Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön

vastuun määrää kannattaa miettiä ennenkun hankkii lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoista lässytystä taas. Nämä metamammat eivät pärjäisi kovinkaan pitkään missään sellaisissa työtehtävsissä, jotka vaativat oikeasti asioiden hallintaa.

Höpö höpö. Kokemusta on molemmista, ja ehdottomasti mieluummin töissä. Hiukan eri asia tehdä töitä asiantuntijayhteisössä aikuisten kanssa kuin olla täysin altavastaajan asemassa sen suhteen mitä lauma erilaisia lasten kanssa toimivia henkilöitä jatkuvasti odottaa, olipa se kuinka älytöntä hyvänsä, ja kirjaa huoli-ilmoituksen jos kaikessa ei heti heitä totella (taso alkaa todellakin olla paikoin sitä että lasta on suurin piirtein pahoinpidelty henkisesti jos on käsketty se roskapussi viemään). Omaan perheeseen liittyvät asiat ovat muutenkin eri tavalla kuormittavia emotionaalisesti, eikä niistä olla koskaan lomalla hetkeäkään. Itse ole todella onnellinen että olen saanut nuorimmankin täysi-ikäiseksi ja voin keskittyä nauttimaan haastavasta ja stimuloivasta työstäni.

Aamen! Olen sekä asiantuntija että esimies ja kyllä se on ihan eri maailma kuin perhe-elämän pyörittäminen.

Viime kesänä kuopus täytti 18 ja mua oikein nauratti kuinka helpottavalta tuntui kun ei enää tarvinnut kuittailla Wilmaan vaikkapa poissaoloja kesken työpäivän.

Olen myös ruvennut ottamaan kotielämän rennommin. On pyykkivuorta ja välillä tiskivuorta, mutta kyllä tuo jälkikasvu laittaa pyykkiään pesuun itse viimeistään silloin, kun puhtaat vaatteet loppuu. 😁

Kyllä se oli oikeasti jäätävän raskasta! Ja juuri kun luulin että helpottaa tuli korona.

Tulee mieleen, että laiska töitään luettelee😅Meillä on lapsia 7, mutta ei meillä kyllä ole noin raskasta..puhelimessa on yhteinen kalenteri johon merkataan kaikki mahdollinen lapsen uinnista hammaslääkäriin ja retkipäiviin. Vaatteet käyn säännöllisesti läpi enkä muista koskaan, että ois ollut tilannetta että jollain ois kaikki likaisina tai puuttuisi sopivat kengät. Kotona on aina varulta käteistä jos joltain puuttuu vaikka se makkara retkelle voi hakea itse. Wilman avaan joka ilta ja katson onko mitään tärkeää ja jos on heti kalenteriin. 99% viesteistä on aivan turhia kyllä ja varsinkin kun samat viestit tulee useammalle lapselle niin on se turhaa. Meillä on myös aina vähintään nuudeleita laatikossa ja jos nyt joku päivä jäädään pulkkamäkeen se on kiva juttu eikä aiheuta ruokastressiä. Imuroidaan päivittäin, koska hiekkaa ja murua täällä riittää. Ehkä pysähtyisin miettimään miten arjesta saa toimivamman..ei ole normia, että kokeen kuittaukset tai valokuvalaput kaataa jaksamisen.

Elämä on valintoja. Muiden apuun ei voi luottaa, koskaan.

Keskustelussa mainittujen tekijöiden kuormittavuutta lisää suuresti, että ne putkahtavat vanhempien tehtävälistalle pyytämättä ja niin, ettei moneenkaan aikatauluun voi itse vaikuttaa. Lapsen lääkäriaika tulee postitse, ei sitä annettaessa ole kysytty, pääsevätkö huoltajat tuolloin paikalle. Jos ajankohtaa et saa järjestymään ja soitat vaihtaaksesi ajan (ja sinulla on ehdotukset, milloin perheestä päästäisiin paikalla), ei siellä tietenkään ole a) käypää vaihtoehtoa jäljellä b) aika siirtyy kauas c) aikoja ei vain ole antaa ennen uusien työlistojen tekoa, jolloin uuden ajanvarauksen muistaminen jää kuormittamaan tehtävälistalle. Vastaavasti voisit leipoa ja kokata lastesi kanssa viikonloppuna, mutta kotitalousläksy aterian valmistamisesta perheenjäsenille on tehtävä ennen torstaita. Läksy on koululaisen, mutta vanhemman on huolehdittava tarvittavista aineksista, oltava valmis neuvomaan tarvittaessa, arvioitava suoritus. Nokkahuiluläksyn kuuntelu ja kuittaus, lukuläksyn kuuntelu ja kuittaus, lapsi haastattelee vanhempaa aiheesta x, vanhempi etsii kouluun vauvavalokuvan/tyhjän ketsuppipurkin/parittoman sukan/postimerkin ja kummin osoitteen... ylihuomiseksi. Jne. Jne.  

Kaiken tällaisen sovittaminen tiukkaan arkeen on raskasta. Sinne on jo ohjelmoitu työreissut, säännölliset menot kuten puheterapiat, lasten kohtuulliset harrastukset sekä "itse valitut" epäsäännölliset menot kuten auton huollot, kaatopaikkakäynti (kun se on auki) ja kaverisynttärit. Korona-aikana vielä jatkuvat muutokset kaikkeen, kun joku on altistunut tai sairastunut tai ohjeistus muuttuu. Sovittaminen ei välttämättä tunnu mukavalta, vaikkei arki olisikaan tiukkaa; Vapaalla tekisi mieluusti tai olisi tekemättä asioita perheen kanssa omaehtoisesti eikä ulkoa ohjelmoidusti. En todellakaan ole kannattanut niin muodikasta vanhempien osallistamista ja olen tämän päiväkodissa ja koulussa kertonutkin. En myöskään toivo viestitulvaa pyyhekumin unohtamisen tasoisista asioista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes jaksa joka päivä lujea wilmaviestejä. Nykysi pitää kaikkibite hoitaa vielä koululaisen rokotus täytyy kun ei ollut koulussa sillon kun pistivät siellä niitä. Poikki kiitos tästä alotteesta

Meillä ei ole toiselle lapselle otettu koko wilmaa edes käyttöön... Unohtui ottaa ja tunnukset vanheni...🤷‍♂️

Mullakaan ei ole Wilmaa käytössä. Lapset asuvat tällä hetkellä isänsä kanssa joten olen ajatellut että siitä tulee vain lisää häslää jos ollaan molemmat siellä vaikkei meillä riitoja olekaan. Mitä useampi viestimässä, sitä työläämpää.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että laiska töitään luettelee😅Meillä on lapsia 7, mutta ei meillä kyllä ole noin raskasta..puhelimessa on yhteinen kalenteri johon merkataan kaikki mahdollinen lapsen uinnista hammaslääkäriin ja retkipäiviin. Vaatteet käyn säännöllisesti läpi enkä muista koskaan, että ois ollut tilannetta että jollain ois kaikki likaisina tai puuttuisi sopivat kengät. Kotona on aina varulta käteistä jos joltain puuttuu vaikka se makkara retkelle voi hakea itse. Wilman avaan joka ilta ja katson onko mitään tärkeää ja jos on heti kalenteriin. 99% viesteistä on aivan turhia kyllä ja varsinkin kun samat viestit tulee useammalle lapselle niin on se turhaa. Meillä on myös aina vähintään nuudeleita laatikossa ja jos nyt joku päivä jäädään pulkkamäkeen se on kiva juttu eikä aiheuta ruokastressiä. Imuroidaan päivittäin, koska hiekkaa ja murua täällä riittää. Ehkä pysähtyisin miettimään miten arjesta saa toimivamman..ei ole normia, että kokeen kuittaukset tai valokuvalaput kaataa jaksamisen.

Kyllä ne helpostikin kaatavat jaksamisen, kun puoliso on masentunut ja vanhemmilla on dementia. Liika on liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että laiska töitään luettelee😅Meillä on lapsia 7, mutta ei meillä kyllä ole noin raskasta..puhelimessa on yhteinen kalenteri johon merkataan kaikki mahdollinen lapsen uinnista hammaslääkäriin ja retkipäiviin. Vaatteet käyn säännöllisesti läpi enkä muista koskaan, että ois ollut tilannetta että jollain ois kaikki likaisina tai puuttuisi sopivat kengät. Kotona on aina varulta käteistä jos joltain puuttuu vaikka se makkara retkelle voi hakea itse. Wilman avaan joka ilta ja katson onko mitään tärkeää ja jos on heti kalenteriin. 99% viesteistä on aivan turhia kyllä ja varsinkin kun samat viestit tulee useammalle lapselle niin on se turhaa. Meillä on myös aina vähintään nuudeleita laatikossa ja jos nyt joku päivä jäädään pulkkamäkeen se on kiva juttu eikä aiheuta ruokastressiä. Imuroidaan päivittäin, koska hiekkaa ja murua täällä riittää. Ehkä pysähtyisin miettimään miten arjesta saa toimivamman..ei ole normia, että kokeen kuittaukset tai valokuvalaput kaataa jaksamisen.

Oletko lasten kans kotona, koska voit vain merkitä hammaslääkäriajan kalenteriin? Monessa työpaikassa joutuu järjestelemään, että pääsee annettuna aikana käyttämään lasta hoidossa tai annettuna ajankohtana ei vain pääse, ja on yritettävä varata uusi aika valmiiksi täyteen kalenteriin. Niitä aikoja kun ei ole tarjolla esim. klo 6-8 ja 16-21. Lisäksi esim. oikomishoidon tarve on usein perinnöllistä, joten perheessä, jossa hampaita oiotaan, tulee noita käyntejä mahdollisesti joka lapselle. Ei siis ole enää kyse yksittäisestä ajasta, vaan monista ajoista.

Varmaan useampi lapsi menee helpommin siinä mielessä, että pystyy organisoimalla hoitamaan jotkut asiat kätevästi. Kaikki ei vaan ole niin hyviä organisoimisessa kuin toiset. Lisäksi jos toinen vanhempi on poissa pelistä masennuksen tai muun takia, kaikki muuttuu niin paljon raskaammaksi. Masentuneen henkilön kanssa arjen jakaminen vie jo paljon voimavaroja ilmankin lapsia. Sitten jos vielä vanhemmat (mummot ja vaarit) sairastavat samaan aikaan lisää se taakkaa entisestään, eli huolta alkaa olla joka rintamalla. Ei mikään ihme, että pienetkin asiat alkaa tuntumaan ylivoimaisilta. Lapsiperhearki on sitä paitsi nykyään vaativampaa kuin ennen kun nykyään usein joutuu vielä hoitamaan palkkatyön samanaikaisesti ja työnteon vaatimukset ovat kasvaneet. Kuulostaa siltä, että Ap on vaarassa uupua. Hae apua! Terveyskeskuksesta tai työpaikkalääkäriltä. Hae apua ennen kuin lapset kärsivät tilanteesta! Sinulla on oikeus saada apua tuossa tilanteessa, missä kuormitus nousee liian suureksi.

Suomessa on tämä pärjäämiskulttuuri. Pitäisi pärjätä yksin. Siihen saakka kunnes romahtaa. Ei näin! Pyyhkeitä yksin pärjäämiskulttuurille ainakin minulta!

Voimia Ap. Hae apua!

Vierailija kirjoitti:

Olen rajannut viestien lukemisen n kerran viikkoon. Alan olla siinä tilanteessa, että asioita jää vaan hoitamatta eikä se ole tietoinen päätös, olen vain niin kuormittunut, että asioita tipahtaa mielestä pois.

Tämä on ihan yleistä lapsettomillakin, etenkin jos tekevät ~20h työ/koulupäivää.

Voi sentään. Kuinka kamalaa elämää elättekään täällä nurisijat.

Jännä että tällainen normaali mies pärjää ilman että tuntuu yliluonnollisen kamalalta.

Turussa asutaan, ja kaikki onnistuu ilman itkua (minulta).

lapset eri kouluissa, eli aikataulut aivan erilaiset. Wilma huutaa hoosiannaa kolmesta eri paikasta.

Eri harrastukset, eri mielenkiinnonaiheet.

Näiden hoitaminen on leikkiä siihen verrattuna mitä saan kestää päivätyössä sekä yrittäjänä.

Ja riittää aikaa itsellekin, lähes joka ilta.

Kyllä näin vaan on, että vastuuta kannattaa ottaa vain sen verran kuin kestää.

M41 +3 lasta.

Yh

En ole kotona, vaihdetaan ajat sopiviksi jos on niin, että ei pystytä käyttämään. Meillä 10km hammashoitolaan eivätkä lapset sinne itse pääse🙂Se 7:n äiti.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Kuinka kamalaa elämää elättekään täällä nurisijat.

Jännä että tällainen normaali mies pärjää ilman että tuntuu yliluonnollisen kamalalta.

Turussa asutaan, ja kaikki onnistuu ilman itkua (minulta).

lapset eri kouluissa, eli aikataulut aivan erilaiset. Wilma huutaa hoosiannaa kolmesta eri paikasta.

Eri harrastukset, eri mielenkiinnonaiheet.

Näiden hoitaminen on leikkiä siihen verrattuna mitä saan kestää päivätyössä sekä yrittäjänä.

Ja riittää aikaa itsellekin, lähes joka ilta.

Kyllä näin vaan on, että vastuuta kannattaa ottaa vain sen verran kuin kestää.

M41 +3 lasta.

Yh

Ei tuohon omaylistykseen voi muuta sanoa kuin että kaikki eivät ole niin einomaisia ihmisiä kuin sinä...

Vastuita on joskus vaikea ennakoida ja elämässä voi tulla kierrepalloja. Tilateet eivät aina ole yks yhteen verrannollisia keskenään. Et varmaan myös joudu huolehtimaan sairastuneista omaisista. Viestisi kielii empatiakyvyn puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Kuinka kamalaa elämää elättekään täällä nurisijat.

Jännä että tällainen normaali mies pärjää ilman että tuntuu yliluonnollisen kamalalta.

Turussa asutaan, ja kaikki onnistuu ilman itkua (minulta).

lapset eri kouluissa, eli aikataulut aivan erilaiset. Wilma huutaa hoosiannaa kolmesta eri paikasta.

Eri harrastukset, eri mielenkiinnonaiheet.

Näiden hoitaminen on leikkiä siihen verrattuna mitä saan kestää päivätyössä sekä yrittäjänä.

Ja riittää aikaa itsellekin, lähes joka ilta.

Kyllä näin vaan on, että vastuuta kannattaa ottaa vain sen verran kuin kestää.

M41 +3 lasta.

Yh

Ei tuohon omaylistykseen voi muuta sanoa kuin että kaikki eivät ole niin einomaisia *) ihmisiä kuin sinä...

Vastuita on joskus vaikea ennakoida ja elämässä voi tulla kierrepalloja. Tilateet eivät aina ole yks yhteen verrannollisia keskenään. Et varmaan myös joudu huolehtimaan sairastuneista omaisista. Viestisi kielii empatiakyvyn puutteesta.

*) erinomaisia

Itselläkin on ollut aika, jolloin mm valokuvauslaput tuntuivat ylivoimaisilta. Sairastin silloin hoitamatonta masennusta, jota en itsekään ymmärtänyt. Ymmärsin vain sen, että kaikki on valtavan raskasta. Yksinäisyys tekee oman kokemukseni mukaan myös kaikesta raskaampaa. Tuosta olen kyllä edelleen hyvin samaa mieltä, että lasten keskellä päivää olevien (terveys)käyntien sovittaminen arkeen on edelleen vaikeaa ja raskasta. Siihenhän vaikuttaa suoraan se, millaista työtä vanhemmat tekevät ja onko kuljetusapua esimerkiksi sukulaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että laiska töitään luettelee😅Meillä on lapsia 7, mutta ei meillä kyllä ole noin raskasta..puhelimessa on yhteinen kalenteri johon merkataan kaikki mahdollinen lapsen uinnista hammaslääkäriin ja retkipäiviin. Vaatteet käyn säännöllisesti läpi enkä muista koskaan, että ois ollut tilannetta että jollain ois kaikki likaisina tai puuttuisi sopivat kengät. Kotona on aina varulta käteistä jos joltain puuttuu vaikka se makkara retkelle voi hakea itse. Wilman avaan joka ilta ja katson onko mitään tärkeää ja jos on heti kalenteriin. 99% viesteistä on aivan turhia kyllä ja varsinkin kun samat viestit tulee useammalle lapselle niin on se turhaa. Meillä on myös aina vähintään nuudeleita laatikossa ja jos nyt joku päivä jäädään pulkkamäkeen se on kiva juttu eikä aiheuta ruokastressiä. Imuroidaan päivittäin, koska hiekkaa ja murua täällä riittää. Ehkä pysähtyisin miettimään miten arjesta saa toimivamman..ei ole normia, että kokeen kuittaukset tai valokuvalaput kaataa jaksamisen.

Oletko lasten kans kotona, koska voit vain merkitä hammaslääkäriajan kalenteriin? Monessa työpaikassa joutuu järjestelemään, että pääsee annettuna aikana käyttämään lasta hoidossa tai annettuna ajankohtana ei vain pääse, ja on yritettävä varata uusi aika valmiiksi täyteen kalenteriin. Niitä aikoja kun ei ole tarjolla esim. klo 6-8 ja 16-21. Lisäksi esim. oikomishoidon tarve on usein perinnöllistä, joten perheessä, jossa hampaita oiotaan, tulee noita käyntejä mahdollisesti joka lapselle. Ei siis ole enää kyse yksittäisestä ajasta, vaan monista ajoista.

Lähes jokainen perhe tarvitsisi ylimääräisen vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten valitsit tehdä kolme lasta? En ymmärrä tätä valittamista, kun päätit lisääntyä, eikö mielessäsi käynyt perehtyä mitä kaikkea se tarkoittaa arjen ja elämän kannalta?

Vapaaehtoisesti lapsettomien päätöksiä saa aina kyseenalaistaa, miksei sitten tässä tilanteessa äidin valintaa saa kyseenalaistaa?

Luulen, ettet itsekään tyytyväisenä jaksaisi, jos elämääsi/vapaa-ajallesi alkaisi tulla jatkuvana virtana erilaisia menoja ja tekemisiä, joita et itse ole valinnut, mutta jotka on tehtävä sen uhalla, että muutoin olet selvittelemässä asiaa viranomaisten kanssa. Eli ulkoapäin määritetään sitä sun tätä tehtäväksesi tällöin tai nyt heti. Eivät vanhemmat tällaista ole valinneet ja on täysin oikein ja luonnollista ja kapinoida sitä vastaan. Ehkä joskus olet esim. tilanteessa, jossa kotonaan asuva vanhempasi on muistisairas ja päävastuu hänen asioistaan on sinulla. 

Kaikkein v-mäisin osallistaminen tuli tarhasta äitienpäivänä kun lapseni oli 4-vuotias. Oletus ja odotushan on että lapset askartelevat siellä sen kortin tai pienen lahjan.

Sinä vuonna tuli pussillinen niitä askartelutarvikkeita joita sinne tarhaan oli roudattu ja tsemppikirje miten lasten kanssa vietetty aika on niin antoisaa, että askarrelkaapa yhdessä tarvikkeista jotain ja maanataina kaikki tuo väkerryksensä tarhaan ja he pitävät lasten kanssa näyttelyn.

Sattuipa sopivasti siihen vuoteen kun äitini odotti hoitokotipaikkaa ja olin isäpuolen kanssa sopinut järjestäväni äitienpäiväpäivällisen ja kakut heille kotiin.

Ja lapsi intopiukeena odottaa askartelutuokiota ennenkuin olen sängystä ylös.

Silloin kyllä muutama muukin vanhempi oli antanut palautetta mikä tarhan rooli on äitienpäivän ohjelman järjestämisessä, eikä moista "lahjaa" tullut toiste.

Kiehun vieläkin kun asia tulee mieleen, aikaa kuitenkin 10 vuotta.

.

Vanhempani kuolivat 5-6 vuotta sitten (kumpikin oli eri hoitokodissa viimeiset vuodet), lapsi on omatoiminen yläkoululainen, harrastuskuskaukset on jaettu kavereiden vanhempien kesken, ainoa kiusa on enää tuo oikomishoito. Elämä on tällä hetkellä oikeastaan aika leppoisaa.... Korona vei koulunkin kissanristiäisiin paikanpäälle raahautumisen kokonaan :)

Tsemppiä hullunmyllyssä hukkuville, kyllä se nenä pinnalla pysyy ja nopeasti lapset kasvaa!

Vierailija kirjoitti:

En myöskään toivo viestitulvaa pyyhekumin unohtamisen tasoisista asioista.  

Voi kun vanhemmat ja oppilaat ymmärtäisivät, kuinka paljon hankaloittaa tunninpitoa ja muuta opettajan työtä, kun kyniä ja kumeja puuttuu itse kultakin.