Lue keskustelun säännöt.
Anoreksia lähti taas käsistä.
13.05.2015 |
Miten tämä tapahtuu aina uudelleen? Olen 19-vuotias ja ensimmäisen kerran sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana. Aina luulen parantuneeni, ja sitten se puhkeaa taas uudelleen. Olen tällä hetkellä 169 cm ja 45 kg. Poikaystäväni on tukena, vanhemmat taas ei ole koskaan olleet. Ensiksi eivät nähneet mitään ongelmaa minulla, ja kun tajusivat niin siitä lähtien ovat sanoneet että olen idiootti kun en syö. Mitään tukea en ole koskaan saanut muuta kun poikaystävältäni. Hoito-jaksolla hoitajatkin ovat tosi tökeröitä. Pari viikkoa sitten tämä alkoi taas :( Poikaystäväni ei mennyt tänään kouluun, koska ei halunnut jättää minua yksin. :( Tunnen syyllisyyttä siitä että joku auttaa minua, enkä jaksa tätä enää. On sairastanut jo niin kauan että tämä on jo osa minua..En vaan kestä enää.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:00"]Itse olisin jo kehottanut omaa poikaani harkitsemaan seurustelua uudemman kerran, moneen otteeseen. Anteeksi vaan, mutta toista ei voi pelastaa, eikä pidä, varsinkaan kun vaikuttaa siltä ettet edes halua eroon ongelmistasi.
[/quote]
Nimenomaan haluan eroon tästä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei halua apua. Hän haluaa pitää anoreksian. Hän valitsee sen mieluummin kuin ihmset.
Ei minua edes uskalleta päästää kuntosalille. Poikaystäväni varmaan sitoisi minut kotiin kiinni etten vaan pääsisi sinne, ja se on vaan hyvä. Nimittäin olen monta kertaa pyörtynyt kuntosalille.
-Ap
Tämä, käyttäydyt kuin lapsi, etkä edes halua ottaa vastuuta itsestäsi ja hyvinvoinnistasi. Aina on mahdollisuus saada onnellinen lapsuus, hyväksymällä, antamalla anteeksi ja menemällä ETEENPÄIN elämässä.
Tarpeen vaatiessa, on luovuttava niistä ihmisistä, jotka eivät lisää hyvinvointiasi. On tietenkin helpompaa piehtaroida menneessä ja olla uhri.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:00"]Itse olisin jo kehottanut omaa poikaani harkitsemaan seurustelua uudemman kerran, moneen otteeseen. Anteeksi vaan, mutta toista ei voi pelastaa, eikä pidä, varsinkaan kun vaikuttaa siltä ettet edes halua eroon ongelmistasi.
[/quote]
Nimenomaan haluan eroon tästä.
-Ap
[/quote]
Ilman poikaystäväni tukea en luultavasti olisi enää jaksanut elää.
-Ap
Paljon voimia ja parane pian!
Olet Rakas ja arvokas ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:06"]Paljon voimia ja parane pian!
Olet Rakas ja arvokas ihminen!
[/quote]
Kiitos :) Tuntuu että mammat täällä luulee minun tahallaan aiheuttaneen tämän itselleni. Se ei ole totta.
-Ap
Laihuushäiriöisillä on ilmeisesti aika paljon erilaisia päänsisäisiä pakkoja ja sääntöjä, joista ei voi tinkiä. Elämä on melko mustavalkoista: täydellinen - täysi paska, läski - laiha. Ei välimuotoja.
Se, mikä minua kiinnostaa (kun tuttunikin on anorektikko) on tällaisen ihmisen tunnemaailma. Koetko sinä olevasi sisimmässäsi todella paha? Ihan kelvoton? Olen ymmärtänyt, että anorektikon sielunmaisema on varsin synkkä ja että ulospäin hän esittää jotakin ihan muuta kuin mitä sisällä on ja tämä on juuri se ristiriita, jota syömisellä yritetään hallita. Kun ei siedä itseään, rankaisee siitä itseään ja epäsuorasti myös muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ap mutta vaikutat ihan kauhealta ihmiseltä. Poikaystäväsi on vuosikausia ollut tukenasi ja silti koet tarvetra tulla vauvapalstalle valittamaan anoreksiasta ja kerjäämään huomiota. Eikö riitä että kulutat rakkaan ihmisen akut loppuun?
Itsekin anoreksian kokeneena en voi ymmärtää mistä tämä huomionkerjuu kumpuaa. Ymmärrän että sinulla on paha olla mutta miksi avautua siitä täällä? Sitäpaitsi kuten aikaisemmin sanottiin et vaikuta siltä että haluaisit sairaudesta eroon, vaan ratsastat sillä ja ihannoit sitä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Olen pahoillani ap mutta vaikutat ihan kauhealta ihmiseltä. Poikaystäväsi on vuosikausia ollut tukenasi ja silti koet tarvetra tulla vauvapalstalle valittamaan anoreksiasta ja kerjäämään huomiota. Eikö riitä että kulutat rakkaan ihmisen akut loppuun?
Itsekin anoreksian kokeneena en voi ymmärtää mistä tämä huomionkerjuu kumpuaa. Ymmärrän että sinulla on paha olla mutta miksi avautua siitä täällä? Sitäpaitsi kuten aikaisemmin sanottiin et vaikuta siltä että haluaisit sairaudesta eroon, vaan ratsastat sillä ja ihannoit sitä.
[/quote]oisko lobotomiasta apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap,
en osaa antaa sinulle neuvoja, koska olen jo 33 vuotias eikä minulla ole koskaan ollut tervettä suhdetta ruokaan.
Halusin vain sanoa sinulle, että anoreksia on vain osa sinua, se ei määritä sinua tai arvoasi ihmisenä.
Olen tärkeä, kaunis ja monelle ihmiselle varmasti valtavan rakas.
Yritä voittaa mielesi vankila itsesi ja läheistesi vuoksi. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Laihuushäiriöisillä on ilmeisesti aika paljon erilaisia päänsisäisiä pakkoja ja sääntöjä, joista ei voi tinkiä. Elämä on melko mustavalkoista: täydellinen - täysi paska, läski - laiha. Ei välimuotoja.
Se, mikä minua kiinnostaa (kun tuttunikin on anorektikko) on tällaisen ihmisen tunnemaailma. Koetko sinä olevasi sisimmässäsi todella paha? Ihan kelvoton? Olen ymmärtänyt, että anorektikon sielunmaisema on varsin synkkä ja että ulospäin hän esittää jotakin ihan muuta kuin mitä sisällä on ja tämä on juuri se ristiriita, jota syömisellä yritetään hallita. Kun ei siedä itseään, rankaisee siitä itseään ja epäsuorasti myös muita.
[/quote]
Tunnen olevani turha,kuvottava ja vaatenmielinen ihminen. Siksi kai tykkään "rangaista" itseäni. Tuntuu että olen aina ollut pelkkä pettymys ja en koskaan ole tarpeeksi.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Olen pahoillani ap mutta vaikutat ihan kauhealta ihmiseltä. Poikaystäväsi on vuosikausia ollut tukenasi ja silti koet tarvetra tulla vauvapalstalle valittamaan anoreksiasta ja kerjäämään huomiota. Eikö riitä että kulutat rakkaan ihmisen akut loppuun?
Itsekin anoreksian kokeneena en voi ymmärtää mistä tämä huomionkerjuu kumpuaa. Ymmärrän että sinulla on paha olla mutta miksi avautua siitä täällä? Sitäpaitsi kuten aikaisemmin sanottiin et vaikuta siltä että haluaisit sairaudesta eroon, vaan ratsastat sillä ja ihannoit sitä.
[/quote]
En hae huomiota. Pakko on avautua jonnekkin, tai muuten se purkautuu kehooni. Koko ajan teen kaikkeni parantuakseni.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Laihuushäiriöisillä on ilmeisesti aika paljon erilaisia päänsisäisiä pakkoja ja sääntöjä, joista ei voi tinkiä. Elämä on melko mustavalkoista: täydellinen - täysi paska, läski - laiha. Ei välimuotoja. Se, mikä minua kiinnostaa (kun tuttunikin on anorektikko) on tällaisen ihmisen tunnemaailma. Koetko sinä olevasi sisimmässäsi todella paha? Ihan kelvoton? Olen ymmärtänyt, että anorektikon sielunmaisema on varsin synkkä ja että ulospäin hän esittää jotakin ihan muuta kuin mitä sisällä on ja tämä on juuri se ristiriita, jota syömisellä yritetään hallita. Kun ei siedä itseään, rankaisee siitä itseään ja epäsuorasti myös muita. [/quote] Tunnen olevani turha,kuvottava ja vaatenmielinen ihminen. Siksi kai tykkään "rangaista" itseäni. Tuntuu että olen aina ollut pelkkä pettymys ja en koskaan ole tarpeeksi. -Ap
[/quote]
Entäs se poikaystävä? Hänelle ilmeisesti olet todella rakas, koska hän on ollut tukenasi jo ainakin 4 vuotta ymmärtääkseni. Kai sinussa jotakin hyvää sitten on? Vai mitä olet itse mieltä? Mitä poikaystäväsi sanoo, miksi hän rakastaa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Turha, kuvottava, vastenmielinen, pettymys kaikille". Mistä tallaiset ajatukset kumpuavat? Vastaapa näihin:
- Milloin viimeksi koit olosi hyväksi (lukuunottamatta painonlaskua)? Mitä silloin teit eri tavalla?
- Ketkä kaikki ovat joskus sanoneet sinulle jotakin kaunista? Mitä? (esim. täälläkin joku sanoi sinua arvokkaaksi ja rakkaaksi, joten älä vastaa, ettei kukaan koskaan :)
- Millainen on sinun unelmoimasi elämä parhaimmillaan?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Laihuushäiriöisillä on ilmeisesti aika paljon erilaisia päänsisäisiä pakkoja ja sääntöjä, joista ei voi tinkiä. Elämä on melko mustavalkoista: täydellinen - täysi paska, läski - laiha. Ei välimuotoja. Se, mikä minua kiinnostaa (kun tuttunikin on anorektikko) on tällaisen ihmisen tunnemaailma. Koetko sinä olevasi sisimmässäsi todella paha? Ihan kelvoton? Olen ymmärtänyt, että anorektikon sielunmaisema on varsin synkkä ja että ulospäin hän esittää jotakin ihan muuta kuin mitä sisällä on ja tämä on juuri se ristiriita, jota syömisellä yritetään hallita. Kun ei siedä itseään, rankaisee siitä itseään ja epäsuorasti myös muita. [/quote] Tunnen olevani turha,kuvottava ja vaatenmielinen ihminen. Siksi kai tykkään "rangaista" itseäni. Tuntuu että olen aina ollut pelkkä pettymys ja en koskaan ole tarpeeksi. -Ap
[/quote]
Entäs se poikaystävä? Hänelle ilmeisesti olet todella rakas, koska hän on ollut tukenasi jo ainakin 4 vuotta ymmärtääkseni. Kai sinussa jotakin hyvää sitten on? Vai mitä olet itse mieltä? Mitä poikaystäväsi sanoo, miksi hän rakastaa sinua?
[/quote]
Kyllä hän aina sanoo kauniita asioita, ja olen todella kiitollinen että minulla on niin tukeva poikaystävä. Ainut ongelma on, että kun en ole koskaan hyväksynyt itseäni, niin kehuvat kommentit tuntuvat valehtelulta. Haluan uskoa niitä kehuja, mutta pelkään että luotan "valheeseen"..:/ Opettelen koko ajan ottamaan niitä kommentteja vastaan, mutta minun kehoa on pilkattu niin paljon että on vaikeaa uskoa kehuja.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:25"]"Turha, kuvottava, vastenmielinen, pettymys kaikille". Mistä tallaiset ajatukset kumpuavat? Vastaapa näihin:
- Milloin viimeksi koit olosi hyväksi (lukuunottamatta painonlaskua)? Mitä silloin teit eri tavalla?
- Ketkä kaikki ovat joskus sanoneet sinulle jotakin kaunista? Mitä? (esim. täälläkin joku sanoi sinua arvokkaaksi ja rakkaaksi, joten älä vastaa, ettei kukaan koskaan :)
- Millainen on sinun unelmoimasi elämä parhaimmillaan?
[/quote]
En muista milloin koin oloni hyväksi omassa kropassani. Olin 8v kun ensimmäisen kerran ajattelin itseäni läskiksi. Poikaystävä sanoo kauniita asioita :) Haluaisin pystyä vastaan ottamaan nuo kauniit sanat oikealla tavalla.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Olen pahoillani ap mutta vaikutat ihan kauhealta ihmiseltä. Poikaystäväsi on vuosikausia ollut tukenasi ja silti koet tarvetra tulla vauvapalstalle valittamaan anoreksiasta ja kerjäämään huomiota. Eikö riitä että kulutat rakkaan ihmisen akut loppuun? Itsekin anoreksian kokeneena en voi ymmärtää mistä tämä huomionkerjuu kumpuaa. Ymmärrän että sinulla on paha olla mutta miksi avautua siitä täällä? Sitäpaitsi kuten aikaisemmin sanottiin et vaikuta siltä että haluaisit sairaudesta eroon, vaan ratsastat sillä ja ihannoit sitä. [/quote] En hae huomiota. Pakko on avautua jonnekkin, tai muuten se purkautuu kehooni. Koko ajan teen kaikkeni parantuakseni. -Ap
[/quote]
Mitä se "teen kaikkeni parantuakseni" oikeasti on? Listaa 10 asiaa, joita teet parantuaksesi?
Minä voin auttaa ensimmäisen keksimisessä:
1) Kirjoitat tänne palstalle saadaksesi lisää uskoa itseesi ja parantumiseesi. Jatka sinä nyt loput 9.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]Olen pahoillani ap mutta vaikutat ihan kauhealta ihmiseltä. Poikaystäväsi on vuosikausia ollut tukenasi ja silti koet tarvetra tulla vauvapalstalle valittamaan anoreksiasta ja kerjäämään huomiota. Eikö riitä että kulutat rakkaan ihmisen akut loppuun? Itsekin anoreksian kokeneena en voi ymmärtää mistä tämä huomionkerjuu kumpuaa. Ymmärrän että sinulla on paha olla mutta miksi avautua siitä täällä? Sitäpaitsi kuten aikaisemmin sanottiin et vaikuta siltä että haluaisit sairaudesta eroon, vaan ratsastat sillä ja ihannoit sitä. [/quote] En hae huomiota. Pakko on avautua jonnekkin, tai muuten se purkautuu kehooni. Koko ajan teen kaikkeni parantuakseni. -Ap
[/quote]
Mitä se "teen kaikkeni parantuakseni" oikeasti on? Listaa 10 asiaa, joita teet parantuaksesi?
Minä voin auttaa ensimmäisen keksimisessä:
1) Kirjoitat tänne palstalle saadaksesi lisää uskoa itseesi ja parantumiseesi. Jatka sinä nyt loput 9.
[/quote]
2.Syön ruokaa. Vaikka väkisin.
3.En pidä yhteyttä ihmisiin jotka minua satuttaa.
4.Poistin anoreksikko-ystäväni puhelin-numeron. Tämä oli pakko tehdä.
5.Käyn terapiassa.
6.Vältän liikuntaa sairaassa määrin.
7.Revin syömis-päiväkirjani jossa oli pitkältä ajalta laihduttamis-asioita ja mittoja.
8.Yritän ottaa kauniit kommentit vastaan.
9.Lopetin teellä mahani täyttämisen.
10.Lopetin viiltelyn.
-Ap
Mitä siitä sun kehosta sitten on sanottu? Jos katsoisit kroppaasi jonkun muun kroppana, esim. kaverisi kehona, mitä ajattelisit siitä objektiivisesti? Mikä siinä on kaunista? Mikä ehkä ei niin kaunista? Mihin olet kuitenkin jotenkin tyytyväinen ulkomuodossasi?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:56"]Mikä sinua on aiemmin auttanut, kun olet pystynyt taas aloittamaan syömisen? Vaikuttaa siltä, että olet nyt käännekohdassa: joko alat syödä uudelleen tai sitten alat taas laihtua sairaalakuntoon. Mitkä keinot ovat hyödyllisiä? Mitä neuvoisit muille vastaavassa tilanteessa oleville? Mitä kannattaisi kokeilla? [/quote] En tiedä mitä neuvoisin. Yleensä minut on vaan pakotettu syömään, jolloin ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. -Ap
[/quote]
No, onko tämä nytkin se vaihtoehto? Sanot ympäristöllesi, että heidän on pakotettava sinut syömään? Poikaystäväsi auttaisi varmaan mielellään tässä.
[/quote]
Kyllähän se pakottaa koko ajan. Ja syönkin. Mutta silti tämä sairaus ei lähde minnekkään pääni sisästä..
-Ap