Mikä ihme ja kumma niitä nuoria masentaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuva vanhemmuus, juurettomuus, turvattomuus, yksinäisyys, keskittymiskyky menetetty mm. älylaitteiden vuoksi, rajojen puuttuminen eli monessa suhteessa liika vapaus, syy-seuraussuhteiden hämärtyminen eli tunne siitä ettei voi itse vaikuttaa mihinkään, kiusaaminen ja väkivalta, nettikiusaaminen, ulkonäköpaineet, narsismin muuttuminen normiksi, liian vähäinen liikunta, ylipäätään ryhtiä tuovien asioiden puuttuminen elämästä.

Tässä oli jo hyvää vastauksen makua, kiitos siitä kirjoittajalle. Miksi sitten valtio ja media koko ajan puhuvat perinteistä perhemallia vastaan? Miksi meidän traditiota ja identiteettiä vähätellään ja puretaan? Miksi kaikkea mahdollista älyteknologiaa työnnetään koko ajan arkeemme enemmän? Miksi kiusaamiselle ja väkivallalle ei tehdä mitään?

Eli miksi asiantuntijat ja hallitus sekä erityisesti media koko ajan suoltavat sellaista kehitystä ja paskaa, joka nimenomaan on ajaa nuoria masennukseen ja ihmisiä huonovointiseksi? Tämä sosialistinen moderni liberaali yhteiskuntamalli on juuri se, joka vaan lisää ongelmia! Ja kaikkea tätä myydään meille vaan hyvänä.

Nykyään kaikille on hyvin tarjolla laumakäyttäytymistä tukevia laumoja mistä nyt vain näyttää seuraavan yleistä tyhmistymistä.

On hyvä kysymys miksi esim. kiusaamiseen ei puututa järeämmin. Paljon on kai edelleenkin sellaista ymmärtämätöntä ajattelua, että vika on kiusatuissa itsessään. Uhrien syyllistäminen on suorastaan perinne.

Itse vertailen mielessäni tilanteita ennen koronaa, koska nuorten masennus oli jatkuvassa kasvussa jo sitä ennen. Korona on tietysti kärjistänyt asioita.

Ennen kuin pienistäkin lapsista tuli älyteknologian orjia, heidän aivonsa pääsivät kehittymään vapaammin ja he oppivat säätelemään tunnetilojaan ja käyttämään myös omaa mielikuvitustaan rakentavalla tavalla. Kaikki se suojasi masennukselta myöhemmässä elämässä tai ainakin antoi työkaluja sitä vastaan. Lasten pitäisi saada myös pitkästyä siten että he alkavat oma-aloitteisesti etsiä virikkeitä. Sitä varten pitäisi myös olla turvallinen ympäristö ja luontoa ympärillä.

Jo masentuneelle on vaikea tarjota sellaista mitä hän ei pystyisi edes ottamaan vastaan. Mm. tuetun asumisen kautta, jos järjestettävissä, masentuneellekin voi parhaassa tapauksessa löytyä vähän yhteisöllisyyttä ja ehkä edes jonkinlaista turvaa.

Muuten hyvä, mutta tuettuun asumiseen ei kyllä yleensä "tavallinen" masentunut nuori pääse sillä perusteella että tarvitsee yhteisöllisyyttä. Ne on tarkoitettu vain ihmisille, jotka eivät mitenkään pärjää yksin kotona. Jos on esim. pitkäaikainen päihdeongelma, kehitysvamma, autismi tai vaikea psykoosisairaus, tuettua asumista saatetaan tarjota herkemmin mutta sekin on kiinni asuinkunnan mahdollisuuksista. Käytännössä nuoren pitää noihin päästäkseen olla niin vakavasti masentunut, että olisi jo edunvalvonnan paikka.

Ihmistä ei ole suunniteltu liian helppoon. Aitoa tyydytystä tuo vain vaikeuksien kautta saavutetut asiat. Lisäksi kaikki on vapaata, kukaan ei aseta sääntöjä tai näytä mallia niin kuin ennen vanhaan. Sosiaaliset paineet ja odotukset eivät ole pelkästään huono asia, ne ovat antaneet elämään ryhtiä ja suuntaa tuhansia vuosia.

Koska nykyaika on ihan perseestä vrt 70,80,90 luku. Eihän tuolla ole yhtään samanlaista säpinää kuin ennen. On hirveää nykyaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin kun oma viiteryhmä johon itseään vertaili oli paljon pienempi. Käytännössä vertasit itseäsi tuntemiisi oman ikäluokan edustajiin. Nyt maailma on kasvanut ja some tunkee naamaasi kauniita, menestyviä ja varakkaita ihmisiä. Siinä tavan ihminen tuntee väistämättä huonommuutta itsestään.

Joku muu jo mainitsikin että uutiset on täynnä pelkokuvia sairauksista, työttömyydestä, sen ja sen asian vaarallisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja yleisestä epäsorrosta. Nuorten elämää on jo pitkään vaivannut epävarmuus ja kilpailullisuus; se että on tavallinen, menestyy tavalliseen tapaan ei nykyään riitä siihen että saat työn sekä joskus oman asunnon, asioita jotka joskus olivat melko helposti saatavilla. Nykyään tulee kouluun panostaa jo lapsesta samalla kun urheilee tavoitteellisesti. Jo nuorena on aloitettava tavoitteellinen osakesäästäminen sekä sijoittaminen ja vakituiset työpaikat ovat tiukassa. Työelämässä sama kilpailu, kilpailutus ja jatkuva tahdin kiristäminen jatkuu mutta palkkataso on monella alalla jäänyt täysin oikeiden elinkustannusten taakse ja kokoaikatyössä käyvän ostovoima ja elintaso on usein melko surkea.

Ehkäpä vanhemmuudessa näkyy edelleen jonkinlaiset sota-ajan traumat sillä moni on saanut melko kylmän ja kolkon kasvatuksen. Omakin lapsuus -90 -luvulla oli vanhempien työttömyyden ja rahattomuuden värittämä ja vanhempani eivät ole osanneet antaa sitten minkäänlaisia tunnetaitoja perinnöksi. Täältäkin saa usein lukea miten vanhemmat eivät ole kannustaneet, tukeneet ja osoittaneet vilpittömästi välittävänsä. Valitettavasti itselläni on samanlaisia kokemuksia.

Tosi hyvä kommentti.

Evoluutiopsykologian luennoilla käytiin läpi nykyajan ulkonäkö- ja pariutumispaineita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin aiemmin. Sukupuolen sisäistä kilpailua lisää erityisesti some ja media, joka tuuttaa kaikkien silmille jatkuvasti mitä kauniimpia ja komeampia ihmisiä. Tämä tutkitusti lisää tyytymättömyyttä omaan itseen.

Luennoitsija tiivisti ilmiön hauskasti: siinä missä ennen 20-vuotias sulhoa etsivä nainen "kilpaili" samalla kylällä kolmen muun lisääntymisikäisen naisen kanssa, joista yhdellä oli jo lapsiakin, nykyään kilpailet kymmenien, satojen, oikeastaan tuhansien muiden kanssa. Ts. Ennen otettiin se joka omilta kyliltä löytyi, nyt voit etsiä laajemmalta alueelta. Lisäksi ihmisten elinkaari on muuttunut, eli samoista potentiaalisista kumppaneista kisaa valtava määrä yhä nuorekkaampia ihmisiä. Ennen 30-vuotias nainen oli useamman lapsen äiti, nykyään ehkä synnyttämätön ja fressi sinkkupimu. Tämä laajentaa vertailupohjaa vielä entisestään.

Summa summarum: nykyajan nuoren käsitys keskivertoihmisestä hämärtyy, kun silmiä pommitetaan jatkuvasti keskivertoa huomattavasti viehättävämpien ihmisten kuvilla.

Jep. Nykyäänhän etenkin tyttöjen pitää näyttää Kardshianeilta. Pitää olla huulitäytteent, ripsenpidennykset, kilo meikkiä, treenattu iso peppu, tiimalasivyötärö, kalliit merkkivaatteet viimeisen päälle, esitellä paljasta pintaa jne. Sitten somessa vaan tuijotellaan viimeisen päälle phostoshopattuja kuvia ja vertaillaan omaan peilikuvaan. Ei näytä ikinä samalta vaikka kuinka treenaa ja meikkaa. Pitäis kauneusleikkauksissa käydä. Pojilla myös varmasti paineita näyttää treenatulta. Joskus 20 vuotta sitten nuoret sai olla paljon luonnollisemman näköisiä ja vähemmillä ulkonäköpaineilla.

Toinen unohtunut juttu on sitten keskustelukulttuuri anonyymissa somessa. Siellä puretaan sitä pahaa oloa toisiin. Esim. Jodelissa. Vähän kuin nuorten vauvapalsta. Vielä ilkeämpi meininki. Paha olo leviää. Tulee tunne että ihmiset on kaikki pohjimmiltaan pahoja, kun vaan v*ttuilee ja inttää.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Merkityksettömyyden tunne. Sitä vain lillutaan, samalla kun pitäisi olla superyksilö varhaisteinistä lähtien. Mutta vaikka olisi superyksilö, se ei siltikään takaa mitään.

Itse kuulun epäonnisen sukupolveen, joka on aina onnistunut valmistumaan kriiseihin ja lamoihin (ylioppilaaksi vuoden 2008 romahdukseen, ensimmäinen korkeakoulututkinto synkkänä vuonna 2015 ja toinen keskellä koronaa...) ja se merkityksettömyyden tuntu kyllä syö mieltä. Nykynuorilla varmaan sama, ei väliä mitä tekee vai tekeekö, ei vaikutusta. Ja samalla hoetaan, että enemmän enemmän, nopeammin nopeammin.

Yllättävän eri aikoina syntyneillä on tuo tunne että kuuluu epäonnisten sukupolveen. Itselläkin on. Olin lapsi 90-luvun lamassa, ei ollut varaa yhtään mihinkään. Ei varaa harrastuksiin, ei varaa matkustella, ei varaa edes ruokaan. Siitäkin piti pihistellä. En myöskään päässyt lukion jälkeen heti opiskelemaan. Lopulta kun pääsin, niin valmistuin tuohon vuoden 2008-2009 lamaan. Ei saanut töitä mistään. Asiaa ei yhtään auttanut että ei ollut koskaan ollut niitä suhteita, joilla ois saanut kesätyöpaikkoja. Sitten ihan kohta tuli joku nuorisotakuu, että alle 25-vuotiaille piti taata työpaikka ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille. No ite olin siinäkin väliinputoaja juuri ja juuri. Täytin just 30 kun takuu tuli voimaan ja se vaikeutti työn saamista hitusen liian vanhana entisestään.  Ikuisesti työttömäksi jäin.

Täällä on nyt tullut paljon erilaisia vastauksia, toiset erittäin hyviä ja toisten kohdalla selkeästi ei haluta paneutua asian ytimeen ja taustoihin. Olisin kaivannut vähän perusteita ja esimerkkejä näihin, jossa sanotaan että nuorilta vaaditaan paljon vastuuta ja velvollisuuksia ja että opiskelu ja työelämä on rankkaa.

Mutta yhteenvetona totean seuraavaa:

- Nykyinen tie ja vauhti ja media ohjaavat länsimaalaisia nuoria väärään suuntaan, siis suuntaan joka lisää masentuneisuutta.

- Yhteiskunnan korkeasti koulutetut ammattilaiset ja asiantuntijat eivät suostu puhuttelemaan asioiden todellista ongelmaa. Jos näin olisi, meillä olisi jo tässä vaiheessa jotain konkreettisia ratkaisuja. Mutta silti tilanne vaan tuntuu pahenevan.

Miksi ihmiset sitten tukevat tällaista kehitystä? Miksi ihmiset eivät pistä vastaan ja sano, että nyt riittää, kokeillaan jotain täysin muuta?

AP

No juuri siitä helppoudesta se johtuu, on aikaa miettiä turhia ja masentua. Jos joutuisi esim. kamppailla pysyäkseen hengissä, niin kas kummaa kun siinä ei ole oikein aikaa masennella.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt tullut paljon erilaisia vastauksia, toiset erittäin hyviä ja toisten kohdalla selkeästi ei haluta paneutua asian ytimeen ja taustoihin. Olisin kaivannut vähän perusteita ja esimerkkejä näihin, jossa sanotaan että nuorilta vaaditaan paljon vastuuta ja velvollisuuksia ja että opiskelu ja työelämä on rankkaa.

Mutta yhteenvetona totean seuraavaa:

- Nykyinen tie ja vauhti ja media ohjaavat länsimaalaisia nuoria väärään suuntaan, siis suuntaan joka lisää masentuneisuutta.

- Yhteiskunnan korkeasti koulutetut ammattilaiset ja asiantuntijat eivät suostu puhuttelemaan asioiden todellista ongelmaa. Jos näin olisi, meillä olisi jo tässä vaiheessa jotain konkreettisia ratkaisuja. Mutta silti tilanne vaan tuntuu pahenevan.

Miksi ihmiset sitten tukevat tällaista kehitystä? Miksi ihmiset eivät pistä vastaan ja sano, että nyt riittää, kokeillaan jotain täysin muuta?

AP

Varmaan vaikea puuttua ainakaan yksityisten ihmisten someihin. Siis niihin, joilla se on täynnä sitä elämän ihanuutta, kimallusta ja glitteriä ja photoshoppia. Toki pitäis kannustaa ihmisiä kertomaan somessa myös negatiivisia ja realistisia asioita eikä valheellista pintaa. Eihän kovin nuoret vielä tajua, että se mitä somessa näkyy ei olekaan totuus. Miksi se on nykyään niin tabu ettei negatiivisista asioista saa puhua muille kuin terapeuteille eikä niitä saa tuoda esiin? Ihan jotain harvoja poikkeuksia löytyy somesta, joissa ollaan luonnollisia ja puhutaan negativiisistakin asioista. Toivottavasti tuo suunta jatkuu. Se on hyväksi. Tajuaa ettei ole ainoa, jolla menee huonosti tai että itsellä meneekin jopa ihan hyvin. Tajuaa ettei elämä ole juur kellään sitä pelkkää ihanuutta ja glitteriä.

Yksi asia missä mentiin mäkeen on ainakin se että korkeakouluihin ei ole enää pääsykokeita, vaan niihin pääsee yo-arvosanoilla ja ensikertalaisena. Sen piti helpottaa asioita, mutta päinvastoin se sysäsi paineet nuorempien ja nuorempien harteille. Jo ala-asteella pitää olla hyvä koulussa, että pääsee hyvään lukioon ja saa hyvät arvosanat. Ja oma ala pitää tietää jo nuorena. Ei ole vara valita väärin tai ensikertalaisuus menee. Kyllä pääsykokeet oli parempi systeemi. Paineet alkoi vasta lukion jälkeen ja niilläkin jotka ei malttaneet aiemmin täysillä keskittyä kouluun oli mahdollisuus. Ennen oltiin muka sitä mieltä, että se pääsykokeisiin pänttäys lisää välivuosia. Mutta eikö se mukaa lisää, kun pitää korotella yo-arvosanoja loputtomiin ja tavoitella ikuisuus jotain tiettyä unelmapaikkaa ettei ensikertailaisuus mene? Ennen moni totesi jo heti ekalla hakukerralla, että enpä päässyt nyt sinne unelmapaikkaan ja otti toisen paikan vastaan. Opiskellessa sitten huomasi, että tämähän onkin oikeastaan ihan mukava ala ja työllistyi sille. Nyt niin ei tapahdu. Jahdataan ikuisuus sitä unelmaa eikä välttämättä sitten päästä ikinä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Huono ruokavalio oli perimmäinen syy ettei mieli jaksanut vastustaa nuorena masennusta.

Miksi joku alanuolittaa jonkun omakohtaista kokemusta. Alanuolittakaa noita, jotka spekuloivat vain.

Tinder on kans yks joka on varmasti masentanut monia tai vaikeuttanut ainakin pysyvän parisuhteen saamista. Se on aiheuttanut sen ettei miehet nykyään edes halua parisuhteeseen. Tinderistä kun löytyy aina seksiseuraa. Lisäksi niilläkin, jotka haluaa parisuhteen, vaatimustaso nousee koko ajan. Treffien jälkeen selaillaan vielä loputtomasti Tinderiä, että löytyiskö sieltä vielä joku vielä parempi. Ja ainahan sitä kuvittelee että sieltä löytyy, kun porukkaa on siellä loputtomasti ja uusia tulee. Tuossakin vielä pelataan koko ajan lähinnä ulkonäöllä. Jos et näytä hyvältä, niin ei oo mitään saumoja. Ennen tutustuttiin enemmän irl ja persoona merkkasi enemmän kuin ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan jotenkin heikkolahjainen? Nuorten elämä ei ikinä historiassa ole ollut yhtä täynnä kilpailua, vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Lisäksi hajoavassa maailmassa pitää miettiä muitakin kuin itseään, toisin kuin ennen.

En ole heikkolahjainen, aivan päinvastoin. En vaan ihan purematta niele näitä väitteitä, että nuorilla olisi vaikeampaa töiden ja muun pärjäämisen suhteen. Kerro nyt esimerkkejä siitä, millä tavalla nuorten täytyy ottaa nykyään enemmän vastuuta ja miten heillä on enemmän velvollisuuksia?

Ensinnäkin, ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa opiskelu on helpompaa kuin koskaan. Ammattikoulussa voit olla vaikka 2 vuotta tekemättä yhtään opintoa, syödä ja asua ilmaiseksi ja silti sinulla on 2-3 opetusalan henkilöä tukemassa.

Toiseksi, nykyaikahan on juuri sitä minä minä minä ajattelua, jossa nimenomaan ei tarvitse ajatella ketään muuta. Toki jos ajatellaan opiskelua, niin jo 20 vuotta sitten on ollut tiettyjä aloja, jonne on vaikea päästä. Ei tämä ole muuttunut minnekään, sama työpaikoilla. Masentuivatko ihmiset silloin yhtä paljon? Missä asioissa nuorten täytyy nykyään ottaa vastuuta ja velvollisuuksia? Anna joitain esimerkkejä.

Tuolla mainittiin, että työelämä on vaikeampaa kun tarvitaan kaiken maailman koulutuksia. Millä alalla näin on? Ovatko nuorten preferenssit muuttuneet, että yhä useampi haluaa tietylle marginaaliselle alalle, jolla ei ole niin paljoa töitä? Aina on ollut aloja, jonne on vaikeampi päästä kuin toisille, mutta kyllä tässä maassa töitä on vaikka kuinka paljon useilla eri aloilla.

Vastavalmistunut, kaksi eri työkokemusta:

* vastuuasiantuntija. Kahden edeltäjäni työt fuusioitiin yhdeksi toimenkuvaksi. Aiemmin työt tehtiin kahden pään (alan tohtori + AMKkilainen) voimin. Tohtori jäi eläkkeelle ja amkkilainen sai potkut. Minä parikymppinen maisteriparka jouduin töihin ilman perehdyttäjää. Pisin tekemäni työpäivä oli 26 tuntia :D Ylläripylläri lähdin pois.

* perusasiantuntija. Aiemmin toimipisteellä oli kolme työntekijää ja sihteeri. Yksi työntekijä eläköityi ja työt jaettiin kahden työntekijän kesken. Sitten sihteeri eläköityi, ja sihteerin työt jaettiin työntekijöiden kesken. Siinä vaiheessa nuorempi asiantuntija otti hatkat ja minä astuin kuvioon. Pisin tekemäni työpäivä on 11 tuntia mikä on jo ihan kohtuullista. Eniten risoo, ettei kukaan osaa käyttää meidän tietojärjestelmiämme. Itse asiassa epäilen, että täällä maksetaan tietojärjestelmistä, joita kukaan ei koskaan edes käytä tai joiden olemassaolosta ei edes tiedetä :D 

T. Suomi vuonna 2021

Nuorten keskuudessa on myös nykyään tapana tilailla ruokakin kotiin, kun ei jakseta lähteä ihmisten ilmoille. Jotkut laittaa jopa viimeiset rahansa näihin tilauksiin. Se täysin neljän seinän sisällä oleminen ei tee myöskään mielelle hyvää. 

Ootteko huomanneet että monet näistä nykyajan jutuista helpottaa poikien elämää, mutta tekee tytöille asiat hankalaksi: Tyttöjen pitää näyttää Kardashianeilta, pojille ei ole samanlaista vaatimusta. Pojat haluaa elää vapaasti ja hankkia seksinsä Tinderistä. Tytöt haluais sen parisuhteen ja perheen, mutta sitä ei saa. Saa vaan irtosuhteita, siis mikäli näyttää tarpeeksi hyvältä siellä Tinderissä.

Vierailija kirjoitti:

"Nuorilla on tänä päivänä kaikki vapaus"

Kaksi vuotta melkein jatkuvaa kotiarestia. Et huomannut vai?

Mitä höpiset, ongelmat eivät ole ilmestyneet kuluneessa kahdessa vuodessa niitä oli rutkasti jo ennen koronapandemiaa. Terapeutteja ja psykologeja kohta niin paljon, että jokaiselle riittää oma sellainen. Jossain muualla se vika on eikä pandemian kahdessa vuodessa. 

Olen nuori enkä itsekään ymmärrä. Kaikki kaverit ovat olevinaan niin kamalan masentuneita, vaikka kaikki on hyvin. Ehkä kaikki on liian hyvin, kun on aikaa kaikkea turhanpäiväistä miettiä ja ahdistua (ku ei ole oikeita huolenaiheita)? Mun kavereilla tuntuu olevan suuria "masennuksen" aiheita esim. se, että ei ole varaa ostaa tarpeeks kalliita merkkivaatteita, ei oo tarpeeks hyvä perse, eikä niin nätti naama kuin "kaikilla muilla" instagrammissa.... Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

<

Oletko ap tyhmä vai esitätkö vaan?

Toinen asia mikä mietityttää helvetisti, on se että meillä on miljoonittain kaiken maailman psykologeja ja sosiologeja, mutta mitä niillä on ollut annettavaa tähän keskusteluun viimeisen 10 vuoden aikana?? Ei yhtään mitään! Palstan henkilöillä on parempi kuva todellisuudesta kuin noilla "asiantuntijoilla". Luulisi, että kun noin paljon laitetaan rahaa noihin niin että heillä olisi jotain järkevää annettavana keskusteluun, mutta ei. En ole kuullut yhdeltäkään terveydenhuollon ammattilaiselta kunnon järkevää vastausta tähän, että mistä nuorten ongelmien juurisyyt kumpuavat. Onko se niin tabu vai eivätkö nämä ammattilaiset vaan kerta kaikkiaan ymmärrä mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Tämä oli aika hyvä puheenvuoro ammattilaiselta:

-Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala arvioi, että nuoret saavat nyt liikaa vastuuta liian varhain. Sosiaalisen median aiheuttama vertailu on toinen ongelma. Kolmas syy on odottamaton: ”Ei kaikesta tarvitse puhua vielä enemmän, vaan pitää oppia myös suuntaamaan huomiota muualle.”

https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000008382863.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nuorilla on tänä päivänä kaikki vapaus"

Kaksi vuotta melkein jatkuvaa kotiarestia. Et huomannut vai?

Mitä höpiset, ongelmat eivät ole ilmestyneet kuluneessa kahdessa vuodessa niitä oli rutkasti jo ennen koronapandemiaa. Terapeutteja ja psykologeja kohta niin paljon, että jokaiselle riittää oma sellainen. Jossain muualla se vika on eikä pandemian kahdessa vuodessa. 

Lisäksi nuorethan elää muutenkin nykyään somessa, joten ei niille nämä rajoitukset ole ollut niin paha asia.  On vain ollut enemmän aikaa olla siellä somessa. Etäkoulussakin on saanut olla samalla puhelimella.

-sivusta

Aikaisemmin lähes jokaisella oli joku oma paikkansa yhteisössä ja tärkeä rooli siinä. Elämässä oli jotain tarkoitusta ja rytmiä. Ihmiset kokivat enemmän olevansa tarpeellisia kuin tänä päivänä. Oli niitä syrjäytyneitä ja masentuneira ennenkin, mutta ei läheskään siinä määrin kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori enkä itsekään ymmärrä. Kaikki kaverit ovat olevinaan niin kamalan masentuneita, vaikka kaikki on hyvin. Ehkä kaikki on liian hyvin, kun on aikaa kaikkea turhanpäiväistä miettiä ja ahdistua (ku ei ole oikeita huolenaiheita)? Mun kavereilla tuntuu olevan suuria "masennuksen" aiheita esim. se, että ei ole varaa ostaa tarpeeks kalliita merkkivaatteita, ei oo tarpeeks hyvä perse, eikä niin nätti naama kuin "kaikilla muilla" instagrammissa.... Huoh.

Suurin syy taitaa siis olla ne ulkonäköpaineet.  Ainakin tytöillä. Ja ehkä siis vähän turhanpäiväisestäkin masentuminen. Sori vain. Mutta eihän se toki nuorista turhalta tunnu, jos ulkonäöstä on tehty niin iso juttu, että se määrittää kaiken, jopa sen saako koskaan parisuhdetta tai töitä. Miksi siitä on tehty niin iso juttu? Miksei sais olla sellainen kun on?