Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön
14.01.2022 |
Kolmen lapsen äitinä Wilmaviestejä pukkaa vähintään se 30 kpl viikossa, päikkyyn hoitoaikojen jokapäiväinen suunnittelu ja lomien laitto. Valokuvauksiin pitää ilmoittautua netissä JA täyttää suostumuslomake. Lasten kuskaaminen hammastarkastuksiin erikseen ( ennen hoitui koulussa/ päiväkodissa) , koululaisen jokapäiväinen lukuläksyn kuittaus... jne. Lista on loputon.
Tätä kaikkea roskatyötä ei ennen ollut.
Kommentit (440)
Mun mielestä Wilma-viesteissä on ongelma: opettajat kirjoittavat ylipitkiä viestiä hauskoilla sanakäänteillä. Viestin pituus on usein yli 1/2 a4-arkkia.
Ne viestit pitäisi olla puolta lyhyempiä ja viestin alussa pitäisi olla ranskalaisilla viivoilla tekstin pääkohdat lueteltuina tyyliin:
-luistelua maanantaina
-keskiviikon retkelle tarvittavat varusteet
-maitopurkkeja kotoa perjantaiksi askarteluun
Mutta ei. Ilmeisesti opettajat luulevat, että mitä pidempi viesti, sitä paremmin he ovat työnsä tehneet. Tarvitsisivat koulutusta siitä miten viestitään asiakasystävällisesti wilmalla.
Lisäksi pitäisi olla sovittuna ja asiakkaille eli vanhemmille kerrottuna, että perjantaina kannattaa avata wilma iltapäivällä, että silloin siellä on viikkokirje liittyen seuraavan päivän asioihin. Ja muulloin viestejä opettajat eivät lähetä paitsi ihan pakon sanellessa. Nyttenhän viestitulva on aivan mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa on hoitoajat suunniteltava erikseen. Matkaa hammaslääkäriin Turussa on se 5km.
Ja EI, en valinnut tätä elämää. Vaan toinen huoltaja sairastui vakaan masennukseen kun lapset olivat jo tehty. Lisäksi 70v. hyväkuntoiset isovanhemmat dementoituivat muutamassa vuodessa. Näistä asioista olin täysin tietämätön lapsilukua suunnitellessani.
Oliskohan se nyt kuitenkin niin, että ne lasten wilma-viestit (Turku on muuten edistyksellinen kaupunki kun siellä pkodissakin on Wilma käytössä) EI OLE se syy miksi olet loppu? Olisi varmaan järkevää laittaa nyt asiat tärkeysjärjestykseen: se sun masentunut puolisosi on AIKUINEN ihminen, hänen pitää ottaa itse vastuu omasta elämästään. Ja niille dementoituneille vanhemmille kaupunki kyllä järjestää apua, jos suoraan sanot, että sinä et repeä. Pakkohan se on, jos muitakaan auttajia ei ole. Eli sun prioriteetti on ne lapset ja sinä itse. Ei kukaan muu.
Puolustan tuota väsynyttä
Minulla on masentunut läheinen. Erittäin rasittavaa olla tukena. Mutta pakko, ettei häntä menetä, kun hän on läheinen.
Kaupungin palvelut vanhuksille ovat sellaisia, että on tärkeää omaisen olla siinä tukena. Kaikki eivät pysty ja sen ymmärrän. Mutta jos voi, niin tärkeää katsoa perään.
Esim mieheni läheinen vanhus kuoli yllättäen kotonaan, kun kukaan kaupungilla ei pistänyt merkille, että oirehtii kuin paksusyöpäpotilas. Kuoli paksusuolisyöpään eikä kukaan tiennyt. Kotiapu kävi päivittäin. Vanhuksella vielä auto ja ajokorttikin loppuun asti.
Toinen tapaus: vanhus kotiutettiin taksilla omaisten vastustuksesta huolimatta kotiinsa leikkauksen jälkeen, vaikkei ymmärtänyt mistään yhtään mitään. Taskusta löytyi reseptejä antibiootteihin. Ei ollut kotihoidonkaan asiakas.
Samana iltana monen koukeron kautta saatiin sairaalaan ja crp valtava. Onneksi parani 3 viikon sairaalahoidon jälkeen.
Palvelutalovanhus kaatui. Epäiltiin lonkkamurtumaa. Lääkärit soitti sairaalaan. Ei oteta, jos ei omaisen vaadi. Omaiselle kerrottiin 3 päivän päästä asiasta sitten hän vaati.
Eli kyllä masentunut puolisosi, vanhukset ja lapset vievät kaiken energian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa on hoitoajat suunniteltava erikseen. Matkaa hammaslääkäriin Turussa on se 5km.
Ja EI, en valinnut tätä elämää. Vaan toinen huoltaja sairastui vakaan masennukseen kun lapset olivat jo tehty. Lisäksi 70v. hyväkuntoiset isovanhemmat dementoituivat muutamassa vuodessa. Näistä asioista olin täysin tietämätön lapsilukua suunnitellessani.
Oliskohan se nyt kuitenkin niin, että ne lasten wilma-viestit (Turku on muuten edistyksellinen kaupunki kun siellä pkodissakin on Wilma käytössä) EI OLE se syy miksi olet loppu? Olisi varmaan järkevää laittaa nyt asiat tärkeysjärjestykseen: se sun masentunut puolisosi on AIKUINEN ihminen, hänen pitää ottaa itse vastuu omasta elämästään. Ja niille dementoituneille vanhemmille kaupunki kyllä järjestää apua, jos suoraan sanot, että sinä et repeä. Pakkohan se on, jos muitakaan auttajia ei ole. Eli sun prioriteetti on ne lapset ja sinä itse. Ei kukaan muu.
Puolustan tuota väsynyttä
Minulla on masentunut läheinen. Erittäin rasittavaa olla tukena. Mutta pakko, ettei häntä menetä, kun hän on läheinen.
Kaupungin palvelut vanhuksille ovat sellaisia, että on tärkeää omaisen olla siinä tukena. Kaikki eivät pysty ja sen ymmärrän. Mutta jos voi, niin tärkeää katsoa perään.
Esim mieheni läheinen vanhus kuoli yllättäen kotonaan, kun kukaan kaupungilla ei pistänyt merkille, että oirehtii kuin paksusyöpäpotilas. Kuoli paksusuolisyöpään eikä kukaan tiennyt. Kotiapu kävi päivittäin. Vanhuksella vielä auto ja ajokorttikin loppuun asti.
Toinen tapaus: vanhus kotiutettiin taksilla omaisten vastustuksesta huolimatta kotiinsa leikkauksen jälkeen, vaikkei ymmärtänyt mistään yhtään mitään. Taskusta löytyi reseptejä antibiootteihin. Ei ollut kotihoidonkaan asiakas.
Samana iltana monen koukeron kautta saatiin sairaalaan ja crp valtava. Onneksi parani 3 viikon sairaalahoidon jälkeen.
Palvelutalovanhus kaatui. Epäiltiin lonkkamurtumaa. Lääkärit soitti sairaalaan. Ei oteta, jos ei omaisen vaadi. Omaiselle kerrottiin 3 päivän päästä asiasta sitten hän vaati.
Eli kyllä masentunut puolisosi, vanhukset ja lapset vievät kaiken energian.
Korjaan: *lähihoitajat soitti sairaalaan. Ei lääkärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tuo termi. Voiko joku selittää, missä menee metatyön ja työn raja? Missä kohti työ muuttu metätyöksi?
Metatyö on sitä pakollista työhön rinnastettavaa toimintaa, mistä ei makseta palkkaa.
Ei - kotityöt on tuo
Metatyön raja on häilyvä, mutta yksinkertasimmillaan imurointi on kotityö - miehen pyytäminen imuroimaan on metatyö. Metatyötä on siis kaikki näkymätön suunnittelu.
Ei tarvi pyytää ketään imuroimaan, kun painaa puhelimen paista imuroi nappulaa ja kone hoitaa asian.
Ei muutenkaan kuulu metatyöhön pyytää miestä imuroimaan! Mies ei ole apulainen.
Se metatyö on sitten ajastaa Imuri, muistaa tyhjentää säilö tai pyytää miestä tekemään se, kun sinä olet jo tiskannut ja pessyt pyykit. Tai kuka teidän perheessä järjestää sen, että nämä kaikki tulee tehtyä, eikä siivouspäivänä koko perhe ole pesemässä pyykkiä ja imurin tyhjennys jää tekemättä.
Meillä ei asioita tehdä näin hankalaksi. En pidä imurin päällelaittoa tai säiliön tyhjennystä minkäänlaisena työnä.
Enkä myöskään vaivaa päätäni tuleeko kaikki tehdyksi. Asun ihan järkevien ihmisten kanssa. Minulla ei ole pakkomiellettä, että asiat pitää tehdä juuri minun tavallani. Täällä kukaan ei käskytä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Wilma-viesteissä on ongelma: opettajat kirjoittavat ylipitkiä viestiä hauskoilla sanakäänteillä. Viestin pituus on usein yli 1/2 a4-arkkia.
Ne viestit pitäisi olla puolta lyhyempiä ja viestin alussa pitäisi olla ranskalaisilla viivoilla tekstin pääkohdat lueteltuina tyyliin:
-luistelua maanantaina
-keskiviikon retkelle tarvittavat varusteet
-maitopurkkeja kotoa perjantaiksi askarteluunMutta ei. Ilmeisesti opettajat luulevat, että mitä pidempi viesti, sitä paremmin he ovat työnsä tehneet. Tarvitsisivat koulutusta siitä miten viestitään asiakasystävällisesti wilmalla.
Lisäksi pitäisi olla sovittuna ja asiakkaille eli vanhemmille kerrottuna, että perjantaina kannattaa avata wilma iltapäivällä, että silloin siellä on viikkokirje liittyen seuraavan päivän asioihin. Ja muulloin viestejä opettajat eivät lähetä paitsi ihan pakon sanellessa. Nyttenhän viestitulva on aivan mahdoton.
Opettajat, opettajat, opettajat.....
Eipä ole itselle sattunut kertaakaan tuollaista opettajaa tai viestintätapaa. Oletko nyt aivan varma tuosta yleistyksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta ainakin sä nyt tiedät jotain elämästä ja voit kokea olevasi oikeasti nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle kolmekymppinen ja melkein naurattaa ajatella, miten helpolla omat vanhemmat ovat päässeet. Silloin lapset vaan dumpattiin hoitoon ja käytiin hakemassa. Thats it. Nykyään taas tulee wilmassa joka päivä viestiä että pitää muistaa tuoda sitä, tehdä tätä, jne. Tuo pulkka, liukuri, pyörä, kypärä, lintuaiheinen lelu, naamiaispuku, luistimet, herkkuja, muista täyttää se ja tämä lomake, ilmoittaudu siihen ja tähän, tuo rahaa herkkuihin, tuo kirjastokortti, tee sitä, tee tätä, täyttäkää tämä paperi yhdessä, tyhjentäkää naulakko, kerran viikossa tuo eväät… list goes on and on. 1-2 lapsen perheessä ei vielä niin paha, mutta ei tuota touhua ole suurperheelle tarkoitettu.
Tiedostaakohan nämä päiväkodit ja koulut itse, että he ovat osittain syyllisiä siihen että syntyvyys laskee Suomessa?
Eivät ole syyllisiä. Päättäjät ovat syyllisiä. Kouluja ja päiväkoteja työllistää todella pahasti lippujen ja lappujen täyttäminen. Se on pakko tehdä, kun päättäjät ovat niin päättäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Wilma-viesteissä on ongelma: opettajat kirjoittavat ylipitkiä viestiä hauskoilla sanakäänteillä. Viestin pituus on usein yli 1/2 a4-arkkia.
Ne viestit pitäisi olla puolta lyhyempiä ja viestin alussa pitäisi olla ranskalaisilla viivoilla tekstin pääkohdat lueteltuina tyyliin:
-luistelua maanantaina
-keskiviikon retkelle tarvittavat varusteet
-maitopurkkeja kotoa perjantaiksi askarteluunMutta ei. Ilmeisesti opettajat luulevat, että mitä pidempi viesti, sitä paremmin he ovat työnsä tehneet. Tarvitsisivat koulutusta siitä miten viestitään asiakasystävällisesti wilmalla.
Lisäksi pitäisi olla sovittuna ja asiakkaille eli vanhemmille kerrottuna, että perjantaina kannattaa avata wilma iltapäivällä, että silloin siellä on viikkokirje liittyen seuraavan päivän asioihin. Ja muulloin viestejä opettajat eivät lähetä paitsi ihan pakon sanellessa. Nyttenhän viestitulva on aivan mahdoton.
Rasittavinta on ehdottomasti se, että otsikko ei vastaa viestin sisältöä.
Meillä oli "kevätkuulumisia" otsikon alla tieto seuraavan päivän kokeesta. Ja se tieto oli just tuollaisen jättihöpötyksen keskellä yks kaks.
Ymmärrän täysin. Nuo kuulostaa pieniltä asioilta, mutta voivat jollekulle tuntua isommilta, koska olemme erilaisia ja elämme erilaisissa elämäntilanteissa. Meillä on 4 lasta, joista yhdellä on erityispiirteitä. Kaikenlaista tutkimus- ja terapiakäyntiä yli 50 km päähän on riittänyt. Lisäksi ne hammasl. 10 km päässä. Jokaisen neuvola ja terkkakäynnit, joihin niihinkin odotetaan vanhempaa tai molempia osallistumaan. On vanhempain vartteja hoitoikäisestä lähtien ja juurikin sitä netin kautta informaation seuraamista. Eipä näitä ennen ollut kun itsekin olen lapsi ollut ja nykyisin osa vanhemmista ei edes välitä. Eihän noita käyntejä ole joka viikko, mutta välillä sattuu useampia viikossa, joihin sovitellaan työaikojen kanssa. Ja joo, ollaan valittu lapsiperhe-elämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siedätyshoidot ja hampaiden oionta. Siedätyksessä käydään alussa kerran viikossa.
Ne kun sovittelee töihin, lasten hakuaikoihin ja harrastuksiin jne niin kyllä siinä oli tekemistä!
Meillä lähikoulu oli homeessa joten lapset oli sitten vielä kahdessa eri koulussa kantakaupungissa, jonne alkoivat kulkea itse vasta 5. luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle kolmekymppinen ja melkein naurattaa ajatella, miten helpolla omat vanhemmat ovat päässeet. Silloin lapset vaan dumpattiin hoitoon ja käytiin hakemassa. Thats it. Nykyään taas tulee wilmassa joka päivä viestiä että pitää muistaa tuoda sitä, tehdä tätä, jne. Tuo pulkka, liukuri, pyörä, kypärä, lintuaiheinen lelu, naamiaispuku, luistimet, herkkuja, muista täyttää se ja tämä lomake, ilmoittaudu siihen ja tähän, tuo rahaa herkkuihin, tuo kirjastokortti, tee sitä, tee tätä, täyttäkää tämä paperi yhdessä, tyhjentäkää naulakko, kerran viikossa tuo eväät… list goes on and on. 1-2 lapsen perheessä ei vielä niin paha, mutta ei tuota touhua ole suurperheelle tarkoitettu.
Tiedostaakohan nämä päiväkodit ja koulut itse, että he ovat osittain syyllisiä siihen että syntyvyys laskee Suomessa?
Eivät ole syyllisiä. Päättäjät ovat syyllisiä. Kouluja ja päiväkoteja työllistää todella pahasti lippujen ja lappujen täyttäminen. Se on pakko tehdä, kun päättäjät ovat niin päättäneet.
Olen samaa mieltä monista noista asioista, mutta nämä loputtomat lupalaput johtuu ihmisten loputtomista vaatimuksista ja loukkaantumisesta. Ennen kaikki vaan suoraan rokotettiin, vietiin kirkkoon, valokuvattiin jne. Nykyisin löytyy aina joku joka vastustaa kyseistä toimintaa ja siksi kaikilta on kysyttävä lupa etukäteen kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle kolmekymppinen ja melkein naurattaa ajatella, miten helpolla omat vanhemmat ovat päässeet. Silloin lapset vaan dumpattiin hoitoon ja käytiin hakemassa. Thats it. Nykyään taas tulee wilmassa joka päivä viestiä että pitää muistaa tuoda sitä, tehdä tätä, jne. Tuo pulkka, liukuri, pyörä, kypärä, lintuaiheinen lelu, naamiaispuku, luistimet, herkkuja, muista täyttää se ja tämä lomake, ilmoittaudu siihen ja tähän, tuo rahaa herkkuihin, tuo kirjastokortti, tee sitä, tee tätä, täyttäkää tämä paperi yhdessä, tyhjentäkää naulakko, kerran viikossa tuo eväät… list goes on and on. 1-2 lapsen perheessä ei vielä niin paha, mutta ei tuota touhua ole suurperheelle tarkoitettu.
Tiedostaakohan nämä päiväkodit ja koulut itse, että he ovat osittain syyllisiä siihen että syntyvyys laskee Suomessa?
Eivät ole syyllisiä. Päättäjät ovat syyllisiä. Kouluja ja päiväkoteja työllistää todella pahasti lippujen ja lappujen täyttäminen. Se on pakko tehdä, kun päättäjät ovat niin päättäneet.
Olen samaa mieltä monista noista asioista, mutta nämä loputtomat lupalaput johtuu ihmisten loputtomista vaatimuksista ja loukkaantumisesta. Ennen kaikki vaan suoraan rokotettiin, vietiin kirkkoon, valokuvattiin jne. Nykyisin löytyy aina joku joka vastustaa kyseistä toimintaa ja siksi kaikilta on kysyttävä lupa etukäteen kaikkeen.
Ei johdu, vaan lainsäädännöstä. Ja päättäjien vinksahtaneesta käsityksestä, että vanhemmat on surkeita ja heitä pitää "osallistaa".
Tämän sitten kruunaa kyvyttömyys laatia kunnollisia viestejä ja se, että Wilma yms mahdollistaa jatkuvat korjaukset.
Isä, äiti ja yksi lapsi. Molemmat vanhemmat vaativassa, henkisesti rasittavasta asiantuntijatyössä. Mies on masentunut, joten 10-tuntisen työpäivän jälkeen juo ja nukkuu. Äiti on uupunut, joten 7-tuntisen ruokatauottoman päivän jälkeen huolehtii, että lapsella on ruokaa ja jotakin tekemistä, ehkä jopa puhtaita vaatteita seuraavaksi päiväksi.
Sitten hän yrittää siivota sen verran, että pystyy tekemään itselleen voileivän ennen kuin kuukahtaa.
Katsoo viestit päiväkodista: huomenna retki, eväät mukaan. Suunnittelee eväät + varusteet ja toivoo, että on katsonut oikean kaupungin säätiedotteen. Katsoo kalenterin: ylihuomenna hammaslääkäri, ensi viikolla neuvola, neuvolalääkäri ja allergiavastaanotyo - kaikki eri puolilla kaupunkia. Järjestää työkalenteriin aikoja, että pystyy julkisilla kuskaamaan lastaan. Ilmoittaa tarhaan.*
No onneksi *tätä ei tapahdu usein. Sen sijaan:
- miettii, kellä on puhtaita vaatteita ja pitääkö pestä lisää
- onko kaapissa ruokaa ja mitä ja pitääkö käydä kaupassa ja jos, niin voiko lapsen ottaa mukaan vai ei; pakko, joten jaksaako alkaa siihen haalarirumbaan taas ja kuuntelemaan kiukuttelua
- onko sukulaisten lapsille ostettu jo synttärilahjat ja mitäköhän hankkisi, näitä on tasasesti ympäri vuoden
- kumpiko pääsee aamulla viemään lapsen päiväkotiin ja kumpiko hakemaan
- jos huomenna jäädään pulkkamäkeen, missä välissä ehtii syömään ja mitä eväitä lapselle ja onko meillä tarvikkeita
- missä välissä ehtisi ostaa itselleen kunnon talvikengät
- ai nii, lapsen hanska meni rikki, pitää ostaa uudet
- ja onkohan sen kengät vielä hyvät vai pitääkö nekin uusia
- mikäs sää se onkaan huomenna ja mitä pitää pukea ylle
- pitäis imuroida mutten jaksa ja sitäpaitsi talo on kuin pyörremyrskyn jäljiltä
ja sitä rataa. Ymmärtänette.
Tämänkin sometuksen äiti hoitaa vessassa istuen lapsen rynkyttäessä ovea, että joko sie tulet sieltä!
Ja vaikeaa on saada edes yhtä koherenttia ajatusta saati lausetta saatettua loppuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä, äiti ja yksi lapsi. Molemmat vanhemmat vaativassa, henkisesti rasittavasta asiantuntijatyössä. Mies on masentunut, joten 10-tuntisen työpäivän jälkeen juo ja nukkuu. Äiti on uupunut, joten 7-tuntisen ruokatauottoman päivän jälkeen huolehtii, että lapsella on ruokaa ja jotakin tekemistä, ehkä jopa puhtaita vaatteita seuraavaksi päiväksi.
Sitten hän yrittää siivota sen verran, että pystyy tekemään itselleen voileivän ennen kuin kuukahtaa.
Katsoo viestit päiväkodista: huomenna retki, eväät mukaan. Suunnittelee eväät + varusteet ja toivoo, että on katsonut oikean kaupungin säätiedotteen. Katsoo kalenterin: ylihuomenna hammaslääkäri, ensi viikolla neuvola, neuvolalääkäri ja allergiavastaanotyo - kaikki eri puolilla kaupunkia. Järjestää työkalenteriin aikoja, että pystyy julkisilla kuskaamaan lastaan. Ilmoittaa tarhaan.*No onneksi *tätä ei tapahdu usein. Sen sijaan:
- miettii, kellä on puhtaita vaatteita ja pitääkö pestä lisää
- onko kaapissa ruokaa ja mitä ja pitääkö käydä kaupassa ja jos, niin voiko lapsen ottaa mukaan vai ei; pakko, joten jaksaako alkaa siihen haalarirumbaan taas ja kuuntelemaan kiukuttelua
- onko sukulaisten lapsille ostettu jo synttärilahjat ja mitäköhän hankkisi, näitä on tasasesti ympäri vuoden
- kumpiko pääsee aamulla viemään lapsen päiväkotiin ja kumpiko hakemaan
- jos huomenna jäädään pulkkamäkeen, missä välissä ehtii syömään ja mitä eväitä lapselle ja onko meillä tarvikkeita
- missä välissä ehtisi ostaa itselleen kunnon talvikengät
- ai nii, lapsen hanska meni rikki, pitää ostaa uudet
- ja onkohan sen kengät vielä hyvät vai pitääkö nekin uusia
- mikäs sää se onkaan huomenna ja mitä pitää pukea ylle
- pitäis imuroida mutten jaksa ja sitäpaitsi talo on kuin pyörremyrskyn jäljiltä
ja sitä rataa. Ymmärtänette.Tämänkin sometuksen äiti hoitaa vessassa istuen lapsen rynkyttäessä ovea, että joko sie tulet sieltä!
Ja vaikeaa on saada edes yhtä koherenttia ajatusta saati lausetta saatettua loppuun!
Miksi tämä äiti ei hanki siivoojaa?
Ja mun on kyllä mahdoton jotenkin sympata ihmistä jolla on lyhyt työpäivä ja yksi ainoa lapsi ja se lapsikin päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä, äiti ja yksi lapsi. Molemmat vanhemmat vaativassa, henkisesti rasittavasta asiantuntijatyössä. Mies on masentunut, joten 10-tuntisen työpäivän jälkeen juo ja nukkuu. Äiti on uupunut, joten 7-tuntisen ruokatauottoman päivän jälkeen huolehtii, että lapsella on ruokaa ja jotakin tekemistä, ehkä jopa puhtaita vaatteita seuraavaksi päiväksi.
Sitten hän yrittää siivota sen verran, että pystyy tekemään itselleen voileivän ennen kuin kuukahtaa.
Katsoo viestit päiväkodista: huomenna retki, eväät mukaan. Suunnittelee eväät + varusteet ja toivoo, että on katsonut oikean kaupungin säätiedotteen. Katsoo kalenterin: ylihuomenna hammaslääkäri, ensi viikolla neuvola, neuvolalääkäri ja allergiavastaanotyo - kaikki eri puolilla kaupunkia. Järjestää työkalenteriin aikoja, että pystyy julkisilla kuskaamaan lastaan. Ilmoittaa tarhaan.*No onneksi *tätä ei tapahdu usein. Sen sijaan:
- miettii, kellä on puhtaita vaatteita ja pitääkö pestä lisää
- onko kaapissa ruokaa ja mitä ja pitääkö käydä kaupassa ja jos, niin voiko lapsen ottaa mukaan vai ei; pakko, joten jaksaako alkaa siihen haalarirumbaan taas ja kuuntelemaan kiukuttelua
- onko sukulaisten lapsille ostettu jo synttärilahjat ja mitäköhän hankkisi, näitä on tasasesti ympäri vuoden
- kumpiko pääsee aamulla viemään lapsen päiväkotiin ja kumpiko hakemaan
- jos huomenna jäädään pulkkamäkeen, missä välissä ehtii syömään ja mitä eväitä lapselle ja onko meillä tarvikkeita
- missä välissä ehtisi ostaa itselleen kunnon talvikengät
- ai nii, lapsen hanska meni rikki, pitää ostaa uudet
- ja onkohan sen kengät vielä hyvät vai pitääkö nekin uusia
- mikäs sää se onkaan huomenna ja mitä pitää pukea ylle
- pitäis imuroida mutten jaksa ja sitäpaitsi talo on kuin pyörremyrskyn jäljiltä
ja sitä rataa. Ymmärtänette.Tämänkin sometuksen äiti hoitaa vessassa istuen lapsen rynkyttäessä ovea, että joko sie tulet sieltä!
Ja vaikeaa on saada edes yhtä koherenttia ajatusta saati lausetta saatettua loppuun!
Miksi tämä äiti ei hanki siivoojaa?
Ja mun on kyllä mahdoton jotenkin sympata ihmistä jolla on lyhyt työpäivä ja yksi ainoa lapsi ja se lapsikin päiväkodissa.
Tuo yllä kerrottu ei ole kyllä juurikaan vuosikymmenien aikana muuttunut. Lapsen hoitoon on aina kuulunut nuo asiat. Lukuunottamatta ehkä allergiahoitoa, kun allergioita ei juurikaan hoidettu. tai sään etukäteis tarkistelua netistä.
Omat vanhempani eivät kassarilla vaivautuneet edes vanhempainiltoihin. Siitä opettajat päättelivät, ettei kukaan välitä minusta ja jäin koulussa vähän heitteille, vaikka kotona kaikki oli ihan tavallisesti.
Täällä osa ärsyyntyy, että mitäs läksit... Tai aletaan vauhkota, että kyllä ne lapset vaan pitää hoitaa! Ihan kuin aloittaja olisi sanonut, että aikoo jättää mitään hoitamatta? Kai sitä edes anonyymisti keskustelupalstalla saa avautya, että joskus on rankkaa!
Ymmärrän todella hyvin, että nykyään on paljon uupumukselle altistavia tekijöitä niin lapsiperheen elämässä, työelämässä kuin elämässä muutenkin. Voitaisiin ilkeilyn sijasta ymmärtää toisiamme. Jos sua ei metatyöt kuormita, niin et koskaan tiedä, mitkä asiat vievät toisen voimavaroja. Uuvuttava työ, talousongelmat, sairaudet itsellä tai läheisellä, parisuhdeongelmat, työttömyys, masennus, pandemian aiheuttama huoli... Ihmisillä voi olla mitä vain jaksamiseen vaikuttavia huolia. Nykyajan työelämäkin on hyvin erilaista, kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmettelen aloitusta. Mullakin on kolme lasta, heidän päiväkoti aikaan hoitoajat ilmoitettiin syksyllä ja jos olennaisia = maksuihin liittyviä muutoksia tapahtui. Hammaslääkäri on kerran vuodessa, yhden oikomishoidon takia toki useammin, mutta ei joka viikko tai kuukausikaan. Valokuvaus kerran vuodessa. Wilma viestejä alakoulussa tulee 1-3/viikko. Nekin tyyliä viikkotiedoite, huomenna luistellaan ja joku yleistiedote. Vanhin kun pelasi kilpatasolla jalkapalloa, niin turnaus/peli viestejä tuli jonkun verran, mutta nekin infopainotteisia, suurimman osan tiesi ilman viestiäkin.
Olen myös itse opettaja, enkä todellakaan lähetä 10 Wilma viestiä viikossa/perhe, viikkotiedoite (meillä pakko laittaa) menee kaikille, sekä vastauksia vanhempien viesteihin, läksyjä poissaolijoille, pari kertaa syyslukukaudella laittanut lapsen toimintaan liittyvän viestin vanhemmille
Kävin katsomassa Wilman, tänä vuonna on tullut jo 46 viestiä. Koulua käyty viikko! Tämä toki kolmelta lapselta. Ei opettaja ole ainut joka laittaa viestiä vaan myös terveydenhoitaja ja rehtori plus yläluokilla useampi opettaja.
Tähän päälle tuntimerkinnät ja kokeiden kuittaukset.
Eli jos nämä kaikki käy läpi, noin 100 viestiä koululta viikossa, kyllä tämä menee jo liiallisuuksiin.
Yksinään viesti ei koske henk. koht. lasta vaan on yleisiä ilmoituksia, ohjeita, poissaolo-ilmoituksia, tiedotteita jne. Tuntimerkintöihin laitellaan paljon asiaa joten ne on käytävä läpi, siellä voi olla esim että vihko hävyksissä, etsittekö kotona jne.
Vierailija kirjoitti:
Isä, äiti ja yksi lapsi. Molemmat vanhemmat vaativassa, henkisesti rasittavasta asiantuntijatyössä. Mies on masentunut, joten 10-tuntisen työpäivän jälkeen juo ja nukkuu. Äiti on uupunut, joten 7-tuntisen ruokatauottoman päivän jälkeen huolehtii, että lapsella on ruokaa ja jotakin tekemistä, ehkä jopa puhtaita vaatteita seuraavaksi päiväksi.
Sitten hän yrittää siivota sen verran, että pystyy tekemään itselleen voileivän ennen kuin kuukahtaa.
Katsoo viestit päiväkodista: huomenna retki, eväät mukaan. Suunnittelee eväät + varusteet ja toivoo, että on katsonut oikean kaupungin säätiedotteen. Katsoo kalenterin: ylihuomenna hammaslääkäri, ensi viikolla neuvola, neuvolalääkäri ja allergiavastaanotyo - kaikki eri puolilla kaupunkia. Järjestää työkalenteriin aikoja, että pystyy julkisilla kuskaamaan lastaan. Ilmoittaa tarhaan.*No onneksi *tätä ei tapahdu usein. Sen sijaan:
- miettii, kellä on puhtaita vaatteita ja pitääkö pestä lisää
- onko kaapissa ruokaa ja mitä ja pitääkö käydä kaupassa ja jos, niin voiko lapsen ottaa mukaan vai ei; pakko, joten jaksaako alkaa siihen haalarirumbaan taas ja kuuntelemaan kiukuttelua
- onko sukulaisten lapsille ostettu jo synttärilahjat ja mitäköhän hankkisi, näitä on tasasesti ympäri vuoden
- kumpiko pääsee aamulla viemään lapsen päiväkotiin ja kumpiko hakemaan
- jos huomenna jäädään pulkkamäkeen, missä välissä ehtii syömään ja mitä eväitä lapselle ja onko meillä tarvikkeita
- missä välissä ehtisi ostaa itselleen kunnon talvikengät
- ai nii, lapsen hanska meni rikki, pitää ostaa uudet
- ja onkohan sen kengät vielä hyvät vai pitääkö nekin uusia
- mikäs sää se onkaan huomenna ja mitä pitää pukea ylle
- pitäis imuroida mutten jaksa ja sitäpaitsi talo on kuin pyörremyrskyn jäljiltä
ja sitä rataa. Ymmärtänette.Tämänkin sometuksen äiti hoitaa vessassa istuen lapsen rynkyttäessä ovea, että joko sie tulet sieltä!
Ja vaikeaa on saada edes yhtä koherenttia ajatusta saati lausetta saatettua loppuun!
Alue: Aihe vapaa
Onneksi lapset kasvaa ja vielä ihan itsekseen. Oot luultavasti niin kovan stressin alla että nyt alkaa kunto loppumaan. Eli syynä ei ole nämä metatyöt vaan koko elämäntilanne. Jos toimit kokonaan muita varten niin milloin kerkeät hoitaa itseäsi? Kaatuuko maailma jos sinä sairastut? Karsi kylmästi ylimääräistä taakkaa käyttämällä tämä viikonloppu itseesi ja suunnittelet miten pääset ensiviikolla helpommalla.