Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla sellainen mamma, joka haluaa olla se, joka pitää langat käsissään ja hoitaa kaiken. Sitten urputtaa, kun on niin raskasta... Jos kotoa löytyy se lasten toinen vanhempi, niin ihan yhtälailla myös hänelle noita velvollisuuksia vai eikö hän osaa tarpeeksi hyvin?

Yks kaveri siirsi vastuun miehelleen yhteydenpidosta kouluun ja hoitoon sekä terveydenhuoltoon, sekä muusta arjen asioiden muistamisesta ja huolehtimisesta. Mies rehenteli että ei voi olla niin vaikeaa ja karmit kaulassa lähti hommiin.

Lapsilta (päiväkotilaisia ja pieniä koululaisia) puuttui kuusi kertaa kuukauden sisään jotain erikseen tarvittavia juttuja/välineitä, uimahallikamoja ja lupalappuja ym. Yhden lapsen kaksi tärkeää lääkärikäyntiä jäi välistä, kun mies ei ollut katsonut niiden ajankohtaa vaikka näistä huolehtiminen kuului pakettiin.

Tuona aikana myös puuttui joka ikisenä päivänä jotain mitä olisi pitänyt olla mukana: pienimmän vaipat, vaihtovaatteet, ulkovarusteista jokin oleellinen, oli mukana pelkät kesäkumpparit kun pakkasta 18 astetta, yhdellä ei lainkaan housuja ulkoiluun koska mies oli jättänyt ne märkänä yöksi pesukoneeseen ja vain lähtenyt viemään lapsia ilman.

Kokeilu päättyi kuin kaveri oli viemässä omalla vuorollaan lapsia hoitoon mutta ovella oli sanottu että lapsille ei ole varattuna hoitoa tuolle päivälle ja kaverin työvuoro jäi välistä. Sanomista tuli. Todella.

Tuossapa syy lapsettomuuteeni. Muuten hyvä mieheni ei ota vastuuta mistään nytkään, joten säästän itseni tuolta. Me kaksi ja koirat olemme hyvä perhe. Yhtään lisää tähän, niin minä uuvun totaalisesti. Mies on niin peräänkatsottava ja minun aikani kuluu kaiken tekemiseen ja suunnitteluun. Olen mm. huomannut, että hänen tililtään on mennyt kuukausikaupalla toistuva veloitus johonkin huijaukseen. Mihin lie mennyt korttinsa numeron antamaan. Ei itse huomannut, kun rahaa nyt tulee niin paljon, ettei kesken lopu, joten ei viitsi seurata tilitapahtumiaan. Oli maksanut vuosia laitevakuutusta puhelimeen, jonka jälkeen ostanut jo kolme muuta. Sain tietää, kun hänen reissussa ollessaan avaan postit ja siellä oli kirje, jossa oli ne vakuutuspaperit. Ei siis katso, mitä siellä puhelinlaskuilla - tai missään muuallakaan - lukee.

Tässä nyt vain pari pientä esimerkkiä. Käytännössä hän käy vain töissä ja kaiken taloon liittyvän (vesivahinkokorvausten ja remontin järjestäminen ml), autoihin liittyvän, vakuutukset jne. teen minä. En ymmärrä, kun kuulen naisista, jotka eivät osaa asentaa sälekaihdinta tai robottileikkurin raja-aitaa tai puhdistaa talonsa rännejä. .

Onko meillä sama mies? 😳

Vierailija kirjoitti:

Miks päiväkotiin pitäis joka päivä ilmottaa hoitoajat? Oonko mä jättäny jotain tärkeetä nyt tekemättä jo yli vuoden 😮

Sen takia, että tiedetään varata henkilökuntaa taroeeksi. Jos lapsia on paljon paikalla ennen klo 8 tai klo 16 jälkeen, niin täytyy muutella työvuoroja. Joku lapsi saattaa tarvita yhden aikuisen vierelleen koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turussa on hoitoajat suunniteltava erikseen. Matkaa hammaslääkäriin Turussa on se 5km.

Ja EI, en valinnut tätä elämää. Vaan toinen huoltaja sairastui vakaan masennukseen kun lapset olivat jo tehty. Lisäksi 70v. hyväkuntoiset isovanhemmat dementoituivat muutamassa vuodessa. Näistä asioista olin täysin tietämätön lapsilukua suunnitellessani.

Oliskohan se nyt kuitenkin niin, että ne lasten wilma-viestit (Turku on muuten edistyksellinen kaupunki kun siellä pkodissakin on Wilma käytössä) EI OLE se syy miksi olet loppu? Olisi varmaan järkevää laittaa nyt asiat tärkeysjärjestykseen: se sun masentunut puolisosi on AIKUINEN ihminen, hänen pitää ottaa itse vastuu omasta elämästään. Ja niille dementoituneille vanhemmille kaupunki kyllä järjestää apua, jos suoraan sanot, että sinä et repeä. Pakkohan se on, jos muitakaan auttajia ei ole. Eli sun prioriteetti on ne lapset ja sinä itse. Ei kukaan muu.

Nyt on pakko kysyä millä tavalla vaimon on mahdollista jättää huomioimatta masentunut mies, jos he asuvat yhteisessä kodissa? Psyykkisesti sairaan henkilön läsnäolo vaikuttaa kodin ilmapiiriin ja etenkin vaimon jaksamiseen. Lapset vaistoavat kyllä, että jokin asia on hullusti.  Sitä voi yrittää teeskennellä, että kaikki on hyvin, mutta kukaan perheessä ei kyllä voi hyvin.  Ja milläköhän tavalla kaupunki huolehtii dementoituneista vanhuksista, jos nämä asuvat kotona?  Vuorokaudessa on 24 tuntia ja joku avustaja pistäytyy ehkä nopeasti siellä 15 min pari kertaa päivässä. Tarkoitan avustajat,  sillä tietysti he vaihtuvat jatkuvasti ja puhuvat suomea vain jotenkuten eikä dementoitunut henkilö opi tuntemaan ketään heistä. Yhtä hyvin ovesta voi jonain päivänä tunkea sisään joku rikollinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta joista yhdellä add. Voin sanoa että hänen kohdalla sitä "metatyötä" vasta onkin,kun täytetään vähän väliä jotain lomakkeita,lääkärissä käydään lääkityksen säätämisen takia usein,toimintaterapiassa on kuljettu 30 kilometrin päässä ja seuraavaksi aletaan kulkea toisenlaisessa terapiassa melkein 100 kilometrin päässä,koulu yms muita palavereita enemmän kuin "normaalisti".. kahdella muulla lapsella ei näitä ole,vaan ihan nuo aloittajan mainitsemat "normaalit jutut"..ja ne ei siis minun mielestä kuormita yhtään samallalailla kuin tuon yhden erityislapsen kanssa :D

Juuri tämä! Kahden lapsen täyspäiväisesti töissä käyvänä totaaliyhärinä minua uuvuttaa myös nepsylapsen jatkuva avustaminen kaikessa. Läksyissä, leikissä, ulkoilussa, kaveritapaamisten järjestelyssä, terapiakäynneissä ja niiden taksimatkoissa jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Meillä koko luokka saa palkinnoksi leffan hyvästä käytöksestä. Parin viikon välein pitää hankkia tarkasti määritellyt leffaeväät. Ja koronan takia on usein retkiä, jonne "saa" hankkia pikkuherkkuja mukaan. Ostan koska muutkin lapset saa, mutta ärsyttää jatkuva ylimääräinen herkuttelu.

Älkää tehkö lapsia, jos ette selviä niiden kanssa. Hankkikaa vaikka marsuja. Ne kuolee aika pian.

Oon onnellinen kun kuopuskin menee kouluun ensi vuonna eikä tarvitse enää ilmoittaa päikkyyn hoitoaikoja 🥳 Se on oikeasti rasittavaa jos ja kun päivät ja viikot on niin erilaisia riippuen meidän työvuoroista. Kuitenkin lapsi on hoidossa maksimissaan aina välillä 7.30-16, eli ei mitään äärivuoron hoitoaikoja edes tarvitse.

Toisaalta joudun edelleen säätämään toisen lapsen taksiaikoja joka helvetin viikko ja samaten taksifirma säätää niitä ite. Se vasta raskasta onkin. Siihen päälle terapiat, polikäynnit, palaverit sun muut. Välillä todella koettelee jaksamista.

Wilmaan pukkaa kyllä koulustakin kaikkea alituiseen. Sinänsä se on sen arvoista kun yleensä tekevät oikeasti kivoja juttuja. Mutta itellä on vaan kovalevy välillä niin täynnä, et aidosti vaan unohdan asioita.

Vaatimustaso vanhemmuudelle on nykyään kova.

T. Kahden lapsen (toinen erityislapsi) työssäkäyvä, opiskeleva yh

Omassa lapsuudessani 80-luvulla äiti kuljetti minua tarakalla uimarannalle ilman turvaistinta. Välillä jalat menivät pinnojen väliin, eipä haitannut. Eväänä oli rannalla lapsille sokerimehua ja aikuisille valkkaria. Joka paikassa aikuiset polttivat suu lommossa tupakkaa. Koululaiset lähetettiin ruokakauppaan rahapussin ja ostoslistan kanssa hoitamaan perheen ruokaostokset ja 7v. saattoi hakea pikkusiskon kotiin päiväkodista, ihan vain omaksi seurakseen.

Miksiköhän nuoret eivät silloin masentuneet siinä määrin kuin nyt?

Näillä "metstöistä" valittavilla mammoilla on jotain perustavanlaatuista ongelmaa elämänhallinnassa. Nuohan on ihan normaaleja elämään kuuluvia asioita, eivät mitään ihme työtä.

Päiväkodin henkilökunta kiitteli kun ilmoitan hoitoajat ajoissa, tämä on kaksi kertaa vuodessa kummallekin lukukaudelle erikseen.

Kertoivat että osa vanhemmista ilmoittaa hoitoaikoja pikkuhiljaa ja hoitajien on todella vaikea suunnitella työaikojaan, omaa elämäänsä ja lomiaan. Joten rohkeasti vain ilmoita ne hoitoajat pidemmälle ajalle, ei joka päivälle erikseen.

Myöskään läksyjä ei tarvitse Turussa kuitata vilmaan, riittää että läksyt tehdään (ne tarkastetaan tunnilla). Turha jonkun peoen äidin on joka läksyyn kuitata että nyt peoe on täällä kotona tehnyt matikan tehtävän 3. Sivulta 57. Mitä se opettajakaan tekee 28:lla tällaisella kuittauksella?

Eli vähän sitä maalaijärkeä ja myös niiden hoitotyötätekevien ajattelua peliin.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin henkilökunta kiitteli kun ilmoitan hoitoajat ajoissa, tämä on kaksi kertaa vuodessa kummallekin lukukaudelle erikseen.

Riittää että läksyt tehdään (ne tarkastetaan tunnilla). Turha jonkun peoen äidin on joka läksyyn kuitata että nyt peoe on täällä kotona tehnyt matikan tehtävän 3. Sivulta 57. Mitä se opettajakaan tekee 28:lla tällaisella kuittauksella?

Eli vähän sitä maalaijärkeä ja myös niiden hoitotyötätekevien ajattelua peliin.

Millähän vuosikymmenellä Turussa selvisi ilman päikkyä? Tai kuitattavia lukuläksyjä?

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin henkilökunta kiitteli kun ilmoitan hoitoajat ajoissa, tämä on kaksi kertaa vuodessa kummallekin lukukaudelle erikseen.

Kertoivat että osa vanhemmista ilmoittaa hoitoaikoja pikkuhiljaa ja hoitajien on todella vaikea suunnitella työaikojaan, omaa elämäänsä ja lomiaan. Joten rohkeasti vain ilmoita ne hoitoajat pidemmälle ajalle, ei joka päivälle erikseen.

Myöskään läksyjä ei tarvitse Turussa kuitata vilmaan, riittää että läksyt tehdään (ne tarkastetaan tunnilla). Turha jonkun peoen äidin on joka läksyyn kuitata että nyt peoe on täällä kotona tehnyt matikan tehtävän 3. Sivulta 57. Mitä se opettajakaan tekee 28:lla tällaisella kuittauksella?

Eli vähän sitä maalaijärkeä ja myös niiden hoitotyötätekevien ajattelua peliin.

Ootko vähän ääliö? Jos sä voit ilmoittaa ajoissa hoitoajat ja jos "Turussa ei kuitata läksyjä", niin miten tuo auttaa ihmistä, jolla ei ole sama tilanne kuin sinulla?

Turussa voi nykyään ilmoittaa hoitoajat hyvissä ajoin etukäteen. Näpyttelemällä ne joka päivän kohdalla erikseen siihen varattuun sovellukseen. Ihan sama vaikka hoitoajat on olleet kolme vuotta 8-15:30.

Vierailija kirjoitti:

Näillä "metstöistä" valittavilla mammoilla on jotain perustavanlaatuista ongelmaa elämänhallinnassa. Nuohan on ihan normaaleja elämään kuuluvia asioita, eivät mitään ihme työtä.

Kyllä se on, kun muut perheenjäsenet odottavat jatkuvasti, että itselläni on muistilaput ja kalenteri päässä ja kaikki kysellään multa, tai ei mitään suunnittelukykyä näytä olevan kellään muulla tässä perheessä. Ja kun menoja ja tekemistä riittää...

Mutta itse en aio suostua tähän rooliin. Muistutan muita jatkuvasti, että selvitä itse, katso itse, ota selvää itse, huolehdi itse. Silti ei meinaa mennä perille. Mun täytyy ilmeisesti tehdä huomaamattomasti ja tiedostamatta niin paljon, että se vaikuttaa tähän, että multa tullaan jatkuvasti kysymään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Turussa voi nykyään ilmoittaa hoitoajat hyvissä ajoin etukäteen. Näpyttelemällä ne joka päivän kohdalla erikseen siihen varattuun sovellukseen. Ihan sama vaikka hoitoajat on olleet kolme vuotta 8-15:30.

Kyse ei ole näpyttelystä. Vaan esim siitä miten eri aloilla vuorot jaetaan tai yrittäjän työajoista, joita ei voi aina ennakoida

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Lapselle nuo voivat olla tärkeitä ja hauskoja. Mut ihan kun marttyyrimammat aattelis koskaan mitään kenenkään muun näkökulmasta.

Lapsella on synttärit, minä olen tilannut lahjat kaksi viikoa sitten, miettinyt miten voidaan muutama koulukaveri pyytää paikalle, millaisen kakun lapsi haluaa ym. Mies ollut koko ajan kuuntelemassa näitä keskusteluja.

Syntymäpäivänä (arkipäivä) mies tulee ilman mitään.... "Enhän mä ehtinyt kun on ollut töitä!"

"Mitä mä olisin voinut tehdä?!"

Joka kerta sama. Tietenkään en halua pahoittaa lapsen mieltä tekemällä asiasta valtataistelua. Hän olettaa, että lahjat on myös isältään, en halua särkeä sydäntä. Miehelle olen vihainen, jopa raivoissani. Mikään ei silti koskaan muutu.

Ja ei. Ei todellakaan ole ollut aina tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Meillä koko luokka saa palkinnoksi leffan hyvästä käytöksestä. Parin viikon välein pitää hankkia tarkasti määritellyt leffaeväät. Ja koronan takia on usein retkiä, jonne "saa" hankkia pikkuherkkuja mukaan. Ostan koska muutkin lapset saa, mutta ärsyttää jatkuva ylimääräinen herkuttelu.

"tarkasti määritellyt" On se elämä rankkaa! Hirveetä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Meillä koko luokka saa palkinnoksi leffan hyvästä käytöksestä. Parin viikon välein pitää hankkia tarkasti määritellyt leffaeväät. Ja koronan takia on usein retkiä, jonne "saa" hankkia pikkuherkkuja mukaan. Ostan koska muutkin lapset saa, mutta ärsyttää jatkuva ylimääräinen herkuttelu.

"tarkasti määritellyt" On se elämä rankkaa! Hirveetä!

Välillä saa olla esim. mehua, välillä ei. Karkista ilmoitetaan maksimi grammamäärä, mikä on toki hyvä asia. Kuormittavana pidän siis näiden ylimääräisten herkkupäivien ja milloin mikäkin on sallittua muistamista (koska muutakin muistettavaa on!).