Mikä ihme ja kumma niitä nuoria masentaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuoren masennuksen laukaisi pitkä etäkoulujakso ja harrastussulku. Hän etääntyi tuona aikana kaikista kaveripiireistä ja jäi yksin. Sulkujen loputtua hänellä ei ollut enää voimia palata harrastukseen. Teini-ikäiselle ei vanhemmat enää pysty järjestämään kavereita ja koulun kyky auttaa tilanteessa on ollut täysi nolla. Onneksi meillä on säästöjä, joten saimme nuoren yksityisesti hoitoon.

Juujuu. Ne kaverit jäi pysyvästi sinne etään?

Ihan hyvä oppia, että elämässä pitää olla muutakin, kuin ohjattu koulu ja harrastukset. Kertoo jotakin nuorestakin, jos "kavereita" ei ole vapaa-ajalla yhtään. Eli masennus tuskin herää etämeiningeistä.

Tällaiset epäempaattiset ja nuorten ongelmia vähättelevät ihmiset ovat osa ongelmaa!

Meillä kävi niin, että pitkän koronaeristyksen aikana (kun koulu etänä, harrastukset suljettu, ei paikkaa missä tavata kavereita kodin ulkopuolella) suhteet kavereihin etääntyivät ja nuori koki jäävänsä kaveripiirien ullkopuolelle. Kun harrastuskin loppui, niin siellä olleet kaverisuhteet katkesivat lopullisesti. Sama ryhmä ei tauon jälkeen enää jatkanut (liikaa lopettaneita) eikä masentuneella nuorella ollut enää voimavaroja lähteä etsimään uutta ryhmää. Masennus varmasti myös vaikeutti pääsemistä takaisin kaveripiiriin koulussa. Näin käy helposti isossa lukiossa, missä joka tunnilla on eri oppilaat ja koronarajoitusten takia kaikki ylimääräiset aktiviteetit ja ryhmätekemiset olivat minimissä vielä lähikoulun alettuakin.

Vierailija kirjoitti:

Puuttuva vanhemmuus, juurettomuus, turvattomuus, yksinäisyys, keskittymiskyky menetetty mm. älylaitteiden vuoksi, rajojen puuttuminen eli monessa suhteessa liika vapaus, syy-seuraussuhteiden hämärtyminen eli tunne siitä ettei voi itse vaikuttaa mihinkään, kiusaaminen ja väkivalta, nettikiusaaminen, ulkonäköpaineet, narsismin muuttuminen normiksi, liian vähäinen liikunta, ylipäätään ryhtiä tuovien asioiden puuttuminen elämästä.

Tässä oli jo hyvää vastauksen makua, kiitos siitä kirjoittajalle. Miksi sitten valtio ja media koko ajan puhuvat perinteistä perhemallia vastaan? Miksi meidän traditiota ja identiteettiä vähätellään ja puretaan? Miksi kaikkea mahdollista älyteknologiaa työnnetään koko ajan arkeemme enemmän? Miksi kiusaamiselle ja väkivallalle ei tehdä mitään?

Eli miksi asiantuntijat ja hallitus sekä erityisesti media koko ajan suoltavat sellaista kehitystä ja paskaa, joka nimenomaan on ajaa nuoria masennukseen ja ihmisiä huonovointiseksi? Tämä sosialistinen moderni liberaali yhteiskuntamalli on juuri se, joka vaan lisää ongelmia! Ja kaikkea tätä myydään meille vaan hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmien normalisointi. Eikä vain normalisointi, vaan suoranainen tuputtaminen.   Onhan sulla, Jesse-Jannika nyt joku ongelma, onhan?  Ei, et ole normaali vaan sulla on tällainen [kirjainyhdistelmä]-diagnoosi.

Erittäin hyvä pointti. Tässä modernissa yhteiskuntamallissa mielenterveyspotilaat ovat sankareita. Sinussa on jotain vikaa, jos et ole jollain tavalla häviäjä tai vähemmistöä tai muutoin ongelmallinen. Sen sijaan aikoinaan se oli edes jollain tavalla häpeällinen asia.

Maailma on muuttunut aivan älyttömästi jos verrataan vaikka 1980-lukua ja 2010-lukua.

Tuntuu oikeastaan että tässä 2000 luvulla maailma on muuttunut vielä enemmän ja nopeammin kuin aikaisemmin.

Onko maailma liikaa muuttunut vai onko muutokset olleet liian nopeita/jyrkkiä eikä ihmiset enää osaa sopeutua tähän jatkuvaan uudistukseen joka aiheuttaa henkisiä ongelmia?

Muutoksilla tarkoitan tekniikan kehitystä,arvojen muuttuminen,yhteiskunnan rakenteet on muuttuneet ja eritoten ihmisyksilöiden elämä on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuva vanhemmuus, juurettomuus, turvattomuus, yksinäisyys, keskittymiskyky menetetty mm. älylaitteiden vuoksi, rajojen puuttuminen eli monessa suhteessa liika vapaus, syy-seuraussuhteiden hämärtyminen eli tunne siitä ettei voi itse vaikuttaa mihinkään, kiusaaminen ja väkivalta, nettikiusaaminen, ulkonäköpaineet, narsismin muuttuminen normiksi, liian vähäinen liikunta, ylipäätään ryhtiä tuovien asioiden puuttuminen elämästä.

Tässä oli jo hyvää vastauksen makua, kiitos siitä kirjoittajalle. Miksi sitten valtio ja media koko ajan puhuvat perinteistä perhemallia vastaan? Miksi meidän traditiota ja identiteettiä vähätellään ja puretaan? Miksi kaikkea mahdollista älyteknologiaa työnnetään koko ajan arkeemme enemmän? Miksi kiusaamiselle ja väkivallalle ei tehdä mitään?

Eli miksi asiantuntijat ja hallitus sekä erityisesti media koko ajan suoltavat sellaista kehitystä ja paskaa, joka nimenomaan on ajaa nuoria masennukseen ja ihmisiä huonovointiseksi? Tämä sosialistinen moderni liberaali yhteiskuntamalli on juuri se, joka vaan lisää ongelmia! Ja kaikkea tätä myydään meille vaan hyvänä.

Missä puhutaan perinteistä perhemallia vastaan? Kuka tätä traditiota vähättelee ja purkaa?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmien normalisointi. Eikä vain normalisointi, vaan suoranainen tuputtaminen.   Onhan sulla, Jesse-Jannika nyt joku ongelma, onhan?  Ei, et ole normaali vaan sulla on tällainen [kirjainyhdistelmä]-diagnoosi.

Erittäin hyvä pointti. Tässä modernissa yhteiskuntamallissa mielenterveyspotilaat ovat sankareita. Sinussa on jotain vikaa, jos et ole jollain tavalla häviäjä tai vähemmistöä tai muutoin ongelmallinen. Sen sijaan aikoinaan se oli edes jollain tavalla häpeällinen asia.

Oikeastiko se on sinusta hyvä asia että ongelmia hävetään?

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Mikä siinä on, että vaikka asiat ovat hyvin, ihmiset voivat huonosti? On ruokaa, on lämmintä ja hienoja vaatteita, on harrastuksia, on koulutusta ja mahdollisuus tehdä töitä. Kaikki elämän peruselementit ovat kunnossa ja silti ihmiset kilahtavat. Tämä on täysin käsittämätöntä. Sitten ihmiset ja kansat, joilla ei ole läheskään näin paljoa materiaalisia asioita, ei siellä olla masentuneita ja tyydytään vähempään.

Vierailija kirjoitti:

Maailma vaatii nykyisin, niin kuin se on aina vaatinut, paljon. Nykyisin pitää olla tietynnäköinen, tietynlainen, osata paljon menestyäkseen (ennen riitti perustehdastyö), pitää olla itseohjautuva, selvitä yksin, kyetä keskittymään, vastustaa helposti addiktoivia appeja ja pelejä, olla sosiaalinen, rohkea ja suhteellisen varakas. 

Kuka vaatii? Kuka on se taho tai ne tahot, jotka vaativat nykyään yksilöltä paljon? Vaaditaan sen verran, että käyt jotain kouluja ja mielellään teet töitä. Työntekokaan ei ole edes pakko, vaan ihmiset voivat rottailla työttömänä koko elämänsä. Kuka vaatii, että pitää olla tietynnäköinen tai tietynlainen?

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä vaaditaan kaiken maailman koulutuksia vaikka työn oppisi työtä tekemällä. Samaan aikaan syyllistetään työttömiä työttömyydestään vaikka työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Sen sijaan että hallitus helpottaisi työttömän palkkaamista esim pienemmillä työnantajamaksuilla ja palkkatuella nämä tarjoaa aktiivimalleja ja ansiosudonnaisen leikkauksia "työllisyystoimina". Yhtään työpaikkaa nämä eivät tuo. Boomereiden nuoruus oli helppoa kun pääsit töihin kävelemällä tehtaan portista sisään tai jatkoit vanhempiesi maatilan pitoa.

Boomerien vanhemmilla oli usein isot perheet. Kuinka monelle riitti jaettavaa maatilasta? Miksi luulet, että 60-70-luvuilla joutui satojatuhansia  suomalaisia muuttamaan Australiaa, Ruotsiin jne. Boomerit tekivät töitä mitä saivat ja matkustuivat työn perässä. Eivät jääneet masentumaan ja loisimaan tuilla ja kitisemää "paskaduuneista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Mikä siinä on, että vaikka asiat ovat hyvin, ihmiset voivat huonosti? On ruokaa, on lämmintä ja hienoja vaatteita, on harrastuksia, on koulutusta ja mahdollisuus tehdä töitä. Kaikki elämän peruselementit ovat kunnossa ja silti ihmiset kilahtavat. Tämä on täysin käsittämätöntä. Sitten ihmiset ja kansat, joilla ei ole läheskään näin paljoa materiaalisia asioita, ei siellä olla masentuneita ja tyydytään vähempään.

Vaikka Suomessa mainitsemasi asiat ovat hyvin niin "vika" on Suomessa ihmisten arvomaailmoissa,käyttäytymisessä,ajattelutavassa,yhteiskunta ohjailee liikaa ihmisiä, yleinen ilmapiiri täällä on ankea, yhteiskunta verottaa liikaa.. jne

Niitä asioita on monia. Yksi on kova kilpailu töistä. Tilanne on ihan eri kuin joskus museoaikana, jolloin töihin mentiin kävelemällä sisään. Toki silloinkin ne parhaat työt oli koulutuksen takana, mutta aikanaan se koulutus myös käytännössä takasi hyvän paikan. 

Yksinäisyys on tällä hetkellä todella rajua jälkeä tekevä asia nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa ja tätä ovat koronarajoitukset moninkertaistaneet. Miettikää nyt jokainen ihan itse, mitä se olisi tarkoittanut teidän sosiaalisille suhteillenne, jos olisitte itse joutuneet toiselle paikkakunnalle aloittamaan opiskelujanne tuntematta sieltä ketään ilman, että mitään fyysisen läsnäolon tilaisuuksia järjestetään? Se olisi oikeasti ollut aivan kauhea tilanne eikä ne samanlaiset sosiaaliset kontaktit nyt vain synny minkään videoyhteyden perusteella. 

Jatkuva ruutuaika sen tekee. Teini saattaa olla 10-12 tuntia puhelimella. Aivan varmasti vaikuttaa henkiseen terveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko se on sinusta hyvä asia että ongelmia hävetään?

Tottakai. Häpeä pitää ihmisen kurissa. Häpeä estää ihmisiä tekemästä asioita jotka ovat tyhmiä ja haitaksi hänelle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että todellisten ja oikeiden ongelmien puuttuessa meille on pakkosyötetty ns. näennäisiä ongelmia. Ja samaan aikaan häpeäntunteesta on vapauduttu.

Enää esimerkiksi miehiä ei hävetä olla ideologisesti työttömiä. Ei hävetä kieltäytyä armeijasta. Naisia ei hävetä se, että he myyvät pieruaan purkissa ja tienaavat sillä älyttömästi, tai että ylioppilaslehden "toimittajat" matkustavat Helsinki-Turku linja-autossa ja paskantavat housuunsa vain raportoidakseen siitä miltä sellainen tuntuu.

Kova kilpailu kaikessa. Ei riitä enää että kaikki on "ihan" hyvin. Kaiken täytyisi olla parasta ja huippua.

Hyvä koulutus, mielenkiintoinen ja haastava työ, hyvännäköinen missi/hunks puoliso, kauniit lapset, (jotka myös fiksuja ja hyviä koulussa), koko perheellä kiinnostavia ja erikoisia harrastuksia, paljon matkailua eksoottisiin paikkoihin (tyyliin Burman viidakko tai Katmandu. Ei tosiaan mikään Kanaria tai Thaimaa), hieno ja kallis talo jossa sisustus kuin sisustuslehdestä (ja aina viimeisen päälle siistiä ja puhdasta), uudet hienot autot(mielellään sähkö), lemmikkinä jokin valioyksilö kissa, koira, hevonen josta pulitettu vähintään neljänumeroinen summa jne jne lista jatkuu.

Tyytymisestä on tullut kirosana.

Suomessa on oikeasti paljon enemmän masentuneita mitä on tiedossa koska monet ei mene hoitoon vaan esimerkiksi päihteillä he lääkitsevät itseään. Masennus yleistyy ja yhä enemmän nuoret masentuvat ja se on ikävää.

Aiheesta puhutaan yllättävän vähän vaikka masennus(ja muut mt-ongelmat) ovat todella yleisiä.

Vierailija kirjoitti:

Missä puhutaan perinteistä perhemallia vastaan? Kuka tätä traditiota vähättelee ja purkaa?

Ohis

Yritin vastata tähän, mutta moderaatio ei anna vastata.

T. alkuperäinen

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta tulevat paineet ovat jotain ihan käsittämätöntä. Jos et ole 20-vuotiaana oman firman perustanut lapsinero joka juoksee maratonin kerran päivässä niin et ole mitään.

Mikään ihme että väki sekoaa.

Eikö missään enää opeteta/näytetä Gaussin käyrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Mikä siinä on, että vaikka asiat ovat hyvin, ihmiset voivat huonosti? On ruokaa, on lämmintä ja hienoja vaatteita, on harrastuksia, on koulutusta ja mahdollisuus tehdä töitä. Kaikki elämän peruselementit ovat kunnossa ja silti ihmiset kilahtavat. Tämä on täysin käsittämätöntä. Sitten ihmiset ja kansat, joilla ei ole läheskään näin paljoa materiaalisia asioita, ei siellä olla masentuneita ja tyydytään vähempään.

Jos tähän kysymykseen olisi vastaus niin säästyisi valtavan monta ihmishenkeä vuosittain. Masennus, ahdistus ja itsemurha-alttius ei välttämättä korreloi elämäntilanteen kanssa mitenkään. Vaikka eläisi täydessä yltäkylläisyydessä niin silti olo saattaa tuntua todella pahalta. Epäilen myös että julkisuuden henkilöiden itsemurhilla on jonkin sortin vaikutusta esim kun joku Avicii tekee itsemurhan (menestynyt, rikas, nuori, julkisuuden henkilö jolla paljon faneja) niin mitä syytä jollain ylöjärven mopojonnella olisi elää joka ei ole saanut elämässä aikaiseksi muuta kuin krapulan

Vierailija kirjoitti:

Kova kilpailu kaikessa. Ei riitä enää että kaikki on "ihan" hyvin. Kaiken täytyisi olla parasta ja huippua.

Hyvä koulutus, mielenkiintoinen ja haastava työ, hyvännäköinen missi/hunks puoliso, kauniit lapset, (jotka myös fiksuja ja hyviä koulussa), koko perheellä kiinnostavia ja erikoisia harrastuksia, paljon matkailua eksoottisiin paikkoihin (tyyliin Burman viidakko tai Katmandu. Ei tosiaan mikään Kanaria tai Thaimaa), hieno ja kallis talo jossa sisustus kuin sisustuslehdestä (ja aina viimeisen päälle siistiä ja puhdasta), uudet hienot autot(mielellään sähkö), lemmikkinä jokin valioyksilö kissa, koira, hevonen josta pulitettu vähintään neljänumeroinen summa jne jne lista jatkuu.

Tyytymisestä on tullut kirosana.

Näihin kaikkiin auttaisi yksinkertaisesti somesta luopuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Mikä siinä on, että vaikka asiat ovat hyvin, ihmiset voivat huonosti? On ruokaa, on lämmintä ja hienoja vaatteita, on harrastuksia, on koulutusta ja mahdollisuus tehdä töitä. Kaikki elämän peruselementit ovat kunnossa ja silti ihmiset kilahtavat. Tämä on täysin käsittämätöntä. Sitten ihmiset ja kansat, joilla ei ole läheskään näin paljoa materiaalisia asioita, ei siellä olla masentuneita ja tyydytään vähempään.

Niillä muilla kansoilla on enemmän auringonvaloa ja lämpöä. Ja toinen syy, siellä ollaan enemmän perhe- ja sukukeskeisiä, täällä itsenäisiä. Yksinäisyys tappaa.