Lue keskustelun säännöt.
Onko pienille olemassa mitään kevyttä unilääkettä?!
12.05.2015 |
En jaksa enää valvoa, en vaan jaksa. Vihaan lastani, vihaan tätä niin paljon.
Onko 2-3 vuotiaille mitään unilääkkeitä olemassa, rauhoittavia tai edes jotain? En haluaisi antaa lasta poiskaan tällaisen takia, jos on olemassa joku apukeino. Kaikki on kokeiltu ja kaikki on tutkittu, mitään vikaa lapsessa ei lääkäreiden mukaan ole. Luovutin jo etsimisen. Turha ehdottaa mitään perhetyöntekijää, ei auta mitään. Haluan vain alkaa nukkua, alkaa elämään normaalia lapsiperhe-elämää enkä koliikkiaikaa muistuttavaa aikaa yli kahta vuotta.
EN JAKSA!!!
Kommentit (105)
On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi.
Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"]On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi.
Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :)
[/quote]
Voi luoja. Luuletko että näissä unettomiss talouksissa ei ulkoilla? Kun se olisikin noin yksinkertaista.
Lastenlääkärille aika ja sitä kautta jatkot. Unikoulu tms. Meillä auttoin atarax. Viikon verran sai iltaisin ja sillä muuttui koko elämä..
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"]On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi. Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :) [/quote] Voi luoja. Luuletko että näissä unettomiss talouksissa ei ulkoilla? Kun se olisikin noin yksinkertaista.
[/quote]
Näinpä, ennenvanhaan oltiin aamusta iltaan ulkona lasten kanssa - kauppareissut (2,5km suuntaansa) tehtiin kävellen esikoinen seisontatuella ja kuopus vaunuissa/rattaissa. Välillä käytiin lounaalla ja klo 16 tehtiin ruokaa kotona. Kun olin töissä lapset ulkoilivat päiväkodissa. Eipä se vatsavaivoihin auttanut eikä valvomiseen.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"]
On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi.
Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :)
[/quote]
Tämä on ihan totta. Lisäksi kunnollinen ruokarytmi, sopivat päiväunet. Ja turvallinen ilmapiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:44"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"]
On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi.
Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :)
[/quote]
Tämä on ihan totta. Lisäksi kunnollinen ruokarytmi, sopivat päiväunet. Ja turvallinen ilmapiiri
[/quote]
Joo. Ja jos ja kun nämä kaikki toteutuu ja nukkuminen on silti katkonaista? Uskokaa jo, että se, että teidän lapset nukkuu ei ole ainoastaan teidän erinomaisuutta äiteinä vaan asiaan vaikuttaa muutama muukin seikka...
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:44"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"] On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi. Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :) [/quote] Tämä on ihan totta. Lisäksi kunnollinen ruokarytmi, sopivat päiväunet. Ja turvallinen ilmapiiri [/quote] Joo. Ja jos ja kun nämä kaikki toteutuu ja nukkuminen on silti katkonaista? Uskokaa jo, että se, että teidän lapset nukkuu ei ole ainoastaan teidän erinomaisuutta äiteinä vaan asiaan vaikuttaa muutama muukin seikka...
[/quote]
Meillä toteutettiin sellaista periaatetta, ettäkaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Ongelmien kohdatessa muutetaan omaa toimintaa. Niin, että kaikilla on taa mukavaa. Vika ei aina ole jossain mystisessä ulkoisessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unikouluun ihan ensimmäiseksi. Jos tassuttelu ei tehoa, niin sitten sairaalan unikouluun. Melatoniinin käytöstä kannattaa myös kysäistä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:44"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"] On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi. Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :) [/quote] Tämä on ihan totta. Lisäksi kunnollinen ruokarytmi, sopivat päiväunet. Ja turvallinen ilmapiiri [/quote] Joo. Ja jos ja kun nämä kaikki toteutuu ja nukkuminen on silti katkonaista? Uskokaa jo, että se, että teidän lapset nukkuu ei ole ainoastaan teidän erinomaisuutta äiteinä vaan asiaan vaikuttaa muutama muukin seikka...
[/quote]
Meillä toteutettiin sellaista periaatetta, ettäkaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Ongelmien kohdatessa muutetaan omaa toimintaa. Niin, että kaikilla on taa mukavaa. Vika ei aina ole jossain mystisessä ulkoisessa asiassa.
[/quote]
Meillä myös muutettiin omaa toimintaa kirjaimellisesti satoja ellei tuhansia kertoja. Nelisen vuotta meni. Noin 5 vuotta sen jälkeen tuli muista syistä diagnoosi että lapsi ei ole täysin neurotyypillinen. Ei, vaikka käykin ihan normaalisti koulua ja menestyy keskivertoa paremmin, eli ei ollut arvattavissa silloin aikoinaan. Muiden lasten kanssa ei samanlaisia vaikeuksia eli vanhemmuudesta ei ollut kyse eikä kotioloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho tepäs olette jaksaneet päteä sivutolkulla täällä. Jaksoin lukea muutaman viimeisistä ja sitä perus typeryyttä runsaasti taas nähtävissä "ulkoile" "itse aiheutettu" "mitäs nousee yöllä kiukkuamaan palstalla, itse on aiheutettu". Nyt naurattaa vaan. Luuletteko tosissanne, että tässä on 2,5 vuotta selvitetty asiaa lääkäreiden, erilaisten hoitojen ja kikkojen kanssa ja sitten te olette selvittäneet sen kertaheitolla, syy on ULKOILUSSA! Emme varmasti olekaan kokeilleet noin monimutkaista asiaa koskaan. Tai että lapsi olisi yli kaksi vuotta valvottanut siksi, että tulin nettiin purkamaan yöllä ensimmäistä kertaa.
Kiitos kaikille jotka ymmärtävät näitä tunteita, varmasti niitä oli neljällä aikaisemmallakin sivulla, nyt vaan jää ikävä kyllä lukematta. Voitte jatkaa näitä tietäviä juttujanne keskenänne. :D Nyt alan tekemään ruokaa kun lapsi nukkuu päiväuniaan.
En edelleenkään kaipaa mitään neuvoja, etenkään noin esitettynä. Siksi en jaksa edes avata tilannetta sen tarkemmin, kysymys tuli aloituksessa. Olemme kokeilleet kaikkea, ei mitkään aamupalat muuta tilannetta, uskokaa vaan. :D
ap
Jos ap imettää, niin kahvista voi kuulemma erittyä kofeiinia maitoon. Tuli vaan mieleen, että jos ap pitää itseään kahvilla hereillä, niin syy saattaa olla siinä. Pitäisi lopettaa kahvin juonti kokonaan. Lapsen kanssa samassa sängyssä nukkuminen saattaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 02:52"]
Meillä valvottiin 5 vuotiaaksi ja herättiin kymmeniä kertoja yössä. Sitten yllättäen alkoikin nukkumaan. Tosin tämä nyt tuskin lohduttaa. Mutta siis, varmasti joskus alkaa nukkua. Olet varmaankin kokeillut kaikki iltarutiinit, ulkoilua, pimennetyn huoneen, yömusiikin ym?
[/quote]
Meillä sama, valitettavasti. Poika alkoi nukkua yönsä täysin vasta 6-vuotiaana. Ekat 3 vuotta heräili lähes joka yö 3-15 kertaa, sen jälkeen ehkä joka toinen tai joka kolmas yö muutaman kerran tuohon 6v asti. Oli ihan hirveätä. Paras ratkaisu oli, että hoidimme miehen kanssa heräilyt vuoroöin ja toinen nukkui aina korvatulpat korvissa mahdollisimman kaukana lapsesta. Yritimme siis vauva- ja taaperoiässä kaikenlaista mutta mikään ei toiminut. Poika on luonteeltaan erittäin herkkä ja uskon, että teimme oikein kun lohdutimme häntä yöllä emmekä antaneet huutaa (yritimme toki sitä, ettemme ihan heti mene paikalle, mutta hän kirkui AINA täysillä heti herättyään eikä todellakaan ollut luokkaa tyytymätöntä yninää -> rauhoittaa itsensä 10 minuutissa). Mitään allergioita tai sairauksia ei ole todettu. Ja leikimme ja vietimme aikaa hänen kanssaan TODELLA paljon päivisin, meni vasta 3v päivähoitoon jne.
Unilääkkeitä ei lapsille voi antaa. Paras neuvo on tuo, että nukutte vuorotellen. Toiseksi paras on rutiinit, paljon leikkiä, ulkoilua, säännöllisyys ja usko siihen, että joskus loppuu. Tai sitten sairaalan unikoulu, tuon ikäiselle tuskin on mitenkään vahingollista. Meille sitä ei koskaan tarjottu.
Käytte sairaalan unikoulun, se oikeesti auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:44"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:04"] On. Sitä sanotaan päivittäiseksi ulkoiluksi. Lapsen pitäisi saada ulkoilla 3 - 4 h putkeen kaksi kertaa päivässä. Omakotitalossa on helppo järjestää, kun voivat olla itsenäisesti pihalla. Kyllä muuten uni tulee illalla ja sitä jatkuu ja jatkuu aamuun asti! :) [/quote] Tämä on ihan totta. Lisäksi kunnollinen ruokarytmi, sopivat päiväunet. Ja turvallinen ilmapiiri [/quote] Joo. Ja jos ja kun nämä kaikki toteutuu ja nukkuminen on silti katkonaista? Uskokaa jo, että se, että teidän lapset nukkuu ei ole ainoastaan teidän erinomaisuutta äiteinä vaan asiaan vaikuttaa muutama muukin seikka...
[/quote]
Meillä toteutettiin sellaista periaatetta, ettäkaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Ongelmien kohdatessa muutetaan omaa toimintaa. Niin, että kaikilla on taa mukavaa. Vika ei aina ole jossain mystisessä ulkoisessa asiassa.
[/quote]
Ei AINA olekaan. Mutta JOSKUS on. Luuletko että tällaisen tilanteen kanssa vuosikausia painiskellut ihminen ei ole kokeillut muuttaa niitä omia toimintatapojaan vaikka kuinka monta kertaa? Siitähän tässä puhutaan.
Ihanaa kun täydelliset äidit tulevat antamaan tyhmiä neuvoja vaikkei heillä ole mitään kokemusta lapsesta joka ei nuku.. Älä ap välitä. On täällä kuitenkin niitäkin jotka tietää mitä käytte läpi
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 02:52"]
Meillä valvottiin 5 vuotiaaksi ja herättiin kymmeniä kertoja yössä. Sitten yllättäen alkoikin nukkumaan. Tosin tämä nyt tuskin lohduttaa. Mutta siis, varmasti joskus alkaa nukkua. Olet varmaankin kokeillut kaikki iltarutiinit, ulkoilua, pimennetyn huoneen, yömusiikin ym?
[/quote]
Meillä sama, valitettavasti. Poika alkoi nukkua yönsä täysin vasta 6-vuotiaana. Ekat 3 vuotta heräili lähes joka yö 3-15 kertaa, sen jälkeen ehkä joka toinen tai joka kolmas yö muutaman kerran tuohon 6v asti. Oli ihan hirveätä. Paras ratkaisu oli, että hoidimme miehen kanssa heräilyt vuoroöin ja toinen nukkui aina korvatulpat korvissa mahdollisimman kaukana lapsesta. Yritimme siis vauva- ja taaperoiässä kaikenlaista mutta mikään ei toiminut. Poika on luonteeltaan erittäin herkkä ja uskon, että teimme oikein kun lohdutimme häntä yöllä emmekä antaneet huutaa (yritimme toki sitä, ettemme ihan heti mene paikalle, mutta hän kirkui AINA täysillä heti herättyään eikä todellakaan ollut luokkaa tyytymätöntä yninää -> rauhoittaa itsensä 10 minuutissa). Mitään allergioita tai sairauksia ei ole todettu. Ja leikimme ja vietimme aikaa hänen kanssaan TODELLA paljon päivisin, meni vasta 3v päivähoitoon jne.
Unilääkkeitä ei lapsille voi antaa. Paras neuvo on tuo, että nukutte vuorotellen. Toiseksi paras on rutiinit, paljon leikkiä, ulkoilua, säännöllisyys ja usko siihen, että joskus loppuu. Tai sitten sairaalan unikoulu, tuon ikäiselle tuskin on mitenkään vahingollista. Meille sitä ei koskaan tarjottu.
[/quote]
Juu, sorry ap, että aloin minäkin neuvoa. Oikeasti: kaikki sympatiani. Tiedän, että tuo on todella uskomattoman rankkaa. Ja "kasvatuksella" ei kyllä ole asian kanssa mitään tekemistä. Sinä ja minä ja ne muut, joilla on tällainen lapsi ollut, sen tietävät. Mulla on nyt 2 pienempää lasta, joiden kanssa olen toiminut ihan samalla tavalla alkuvaiheessa kuin esikoisen, ja ovat oppineet nukkumaan ihan itsestään.
Esikoinen saa muuten vieläkin (kohta 7v) jonkinlaisia unikauhukohtauksia, puhuu lähes joka yö unissaan, joskus myös kävelee (mutta rauhoittuu itsekseen, meidän ei tarvitse enää nousta). Tuskin me olisimme omalla käytöksellämme noita unijuttuja voineet aiheuttaa, sen sijaan uskon, että ne ovat jatkumoa tuolle äärimmäiselle herkkyydelle, joka on valvottanut poikaa ne ekat vuodet. Uskon, että joillain vaan hermosto/temperamentti/tms. on tällainen.
Kuulostaa kamalalta, voimia sinulle ap!
Ne, joilla ei ole ollut uniongelmaisia lapsia, pätevät täällä näköjään ehdottamalla ulkoisia syitä ym.
Minulla on kaksi ääripään lasta nukkumisasioissa: Ensimmäinen nukkui 2kk:n iästä asti täydet unet, nukahti taaperonakin vuoteeseen illalla tyytyväisenä muutamassa sekunnissa. Malliesimerkki hyvin nukkuvasta lapsesta!
No, toinen lapsi on toista maata: Jo vauvasta asti hyvin vähäuninen ja herkästi unella pieniinkin asioihin reagoiva. Jo 6 viikon ikäisenä ihmettelin neuvolalääkärille, että vauva nukkuu pahimmilaan vuorokaudessa vain 10 tuntia (ja senkin tietenkin hyvin lyhyissä pätkissä). Sama jatkuu, kun lapsi on 2-vuotias. Nykyään nukkuu sentään yleensä yöt, mutta unet ovat lyhyet ja päiväunia ei usein ollenkaan.
Tuskin olen niin paljon huonompi äiti toiselle lapselle, että se heijastuisi uneen, vai mitä? Lapset vaan ovat tosi erilaisia.
AP: On olemassa unilääkkeitä, joita heräilevä äitikin voi ottaa. Ne auttavat nukahtamaan ja pysymään unessa, mutta eivät estä lapsen takia heräämistä yöllä. Kävin itse Uniklinikalla, josta sain suuren avun, kun kehoni oli jo seonnut kaikesta valvomisesta.
Juttelin sitä paitsi erään lastenlääkärin kanssa, ja hän sanoi, että kyllä melatoniinia voi joissakin tapauksissa jo taaperoikäisille lapsille käyttää! Eli tilanteessanne on toivoa! Oletko käyttänyt lasta jo yksityisellä lastenlääkärillä?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:10"]Oho tepäs olette jaksaneet päteä sivutolkulla täällä. Jaksoin lukea muutaman viimeisistä ja sitä perus typeryyttä runsaasti taas nähtävissä "ulkoile" "itse aiheutettu" "mitäs nousee yöllä kiukkuamaan palstalla, itse on aiheutettu". Nyt naurattaa vaan. Luuletteko tosissanne, että tässä on 2,5 vuotta selvitetty asiaa lääkäreiden, erilaisten hoitojen ja kikkojen kanssa ja sitten te olette selvittäneet sen kertaheitolla, syy on ULKOILUSSA! Emme varmasti olekaan kokeilleet noin monimutkaista asiaa koskaan. Tai että lapsi olisi yli kaksi vuotta valvottanut siksi, että tulin nettiin purkamaan yöllä ensimmäistä kertaa.
Kiitos kaikille jotka ymmärtävät näitä tunteita, varmasti niitä oli neljällä aikaisemmallakin sivulla, nyt vaan jää ikävä kyllä lukematta. Voitte jatkaa näitä tietäviä juttujanne keskenänne. :D Nyt alan tekemään ruokaa kun lapsi nukkuu päiväuniaan.
En edelleenkään kaipaa mitään neuvoja, etenkään noin esitettynä. Siksi en jaksa edes avata tilannetta sen tarkemmin, kysymys tuli aloituksessa. Olemme kokeilleet kaikkea, ei mitkään aamupalat muuta tilannetta, uskokaa vaan. :D
ap
[/quote]
Asenne on taas kohdallaan. Välissä oli monia hyviä neuvoja ja mietelmiä, mutta hyvä jos päätit jo ettei niistä ole hyötyä. Miksi pistät muuten öisin huonosti nukkuvan lapsen päiväunille? :p
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:45"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:38"] Aika moni näyttää ymmärtäneen aloituksen ihan väärin. Se on se yöllinen epätoivon huudahdus kun tuntuu että järki menee. Ei se meinaa että ap antaa lapselle omin päin unilääkkettä. Tai mitään muutakaan ikävää. Mutta joskus täytyy vaan purkaa sitä ahdistusta ja toivoa vertaistukea. Jota täältä ei valitettavasti saa... [/quote] Vertaistukea keskellä yötä? Vaikuttaa, että ap ihan itse aiheuttaa ongelmansa. Herää, lietsoo itsensä vihaan. Alkaa kirjoittaa nettiin. Pohtii lapsen lääkitystä, pois antamista ja vihaa lastaan kohtaan. Ja mitä tekee lapsi. Nukkuu. Äiti raivoaa En näe sitä kenenkään muun aiheuttamana kuin aloittajan. [/quote] Et sitten varmaan myöskään ole koskaan kokenut sellaista, että olet niin väsynyt ettet pysty enää nukkumaan, ainakaan hetkeen? Silloin ei myöskään ole aina ihan rationaalisimmillaan. Ja saattaa siksi vaikka kirjoittaa av:lle, mikä on tietysti erehdys.
[/quote]
Näinpä... kun on valvonut kuukausia ja hyssytellyt sylissä lasta muistan kyllä muutaman yönä laulaneeni "ihanaa tuutulaulua vauvalle": Jos et ole nyt hiljaa niin mä heitän sut seinään.... (punastuu häpeästä...)
Tuolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, tai että olisin voinut koskaan vahingoittaa rakasta lastani mutta yön syvimpinä hetkinä se helpottaa kun saa vähän raivota edes itsekseen. Lapsi tuskin tajusi miten väsynyt olin. Mulle kävi vain niin huono tuuri etten koskaan enää oppinut nukkumaan itse vaan herään edelleenkin - siis 31v myöhemmin vähintään 5x yössä ja yhtäjaksoista unta tulee max 4 h. Unettomuus on vienyt terveyden vähitellen joten jos vaan onnistuu tuon kierteen katkaisemaan se kannattaa tehdä.
42/43/63