Kuinka päästä yli kiintymyksestä opettajaan?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:32"]

Ap! Eihän sinun tarvitse kirjoittaa hänelle mitän överiä vuodatuskirjettä, vaan ihan vaikka "kiitos tuestasi" ja että se on merkinnyt sinulle paljon.. Ja jos opelle sopii niin pidät mielelläsi yhteyttä myöhemminkin. Lue kirjeesi läpi muutama kerta ennen kuin lähetät biin ei tule sinulle morkkista vuodatuksesta :)

[/quote]

Oikeassa olet. :) Ne pahimmat vuodatukset voisi kirjoittaa ihan vain itselleen jonnekin talteen.

Ap

Piristävää lukea että joku ajattelee vielä opettajastaan näin, niin paljon kuullut pelkkää negatiivista. :)

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:32"]

Ap! Eihän sinun tarvitse kirjoittaa hänelle mitän överiä vuodatuskirjettä, vaan ihan vaikka "kiitos tuestasi" ja että se on merkinnyt sinulle paljon.. Ja jos opelle sopii niin pidät mielelläsi yhteyttä myöhemminkin. Lue kirjeesi läpi muutama kerta ennen kuin lähetät biin ei tule sinulle morkkista vuodatuksesta :)

[/quote]

Oikeassa olet. :) Ne pahimmat vuodatukset voisi kirjoittaa ihan vain itselleen jonnekin talteen.

Ap

[/quote]

Kannatetaan muuten, mutta en laittaisi tuota "jos opelle sopii pidettään yhteyttä". Se voi olla opelle kiusallista jos ei sitten haluakaan pitää tai jos vaan velvollisuuden tunteen takia pitää yhteyttä. Kerrot ajatuksesi selvästi ja hänen vastauksestaan huomaat sitten haluaako jatkossa pitää yhteyttä.

Jos selvästi kerrot että hän on ollut ainut ihminen joka on sinua ymmärtänyt jne niin voihan hän halutessaan sitten laittaa jotain että voit myöhemminkin olla yhteydessä. Siitä kuitenkin ymmärtää ettet ollenkaan pahoillaan asiasta olisi.

Minusta sinulta on ihan fiksua joka tapauksessa häntä henkilökohtaisesti kiittää jos hän on noin paljon auttanut ja tukenut. Vaikka et sitten muuta laittaisi loppujen lopuksi kuin sen kiitoksen.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:32"]

Ap! Eihän sinun tarvitse kirjoittaa hänelle mitän överiä vuodatuskirjettä, vaan ihan vaikka "kiitos tuestasi" ja että se on merkinnyt sinulle paljon.. Ja jos opelle sopii niin pidät mielelläsi yhteyttä myöhemminkin. Lue kirjeesi läpi muutama kerta ennen kuin lähetät biin ei tule sinulle morkkista vuodatuksesta :)

[/quote]

Oikeassa olet. :) Ne pahimmat vuodatukset voisi kirjoittaa ihan vain itselleen jonnekin talteen.

Ap

[/quote]

Kannatetaan muuten, mutta en laittaisi tuota "jos opelle sopii pidettään yhteyttä". Se voi olla opelle kiusallista jos ei sitten haluakaan pitää tai jos vaan velvollisuuden tunteen takia pitää yhteyttä. Kerrot ajatuksesi selvästi ja hänen vastauksestaan huomaat sitten haluaako jatkossa pitää yhteyttä.

Jos selvästi kerrot että hän on ollut ainut ihminen joka on sinua ymmärtänyt jne niin voihan hän halutessaan sitten laittaa jotain että voit myöhemminkin olla yhteydessä. Siitä kuitenkin ymmärtää ettet ollenkaan pahoillaan asiasta olisi.

Minusta sinulta on ihan fiksua joka tapauksessa häntä henkilökohtaisesti kiittää jos hän on noin paljon auttanut ja tukenut. Vaikka et sitten muuta laittaisi loppujen lopuksi kuin sen kiitoksen.

[/quote]

Joo, samaa mietin itsekin, että tuo on liian tungettelevaa. Hänen täytyy saada toimia kuten itse haluaa, ilman mitään velvollisuudentuntoa. :)

Ap

Hei Ap,

tulethan sitten kertomaan miten kävi?

<3

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 21:22"]

Joko ap kerroit?

[/quote]

UP

Mitähän ap sitten teki? Itse annoin lemppariopettajalleni lakkiaispäivänä ruusun, kiitin opetuksesta ja kaikesta ja pahoittelin että olin yläasteella aika hirveä. Halattiin lämpimästi ja jäi hyvä mieli.

En ole kertonut vielä. 

Ap

Kai pistit viestiä?

Olen opettaja yläkoulussa ja kolme viikkoa vielä aikaa lomaan. Yläkoulun huono puoli on se, että oppilaat eivät ole vielä "valmiita" ihmisiä, vaan keskenkasvuisia. Vaikka itse muuta kuvittelisivatkin. Meillä on se kiittämättömin vaihe, kun oppilaan potentiaali ja luonne ei vielä pääse esiin, vaan vasta myöhemmin. Totta kai johonkin oppilaisiin kiintyy enemmän kuin muihin. Itse kiinnyn enemmän niihin kiitettävän oppilaisiin, jotka tosiaan näyttävän haluavan oppia sitä, mitä opetan. Tällaisia voisi pitää siellä kauemminkin. Se on minun hommani. Jaan tietoa niille, jotka sitä haluavat vastaanottaa.
h
Haluaisin kuitenkin tietää ihan jokaisen oppilaan tilanteen aikuisena. Mitä se Tonica tai Raimo-Seppo tekee? Aika harvasta kuitenkin tietoa heruu. Opettaja muodostaa jokaisesta oppilaasta käsityksen. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä mitä heistä tuli.

Mä kannustan siihen, että laitat viestin tai kirjeen. Et kai sinäkään pitäisi naurettavana, jos vaikka olisit valmentanut lapsia harrastuksessa tms ja sinulle lähetettäisiin kiitokset ja kerrotaan, että olit tärkeä? :) Itsekin olen ollut todella huono kertomaan tunteistani, enkä osaa ystävillenikään sanoa sitä suoraan.  Laitoin hiljattain personal trainerilleni kohtuullisen henkilökohtaisen sähköpostiviestin siitä kuinka mun suhde liikuntaan ja muuhun elämään on mullistunut tapaamistemme myötä. Pitkään mietin, että kehtaanko, törmään häneen kuitenkin useasti viikossa salilla. Ollaan siis molemmat alle kolmekymppisiä naisia ja PT ehkä mun ikäinen tai jopa pari vuotta nuorempi. Sain ihan mukavan vastauksen, että tämän parempaa hän ei voisi PT:nä toivoa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:01"]

Kukaan ihminen ei pahastu kauniista sanoista.

[/quote]

Hei, tulin nopeasti käymään täällä, lähden pian mummolaan. :)

Voi olla että tulen kertomaan tai voi olla että en, en lupaa mitään. Täytyy katsoa miltä tuntuu. 

Kiitos rohkaisuista.

Ap

up

Minäkin kiinnyin vahvasti aikoinaan opettajaani. Olen jo aikuinen ja monella tapaa en edelleenkään ole päässyt tuosta yli. Ikävä ja kipu on suuri. Toisaalta, olen miettinyt että miksi pitäisikään? Hän oli elämäni ainoa kannustava ihminen ja roolimalli, tulen vaikeista kotioloista. Turha yrittää unohtaa ja pakolla päästä yli, parempi vaan vaalia sitä kaikkea hyvää mitä sai ja muistella.

Ei siitä heti tarvitse päästä yli. Nuorena olet herkkä ja kykenet helposti ihastumaan. Sitä tunnetta tulet myöhemmin kaipaamaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla tästä enemmänkin opettajien näkökulmasta. Tunnistaako/aistiiko opettaja kiintyneen oppilaan jotenkin ja miten? Tuleeko merkittävästä kiintymyksestä positiivinen fiilis vai herääkö vain ajatus että suhteet omiin vanhempiin on jotenkin häiriintyneet ja etsii turvallista aikuista muualta

Vierailija kirjoitti:

Kirjeen ja ruusun antaminen olisi ihan hieno ele, jota olen ajatellut itsekin, mutta ei minulla ole pokkaa tehdä noin vaikka kuinka haluaisin. Etenkin kun vanhemmat ja muut ovat paikalla, liian korkea kynnys tuollaiseen kaikkien katseiden edessä.

Ap

Kirje on tietysti vähän sellainen että en itse kehtaa mutta kukkakimpun ja kiitos kortin kehtaa antaa aina!

Vierailija kirjoitti:

Ne aikuiset opettajat sun muut ei tule teitä haikailemaan. Niiden työtä on opettaa teitä... ja teitä on monia. Vai luuletko ettei sua ennen ole ollut luokkaa ja sun jälkeen tulee seuraava luokka. Jokainen teistä on yksilö, et ole ainoa :) Tajuat sen sitten myöhemmin.

Moni hakeutuu alalle nimenomaan siksi että on kiinnostunut nuorista, heidän elämistään ja hyvinvoinnistaan. Ja opekin voi kiintyä ryhmiinsä, meidän lv päättäripäivänä oli selvästi vähän itkuinen ja liikuttunut, vannotti että kutsutaan se sitten luokkakokoukseen lun ollaan aikuisia.

Onpa jotenkin nostalginen ketju, minäkin valmistuin 2015 ja painin nuorena ihan saman ongelman kanssa. Mitenhän ap jakselee ja kirjoittiko koskaan opelleen