Lue keskustelun säännöt.
Anoreksia lähti taas käsistä.
13.05.2015 |
Miten tämä tapahtuu aina uudelleen? Olen 19-vuotias ja ensimmäisen kerran sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana. Aina luulen parantuneeni, ja sitten se puhkeaa taas uudelleen. Olen tällä hetkellä 169 cm ja 45 kg. Poikaystäväni on tukena, vanhemmat taas ei ole koskaan olleet. Ensiksi eivät nähneet mitään ongelmaa minulla, ja kun tajusivat niin siitä lähtien ovat sanoneet että olen idiootti kun en syö. Mitään tukea en ole koskaan saanut muuta kun poikaystävältäni. Hoito-jaksolla hoitajatkin ovat tosi tökeröitä. Pari viikkoa sitten tämä alkoi taas :( Poikaystäväni ei mennyt tänään kouluun, koska ei halunnut jättää minua yksin. :( Tunnen syyllisyyttä siitä että joku auttaa minua, enkä jaksa tätä enää. On sairastanut jo niin kauan että tämä on jo osa minua..En vaan kestä enää.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:10"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:04"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin. Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja.. Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa! [/quote] Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut. -Ap [/quote] Onhan hoidot ja omahoidot ja poikaystävän tuki auttaneet, koska olet vielä hengissä ja sinulla on ollut pajon hyviä jaksoja. Mikä sen nyt laukaisi? Toisaalta parempi kysymys on, miten olet aiemmin saanut anoreksian hallintaan? Sinä päätät, ei anoreksia. [/quote] Löysin meidän vaa'an joka oli minulta piilossa. En vaan voinut mitään. Kävelin vaa'an päälle ja katsoin lukemaa. Painoin silloin 47 kg. Nyt enää 45kg. Se vaaka laukaisi sen ahdistuksen uudelleen. -Ap [/quote] Sehän on vain vaaka. Käykää viemässä se roskikseen kokonaan, jos kerran sen kanssa on noin vaikea elää. Keskity asioihin, jotka ovat elämässäsi hyvin, mitä haluat tulevaisuudelta, työskentele myönteisten ajatusten eteen. Vaihda nuo pakko-ajatukset painosta mieluummin pakkoajatuksiksi hyvinvoinnista. Miten sitä voi toteuttaa? Miten ruuan nauttiminen voi olla nautinto? Mistä ruuasta erityisesti tykkäät? Tehkää yhteinen juhla-ateria, jolla näytätte sille anoreksialle, että se ei määritä sinua. [/quote] Se vaaka ei ole ollut vain vaaka. Se vaaka on ollut minun oma "täydellisyyden mittari" jo 5 vuotta. Se on kuin narsisti-mies tai nainen, sitä ei meinaa päästä pakoon. Ei millään. Aina se vaatii lisää mutta koskaan ei anna armoa. Sen kautta opin pelkäämään ja vihaamaan ruokaa. En voi syödä koska paino ei silloin tipu. En voi syödä koska olen liian lihava ja painava. Nämä ajatukset ovat pyörineet päässä jo 5 vuotta. Osaan ruokalautasen nähdessäni laskea päässäni paljonko siinä on kaloreita, koska olen tottunut tekemään niin. Tässä ajatuksia pahimmilta ajoiltani: En uskalla tai halua syödä ihmisten seurassa koska en saisi syödä, olen liian lihava syödäkseni. Minun kuuluu tuntea syömisestä häpeää. Kuntoilla pitäisi mutta heikottaa niin paljon etten voi. Käyn vaa'alla noin 10 kertaa päivässä jotta en varmasti lihoisi. Jos ihmiset käskevät lihoa, tulee siitä vaan enemmän iloa laihdutukseen. Mitä ikinä kehostani sanot, käännän sen hyväksi pointiksi jatkaa laihduttamista. Tuota minun päässäni aika usein liikkuu. -Ap
[/quote]
Kenelle sinä haluat todistaa olevasi täydellinen? Onko täydellisiä ihmisiä olemassa? Tapa, jolla tavoittelet täydellisyyttä - onko se jotakin, jonka haluat jättää muistoksi jälkipolville? Jos todella jäisit ihmisten mieliin sitten, kun aika sinut jättää, niin millaisen tarinan haluaisit itsestäsi jäävän? Haluaisitko, että ihmiset kertoisivat sinun olleen kuihtuva kukka, joka luuli kuihtumisellaan tulevansa täydelliseksi? Vai voisiko se tarina olla vaikkapa kertomus sinnikkäästä naisesta, joka vaikeuksien kautta asteli voittajaksi ja löysi autenttisen oman itsensä, alkoi rakastaa itseään ja eli täysipainoisen elämän iloineen ja suruineen?
[/quote]
Ei en halua olla täydellinen muiden silmissä. Haluan olla täydellinen itselleni. Rakastan sitä tunnetta kun maha kurisee ja pyörryttää. Olen yksinkertaisesti sairas. Tiedän sen kyllä, mutta tuo "päätät vaan syödä jne. Jne" ei ole todellakaan helppoa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei syömisen päättäminen ole tietenkään helppoa, mutta sinä pystyt siihen, sillä samalla logiikalla olet joskus päättänyt olla syömättä ja olet siihenkin pystynyt.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:39"]Ei syömisen päättäminen ole tietenkään helppoa, mutta sinä pystyt siihen, sillä samalla logiikalla olet joskus päättänyt olla syömättä ja olet siihenkin pystynyt.
[/quote]
Tiedän tuon, mutta se on hyvin vaikeaa näin monen vuoden jälkeen. Ja kun tuo yksi jo kommentoi että hänellä käy sääliksi poikaystävääni kun on tuhlannut aikaansa minuun, se ei tunnu kovin kivalta :( Tiedän että olen ollut vain vaivaksi, mutta en ole koskaan pakottanut häntä jäämään.
-Ap
Jos haluat olla täydellinen itsellesi, niin eikö se tarkoita, että haluaisit olla vain erakkona jossain mökissä, jossa et tarvitse ruokaa etkä juomaa ja voit kuolla rauhassa? Silloin ei kai poikaystävälläkään ole mitään väliä? On vain oma maha, joka on ihana ja kurisee. Sekö sinun hyvään elämääsi riittää? Jos niin on, niin tuskin sitä voi kukaan estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:42"]Jos haluat olla täydellinen itsellesi, niin eikö se tarkoita, että haluaisit olla vain erakkona jossain mökissä, jossa et tarvitse ruokaa etkä juomaa ja voit kuolla rauhassa? Silloin ei kai poikaystävälläkään ole mitään väliä? On vain oma maha, joka on ihana ja kurisee. Sekö sinun hyvään elämääsi riittää? Jos niin on, niin tuskin sitä voi kukaan estää.
[/quote]
Älä viitsi kommentoida kun et ymmärrä. Minua on haukuttu niin pienestä kun muistan. En edes tiedä miten omaa kehoa voisi rakastaa. En tajua miten joku voi olla tyytyväinen siihen. Minut on opetettu vihaamaan sitä.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:39"]Ei syömisen päättäminen ole tietenkään helppoa, mutta sinä pystyt siihen, sillä samalla logiikalla olet joskus päättänyt olla syömättä ja olet siihenkin pystynyt. [/quote] Tiedän tuon, mutta se on hyvin vaikeaa näin monen vuoden jälkeen. Ja kun tuo yksi jo kommentoi että hänellä käy sääliksi poikaystävääni kun on tuhlannut aikaansa minuun, se ei tunnu kovin kivalta :( Tiedän että olen ollut vain vaivaksi, mutta en ole koskaan pakottanut häntä jäämään. -Ap
[/quote]
Siksi siihen tarvitaankin sinnikäs itsehoito-ohjelma, johon haluat sitoutua. Mutta ilmeisesti ongelma onkin, että et halua sitoutua. Koska anoreksian ääni sisälläsi sanoo, että täydellisyyden mittari on paino ja sinun tulee olla täydellinen tässä asiassa. Ja toinen rationaalinen ääni sanoo, että tässä ei ole järkeä. Ja kumpaa ääntä kuuntelet, on sinun päätöksesi.
Anoreksian ääni on ilmeisen viettelevä ja hypnoottinen ja olet tottunut seuraamaan sitä kyseenalaistamatta ja mukisematta. Järjen ääni ei tunnu ehkä omaltasi ja anoreksia saa sen äkkiä nujertumaan. Mielen dynamiikka kuitenkin on siitä mielenkiintoinen, että mielesi on luonut ne polut aivoihisi ja mielesi pystyy myös luomaan uudet paremmat polut. Mieli sairastuttaa, mutta mieli myös parantaa. Valitse viisaasti, sillä kukaan muu ei puolestasi voi valita, vaikka kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:42"]Jos haluat olla täydellinen itsellesi, niin eikö se tarkoita, että haluaisit olla vain erakkona jossain mökissä, jossa et tarvitse ruokaa etkä juomaa ja voit kuolla rauhassa? Silloin ei kai poikaystävälläkään ole mitään väliä? On vain oma maha, joka on ihana ja kurisee. Sekö sinun hyvään elämääsi riittää? Jos niin on, niin tuskin sitä voi kukaan estää. [/quote] Älä viitsi kommentoida kun et ymmärrä. Minua on haukuttu niin pienestä kun muistan. En edes tiedä miten omaa kehoa voisi rakastaa. En tajua miten joku voi olla tyytyväinen siihen. Minut on opetettu vihaamaan sitä. -Ap
[/quote]
Onko syömälakko kosto äidillesi? Hänellekö sinä näytät nyt? ETtä siitäs sai kun ei pitänyt huolta minusta. Itseen kohdistettu tuho joak tulee äidin vihasta.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:13"]Sääliksi käy sinua, mutta ennen kaikkea poikaystävääsi. Hänellä menee nuoruus hukkaan sinua lohdutellessa, kun harvoinpa sitä loppuelämää teiniaikaisen tyttöystävän kanssa vietetään. [/quote] Hei minulla on muutenkin jo huono omatunto kaikesta. Ei tarvitse tahallaan pahentaa tilannetta. -Ap [/quote] Tiedän kyllä että olen ollut vain vaivaksi ja olen siitä pahoillani. -Ap
[/quote]
Turha vajota itsesääliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:42"]Jos haluat olla täydellinen itsellesi, niin eikö se tarkoita, että haluaisit olla vain erakkona jossain mökissä, jossa et tarvitse ruokaa etkä juomaa ja voit kuolla rauhassa? Silloin ei kai poikaystävälläkään ole mitään väliä? On vain oma maha, joka on ihana ja kurisee. Sekö sinun hyvään elämääsi riittää? Jos niin on, niin tuskin sitä voi kukaan estää. [/quote] Älä viitsi kommentoida kun et ymmärrä. Minua on haukuttu niin pienestä kun muistan. En edes tiedä miten omaa kehoa voisi rakastaa. En tajua miten joku voi olla tyytyväinen siihen. Minut on opetettu vihaamaan sitä. -Ap
[/quote]
Onko syömälakko kosto äidillesi? Hänellekö sinä näytät nyt? ETtä siitäs sai kun ei pitänyt huolta minusta. Itseen kohdistettu tuho joak tulee äidin vihasta.
[/quote]
No ei ole kosto.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:13"]Sääliksi käy sinua, mutta ennen kaikkea poikaystävääsi. Hänellä menee nuoruus hukkaan sinua lohdutellessa, kun harvoinpa sitä loppuelämää teiniaikaisen tyttöystävän kanssa vietetään. [/quote] Hei minulla on muutenkin jo huono omatunto kaikesta. Ei tarvitse tahallaan pahentaa tilannetta. -Ap [/quote] Tiedän kyllä että olen ollut vain vaivaksi ja olen siitä pahoillani. -Ap
[/quote]
Turha vajota itsesääliin.
[/quote]
Minusta anoreksia on julmaa vallankäyttöä lähimpiään kohtaan. Anorektikko kohtelee yhtä julmasti muitakin kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:42"]Jos haluat olla täydellinen itsellesi, niin eikö se tarkoita, että haluaisit olla vain erakkona jossain mökissä, jossa et tarvitse ruokaa etkä juomaa ja voit kuolla rauhassa? Silloin ei kai poikaystävälläkään ole mitään väliä? On vain oma maha, joka on ihana ja kurisee. Sekö sinun hyvään elämääsi riittää? Jos niin on, niin tuskin sitä voi kukaan estää. [/quote] Älä viitsi kommentoida kun et ymmärrä. Minua on haukuttu niin pienestä kun muistan. En edes tiedä miten omaa kehoa voisi rakastaa. En tajua miten joku voi olla tyytyväinen siihen. Minut on opetettu vihaamaan sitä. -Ap
[/quote]
Onko syömälakko kosto äidillesi? Hänellekö sinä näytät nyt? ETtä siitäs sai kun ei pitänyt huolta minusta. Itseen kohdistettu tuho joak tulee äidin vihasta.
[/quote]
No ei ole kosto.
-Ap
[/quote]
Tämä on ainut asia jota olen pystynyt kontrolloimaan kun elämäni on ollut päin helvettiä. Puran kaiken tuskan itseni kärsimykseen.
-Ap
Mikä sinua on aiemmin auttanut, kun olet pystynyt taas aloittamaan syömisen? Vaikuttaa siltä, että olet nyt käännekohdassa: joko alat syödä uudelleen tai sitten alat taas laihtua sairaalakuntoon. Mitkä keinot ovat hyödyllisiä? Mitä neuvoisit muille vastaavassa tilanteessa oleville? Mitä kannattaisi kokeilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:56"]Mikä sinua on aiemmin auttanut, kun olet pystynyt taas aloittamaan syömisen? Vaikuttaa siltä, että olet nyt käännekohdassa: joko alat syödä uudelleen tai sitten alat taas laihtua sairaalakuntoon. Mitkä keinot ovat hyödyllisiä? Mitä neuvoisit muille vastaavassa tilanteessa oleville? Mitä kannattaisi kokeilla?
[/quote]
En tiedä mitä neuvoisin. Yleensä minut on vaan pakotettu syömään, jolloin ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.
-Ap
Anoreksia ja anoreksia, kyllä se vika on siellä pollassa ja anoreksia on vain ulospäin näkyvä oire. Hoitoon pään kanssa, niin että voit hyväksyä itsesi ja menneisyytesi niin paranet anoreksiastakin.
Muutoin voit heittää hyvästit 'normaalille' elämälle.
[/quote] Tämä on ainut asia jota olen pystynyt kontrolloimaan kun elämäni on ollut päin helvettiä. Puran kaiken tuskan itseni kärsimykseen. -Ap
[/quote]
Mistä se tuska nyt juuri tähän tuli? Mikä sai sinut etsimään käsiisi sen vaa án? Olit pysynyt erossa vaa asta jo monta kuukautta. Ja sitten hait sen kuin maagisen esineen ja vaaka vietteli sinut pois poikaystävältäsi. Mikä sinun suunnitelmasi nyt sitten on?
Itse olisin jo kehottanut omaa poikaani harkitsemaan seurustelua uudemman kerran, moneen otteeseen. Anteeksi vaan, mutta toista ei voi pelastaa, eikä pidä, varsinkaan kun vaikuttaa siltä ettet edes halua eroon ongelmistasi.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:56"]Mikä sinua on aiemmin auttanut, kun olet pystynyt taas aloittamaan syömisen? Vaikuttaa siltä, että olet nyt käännekohdassa: joko alat syödä uudelleen tai sitten alat taas laihtua sairaalakuntoon. Mitkä keinot ovat hyödyllisiä? Mitä neuvoisit muille vastaavassa tilanteessa oleville? Mitä kannattaisi kokeilla? [/quote] En tiedä mitä neuvoisin. Yleensä minut on vaan pakotettu syömään, jolloin ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. -Ap
[/quote]
No, onko tämä nytkin se vaihtoehto? Sanot ympäristöllesi, että heidän on pakotettava sinut syömään? Poikaystäväsi auttaisi varmaan mielellään tässä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:58"]
Anoreksia ja anoreksia, kyllä se vika on siellä pollassa ja anoreksia on vain ulospäin näkyvä oire. Hoitoon pään kanssa, niin että voit hyväksyä itsesi ja menneisyytesi niin paranet anoreksiastakin. Muutoin voit heittää hyvästit 'normaalille' elämälle.
[/quote]
Ihan tuskaisaa lukeakin tätä kärsimystarinaa. Potilas pyytää apua ja on tuskissaan, mutta kun hänelle tarjotaan apua, hän sylkee sen päälle: "Ei kelpaa." Eihän ihmistä voi pakolla auttaa, ellei hän ota apua vastaan.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:10"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:04"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin. Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja.. Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa! [/quote] Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut. -Ap [/quote] Onhan hoidot ja omahoidot ja poikaystävän tuki auttaneet, koska olet vielä hengissä ja sinulla on ollut pajon hyviä jaksoja. Mikä sen nyt laukaisi? Toisaalta parempi kysymys on, miten olet aiemmin saanut anoreksian hallintaan? Sinä päätät, ei anoreksia. [/quote] Löysin meidän vaa'an joka oli minulta piilossa. En vaan voinut mitään. Kävelin vaa'an päälle ja katsoin lukemaa. Painoin silloin 47 kg. Nyt enää 45kg. Se vaaka laukaisi sen ahdistuksen uudelleen. -Ap [/quote] Sehän on vain vaaka. Käykää viemässä se roskikseen kokonaan, jos kerran sen kanssa on noin vaikea elää. Keskity asioihin, jotka ovat elämässäsi hyvin, mitä haluat tulevaisuudelta, työskentele myönteisten ajatusten eteen. Vaihda nuo pakko-ajatukset painosta mieluummin pakkoajatuksiksi hyvinvoinnista. Miten sitä voi toteuttaa? Miten ruuan nauttiminen voi olla nautinto? Mistä ruuasta erityisesti tykkäät? Tehkää yhteinen juhla-ateria, jolla näytätte sille anoreksialle, että se ei määritä sinua. [/quote] Se vaaka ei ole ollut vain vaaka. Se vaaka on ollut minun oma "täydellisyyden mittari" jo 5 vuotta. Se on kuin narsisti-mies tai nainen, sitä ei meinaa päästä pakoon. Ei millään. Aina se vaatii lisää mutta koskaan ei anna armoa. Sen kautta opin pelkäämään ja vihaamaan ruokaa. En voi syödä koska paino ei silloin tipu. En voi syödä koska olen liian lihava ja painava. Nämä ajatukset ovat pyörineet päässä jo 5 vuotta. Osaan ruokalautasen nähdessäni laskea päässäni paljonko siinä on kaloreita, koska olen tottunut tekemään niin. Tässä ajatuksia pahimmilta ajoiltani: En uskalla tai halua syödä ihmisten seurassa koska en saisi syödä, olen liian lihava syödäkseni. Minun kuuluu tuntea syömisestä häpeää. Kuntoilla pitäisi mutta heikottaa niin paljon etten voi. Käyn vaa'alla noin 10 kertaa päivässä jotta en varmasti lihoisi. Jos ihmiset käskevät lihoa, tulee siitä vaan enemmän iloa laihdutukseen. Mitä ikinä kehostani sanot, käännän sen hyväksi pointiksi jatkaa laihduttamista. Tuota minun päässäni aika usein liikkuu. -Ap
[/quote]
Kenelle sinä haluat todistaa olevasi täydellinen? Onko täydellisiä ihmisiä olemassa? Tapa, jolla tavoittelet täydellisyyttä - onko se jotakin, jonka haluat jättää muistoksi jälkipolville? Jos todella jäisit ihmisten mieliin sitten, kun aika sinut jättää, niin millaisen tarinan haluaisit itsestäsi jäävän? Haluaisitko, että ihmiset kertoisivat sinun olleen kuihtuva kukka, joka luuli kuihtumisellaan tulevansa täydelliseksi? Vai voisiko se tarina olla vaikkapa kertomus sinnikkäästä naisesta, joka vaikeuksien kautta asteli voittajaksi ja löysi autenttisen oman itsensä, alkoi rakastaa itseään ja eli täysipainoisen elämän iloineen ja suruineen?