Lue keskustelun säännöt.
morsian sanoi: ei tunnu enää kivalta tavata
09.05.2015 |
Tavattiin syksyllä, maaliskuussa virallinen vihkiminen, ja kuukauden päästä kirkkohäät. Ulkomaalainen morsian. Muutin hänen maahansa viikko sitten.
Ei oltu nähty tuon virallisen vihkimisen jälkeen pariin kk ja oli vähän vieraantunut olo. Seuraavina päivinä hän käyttäytyi etäisesti, meni hiljaiseksi usein eikä ottanut kovinkaan läheistä tunnelmaa vaan tuli mulle tosi etäinen olo. Oltiin hänen perheensä kanssa ja kaikki muut ystävällisempiä mulle.
Nyt vuokrasoppari tehtiin yhteisestä kodista ja käytiin ostamassa tavaroita kotiin. Hän ei halua asua eikä olla "lähellä" ennen kirkkohäitä vaan on vanhemmillaan.
Tänään sit tuli puhetta ehkäisystä. Hän kokematon ja sanoi ettei halua lasta 2 vuoteen eikä hormonit oo vaihtoehto. Oon ymmärtänyy että kondomi ei oo ihanteellinen ehkäisy avioliitossa ja tehokin rajallinen käyttö virhe mahdollisuuksien takia ja olin lukenut ovulaation tunnistus menetelmistä ja mainitsin siitä. Hän sanoi järkyttyneenä ettemmekö voi aina käyttää kondomia ja totesin että eihän se ole mikään pomminvarma eikä niin mukava monen naisenkaan mielestä ja maksaa kin, ja sitten hän järkyttyi. Koitin jutella ja tuoda esiin että oon vaan koittanu paljon lukea ja etsiä ja halusin jutella asiasta mutta hän ei puhunut enää. Sanoi lopulta että parempi ettei ikinä harrasteta seksiä. Ja istuttiin hiljaa. Ja kysyin mikä on, ja sanoi että oot varmaan oikeassa, oot hyvä mies mutta hän ei oo samaa mieltä. Ja oli virhe niin nopeasti mennä virallisesti naimisiin. Että on jo 2 kk miettinyt sitä. Että meil näköjään eri mielipiteet kuten nyt nähtiin. Ja piti lähteä kotiin sit. Saatoin ja ei halunnut kävellä lähellä eikä puhua koko matkalla, ettei sano jotain minkä muistaisin. Lähtiessä totes vaan että puhuu myöhemmin mun kanssa ja lähti taakseen katsomatta metroon.
Aika rankan tuntusta. Hän sano että ei tunneta tarpeeks hyvin, ajattelin et kommunikaatio auttaa mut vaikee kommunikoida kun jos sanoo jotain joka häntä ei miellytä niin yhtäkkiä sen sijaan et keskustelisi, alkaa ottaa etäisyyttä että taitaa olla virhe mennä naimisiin kun ollaan eri mieltä jostain alkuun eikä asioita voi ees kehittää yhteisymmärrykseen. Aiemmin erehdyin kertomaan jostain ideasta jonka sain ja silloinkin asia selvitettiin niin että kerto parin viikon päästä miettineensä asiaa ja ettei mun kannata odottaa häntä koko elämää , oli siis jättämässä mua sen sijaan et oltais juteltu.
Nyt oon uudes maassa, parhaani koittanu häntä ja tulevaa perhettä varten tehdä ja myynyt kaiken Omaisuuden suomessa ja täällä ilman oleskelulupaa, tyttö sanoi et vasta kirkkohäiden jälkeen suostuu mulle sitä anomaan. ja en tiedä taaskaan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Äsken just oltiin yhdes kotiostoksilla ja väärä keskustelu aihe ja nyt taas kaikki vaakalaudalla.
Kommentit (467)
niin, no siitä on ollut puhe hän on tehnyt selväksi että täällä asuttais 1-2 vuotta ja muutettais sitten suomeen tai toiseen maahan, ja lapsia en hänen kanssaan saa ennenku vien pois täältä.
toivon että ainakin oppii välittämään, luulisi että jokainen ihminen haluis olla onnellinen ja parisuhteen onnellisuus on aika helposti merkittävä tekijä ja se taas on aika vaikea saavuttaa jollei osaa osoittaa aitoa rakkautta ja välittämistä toista kohtaan.
Ja on tässä sekin että mä olen sanani antanut, jo kauan sitten kun kosin, lupasin että en sanojani syö tai hylkää ikinä. Niin hänkin sanoi mutta kumminkin sellainen vaihe oli ja vieläkin puhuu virheestä ja siitä kuinka tulee huolia hänelle. Että ehkäpä se isoin ongelma jonka itse näen on se että en tiedä opinko luottamaan koska häneen taas niin että uskaltaisin rakastaa, se nimittäin aika epäaidon tuntuista jos kokee että toinen on ns. matkalaukku valmiina jatkuvasti.
Mutta miksi menimme naimisiin? Koska kosin häntä, koska halusin perustaa perheen, saada kumppanin jolla olisi samanlainen arvomaailma, jotta en olisi aina yksin, itselläni kun ei ole perhettä jota tavata, ei vanhempien luokse pyhinä menoa tai mitään, kaipasin kovasti jotain muuta kuin vain vuodesta toiseen yksinäni eloa.
ilman naimisiinmenoa ei voi kovinkaan pitkään asua kumpikaan toisensa maassa, ja oli tehtävä valinta, joko luottaa että tunne on oikea ja ottaa iso askel tai sitten jättää sikseen, se että kerran kuukaudessa saatoin tehdä viikonloppumatkan ja meillä on jokunen hetki jota odotimme kuukauden niin ei kuitenkaan toisesta paljon olisi opettanut, oli sitä sitten kestänyt muutaman kuukauden tai 10, ja rahatilanne ei sallisi molemmista maista asunnon pitämistä ja asumista joten ajattelin että virallisen naimisiinmenon jälkeen voisin tulla tänne ja tutustumme samalla. Mutta hän sanoi että jos ei mennä kirkossa naimisiin niin pian, niin turha sitten virallistakaan naimisiinmenoa on tehdä etukäteen, että jos syksyllä vasta ois kirkkohäät ni samal sit se virallinen. Niin se ois taas meinannut sitä että ei voisi kuitenkaan tutustua niin puhuin asiat niin että pidetään silti nyt sit nopeassa tahdissa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että hän vähän järkyttyi kaikkea ja on tavallaan hieman shokissa ja sen takia antaa itsestään todellisuutta huonomman kuvan, se että on yhtäkkiä virallisesti naimisissa, passissa nimi muuttuu mutta miestä ei ole koko maassa ja kokoajan alkaa tuntua että eihän me edes tunneta, kun uusia asioita oppii ja hämmentyy, niin kyllähän se niin on että ihan kunnon tyttö on kyseessä ja vaan vähän jänskättää!
Eipä täällä kukaan mua elätä, sen verran hänen perheensä osallistuu että antavat autokyydit joskus. Jotenkin olettavat aina että mä maksan kaiken, ihan joka jutun. Just vaikka siviili vihkimisen jälkeen kaikki ravintolat ja muut, katsoivat vaan mua kun lasku tuli ja vielä tippiäkin pyysivät laittamaan.
Ja nyt oon alkanut ihmetellä että eikös se nyt ole ihan jo oikea avioliitto kun ollaan lainvaltaisen viranomaisen edessä valat annettu ja virallinen avioliitto todistuskin. Luin tästä aiheesta että Raamattukin sanoo että maalliset lait on sitovia jos eivät ole ristiriidassa Sanan kanssa. Silti en saa edes koskea vaimoni, hän kirjoittaa facebookissa olevansa kihloissa tuon vihkimisen jälkeen. Eikä kyllä näytä rakastavan mua eikä kunnioittavan. Että ei oo kyllä osoittanut että sanansa merkitsee niin paljon ei kihlaus lupausten suhteen eikä sit ton vihkimisen suhteen. Ei halua et opin hänen kieltään, eikä suomeakaan oo vaivautunut opettelemaan.
Paikallinen naispuolinen kaveri sano mulle että on surullinen mun puolesta että oon vaan Menolippu ollut muualle, että täällä ihmiset saatu uskomaan että onni odottaa Euroopassa ja moni valmis tappamaankin sen takia. Ja että vaikkei hän niin vahvasti Kristitty ole mutta lukenut kyllä Raamatun ja tietää kyllä sen verran että aivan oikea avioliitto se on jos on solmittu kuten tehtiin ja mulla on oikeus seksiin ja tehdä päätökset, joista kumpaakaan vaimoni ei kunnioita. Ja sanoi myös että nainen joka rakastaa miestään olisi iloinen että tämä opettelisi hänen äidinkieltään. Ja että on tosi outoa etteivät kutsu luokseen, että siellä on jotain salaisuuksia kuten vaikkapa pieni lapsi.
Olipa surullista kuultavaa. Eilen soitin vaimolle, innostui juttelemaan kerrankin vähän pidempään kun kertoi saksan asunnoista ja kuinka mun bisnekset voidaan laajentaa sinne yms.. Oishan se hienoa että haluis olla mukana auttamassa JOS rakastaisi mua, nyt toi tuntuu lähinnä vaan kylmältä. Romanttisuutta ei kyl yhtään mukana, kun oli bisnekset puhuttu ni halua mennä nukkumaan ja vastas pikaisesti good night bye mulle. :(
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 06:56"]Eipä täällä kukaan mua elätä, sen verran hänen perheensä osallistuu että antavat autokyydit joskus. Jotenkin olettavat aina että mä maksan kaiken, ihan joka jutun. Just vaikka siviili vihkimisen jälkeen kaikki ravintolat ja muut, katsoivat vaan mua kun lasku tuli ja vielä tippiäkin pyysivät laittamaan.
Ja nyt oon alkanut ihmetellä että eikös se nyt ole ihan jo oikea avioliitto kun ollaan lainvaltaisen viranomaisen edessä valat annettu ja virallinen avioliitto todistuskin. Luin tästä aiheesta että Raamattukin sanoo että maalliset lait on sitovia jos eivät ole ristiriidassa Sanan kanssa. Silti en saa edes koskea vaimoni, hän kirjoittaa facebookissa olevansa kihloissa tuon vihkimisen jälkeen. Eikä kyllä näytä rakastavan mua eikä kunnioittavan. Että ei oo kyllä osoittanut että sanansa merkitsee niin paljon ei kihlaus lupausten suhteen eikä sit ton vihkimisen suhteen. Ei halua et opin hänen kieltään, eikä suomeakaan oo vaivautunut opettelemaan.
Paikallinen naispuolinen kaveri sano mulle että on surullinen mun puolesta että oon vaan Menolippu ollut muualle, että täällä ihmiset saatu uskomaan että onni odottaa Euroopassa ja moni valmis tappamaankin sen takia. Ja että vaikkei hän niin vahvasti Kristitty ole mutta lukenut kyllä Raamatun ja tietää kyllä sen verran että aivan oikea avioliitto se on jos on solmittu kuten tehtiin ja mulla on oikeus seksiin ja tehdä päätökset, joista kumpaakaan vaimoni ei kunnioita. Ja sanoi myös että nainen joka rakastaa miestään olisi iloinen että tämä opettelisi hänen äidinkieltään. Ja että on tosi outoa etteivät kutsu luokseen, että siellä on jotain salaisuuksia kuten vaikkapa pieni lapsi.
Olipa surullista kuultavaa. Eilen soitin vaimolle, innostui juttelemaan kerrankin vähän pidempään kun kertoi saksan asunnoista ja kuinka mun bisnekset voidaan laajentaa sinne yms.. Oishan se hienoa että haluis olla mukana auttamassa JOS rakastaisi mua, nyt toi tuntuu lähinnä vaan kylmältä. Romanttisuutta ei kyl yhtään mukana, kun oli bisnekset puhuttu ni halua mennä nukkumaan ja vastas pikaisesti good night bye mulle. :(
[/quote] Voi hyvä mies, sydän särkyy sun puolesta, se on nyt varmaan parasta pick up pieces ja tulla kotiin. Tiedän, sattuu ja tuntuu pahalta, yksinäiseltä, nololta ja nöyryytetyltä. Turvaudu Jumalaan, Hän rakastaa sua eikä halua että sua poljetaan noin.
Mikset tyrmää noita Saksa-haaveita jotenkin? Sanot vaan, että et aio koskaan muuttaa sinne, hankkia kakkosasuntoa sieltä tai tehdä bisnestä siellä. Nyt oikeastaan itsekin huijaat vaimoasi antamalla hänen haaveilla jostain millä et näe tulevaisuutta.
Sama kuin se, että annat vaimon olettaa, että sulla on rahaa tilillä ja sijoituksissa. Sinun pitää rehellisesti tehdä selväksi, että ei ole ja säästötkin on jo vaimo itse tuhlannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kyllä hänelle selostanut, mikä on tilanne. En minäkään tänne ajatellut että jäätäisiin, jo senkään takia koska hän ei sitä halua enkä itsekään tiedä tästä paikasta pidemmän päälle. Joten oon itse avoin vaihtoehdoille, ja sanonut että Suomen ohella joku toinenkin euroopan maa kävisi, vaikka itse tahtoisin sitten mielelläni sellaiseen maahan jossa ois ilmasto lämpöisempi, että Suomen ja Saksan suhteen ei niin valtavaa eroa siinä ole.
Ja ihan tosi juttuja ne on että on hedelmällisessä tilassa bisnekseni, vain pääomien meneminen näihin uusiin rakastumisen jälkeisiin menoihin on tehnyt tilanteesta sen että kun en ollut mitenkään varautunut rakastumaan ja menemään naimisiin, niin olin koko edeltävän vuoden laittanut tuloni tuotekehitysprojektiin ja sen markkinoille saattaminen sinänsä on ihan selkeä juttu mutta vaatii pääomaa, ja siksi kaiken tämän keskellä tuntui vaan järkevältä uuden perheemme kannalta tulla tänne matalamman hintatason maahan jotta kaikki tarpeelliset asiat saa hoidettua tässä ilman kiristelyä.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 06:56"]
Eipä täällä kukaan mua elätä, sen verran hänen perheensä osallistuu että antavat autokyydit joskus. Jotenkin olettavat aina että mä maksan kaiken, ihan joka jutun. Just vaikka siviili vihkimisen jälkeen kaikki ravintolat ja muut, katsoivat vaan mua kun lasku tuli ja vielä tippiäkin pyysivät laittamaan. Ja nyt oon alkanut ihmetellä että eikös se nyt ole ihan jo oikea avioliitto kun ollaan lainvaltaisen viranomaisen edessä valat annettu ja virallinen avioliitto todistuskin. Luin tästä aiheesta että Raamattukin sanoo että maalliset lait on sitovia jos eivät ole ristiriidassa Sanan kanssa. Silti en saa edes koskea vaimoni, hän kirjoittaa facebookissa olevansa kihloissa tuon vihkimisen jälkeen. Eikä kyllä näytä rakastavan mua eikä kunnioittavan. Että ei oo kyllä osoittanut että sanansa merkitsee niin paljon ei kihlaus lupausten suhteen eikä sit ton vihkimisen suhteen. Ei halua et opin hänen kieltään, eikä suomeakaan oo vaivautunut opettelemaan. Paikallinen naispuolinen kaveri sano mulle että on surullinen mun puolesta että oon vaan Menolippu ollut muualle, että täällä ihmiset saatu uskomaan että onni odottaa Euroopassa ja moni valmis tappamaankin sen takia. Ja että vaikkei hän niin vahvasti Kristitty ole mutta lukenut kyllä Raamatun ja tietää kyllä sen verran että aivan oikea avioliitto se on jos on solmittu kuten tehtiin ja mulla on oikeus seksiin ja tehdä päätökset, joista kumpaakaan vaimoni ei kunnioita. Ja sanoi myös että nainen joka rakastaa miestään olisi iloinen että tämä opettelisi hänen äidinkieltään. Ja että on tosi outoa etteivät kutsu luokseen, että siellä on jotain salaisuuksia kuten vaikkapa pieni lapsi. Olipa surullista kuultavaa. Eilen soitin vaimolle, innostui juttelemaan kerrankin vähän pidempään kun kertoi saksan asunnoista ja kuinka mun bisnekset voidaan laajentaa sinne yms.. Oishan se hienoa että haluis olla mukana auttamassa JOS rakastaisi mua, nyt toi tuntuu lähinnä vaan kylmältä. Romanttisuutta ei kyl yhtään mukana, kun oli bisnekset puhuttu ni halua mennä nukkumaan ja vastas pikaisesti good night bye mulle. :(
[/quote]
Sinulla ei ole oikeutta seksiin, jollei vaimosi halua sitä. Seksi vastoin hänen tahtoaan on raiskaus.
Päätösten tekoon et ole edes kykenevä ja vaimosi kyllä tietää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tainnut päättää haluta juuri tuon naisen, vaikka juuri tuo nainen haaveilee ihan toisenlaisesta elämänkumppanista. Mitä se tekee itsetunnolle. Miten se vaikuttaa teidän yhteiseloon. Ja kauanko vaimo edes jaksaa roikkua mukana, kun ei oikein jaksa nytkään.
On rakstunut haaveisiinsa ei vaimoon ja podtimyyntimorsismmells olikin oma tahto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teepä mielikuvaharjoitus yrittäjän asenteella: kuvittele suhteenne kaupankäynniksi. Kauanko viitsisit yrittäjänä katsella esimerkiksi alihankkijaa tai palveluntarjoajaa, joka käyttäytyy tuolla lailla? Kauanko odottaisit ostamaasi sorvia tai tuotteesi pintakäsittelijää, joka ei nyt ihan tiedä eikä viitsi eikä tunnu kivalta eikä ole oikein olemassa ja sopimuksistakin on suttuisia valokopioita ja alihankkijan muiden liikekumppaneiden huonolla englannilla kertomia huhuja?
No ei seurakunnissa ainakaan itselleni osunut kiinnostavaa tyttöä kohdalle. En minä mitään idän ihmettä ole ollut etsimässä, haaveeni parisuhde jossa saisin antaa kaiken rakkauteni luottavaisena, ilman että tarvitsisi kokea kaltoinkohtelua tai ettei sitä arvostettaisi. Mun ajatus aina se että siitä lähdetään mitä voin itse antaa toiselle, ja vain sitten jos toinen osoittautuukin epäluotettavaksi tai ei kunnioita, tästä ei pysty enää iloitsemaan koska tuntee itsensä lähinnä hölmöksi. Kuten jo alussa sanoin hänelle että kaikki mikä minun on myös hänen, oon valmis antamaan kaikkeni perheemme eteen ja oon kyllä paljon tehnyt töitä, opiskellut parisuhteita ja psykologiasta kuinka parisuhteessa ja rakkaudessa tulisi toimia ja niille jotka kuvittelevat että oon lähtenyt hakemaan naista jota komennella ja käyttää hyväkseni, ette voisi olla enempää väärässä. Ainoastaan kunnioitusta ja molemminpuolista välittämistä olen toivonut, kaikesta muusta oon valmis joustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanokaa hyväuskoiseksi, mutta onhan tämä mahdollista! :
Hän on oikeasti aivan ihana rakastava välittävä uskollinen kunnollinen tyttö, mutta hän vain on nyt säikähtänyt kun naimisiinmeno tuntuu niin isolta asialta. Asuu maassa jossa on oppinut olemaan varuillaan ihmisten motiiveista eikä luota helposti.
Kun on neljännesvuosisadan itseään suojellut eikä ole miestä lähelleen päästänyt, ja sitten tulee erikoinen mies maasta jossa ei ole koskaan käynyt. Hurmaa ja kosii pian, vaikuttaa kaikki täydelliseltä. Sitten muuttuukin suunnitelmat asuinmaasta, jotain rahahuoliakin, miksi tuon ikäisellä miehellä ei ole omaisuutta tai perhettä, miksi oli valmis naimisiin niin pian, miksei hänen puoleltaan tule vieraita häihin, miksi hän antaa mun kiukutella ja tukee aina eikä koskaan oo vihainen, onko jotain salaisuuksia, oonko menossa kohti jotain ikävää josta en tiedä eikä toista tilaisuutta saa naimisiinmenon takia, miksi mulla näin huono olo ennen häitä, ei kuuluisi tältä tuntua, haluaako mies sittenkin vaan asua mun maassa aina, saako se oikeasti rahaa että saataisiin turvallinen koti lapsille, pelottaa!
Tällaisia ajatuksia voisin kuvitella että pyörittelee päässään. Ni eihän se ihme jos romantiikka on kaukana ja välillä purkautuu ajatuksia joita ahdistuneena pyöritellyt mielessään. Ja sit ahdistaa lisää että menossa naimisiin ja mennyt sanomaan mulle sellaista, et miten vaikuttaa, muistan sit aina jne .eli eikös toi nyt oo ihan ymmärrettävää kaikki miksi hän muuttui, ja mun pitäis vaan keksiä keino auttaa häntä.
Oon haaveillut että kirkkohäiden jälkeen hän rentoutuisi kun ei olisi enää pähkäiltävää että tapahtuuko nyt virhe vai ei, ja hänkin voisi taas käyttää kaiken tuon energian onnellisuuremme eteen sen sijaan että tekee hallaa sille.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 06:57"]
No ei seurakunnissa ainakaan itselleni osunut kiinnostavaa tyttöä kohdalle. En minä mitään idän ihmettä ole ollut etsimässä, haaveeni parisuhde jossa saisin antaa kaiken rakkauteni luottavaisena, ilman että tarvitsisi kokea kaltoinkohtelua tai ettei sitä arvostettaisi. Mun ajatus aina se että siitä lähdetään mitä voin itse antaa toiselle, ja vain sitten jos toinen osoittautuukin epäluotettavaksi tai ei kunnioita, tästä ei pysty enää iloitsemaan koska tuntee itsensä lähinnä hölmöksi. Kuten jo alussa sanoin hänelle että kaikki mikä minun on myös hänen, oon valmis antamaan kaikkeni perheemme eteen ja oon kyllä paljon tehnyt töitä, opiskellut parisuhteita ja psykologiasta kuinka parisuhteessa ja rakkaudessa tulisi toimia ja niille jotka kuvittelevat että oon lähtenyt hakemaan naista jota komennella ja käyttää hyväkseni, ette voisi olla enempää väärässä. Ainoastaan kunnioitusta ja molemminpuolista välittämistä olen toivonut, kaikesta muusta oon valmis joustamaan.
[/quote]
Mikäs tuossa armenialaisessa postimyyntimorsiamessa sitten oli niin kiinnostavaa, ettei Suomesta vastaavaa löytynyt? Veikkaan, että kuvassa näkyi erittäin nuori, jokseenkin eksoottisen näköinen tyttö, johon sinä istutit tulevaisuudenunelmasi. Uskon kyllä, että tarkoituksesi olisi olla hyvä mies hyvälle naiselle, mutta tuo tyttöpä haluaa rahaa ja omaisuutta, jota sinulla ei ole antaa.
"Ainoastaan kunnioitusta ja molemminpuolista välittämistä olen toivonut, kaikesta muusta oon valmis joustamaan"
Niitäkään ei sinulle tipu. Eikö ala jo kirkastua? Pitäisikö sinulle hankkia jostakin armenialainen Näin lypsät viimeisetkin killingit lievästi autistiselta länsimaiselta peräkammarinpojalta ja lähdet sitten livohkaan -opas, jotta ymmärtäisit kuvion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 06:57"]No ei seurakunnissa ainakaan itselleni osunut kiinnostavaa tyttöä kohdalle. En minä mitään idän ihmettä ole ollut etsimässä, haaveeni parisuhde jossa saisin antaa kaiken rakkauteni luottavaisena, ilman että tarvitsisi kokea kaltoinkohtelua tai ettei sitä arvostettaisi. Mun ajatus aina se että siitä lähdetään mitä voin itse antaa toiselle, ja vain sitten jos toinen osoittautuukin epäluotettavaksi tai ei kunnioita, tästä ei pysty enää iloitsemaan koska tuntee itsensä lähinnä hölmöksi. Kuten jo alussa sanoin hänelle että kaikki mikä minun on myös hänen, oon valmis antamaan kaikkeni perheemme eteen ja oon kyllä paljon tehnyt töitä, opiskellut parisuhteita ja psykologiasta kuinka parisuhteessa ja rakkaudessa tulisi toimia ja niille jotka kuvittelevat että oon lähtenyt hakemaan naista jota komennella ja käyttää hyväkseni, ette voisi olla enempää väärässä. Ainoastaan kunnioitusta ja molemminpuolista välittämistä olen toivonut, kaikesta muusta oon valmis joustamaan.
[/quote]
Typeryyttä, omiin kuvitelmiin olet rakastanut. Etkä oikeaan elämään. Toi ihannevaimo vedättää sua 6-0, kielen ja kulttuurin muurin vuoksi et vain ymmärrä. Jos suomalainen tyttö tekisi niin, olisit heti tajunnut.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 06:57"]No ei seurakunnissa ainakaan itselleni osunut kiinnostavaa tyttöä kohdalle. En minä mitään idän ihmettä ole ollut etsimässä, haaveeni parisuhde jossa saisin antaa kaiken rakkauteni luottavaisena, ilman että tarvitsisi kokea kaltoinkohtelua tai ettei sitä arvostettaisi. Mun ajatus aina se että siitä lähdetään mitä voin itse antaa toiselle, ja vain sitten jos toinen osoittautuukin epäluotettavaksi tai ei kunnioita, tästä ei pysty enää iloitsemaan koska tuntee itsensä lähinnä hölmöksi. Kuten jo alussa sanoin hänelle että kaikki mikä minun on myös hänen, oon valmis antamaan kaikkeni perheemme eteen ja oon kyllä paljon tehnyt töitä, opiskellut parisuhteita ja psykologiasta kuinka parisuhteessa ja rakkaudessa tulisi toimia ja niille jotka kuvittelevat että oon lähtenyt hakemaan naista jota komennella ja käyttää hyväkseni, ette voisi olla enempää väärässä. Ainoastaan kunnioitusta ja molemminpuolista välittämistä olen toivonut, kaikesta muusta oon valmis joustamaan.
[/quote]
Ja päädyt sitten huijarin kynsiin. Nainen vedättää ja valehtelee minkä kerkiää. Taitaa asua poikaystävän ja lapsensa kanssa.
Suomalaiset on niin rehellisiä ja suorasukaisia, että eivät tajua, että toisissa kulttuureissa ei ole ollenkaan niin. Ihmetyttää, ettei ap ole voinut käydä tsekkaamassa osoitettakaan, haluaa kynsin hampain pitää kiinni hattarasta eikä ota mitään riskiä totuuden suhteen.
Mikä kiinnosti? No se että hän kysyi heti alkuun että oonko Kristitty ja kertoi että etsii puolisoa tosi tarkoituksella, ettei halua deittailla vaan on tosissaan. Eikä ole harrastanut irtosuhteita. Nämä kaikki kuulostivat hyvältä sen jälkeen kun on tullut petetyksi suomessa ja kuullut kuinka kaikkihan sitä tekevät, ei sitä niin helppo ole muuttua vanhoista tavoistaan, kuinka ei olla valmiita sitoutumaan jne.
Lisäksi kertoi arvoistaan perheen ja rakkauden ja parisuhteen kannalta jotka olivat kuin mun haaveista. Ja näyttikin mukavalta, joten lähdin heti tapaamaan. Ja kun viimeisenä tapaamispäivänä ekalla reissulla näin hänen hymyilevän minulle, ja pidimme kädestä kiinni, tunsin vain jotain jota en ennen ole tuntenut, tuntu siltä että vaikka mun pitäisi kävellä, niin tulisin tänne uudestaan häntä tapaamaan.
Ja seuraavalla matkalla kuukauden kuluttua, jossain vaiheessa kun suutelimme ensi kertaa, en ollut tuntenut moista ennen, ja kaikki vain näytti sujuvan ihanasti ja tunsin että kaikki kärsimys elämässä on ollut arvokasta koska tuonut mut nyt tähän pisteeseen. Hän niin lämmin ja tunsin että vihdoin oon löytänyt ihmisen jolla samanlainen arvomaailma, johon voin luottaa kuten haluan muiden itseenikin voivan luottaa, ja päätin että aion kosia häntä. Tässä se taisi olla pähkinänkuoressa
Sä meet nyt perse edellä puuhun, ap. Teillä täytyy olla se kunnioitus, luottamus ja varmuus ENNEN vihkimistä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 07:36"]Mikä kiinnosti? No se että hän kysyi heti alkuun että oonko Kristitty ja kertoi että etsii puolisoa tosi tarkoituksella, ettei halua deittailla vaan on tosissaan. Eikä ole harrastanut irtosuhteita. Nämä kaikki kuulostivat hyvältä sen jälkeen kun on tullut petetyksi suomessa ja kuullut kuinka kaikkihan sitä tekevät, ei sitä niin helppo ole muuttua vanhoista tavoistaan, kuinka ei olla valmiita sitoutumaan jne.
Lisäksi kertoi arvoistaan perheen ja rakkauden ja parisuhteen kannalta jotka olivat kuin mun haaveista. Ja näyttikin mukavalta, joten lähdin heti tapaamaan. Ja kun viimeisenä tapaamispäivänä ekalla reissulla näin hänen hymyilevän minulle, ja pidimme kädestä kiinni, tunsin vain jotain jota en ennen ole tuntenut, tuntu siltä että vaikka mun pitäisi kävellä, niin tulisin tänne uudestaan häntä tapaamaan.
Ja seuraavalla matkalla kuukauden kuluttua, jossain vaiheessa kun suutelimme ensi kertaa, en ollut tuntenut moista ennen, ja kaikki vain näytti sujuvan ihanasti ja tunsin että kaikki kärsimys elämässä on ollut arvokasta koska tuonut mut nyt tähän pisteeseen. Hän niin lämmin ja tunsin että vihdoin oon löytänyt ihmisen jolla samanlainen arvomaailma, johon voin luottaa kuten haluan muiden itseenikin voivan luottaa, ja päätin että aion kosia häntä. Tässä se taisi olla pähkinänkuoressa
[/quote]
Ei, hän ei ole lämmin. On vain hyvä näyttelijä ja huijari. Taatusti on poikaystävä ja lapsi tai kaksi tyttiksellä kotona. Sulta lähtee rahat varmasti. Koeta selvitä hengissä kotiin ha tuu maan pinnalle. Ja nai elämänläheisempi vaimo Suomesta. Sinuun ja kota oot eronnut luuserimies.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:42"]No netissä tavattiin, hän oli sivustolla jossa naiset etsii ulkomaista miestä. Sanoi ettei ensin ollut kiinnostunut vastaamaan kun olin Suomesta eikä sieltä suunnalta ollut etsinyt tai saanut viestejä mutta jostain syystä vastasi silti.
[/quote]
No eikö tää naiset etsii ulkomaalaista miestä -kuvio jo kerro kaiken? Muija haluu menolipun pois kotimaastaan ja paremman elintason jossain muualla. Jos tää saaga nyt on ees totta.