Mitä ajattelet lukiolaisesta, jonka ka on 9.8?

Olen mies.

Itse olin lukiossa huono oppilas, keskiarvo 8,2, YO-kokeessa ainostaan yksi laudatur. Pääsin kuitenkin korkeakouluun, luonnontieteiden puolelle.

No, esim. tietojenkäsittelytieteen laskareissa (= viikoittaisten pakollisten kotitehtävien tarkastustilaisuus) oli sitten näitä "lukion kympin tyttöjä". Opiskelivat sivuaineena TKT:ta jne.

EIVÄT ERONNEET MITENKÄÄN EDUKSEEN, EIVÄT VAIKUTTANEET MITENKÄÄN ERITYISEN FIKSUILTA TAI KYKENEVILTÄ, EIVÄT OSANNEET OIKEASTAAN MITÄÄN IHMEELLISTÄ.

Jos heillä on hyvä muisti, niin varmasti keskitason yleissivistys on ihan ok. mutta muuten...

Äitini sanoi aikoinaan niin kovin viisaasti vanhan totuuden;

"Se että kuuluu lukeneistoon, ei tarkoita automaattisesti sitä että kuuluu sivistyneistöön".

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 16:58"]Opiskelen yhdessä Tampereen ns. "eliittilukiossa", läksyjä teen päivittäin tunnista kahteen. Enempään ei ole aikaa, sillä urheiluharrastukseni vie lähes kaikki arki-illat ja viikonloput menee pelireissuissa.

Ap
[/quote]
Klasu?

Minulla on 10.... 

.... Matemaattisissa aineissa. Kun ei olis kielten ja yhteiskunnalliseten aineiden pakollisia niin voisin itsekin olla huippuoppilas vaan kun ei niin ei. Kaikkien aineiden ka on minulla 8,4. 

Ajattelen tietysti että tuossapa vasta älykäs tyyppi ja arvostan menestystä, mites muuten :) 

t. Toinen lukiolainen

Jep klasus

Olisin varmaan hyvin ylpeä, jos olisit lapseni. Tuntuu, että lukio loppujen lopuksi ei merkitse kovinkaan paljoa kaikille nuorille. Olet iloinen poikkeus.

Terv. Lukion lehtori

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:09"]

En ole kuitenkaan millään tavalla viisas. Suurimman osan ajasta mietin lähinnä itseäni ja vertailen itseäni paljon muihin. Voi olla, että minulla saattaa olla myös vähän heikko itsetunto. Tuntuu, että en ole hyväksytty, jos en menesty hyvin. Tämä johtuu alakoulun kiusaamisesta, joka teki minusta hyvin epävarman, mutta näennäisesti äänekkään ihmisen. Kiusaaminen johtui huomattavasta pituuserostani muihin lapsiin. Minua syrjittiin hyvin paljon. Tämän seurauksena olen aina pyrkinyt voittamaan kaiken, oli se sitten urheilussa tai koulunkäynnissä. Vieläkin koen tarvetta näyttää muille. Unelma-ammattini on eläintenhoitaja, mutta toisaalta vakavasti ottaen harkitsen toimittajan uraa. En kuitenkaan tiedä vielä, mitä haluan täysin elämältäni. Tämä avautuminen johtuu siitä, että minulle rakas henkilö, tätini, vähätteli suorituksiani. Hän väitti, että Tampereen lukioiden taso ei ole mitään verrattuna Helsinkiin. Että todennäköisesti kirjoitan huonosti, hyvä kun pääsen ammattikorkeaan. En tiedä mitä tältäkin haen, ehkä vain sitä tunnetta, että kelpaisin jollekin. Laaja kaveripiiri ei lämmitä, jos lähellä olevat aikuiset suorastaan väheksyvät. Tätini ei ole ainoa, joka minua väheksyy. Isäni uusi nainen myös tuo hyvin selkeästi esille, kuinka vähäpitoista koko lukio on, että ei sillä ole väliä, mitä numeroita saa. Hän on oikeassa, mutta haluaisin vain kerran kuulla heiltä, että "Vautsi!" tai "Hyvin tehty!" Ap

[/quote] AP, tekstistäsi tuli elävästi mieleeni sisarukseni lapsi. Hän muuten kirjoitti aikoinaan 7 L:llää ja oli paras mitä kukaan silloin. Mutta...myöhemmin masentui TODELLA SYVÄSTI. Hänellä oli monta vuotta todella vaikeaa. En viitsi tarkemmin selittää ettei kukaan tunnista. Mutta siis on todellinen ihme että on vielä hengissä. 

Siksi haluan vain muistuttaa, OLET HYVÄ JA RIITÄT ITSENÄSI! Älä yritä "ostaa" muiden kiintymystä koulumenestyksellä, se ei kuitenkaan onnistu. On hienoa, että olet noin hyvä mutta ...ole kiltti varovainen, olethan? Monesti tuota seuraa masennus, itsemurhayritykset, ym ym. Tsemppiä sinulle!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 17:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:09"]

En ole kuitenkaan millään tavalla viisas. Suurimman osan ajasta mietin lähinnä itseäni ja vertailen itseäni paljon muihin. Voi olla, että minulla saattaa olla myös vähän heikko itsetunto. Tuntuu, että en ole hyväksytty, jos en menesty hyvin. Tämä johtuu alakoulun kiusaamisesta, joka teki minusta hyvin epävarman, mutta näennäisesti äänekkään ihmisen. Kiusaaminen johtui huomattavasta pituuserostani muihin lapsiin. Minua syrjittiin hyvin paljon. Tämän seurauksena olen aina pyrkinyt voittamaan kaiken, oli se sitten urheilussa tai koulunkäynnissä. Vieläkin koen tarvetta näyttää muille. Unelma-ammattini on eläintenhoitaja, mutta toisaalta vakavasti ottaen harkitsen toimittajan uraa. En kuitenkaan tiedä vielä, mitä haluan täysin elämältäni. Tämä avautuminen johtuu siitä, että minulle rakas henkilö, tätini, vähätteli suorituksiani. Hän väitti, että Tampereen lukioiden taso ei ole mitään verrattuna Helsinkiin. Että todennäköisesti kirjoitan huonosti, hyvä kun pääsen ammattikorkeaan. En tiedä mitä tältäkin haen, ehkä vain sitä tunnetta, että kelpaisin jollekin. Laaja kaveripiiri ei lämmitä, jos lähellä olevat aikuiset suorastaan väheksyvät. Tätini ei ole ainoa, joka minua väheksyy. Isäni uusi nainen myös tuo hyvin selkeästi esille, kuinka vähäpitoista koko lukio on, että ei sillä ole väliä, mitä numeroita saa. Hän on oikeassa, mutta haluaisin vain kerran kuulla heiltä, että "Vautsi!" tai "Hyvin tehty!" Ap

[/quote] AP, tekstistäsi tuli elävästi mieleeni sisarukseni lapsi. Hän muuten kirjoitti aikoinaan 7 L:llää ja oli paras mitä kukaan silloin. Mutta...myöhemmin masentui TODELLA SYVÄSTI. Hänellä oli monta vuotta todella vaikeaa. En viitsi tarkemmin selittää ettei kukaan tunnista. Mutta siis on todellinen ihme että on vielä hengissä. 

Siksi haluan vain muistuttaa, OLET HYVÄ JA RIITÄT ITSENÄSI! Älä yritä "ostaa" muiden kiintymystä koulumenestyksellä, se ei kuitenkaan onnistu. On hienoa, että olet noin hyvä mutta ...ole kiltti varovainen, olethan? Monesti tuota seuraa masennus, itsemurhayritykset, ym ym. Tsemppiä sinulle!

[/quote]

Joo, kaikkea pahaa seuraa aina hyvästä koulumenestyksestä. Voinelämön kevät tätä porukkaa.

Onnea, AP, olet hoitanut hommat kuten pitääkin. Saat aika vapaasti valita opiskelupaikkasi, ja tulevaisuutesi on valoisa. Jatka samaan malliin äläkä välitä näistä kateellisista kommenteista!

terv kohtalotoveri aikanaan, 

Hikari.

Tunnen 3 tuollaista. Ovat kaikki outoja tai mielisairaita 50-vuotiaita nykyäään. Kaikki ikisinkkuja. Ei lapsia kelläkään.

Hmmm. Ehkä kohtaloni on sitten olla masentunut tulevaisuudessa.

Aika rajuja kuvia maalataan mun tulevaisuudesta. Itse en kuitenkaan ole ikinä nähnyt tutkimusta, mikä osoittaisi selvää korrelaatiota masennuksen ja koulumenestyksen välillä. On siinä varmaasti eroja, miten menestyksensä saavuttaa.

Oikeastaan voisin paljastaa sen teille: en ikinä stressaa kokeista. Sen takia ne menevät minulta niin hyvin. Olen jo niin pitkään suorittanut kouluni hyvin, että en näe mitään paineita koetilanteessa. Sen kun vastaan parhaani mukaan, niin hyvä tulee.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 16:58"]Opiskelen yhdessä Tampereen ns. "eliittilukiossa", läksyjä teen päivittäin tunnista kahteen. Enempään ei ole aikaa, sillä urheiluharrastukseni vie lähes kaikki arki-illat ja viikonloput menee pelireissuissa.

Ap
[/quote]Onko vauvakuume vai miksi täällä pyörit?
[/quote]

Onko itselläsi? Tämä ei ole mikään vauvakuumepalsta, vaan aihe vapaa.
[/quote] ei ole, olen ikämies. Vauvapalsta on vauvapalsta. Miksi hakeuduit tänne av-mammojen pariin? Ei ole mikään kympin oppilaiden kokoontuminen.
[/quote]

Jotenkin arvasin, että olet joku vanha pervo... olisit varmasti voinut auttaa ap:ta vauvanteossa? En ole muuten itse ap.

Tampereen eliittilukiossa? Luettele tähän kaikki Tampereen eliittilukiot.

Tulee mieleen että onko tällä muuta elämää kuin opiskelu.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 16:58"]

Opiskelen yhdessä Tampereen ns. "eliittilukiossa", läksyjä teen päivittäin tunnista kahteen. Enempään ei ole aikaa, sillä urheiluharrastukseni vie lähes kaikki arki-illat ja viikonloput menee pelireissuissa. Ap

[/quote]

Enempään ei taida olla myöskään tarvetta. Kai sulle jää aikaa myös vähän elää, nauttia nuoruudesta ja pitää hauskaa? Puurtaa ehtii sitten työelämässä ihan tarpeeksi.

En ole kuitenkaan millään tavalla viisas. Suurimman osan ajasta mietin lähinnä itseäni ja vertailen itseäni paljon muihin. Voi olla, että minulla saattaa olla myös vähän heikko itsetunto. Tuntuu, että en ole hyväksytty, jos en menesty hyvin.

Tämä johtuu alakoulun kiusaamisesta, joka teki minusta hyvin epävarman, mutta näennäisesti äänekkään ihmisen. Kiusaaminen johtui huomattavasta pituuserostani muihin lapsiin.

Minua syrjittiin hyvin paljon. Tämän seurauksena olen aina pyrkinyt voittamaan kaiken, oli se sitten urheilussa tai koulunkäynnissä. Vieläkin koen tarvetta näyttää muille.

Unelma-ammattini on eläintenhoitaja, mutta toisaalta vakavasti ottaen harkitsen toimittajan uraa. En kuitenkaan tiedä vielä, mitä haluan täysin elämältäni.

Tämä avautuminen johtuu siitä, että minulle rakas henkilö, tätini, vähätteli suorituksiani. Hän väitti, että Tampereen lukioiden taso ei ole mitään verrattuna Helsinkiin. Että todennäköisesti kirjoitan huonosti, hyvä kun pääsen ammattikorkeaan. En tiedä mitä tältäkin haen, ehkä vain sitä tunnetta, että kelpaisin jollekin. Laaja kaveripiiri ei lämmitä, jos lähellä olevat aikuiset suorastaan väheksyvät. Tätini ei ole ainoa, joka minua väheksyy. Isäni uusi nainen myös tuo hyvin selkeästi esille, kuinka vähäpitoista koko lukio on, että ei sillä ole väliä, mitä numeroita saa. Hän on oikeassa, mutta haluaisin vain kerran kuulla heiltä, että "Vautsi!" tai "Hyvin tehty!"

Ap

varmaan vituttaa huonosti menneet aineet

Kadehdin sitä kun joku on saanut noin paljon älynlahjoja

Vaaditko sinä itse hyviä suorituksia, vai koetko, että vanhempasi niitä vaativat?

Täti on varmaan vaan kateellinen. Terveiset Helsingin "eliittilukiosta" (tämän kevään abilta), kyllä hyvä koulu on hyvä koulu ihan sijainnista riippumatta ja Tamperekin on iso kaupunki!

Sä olet ihan niin kuin minä nuorena. Voi kun voisin halata sua ja vakuuttaa, että olet hyvä, ihana ja kaunis! Juuri sellaisena kuin olet. Kaikkea hyvää sinulle!