Mitä ajattelet lukiolaisesta, jonka ka on 9.8?

Ja elämääni olen aina elänyt täysillä. Tänäkin iltana menen bileisiin, nauttimaan alkoholin tuomasta vapaudesta niin kuin kaikki. Jos se on tätä suurta nuoruutta, niin sitten en ole jäänyt mistään paitsi. Elämääni elän täysillä, opettelen pikkuhiljaa nauttimaan kaikesta, mitä teen.

Syksyllä lähden vaihto-oppilaaksi. Jotenkin se tuntui ainoalta vaihtoehdolta, sillä tämä maailma missä elän tuntuu niin ahdasmieliseltä. Kaikki luokitellaan syntyperän mukaan jo lapsesta asti.

Oletko Sammon lukiossa? Ei tule muita eliittilukioita mieleen.

Ajattelisin, että on opiskellut ahkerasti. Itselläni oli 9,7 juuri sen vuoksi, kun se viimeinen puristus jäi uupumaan. En vaan koskaan pystynyt opiskelemaan aineita jotka ei niin kiinnostanut, huono itsekuri tai jotain.

Entäpä muut läheiset, miten he suhtautuvat pärjäämiseesi? Miksi kuuntelet noita väheksyjiä? Miten tätisi ja isäsi uusi nainen ovat pärjänneet lukiossa, entäpä heidän mahdolliset omat lapsensa? Voisiko siinä olla taustalla kateutta, jos he itse eivät ole pärjänneet lukiossa tai menestyneet työelämässä, tai heidän lapsensa eivät ole saaneet yhtä hyviä arvosanoja.

Ajattelen, että erityisen hyvin menestynyt opiskelija :) Varmasti kunnianhimoinen ja fiksu.

Se tulee mieleen, että onko se koskaan saanut munaa/pillua?

Vanhempani eivät vaadi minulta mitään. Lapsuuden kiusaaminen on jättänyt minulle tarpeen todistella muille ja itselle.

Ulospäin ei tätä todellakaan uskoisi minusta, sillä olen äärimmäisen ulospäinsuuntautunut ja oikeastikin itsevarma. En pelkää nykyään mitään, mutta tiedostan, että identiteettini rakentuu osaltaan menestykseni varaan.

Ap, relaa. Noilla arvosanoilla sulla on kaikki tiet auki, ja jos kavereita löytyy ja elämä on muuten mallillaan, niin sulla ei ole mitään hätää. Tätisi ja isäsi naisen typerillä kommenteilla ei ole sinuun mitään valtaa, sun ei tarvitse todistella heille mitään, koska se on fakta, että sä vedät ihan helvetin hyvin, eikä mikään heidän mielipidekysymys.

Rehellisesti sanottuna säälittää. Johtuu ehkä siitä, että kaikki tuntemani ns. kympin tytöt ovat kilttejä ylisuorittajia, joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa. En sano, että tämä pätee sinuun ap, mutta tällainen kokemus itsellä.

Minkä menestyksen? En halua vähätellä, on hyvä että hoitaa koulun hyvin mutta loppujen lopuksi jollain lukion arvosanoilla ei ole mitään merkitystä ellei ne nyt sontaa ole. Eikä yliopistonkaan. Mutta jos nautit mitä teet, niin eihän siinä sillon ole mitään ongelmaa.

Tätini alisuoritti itse aikanaan koulunsa, päätyi lähihoitajaksi.

Isäni vaimo on aineenopettaja yläkoulussa, hänen vanhin poikansa on ammattikoulussa. Naista harmittaa, että hän ei ehtinyt isäni tavattuaan enää auttamaan vanhinta, vaikeasti lukihäiriöstä lasta koulunkäynnissä. Nuorimman pojan kanssa hän tekee kaikki koulujutut yhdessä. Ei siinä mitään, mutta lapsen omatoimisuus jää nollaksi, eikä osata ottaa myöhemmin mistään vastuuta.

Ap

Sosiaalisilta taidoiltani olen tietyllä tapaa jopa hieman manipuoloiva. Olen herkkä aistimaan ihmisiä, joten tiedän hyvin, miten toimia jokaisen kanssa. Oikeastaan olen se kaikkien kaveri, se, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. En voi sietää kiusaamista ja pyrin rohkaisemaan ujompia imisiä juttelemalla niille ja pyytämällä bileisiin tms. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan, että ulkoinen olemukseni ja kaveripiirini pelottaa monia ujompia ihmsiä. Pari henkilöä pitää minua parhaana ystävänään, mutta toistaiseksi en ole löytänyt ns. täydellistä sielunkumppania, joka ymmärtäisi minua täysin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:19"]

Rehellisesti sanottuna säälittää. Johtuu ehkä siitä, että kaikki tuntemani ns. kympin tytöt ovat kilttejä ylisuorittajia, joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa. En sano, että tämä pätee sinuun ap, mutta tällainen kokemus itsellä.

[/quote]

Hassua. Omat kokemukseni ovat juuri päinvastaiset. En tiedä, johtuneko sitten siitä, että olen kotoisin pienestä kaupungista. Kyllä meidän koulussa ne kympin tytöt ja hyvin menestyvät olivat aina niitä, jotka olivat hyviä ihan kaikessa. Olivat hyviä niin koulussa kuin urheilussakin vapaa-ajalla. Kavereita heillä oli paljon eli sosiaalisia taitojakin löytyi. Olen aina kadehtinut (en pahalla vaan hyvällä tavalla) näitä, joilla koulu on ollut helppoa. Miten jotkut voivatkin olla hyviä kaikissa aineissa. Sujuu matikka, kielet, liikunta ja reaaliaineet. Itsekin näin kauheasti vaivaa ja luin kunnolla kokeisiin. Silti minussa ei ole tullut mitään matikkaneroa tai muuta vastaavaa. Olen ollut hyvä vain niissä aineissa, joissa olen jo valmiiksi lahjakas ja ne olivat vieraat kielet minulle.

Olet ap ylpeä siitä, että olet saanut noin hyvät geenit ja jaksat vielä ahkeroidakin hyvien arvosanojen eteen! Tulet kyllä varmasti menestymään elämässäsi teetpä mitä tahansa.

Mitä ajattelit kirjottaa?:)

En ymmärrä tuota tädin asennetta. Miksi kettuilla jollekin tytölle, joka asuu Tampereella? Eihän lapsiparka voi valita, missä perheensä asuu, ja harva lähtee Tampereelta Helsinkiin lukioon vain sen takia, että Tampereella ei muka hyviä kouluja ole. Ei ne Helsingin lukiot niin ihmeellisiä ole, että Tampereelta asti kannattaisi tulla. 

Se on kyllä totta, ettei niillä lukioarvosanoilla ole loppupeleissä niin väliä. Toki niillä saadaan se seuraava opiskelupaikka, mutta ei ne suoraan takaa mitään menestystä myöhemmässä elämässä. Niiden merkitys on enemmän se, että pystyy valitsemaan suuremmasta joukosta jatko-opintopaikkoja kuin ne oppilaat, joilla on huonompi keskiarvo. Sinullla on vielä mahdollisuudet opiskella melkein mitä vain, joten asiat ovat sinun kohdallasi hyvin.

Tunnistan omasta nuoruudestani tuon saman tunteen, että olisi edes joskus toivonut saavansa hyväksyntää ja kehuja. En minäkään niitä saanut, vaikka keskiarvo oli 9,7 ja kirjoitin kuusi ällää (niitä vanhanaikaisia, jotka oli helpompi saada). Jotkut aikuiset ovat itse sisältä niin rikki, että eivät pysty tai osaa antaa toisille tunnustusta hyvästä suorituksesta. Näiltä et voi odottaa kehuja vaikka väittelisit tohtoriksi.

Tsemppiä sinulle jatkoon! 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:27"]Sosiaalisilta taidoiltani olen tietyllä tapaa jopa hieman manipuoloiva. Olen herkkä aistimaan ihmisiä, joten tiedän hyvin, miten toimia jokaisen kanssa. Oikeastaan olen se kaikkien kaveri, se, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. En voi sietää kiusaamista ja pyrin rohkaisemaan ujompia imisiä juttelemalla niille ja pyytämällä bileisiin tms. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan, että ulkoinen olemukseni ja kaveripiirini pelottaa monia ujompia ihmsiä. Pari henkilöä pitää minua parhaana ystävänään, mutta toistaiseksi en ole löytänyt ns. täydellistä sielunkumppania, joka ymmärtäisi minua täysin.

Ap
[/quote]

Eli et uskalla olla aito oma itsesi?

Varo ettei sinusta tule katkera, kuiva ja ylimielinen akateeminen hapannaama. Aika menee nopeasti ja ennenkuin huomaatkaan olet kolmikymppisenä sinkkuna nettideittisivulla rustaamassa vaatimuslistaa miehille. 

Että se on vähän niin kuin minä lukiolaisena.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:08"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 16:58"]Opiskelen yhdessä Tampereen ns. "eliittilukiossa", läksyjä teen päivittäin tunnista kahteen. Enempään ei ole aikaa, sillä urheiluharrastukseni vie lähes kaikki arki-illat ja viikonloput menee pelireissuissa.

Ap
[/quote]Onko vauvakuume vai miksi täällä pyörit?
[/quote]

Onko itselläsi? Tämä ei ole mikään vauvakuumepalsta, vaan aihe vapaa.
[/quote] ei ole, olen ikämies. Vauvapalsta on vauvapalsta. Miksi hakeuduit tänne av-mammojen pariin? Ei ole mikään kympin oppilaiden kokoontuminen.
[/quote]

Jotenkin arvasin, että olet joku vanha pervo... olisit varmasti voinut auttaa ap:ta vauvanteossa? En ole muuten itse ap.
[/quote] ahaa. Olen 36 v ihan tavallinen perheenisä. Eli joku vanha pervo?

Hmm, en näe itseäni parempana kuin muut, joten enköhän tule löytämään itselleni sitten aikanaan ihan tyydyttävän kumppanin.

Ap