienoa. Mutta ei se siirtymisen vaikeus tai hitaus siitä ole kiinni ettei osattaisi kohteliaan ystävällisesti varatusta paikasta ilmoittaa.
No mistä arvelet sen olevan kiinni?
Ja siis, toisinaan tietysti tavaroiden kerääminen ja se siirtyminen näyttää olevan hitaahkoa, mutta mikäs hätä minulla siinä... toiset ovat tietysti nopeampia toimissaan kuin toiset.
- se keski-ikäinen nainen (joka matkustaa paljon junalla)
Helvetti miten ärsyttävää tosiaan.
Junassa kerran joku mimmi oli istunut mun paikalle ja levittänyt monta kapsäkkiä ja vaatteensa pisin penkkejä. Oli siinä vielä avannut eväsleivän ja kaatanut kahvia mukiin kun tulin paikalle. Sanoin haluavani istua paikalleni, ja tämä tyyppi alkoi viittoa ja selittää ties millä kielellä jotain. Näytti moneen kertaan kassejaan ja eväitään, ilmeisesti viestiäkseen että siirtyminen olisi hankalaa. Seisoin vieressä niin kauan että pääsin paikalleni. Suurieleisesti tuhisten paikkavaras viimein lähti muualle.
Ei mua muuten haittaisi istua jossain muualla kuin varaamallani paikalla, mutta jos istun muualla, se olen minä joka siirryn kun paikan haltija nousee kyytiin. Siksi haluan sille omalle paikalleni heti alkumatkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa, vaikka matkustan Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Lappeenrannan välillä yhteensä useita yhdensuuntaisia matkoja kuukaudessa ja olen matkustanut näin usean vuoden ajan. Sekä bussilla että junalla. Aivan joka kerran, kun joku on istunut paikallani, hän on poistunut riitelemättä ensimmäisestä kohteliaasta huomautuksesta.
En ole mitenkään pelottavan näköinen. Tavallinen keski-ikäinen mies.
Sama kokemus. Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, tuskin pelottava. Mutta ehkä pitkä virkamiesura on opettanut ilmaisemaan asiat niin, että niihin ei sisälly sen kummemmin anteeksipyytelyä kuin syyttelyäkään: asiat asioina, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Joka iikka on siirtynyt ihan muitta mutkitta pelkällä pyytämisellä.
Hienoa. Mutta ei se siirtymisen vaikeus tai hitaus siitä ole kiinni ettei osattaisi kohteliaan ystävällisesti varatusta paikasta ilmoittaa.
Ehkä ulkoasunne on vaikuttamassa. Yli viiskymppiselle, ei-tätimäisesti pukeutuneelle vaan ehkä väärällä paikalla istuvan mielestä reppanan oloiselle voi sitten vaan sieltä kahvimukien ja läppäreiden takaa tokaista, että no mulla on paikka 10, että mene sinä sinne kun mä olen jo niin mukavasti tähän ikkunanvieruspaikkaan naama menosuuntaan asettautunu, jooko, ei kun ole hyvä. Mitä välii, mihin istuu, paikkoja riittää, leikitään sitä etsi vapaa penkki leikkiä?
Vierailija kirjoitti:
Matkustettiin kerran jouluna aatonaattona junalla Tikkurilasta Kuopioon. Oltiin varattu sellainen 4 hlön pöytäryhmäpaikka (eli ne ns. vastakkaiset paikat) vaunusta, sillä meitä oli neljä henkeä; minä, mieheni, hänen äitinsä ja siskonsa.
Noustiin sitten Tikkurilassa kyytiin ja siihen kaikille neljälle paikalle oli levittäytynyt joku nainen läppärin ja tavaravuorensa kanssa. Oli vissiin noussut junaan Helsingin rautatieasemalla ja katsonut ettei tähän nyt ketään tullut ja vallannut sen itselleen.
Sanoin sitten asiallisesti että olen varannut nämä paikat ja hän kysyi vielä äkäisesti: montako paikkaa?
Sanoin että kaikki neljä; nainen äkkäsi että olimmekin samaa seuruetta ja alkoi tarpeettoman suurieleisesti kerätä tavaroitaan ja valittaa siitä.En tajua, miten joku luulee, että aivan täyteen varatussa ruuhkajunassa nyt olisi sattumalta 4 paikkaa tyhjää JA että olisi ok levittäytyä niistä joka ikiselle paikalle nyssäköineen ja läppäreineen johtoineen päivineen.
Ei sitä välttämättä tiedä, että juuri se juna sattuu olemaan täyteen varattu. Mitäs jos nainen oli vain istahtanut hyvälle paikalle, ei ollut äkäinen vaan kysyi ihan vaan tavallisesti, ja se oletettu äkäisyys ja "tarpeeton suurieleisyys" olikin ihan vaan omassa päässäsi?
Suomalaiset häpeilee pyytää itselleen kuuluvia asioita tai puolustaa omia oikeuksia. Tämä häpeä ilmeisesti aiheuttaa sellaisen luulon ja oletuksen, että tuo toinen tuossa on minulle nyt kauhean vihainen. En ymmärrä. Miksi välittää koko asiasta? Yleensä se toinen ei ole vihainen sille paikan varanneelle, mutta totta kai häntä voi harmittaa, että joutuu keräämään tavaransa (kenties aloittamansa työn siellä läppärillä) ja siirtymään - ilman että kiukku kohdistuu paikan varanneeseen. Kun se toisen tunne ei mitenkään sinua koske, niin miksi antaa sen häiritä itseään? Tyyppi pois paikaltani, naama ihan miten päin vaan, turha tuhlata siihen omaa tunne-energiaa millään tavalla, jos kerran itsellä se paikkalippu on näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa, vaikka matkustan Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Lappeenrannan välillä yhteensä useita yhdensuuntaisia matkoja kuukaudessa ja olen matkustanut näin usean vuoden ajan. Sekä bussilla että junalla. Aivan joka kerran, kun joku on istunut paikallani, hän on poistunut riitelemättä ensimmäisestä kohteliaasta huomautuksesta.
En ole mitenkään pelottavan näköinen. Tavallinen keski-ikäinen mies.
Sama kokemus. Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, tuskin pelottava. Mutta ehkä pitkä virkamiesura on opettanut ilmaisemaan asiat niin, että niihin ei sisälly sen kummemmin anteeksipyytelyä kuin syyttelyäkään: asiat asioina, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Joka iikka on siirtynyt ihan muitta mutkitta pelkällä pyytämisellä.
Hienoa. Mutta ei se siirtymisen vaikeus tai hitaus siitä ole kiinni ettei osattaisi kohteliaan ystävällisesti varatusta paikasta ilmoittaa.
No mistä arvelet sen olevan kiinni?
Ja siis, toisinaan tietysti tavaroiden kerääminen ja se siirtyminen näyttää olevan hitaahkoa, mutta mikäs hätä minulla siinä... toiset ovat tietysti nopeampia toimissaan kuin toiset.
- se keski-ikäinen nainen (joka matkustaa paljon junalla)
Vaan kun se on vaikeaa vaikkei suurta matkatavaramäärää oliskaan. Ja kun PAIKKAVARAUSTA OLETETAAN JOKAISELTA MATKUSTAJALTA, niin sopus vaan etsiä se oma paikka heti junaan tullessa!
Olen leppoisa ihminen mutta osaan pitää puoleni. Jos joku on mun paikalla kun menen junaan ja tilaa on muualla niin istun muualle. Ei kiinnosta pätkääkään onko joku mun paikalla jos tilaa kerta on. Kenenkään ei tarvi siirtyä ja hommat etenee sujuvasti.
Nämä jotka haluaa väkisin päästä lipussa lukevalle paikalle ovat mun mielestä vähän yksinkertaisia ja jäykkiä ihmisiä.
Arvostan joustavuutta ja asioiden sujuvuutta.
Kyse ei ole etteikö pystyisi istumaan jonkun vieressä, en vain halua istua tuntemattoman vieressä vaan siksi varaan sen yksilöpaikan.
Eri