Sivut

Kommentit (440)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostivat aika pieniltä nuo sinun ”hommasi”. Minulla on 0- ja 1-vuotiaat lapset, tämä työn määrä on aikas paljon suurempi, varsinkin kun molemmat ovat tietenkin hereillä eri aikaan. Unen määrä on olematon. Valokuvauksia on päiväkodissa / koulussa max kaksi kertaa vuodessa, miten se voi olla rankkaa? Älä osallistu, jos et halua kuvia lapsistasi. Hammaslääkäri on max kerran vuodessa, en ymmärrä miten se voi olla rankkaa. Viestien lukeminen rankkaa? Eikös nykyihminen vietä vähintään 10 tuntia päivässä puhelimellaan niin siinähän se menee muiden whatsapp-Telegram - kik- instagram - Facebook - tekstiviesti -sähköposti - snapchat -viestien ohella se yksi Wilma.

Toisen ongelmat ovat aina pienempi kuin omat, oletko huomannut? Minusta taas 0 ja 1v lapset olisi unelma, nukkuisivat enemmän ja innostuvat vaikka sukistaan. Tämäkin järjestelykysymys että nukkuvat rytmissä, yrittäisit enemmän. Omani vaativat jo ihan muuta, eivätkä hiljene tutista tai maissinaksusta.

Ps. Pojallani on hammaslääkäri vähintään 6x vuodessa, missä vika?

  • ylös 24
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija
Aina on täytetty lappuja, tarkistettu, suunniteltu ja kuitattu.

Ei ole.

Tämä. Kuka kuittasi 20v sitten lapsen joka ikisen lukuläksyn? Ja allekirjoitti suostumuksen että lapsesta saa ottaa valokuvia ja seuraavan suostumuksen että kuvia saa käytää? Entä tk:n hakemus jotta voit tilata ajan netissä 6v. ja 8v. Lapsille? Molemmilta huoltajilta kirjallinen suostumus että lapsen voi rokottaa?

Noh, minusta on ainakin kiva kuunnella kun lapsi lukee, havaita itse lapsen edistyminen. Lukuläksyn kuittaus on olemattoman pieni vaiva.

Kuvausluvat tarvitsee tehdä kerran Wilmaan, kaamee vaiva? Samoin lapsen puolesta asiointi.

Jos lapsi menee rokotukseen jomman kumman vanhemman kanssa kirjallista suostumusta ei vaadita keneltäkään. Rokottaja lähtökohtaisesti olettaa että molemmat vanhemmat ovat rokotukseen suostuvaisia, lupia ei kysellä. Jos lapsi menee rokotukseen yksin, silloin on oltava suostumus molemmilta vanhemmilta. Kuinka usein olet joutunut tämän asian eteen ponnistelemaan?

On se kyllä kamalaa, kun niistä omista lapsista aiheutuu vaivaa.[/quote]

Sieltä rokotuspaikalta käännytetään pois jos ei ole molemmat vanhemmat mukana tai poissaolevalta lupalappua.[/quote]

Sitten on eri sairaanhoitopiireillä eri käytännöt, kun juuri tuollainen ohje on saatu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija
Aina on täytetty lappuja, tarkistettu, suunniteltu ja kuitattu.

Ei ole.

Tämä. Kuka kuittasi 20v sitten lapsen joka ikisen lukuläksyn? Ja allekirjoitti suostumuksen että lapsesta saa ottaa valokuvia ja seuraavan suostumuksen että kuvia saa käytää? Entä tk:n hakemus jotta voit tilata ajan netissä 6v. ja 8v. Lapsille? Molemmilta huoltajilta kirjallinen suostumus että lapsen voi rokottaa?

Noh, minusta on ainakin kiva kuunnella kun lapsi lukee, havaita itse lapsen edistyminen. Lukuläksyn kuittaus on olemattoman pieni vaiva.

Kuvausluvat tarvitsee tehdä kerran Wilmaan, kaamee vaiva? Samoin lapsen puolesta asiointi.

Jos lapsi menee rokotukseen jomman kumman vanhemman kanssa kirjallista suostumusta ei vaadita keneltäkään. Rokottaja lähtökohtaisesti olettaa että molemmat vanhemmat ovat rokotukseen suostuvaisia, lupia ei kysellä. Jos lapsi menee rokotukseen yksin, silloin on oltava suostumus molemmilta vanhemmilta. Kuinka usein olet joutunut tämän asian eteen ponnistelemaan?

On se kyllä kamalaa, kun niistä omista lapsista aiheutuu vaivaa.

Sieltä rokotuspaikalta käännytetään pois jos ei ole molemmat vanhemmat mukana tai poissaolevalta lupalappua.[/quote]

Sitten on eri sairaanhoitopiireillä eri käytännöt, kun juuri tuollainen ohje on saatu.[/quote]

Missä?

Ja tässä sulle uusi metatyö. Pitää etsiä ja varmistaa tieto niistä lomakkeista. Tulostaa, täyttää ja hommata allekirjoitus.

  • ylös 15
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koululainen (10v-) täyttää itse kuvauslappunsa, muistaa luistelupäivät ajoissa ja muut omat menonsa. Niillä on kännykät, opeta käyttämään kalenteria ja reppua pakatessa tsekkaat että huominen on hanskassa, yläkoululaiselta et enää edes tsekkaa ellei tarvitse kyytiä sinne hammaslääkäriin.
Sun täytyy vaan itsellesi laittaa syyskuulle kalenterimuistutus että varmistat luistinten ja suksien oikean koon.

Sekö oikeasti riittää että lykkää 10vlle kalenterin ja kynän käteen ja sanoo että pärjäile ja käy vähän asioita läpi:'D? Vaatiihan se aikuisen ottaman vastuun ja perään katsomista edelleen? Missä näitä supervanhempia oikein kasvaa? Aina tulee uusia asioita jotka käydä läpi lapsen kanssa ja vanhojen kertausta, ei se ihan toimi noin että "käydään asiat läpi kerran yhdessä ja sitten kaikki sujuu jatkossakin", niin, kaikki ei aina toimi varsinkaan lasten kanssa niin! Aikuiset ovat nimenomaan sitä varten.

  • ylös 21
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija
Aina on täytetty lappuja, tarkistettu, suunniteltu ja kuitattu.

Ei ole.[/quote]

Tämä. Kuka kuittasi 20v sitten lapsen joka ikisen lukuläksyn? Ja allekirjoitti suostumuksen että lapsesta saa ottaa valokuvia ja seuraavan suostumuksen että kuvia saa käytää? Entä tk:n hakemus jotta voit tilata ajan netissä 6v. ja 8v. Lapsille? Molemmilta huoltajilta kirjallinen suostumus että lapsen voi rokottaa?[/quote]
Minä kuittasin. Wilmaa silloinkin onneksi käytettiin. Wilmassa ne suostumukset annetaan kerralla kaikki.

  • ylös 0
  • alas 10
Vierailija

Tottakai väsyttää ja ajaa loppuun tuommoiset metatyöt jos aivojen  kapasiteetti on pieni, ihan luonnollista.

Ja useimmiten juuri nuilla eniten lapsia, erityislapsia tottakai kans.

T .parempi äiti. (mensan jäsen)

  • ylös 3
  • alas 17
Vierailija

Onhan toi hyvin erilaista kuin omina kouluaikoina. Ei silloin koululaisten vanhemmille spämmätty päivittäin varusteista ja lukuläksyistä vaan muksut hoiti ihan itse, tai oli hoitamatta.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen rajannut viestien lukemisen n kerran viikkoon. Alan olla siinä tilanteessa, että asioita jää vaan hoitamatta eikä se ole tietoinen päätös, olen vain niin kuormittunut, että asioita tipahtaa mielestä pois.

Pyöri vähemmän esim vauva-palstalla ja Facebookissa. Sometus nyt vaikka kuukaudeksi tauolle, niin jää paljon enemmän aikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Internet ja typerät nettikaavakkeet ovat vain lisänneet ihmisen työmäärää, eivät helpottaneet elämää kuten aina hehkutetaan. Jo pelkästään nettipankissa asiointi on ihan paskaa.

Muistatko miten laskut maksettiin ennen verkkopankkia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Internet ja typerät nettikaavakkeet ovat vain lisänneet ihmisen työmäärää, eivät helpottaneet elämää kuten aina hehkutetaan. Jo pelkästään nettipankissa asiointi on ihan paskaa.

Muistatko miten laskut maksettiin ennen verkkopankkia?

Muistan. Lasku tuli pankkisiirtona kotiin, minä kirjoitin siihen tilinumeromme, allekirjoitin, laitoin pankin kuoreen ja koiralenkillä pankin postilaatikkoon.

Helppoa ja vaivatonta.

Ohis

  • ylös 6
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija
Aina on täytetty lappuja, tarkistettu, suunniteltu ja kuitattu.

Ei ole.

Tämä. Kuka kuittasi 20v sitten lapsen joka ikisen lukuläksyn? Ja allekirjoitti suostumuksen että lapsesta saa ottaa valokuvia ja seuraavan suostumuksen että kuvia saa käytää? Entä tk:n hakemus jotta voit tilata ajan netissä 6v. ja 8v. Lapsille? Molemmilta huoltajilta kirjallinen suostumus että lapsen voi rokottaa?[/quote]
Minä kuittasin. Wilmaa silloinkin onneksi käytettiin. Wilmassa ne suostumukset annetaan kerralla kaikki.[/quote]

Ei kai tuo lukuläksyn kuittaus ole muuta, kun tarkistat sen, että lapsi tekee läksyn ja oma puumerkki perään.

Eikö ne läksyt muutenkin ainakin pienemmillä  pidä tarkistaa, että on tehnyt?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiska. Monilla äideillä on paljon enemmän kuin tuo.

Juurikin sillain, aikaisemmin puettiin ja pestiin, siivottiin, laitettiin ruokaa ja luettiin iltasatu. Nykynuoriso tekee kaiken digitalistisesti sosialistisessa mediassa.

Nykyäänkin puetaan, pestään, siivotaan jne...

Lisäksi täytetään lippulappusia, kyselyitä, suunnitellaan, tarkstetaan, kuitataan yms. Kaikkea turhaa. Ketä näitä tarvitsee?


Aina on täytetty lappuja, tarkistettu, suunniteltu ja kuitattu.

Ei ole.


Milloin ei ole?

Olen plus 50-v , minulle täytettiin lappuja ym.

Lapseni ovat plus 20-v. Heille täytettiin lippuja ym.

Et sinä ole täyttänyt niitä tässä mitassa.


Mitä en ole täyttänyt?

Vierailija

Mä tein pitkään lyhyempää työpäivää osittain tuosta syystä. Kuopuksella pelkästään oli Silmälääkärit, hammaslääkärit erityisen usein ja pari muuta terveyshuolta päälle. Meillä on ollut aika paljon erityisjuttuja sekä päiväkodista että koulusta. Talviurheilulajit, uinnit, kotoa askartelutarvikkeita ja kiviä, eväitä, karkkia helmipurkkipalkinnoiksi, koulun väriviikot jne. Tulevat usein lyhyellä varoitusajalla. Päälle kaikki harrastuksista tulevat vaatimukset.

En valita ja olemme selvinneet, mutta ymmärrän aloittajan pointin.

  • ylös 28
  • alas 0
Vierailija

Joku ihmetteli hammaslääkärikäyntien määrää. Meidän esikoinen on ollut oikomishoidossa. Nykyään käy itsenäisesti, mutta pienempänä käytön monta kertaa vuodessa. Kuopuksella taas on ollut hammasvärjäymää, jota on poistettu monta kertaa vuodessa. Eli kyllä meillä nuo hammaslääkärikäynnit ovat olleet lukuisia.

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Meillä on molemmat lapset käyneet hammasoionnoissa, toinen siedätyshoidoissa, toinen ravannut silmälääkärillä…

Kyllä tässä tietää ravanneensa. Vuosia.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoista lässytystä taas. Nämä metamammat eivät pärjäisi kovinkaan pitkään missään sellaisissa työtehtävsissä, jotka vaativat oikeasti asioiden hallintaa.

Tai sitten he ovat semmoisissa, eikä työpäivän jälkeen enää riittäisi paukkuja hoitaa noita. Tämähän on se yleisin perustelu miksi miehet ei voi osallistua lasten hoitoon, on niin raskas työ ettei jaksa. Jostain syystä naisten on pakko jaksaa...

Just tämä. Itse teen asiantuntijatyötä, joka on käytännössä pelkkää muistamista. Eikä vaan joltain omalta erikoisalaltani, vaan pitää olla kartalla koko firman kaikista toiminnoista voidakseni tehdä omaa työtäni. Sekä muistaa miksi päädyttiin tähän ja tuohon ja miksi tämä olikaan nyt näin jne, vähintäänkin muistaa mistä tai keneltä se tieto löytyy (joo dokumentoinnissa on paljon parannettava edelleen, ei edes aloiteta siitä).

Sitten kotona pitää olla aikataulut suunniteltuna, kuka syö ja mitä ja milloin ja millä kellonlyömällä piti olla missäkin harrastuksessa. Harrastusten tiimoilta on ainakin kuusi wa-ryhmää mihin pakkaa infoa, koulusta on kolme wa-ryhmää, as Oy:llä on oma wa-ryhmä, sitten on tietysti wilma-infot, joita saattaa näin talvikaudella ja korona-aikana sadella paljonkin.

Myykää sitä, ostakaa tätä, muistakaa tuo, palauta kysely, osallistu keskusteluun opettajan kanssa, oikomishointokäynti, koronatesti, etätöitä lapsen sairastaessa kotona, pelireissulle muista nostaa käteistä bensarahaksi ja syömiseen, hanki uudet kengät, ai hanskat on taas rikki, jaa että valkoiset leggarit jumppaesitykseen, lyhty kouluun huomiseksi, missä tonttulakit, suolaista herkkua koulun leffapäivään..

Kyllä kun kaiken vaan summaa yhteen, niin pidemmän päälle se saattaa hiukan kuormittaa parempaakin ihmistä. Mutta toki aina löytyy niitä oman elämänsä sankareita, jotka nostavat itsensä jalustalle painaen muita alas. Toivottavasti ette ole koskaan väsyneet tai valittaneet elämässämme mistään, sillä AINA löytyy joku jolla on asiat vieläkin huonommin ja silloinhan ei sovi valittaa oman logiikkanne mukaan.

Voi hellalattes sentään. Tuoko on nyt jotain kuormittavaa? Taas lista esimerkkejä, jotka tapahtuu kerran pari vuodessa, eikä muutenkaan mitään ylivoimiasia järjestää. "käteistä pelireissulle" -haaste kuulostaa kyllä ylitsepääsemättömältä. Ja jos se harrastuksiin kuskaaminen on noin kauheaa, niin lopettakaa ne. 

Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että nämä täälläkin listatut metatyöt ovat suurimmalle osalle ihan yksinkeritaisia suorittaa, eikä aiheuta valtaisaa tuskaa. Ilmeisesti monella on elämänhallinnassa isoja ongelmia. Ei nyt tarvitse olla mikään superihminen, että noista suoriutuu. 


Oi hellanlettas pienokainen siellä. Toki tuijotat laput silmillä vain noita annettuja muutamia esimerkkejä etkä elämänkokemuksen puuttuessa tietenkään ymmärrä mitä muuta tuon lisäksi päivään kuuluu tai mistä tässä keskustelussa ylipäätään on edes kyse. Mutta ehkä joku päivä sinäkin huomaat ettet ollutkaan täydellinen ja superjaksava robotti. Yrität avautua jollekin tai hakea vertaistukea ja saat aivovammaista lällättelyä ja itsensä ylentämistä vastaukseksi.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Internet ja typerät nettikaavakkeet ovat vain lisänneet ihmisen työmäärää, eivät helpottaneet elämää kuten aina hehkutetaan. Jo pelkästään nettipankissa asiointi on ihan paskaa.

Muistatko miten laskut maksettiin ennen verkkopankkia?

Muistan. Lasku tuli pankkisiirtona kotiin, minä kirjoitin siihen tilinumeromme, allekirjoitin, laitoin pankin kuoreen ja koiralenkillä pankin postilaatikkoon.

Helppoa ja vaivatonta.

Ohis

Mitäpä lottoot, mitä moinen palvelu maksaisi nykyään? Tuskin riittäisi 10€ lasku.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoista lässytystä taas. Nämä metamammat eivät pärjäisi kovinkaan pitkään missään sellaisissa työtehtävsissä, jotka vaativat oikeasti asioiden hallintaa.

Tai sitten he ovat semmoisissa, eikä työpäivän jälkeen enää riittäisi paukkuja hoitaa noita. Tämähän on se yleisin perustelu miksi miehet ei voi osallistua lasten hoitoon, on niin raskas työ ettei jaksa. Jostain syystä naisten on pakko jaksaa...

Just tämä. Itse teen asiantuntijatyötä, joka on käytännössä pelkkää muistamista. Eikä vaan joltain omalta erikoisalaltani, vaan pitää olla kartalla koko firman kaikista toiminnoista voidakseni tehdä omaa työtäni. Sekä muistaa miksi päädyttiin tähän ja tuohon ja miksi tämä olikaan nyt näin jne, vähintäänkin muistaa mistä tai keneltä se tieto löytyy (joo dokumentoinnissa on paljon parannettava edelleen, ei edes aloiteta siitä).

Sitten kotona pitää olla aikataulut suunniteltuna, kuka syö ja mitä ja milloin ja millä kellonlyömällä piti olla missäkin harrastuksessa. Harrastusten tiimoilta on ainakin kuusi wa-ryhmää mihin pakkaa infoa, koulusta on kolme wa-ryhmää, as Oy:llä on oma wa-ryhmä, sitten on tietysti wilma-infot, joita saattaa näin talvikaudella ja korona-aikana sadella paljonkin.

Myykää sitä, ostakaa tätä, muistakaa tuo, palauta kysely, osallistu keskusteluun opettajan kanssa, oikomishointokäynti, koronatesti, etätöitä lapsen sairastaessa kotona, pelireissulle muista nostaa käteistä bensarahaksi ja syömiseen, hanki uudet kengät, ai hanskat on taas rikki, jaa että valkoiset leggarit jumppaesitykseen, lyhty kouluun huomiseksi, missä tonttulakit, suolaista herkkua koulun leffapäivään..

Kyllä kun kaiken vaan summaa yhteen, niin pidemmän päälle se saattaa hiukan kuormittaa parempaakin ihmistä. Mutta toki aina löytyy niitä oman elämänsä sankareita, jotka nostavat itsensä jalustalle painaen muita alas. Toivottavasti ette ole koskaan väsyneet tai valittaneet elämässämme mistään, sillä AINA löytyy joku jolla on asiat vieläkin huonommin ja silloinhan ei sovi valittaa oman logiikkanne mukaan.

Voi hellalattes sentään. Tuoko on nyt jotain kuormittavaa? Taas lista esimerkkejä, jotka tapahtuu kerran pari vuodessa, eikä muutenkaan mitään ylivoimiasia järjestää. "käteistä pelireissulle" -haaste kuulostaa kyllä ylitsepääsemättömältä. Ja jos se harrastuksiin kuskaaminen on noin kauheaa, niin lopettakaa ne. 

Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että nämä täälläkin listatut metatyöt ovat suurimmalle osalle ihan yksinkeritaisia suorittaa, eikä aiheuta valtaisaa tuskaa. Ilmeisesti monella on elämänhallinnassa isoja ongelmia. Ei nyt tarvitse olla mikään superihminen, että noista suoriutuu. 


Joo kyllä toi avautuminen kuulosti aika elämänilottomalta. Siis tykkäättekö niistä harrastuksista ollenkaan vai yritetäänkö niiden kautta vain "kehittyä"? Kun eihän se pakko ketään kehitä vaan uuvuttaa jos ei oikeasti ole mielekästä. Jos olisi mielekästä niin ei olisi yleensä vaikea muistaa tuon tyyppisiä asioita. Tässä taisikin olla se kuormittava ja epämielekäs työ (kyllä, ihan selvästi ei inspiroi, luki aika selvästi). Pska työ kyllä heijastuu muuhunkin elämään. Tietysti uuden työn oppimiseen menee aina aikansa, joten jos on vasta aloittanut, aloitus vie aikansa. Syitä omaan väsymykseen on vähän turha väittää kaiken loputtoman nillityksen syyksi kun se selvästi on tollakin se duuni. Voi olla vaikea itselle myöntää kun on nähty niin paljon vaivaa uran eteen. Suorittamiselta kuulostaa kaikin tavoin eikä niistä saavutuksista valitettavasti pääse oikein naurtimaan pitkiin aikoihin jos kaikkea sitä vaivaa inhoaa. Silloin voisi kyllä kysyä itseltä onko se kaiken sen vaivan arvoista, lastesi lapsuus sitten oli ja meni... ja työtilanne on sama kuin silloin ja lapset ovat isoja. Itse vaan uurastit urallasi ilman kiitosta ja hajoilit kotona kun ei riitä jaksamista edes pukea lasta johonkin iloiseen joulujuhlaan, missä on ne tonttulakit... syy tuolla väsymiselle ei ole siinä, että kaikki tuo olisi pakollista ollenkaan. Voi priorisoida kun uuvuttaa, voi hakea muualle töihin, voi harrastaa kotonakin, voi jättää osan ajasta jopa ihan vapaaksi niin voi tehdä sitä miltä tuntuu, wa-ryhmän voi mykistää... paitsi jos tykkää olla aivan rättiväsynyt ja unohdella kaikenlaista. Se ei luultavasti helpota myöhemminkään jos ei osaa yhtään höllätä. Ei yhtään.

Voi luoja.
Käytit ihan kauheasti aikaa teoriasi keksimiseen, oletko ylpeä "oivalluksistasi"? 😁 Ei voi kuin nauraa näistä olettamuksista ja tulkinnoista mitä täällä tehdään. Sun näkemystä ja tulkintaa värittää aina vahvasti oma elämänkokemuksesi, joten mitäpä tämä paatoksesi mahtaakaan kertoa omasta työstäsi ja sen tuomasta ilosta elämääsi? Itseäni en nimittäin tunnista tuosta saarnastasi, mutta pisteet kuitenkin sanamäärästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostivat aika pieniltä nuo sinun ”hommasi”. Minulla on 0- ja 1-vuotiaat lapset, tämä työn määrä on aikas paljon suurempi, varsinkin kun molemmat ovat tietenkin hereillä eri aikaan. Unen määrä on olematon. Valokuvauksia on päiväkodissa / koulussa max kaksi kertaa vuodessa, miten se voi olla rankkaa? Älä osallistu, jos et halua kuvia lapsistasi. Hammaslääkäri on max kerran vuodessa, en ymmärrä miten se voi olla rankkaa. Viestien lukeminen rankkaa? Eikös nykyihminen vietä vähintään 10 tuntia päivässä puhelimellaan niin siinähän se menee muiden whatsapp-Telegram - kik- instagram - Facebook - tekstiviesti -sähköposti - snapchat -viestien ohella se yksi Wilma.

Kaikki tänne  kirjoittaneet ovat olleet vauvojen äitejä, mutta harva on tehnyt lapset noin pienellä ikäerolla. Sinunkin lapset kasvavat ja pääset osalliseksi kaikkeen tähän, mitä tässä on valitettu. Turha kuvitella, että homma menee tulevina vuosina tästä helpommaksi, sillä uusia juttuja kyllä keksitään vanhempien iloksi. Siinäpä muistelet, kun kumpikin lapsistasi käy oikomishoidossa 50 kilometrin päässä liki viikottain.

  • ylös 23
  • alas 4

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla