Mikä ihme ja kumma niitä nuoria masentaa??

Hmm en ole enää nuori vaan aikuinen, masennuin 28 vuotiaana ja nyt olen reilu 30 vuotias.

Veikkaisin että masennus johtuu usein siitä että elämä on vain tylsää eikä koulun/töiden ohella ole oikein mitään "jännittävää" tekemistä.

Myös yksi merkittävä syy saattaa olla se että elämä on merkityksetöntä, siinä tuntee itsensä turhaksi ihmiseksi tässä yhteiskunnassa.

Kuitenkin masennukseen on monia syitä kuten tyytymättömyys vaikka yhteiskuntaa kohtaan,kiusaaminen tai vaikka joku suuri mullistus elämässä voi aiheuttaa masennuksen.

Erikoinen asia on myös se että masennusta esiintyy eniten pohjoismaissa maailmassa ja pohjoismaissa syödään eniten mielialalääkkeitä maailmassa.

T:masentunutmies

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikista ei millään voi tulla menestyviä some-tähtiä tai räppäreitä. Elämä on pilalla.

Tämä! Aamen!

Urpo-Tuulikille on koko lapsuus teroitettu, että ”sä oot tähti ja kaikessa paras, jos vaan itse haluat”. Hyvä tietysti, että ihmistä kannustetaan. Realiteetti vain on se, että jokaikiseen asiaan ei riitä rahkeet eikä lahjakkuus. Jo koulussa kerrotaan opelle mitä minä oppilaana haluan tehdä ja mitä en. Ope olkoon vain elämysten tarjoaja.

Jossain kohtaa on pakko kohdata se, ettei asiat tanssikaan aina minun tahtiin.

Elämä on. Arvoja ja nöyryyttä elämää kohtaan peräänkuulutan.

Suoraan sanottuna tuttavapiirissä masentuneiden nuorten vanhemmissa on aina jotain: itsekkyyttä,  keskenkasvuisuutta, narsistisuutta. Vuorovaikutus ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmien normalisointi. Eikä vain normalisointi, vaan suoranainen tuputtaminen.   Onhan sulla, Jesse-Jannika nyt joku ongelma, onhan?  Ei, et ole normaali vaan sulla on tällainen [kirjainyhdistelmä]-diagnoosi.

Sinä et nyt selvästikään tiedä mistä puhut. Noiden kirjainyhdistelmädiagnoosien "saaminen" ei ole ihan ilmoitusmenettelyllä hoidettu. Sellainen "saadaan" tutkimusten perusteella ja sellaisen tavoitteena on määritellä ja osoittaa lapselle /nuorelle sellainen tuki, jonka avulla häiriön kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Se tuki ei suinkaan useimmiten ole lääkehoidollinen, vaan erilaista toiminnanohjauksen valmennusta tmv. Ymmärrän, että diagnoosien yleisyys tänä päivänä ihmetyttää -silti ne ovat alidiagnosoituja. Jopa joka viides suomalainen kärsii jonkinlaisesta oppimisen vaikeudesta, usein juuri jostain "kirjainyhdistelmästä". Miksi? Siihen kun osaisin vastata.

Liian helppo elämä. Some. Vihreät ilmastomuutoskauhuskenaarioineen. Vanhempien laiskuus kasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikista ei millään voi tulla menestyviä some-tähtiä tai räppäreitä. Elämä on pilalla.

Ja silti kaikille sitä luvataan. "Susta voi tulla ihan hyvin laulaja! Se on susta itsestäsi kiinni!" Ja ääni on kuin korpilla ja sävelkorva ahvenen luokkaa. Silti nuoret uskovat, kun kovasti uskotellaan - ja pettyvät, kun ei onnistunutkaan.

Eikä enää ymmärretä, jos vaikka tuomaristo huokaisee ja sanoo "ei tällä kertaa". Ei osata ajatella, että kokeilen sitten jotain muuta. Sinne vaan samaan laulukisaan 12x ja lopulta sitten johonkin tositv-formaattiin, että jollain se julkisuus irtoaa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm en ole enää nuori vaan aikuinen, masennuin 28 vuotiaana ja nyt olen reilu 30 vuotias.

Veikkaisin että masennus johtuu usein siitä että elämä on vain tylsää eikä koulun/töiden ohella ole oikein mitään "jännittävää" tekemistä.

Myös yksi merkittävä syy saattaa olla se että elämä on merkityksetöntä, siinä tuntee itsensä turhaksi ihmiseksi tässä yhteiskunnassa.

Kuitenkin masennukseen on monia syitä kuten tyytymättömyys vaikka yhteiskuntaa kohtaan,kiusaaminen tai vaikka joku suuri mullistus elämässä voi aiheuttaa masennuksen.

Erikoinen asia on myös se että masennusta esiintyy eniten pohjoismaissa maailmassa ja pohjoismaissa syödään eniten mielialalääkkeitä maailmassa.

T:masentunutmies

Niin. Siksi hedelmällisessä iässä usein perustetaan se perhe. On jatkumoa, tekemistä ja syy mennä sinne eteenpäin.

Nykymaailmassa on kiire kasvaa lapsesta aikuiseksi. Sitte jumetetaan siinä aikuisuudessa kuka minkäkin aikaa ja pohditaan elämän tylsyyttä. Lapset tehdään nelikymppisenä, jos niitä enää saa ja sitten niiden kanssa ei oikeastaan enää jaksa. Niille tulee annettua kaikki helposti, kun itseä ei huvita ja varallisuutta on kertynyt. Ja tämä jatkuu ja jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikista ei millään voi tulla menestyviä some-tähtiä tai räppäreitä. Elämä on pilalla.

Ja silti kaikille sitä luvataan. "Susta voi tulla ihan hyvin laulaja! Se on susta itsestäsi kiinni!" Ja ääni on kuin korpilla ja sävelkorva ahvenen luokkaa. Silti nuoret uskovat, kun kovasti uskotellaan - ja pettyvät, kun ei onnistunutkaan.

Eikä enää ymmärretä, jos vaikka tuomaristo huokaisee ja sanoo "ei tällä kertaa". Ei osata ajatella, että kokeilen sitten jotain muuta. Sinne vaan samaan laulukisaan 12x ja lopulta sitten johonkin tositv-formaattiin, että jollain se julkisuus irtoaa.

Missä tällaisia nuoria on? Helsingissä?

Täällä meillä päin on ihan tavallisia nuoria, jotka haaveilee - ja huolehtii - ihan tavallisista asioista. Omani esim haaveilee yrittäjyydestä (lapsellisesti elektroniikan maahantuonnin parissa, mutta kuitenkin). Toisaalta hän huolehtii ja miettii, ettei sitten varmaan ole enää mitään mahdollisuutta tuoda mitään mistään Suomeen kun hän on aikuinen ja ettei hänellä varmaan 18-vuotiaana ole mahdollisuutta hankkia autoa kun polttomoottorit on kielletty ja sähköautot niin kalliita.

Eli ihan tavallisen keskiluokkaisen elämäntyylin jatkuvuus vaikuttaa epävarmalta

Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin kun oma viiteryhmä johon itseään vertaili oli paljon pienempi. Käytännössä vertasit itseäsi tuntemiisi oman ikäluokan edustajiin. Nyt maailma on kasvanut ja some tunkee naamaasi kauniita, menestyviä ja varakkaita ihmisiä. Siinä tavan ihminen tuntee väistämättä huonommuutta itsestään.

Joku muu jo mainitsikin että uutiset on täynnä pelkokuvia sairauksista, työttömyydestä, sen ja sen asian vaarallisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja yleisestä epäsorrosta. Nuorten elämää on jo pitkään vaivannut epävarmuus ja kilpailullisuus; se että on tavallinen, menestyy tavalliseen tapaan ei nykyään riitä siihen että saat työn sekä joskus oman asunnon, asioita jotka joskus olivat melko helposti saatavilla. Nykyään tulee kouluun panostaa jo lapsesta samalla kun urheilee tavoitteellisesti. Jo nuorena on aloitettava tavoitteellinen osakesäästäminen sekä sijoittaminen ja vakituiset työpaikat ovat tiukassa. Työelämässä sama kilpailu, kilpailutus ja jatkuva tahdin kiristäminen jatkuu mutta palkkataso on monella alalla jäänyt täysin oikeiden elinkustannusten taakse ja kokoaikatyössä käyvän ostovoima ja elintaso on usein melko surkea.

Ehkäpä vanhemmuudessa näkyy edelleen jonkinlaiset sota-ajan traumat sillä moni on saanut melko kylmän ja kolkon kasvatuksen. Omakin lapsuus -90 -luvulla oli vanhempien työttömyyden ja rahattomuuden värittämä ja vanhempani eivät ole osanneet antaa sitten minkäänlaisia tunnetaitoja perinnöksi. Täältäkin saa usein lukea miten vanhemmat eivät ole kannustaneet, tukeneet ja osoittaneet vilpittömästi välittävänsä. Valitettavasti itselläni on samanlaisia kokemuksia.

Meillä suurin tekijä nuoren masennuksen taustalla on yksinäisyys / vaikeudet sosiaalisissa suhteissa (näiden taustalla puolestaan autismin kirjo). Nuorella on ollut rakastavat vanhemmat, turvallinen lapsuus, mielekästä tekemistä, onnistumisen kokemuksia, vapautta ja vastuita. Kun lapsi kasvaa teiniksi, näillä ei ole merkitystä, jos ei ole ystäviä ja samanikäistä seuraa, jonka kanssa on hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm en ole enää nuori vaan aikuinen, masennuin 28 vuotiaana ja nyt olen reilu 30 vuotias.

Veikkaisin että masennus johtuu usein siitä että elämä on vain tylsää eikä koulun/töiden ohella ole oikein mitään "jännittävää" tekemistä.

Myös yksi merkittävä syy saattaa olla se että elämä on merkityksetöntä, siinä tuntee itsensä turhaksi ihmiseksi tässä yhteiskunnassa.

Kuitenkin masennukseen on monia syitä kuten tyytymättömyys vaikka yhteiskuntaa kohtaan,kiusaaminen tai vaikka joku suuri mullistus elämässä voi aiheuttaa masennuksen.

Erikoinen asia on myös se että masennusta esiintyy eniten pohjoismaissa maailmassa ja pohjoismaissa syödään eniten mielialalääkkeitä maailmassa.

T:masentunutmies

Niin. Siksi hedelmällisessä iässä usein perustetaan se perhe. On jatkumoa, tekemistä ja syy mennä sinne eteenpäin.

Nykymaailmassa on kiire kasvaa lapsesta aikuiseksi. Sitte jumetetaan siinä aikuisuudessa kuka minkäkin aikaa ja pohditaan elämän tylsyyttä. Lapset tehdään nelikymppisenä, jos niitä enää saa ja sitten niiden kanssa ei oikeastaan enää jaksa. Niille tulee annettua kaikki helposti, kun itseä ei huvita ja varallisuutta on kertynyt. Ja tämä jatkuu ja jatkuu...

Läheskään kaikki ei lapsia halua tehdä ja noin 10% ihmisistä ei seurustele koskaan elämänsä aikana.

Aika outoa jos niitä lapsia pitäisi tehdä sen takia ettei masentuisi mutta mites sitten ne ketkä masentuu kun ne lapsia tekee?

Sinun kannattaisi tulla jo nykyaikaan, nykyisin lapsia tehdää vähän, meillä on vapaus valita tehdääkö lapsia vai ei ja nykyään ei ole pakollista edes elää parisuhteessa.

Niin mitä nuorisolaisia vaivaa kun Haluavat olla neulatyynyinä? Puolenvuoden Sis 3 piikkiä ja valittavat jos eivät saa.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä kuullut esim. koronaeristyksestä, traumoista, somesta, ilmastoahdistuksesta, eläkepommista, kilpailuyhteiskunnasta ja muista asioista, joita ei saa itse valita mutta jotka hierotaan nuorten ja lasten naamaan jo hyvinkin pieninä? Siihen vielä lisäksi se, että lapsena ollaan täysin lähipiirin ymmärryksen/ymmärtämättömyyden armoilla, paljon haavoittuvammassa asiassa kuin jos masentuisikin ensimmäisen kerran vasta keski-ikäisenä. Persoonallisuushäiriöitä ei edes voi tietääkseni diagnosoida lapsille.

Kyllä kaikilla sukupolvilla on ollut haasteensa. Ovat ehkä löytäneet ne selvitymiskeinonsa paremmin kuin nykyään ihminen.

nuorison eläköityminen on se ongelma.Nuorille pitäisi olla muu vaihtoehto kuin eläke.

Vierailija kirjoitti:

älypuhelimet/netti.

Nää on ainakin mulle paikka johon ahdistusta pakenen, ei syy.

Oon ollut ahdistunut lapsi, ahdistunut nuori ja nyt ahdistunut aikuinen.

Mua ahdistaa melkeinpä kaikki.  Syynä lähinnä ikävät kokemukset ihmisistä ja ympäristöstä.

N-91

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä kuullut esim. koronaeristyksestä, traumoista, somesta, ilmastoahdistuksesta, eläkepommista, kilpailuyhteiskunnasta ja muista asioista, joita ei saa itse valita mutta jotka hierotaan nuorten ja lasten naamaan jo hyvinkin pieninä? Siihen vielä lisäksi se, että lapsena ollaan täysin lähipiirin ymmärryksen/ymmärtämättömyyden armoilla, paljon haavoittuvammassa asiassa kuin jos masentuisikin ensimmäisen kerran vasta keski-ikäisenä. Persoonallisuushäiriöitä ei edes voi tietääkseni diagnosoida lapsille.

Kyllä kaikilla sukupolvilla on ollut haasteensa. Ovat ehkä löytäneet ne selvitymiskeinonsa paremmin kuin nykyään ihminen.

Totta. Minulla on hyvin rankka lapsuus. Päihdeongelmaiset ja väkivaltaiset vanhemmat, rankkaa koulukiusaamista jne. Silti elin nuoruuteni siinä ysärillä ilman ahdistusta ja pyrin pääsemään elämässä eteenpäin omin keinoin. Opiskelin, sain hyvän työpaikan, tapasin upean miehen, menin naimisiin, saatiin lapsia jne. En tiedä mistä sain voimaa tähän kaikkeen.

Ulkonäkö paineet on kovat.

Vain nätit ja komeat pärjää.

Kaikki tavoittelee rikasta ja/tai hyvännäköistä ihmistä. Jos ei saa some tasoista, niin masentaa.

Ja ei niin hyvännäköisiä masentaa, kun ei kelpaa.

Some luo paineita.

Maailma on melko epävakaa juuri nyt. Korona, maailmanpoliittinen kuohunta. Paineet, vanhempien suorituskeskeisyys. Nykyään ei ehkä saa olla lapsi, kun pitää olla vanhemmilleen projekti. Projekti, joka menestyy, on paras, tavallinen ei riitä. 

Ymmärrän vallan hyvin, että masennusta on enemmän. Jos ei tätä ymmärrä, on empatiakyvytön. 

Ulkopuolelta tulevat paineet ovat jotain ihan käsittämätöntä. Jos et ole 20-vuotiaana oman firman perustanut lapsinero joka juoksee maratonin kerran päivässä niin et ole mitään.

Mikään ihme että väki sekoaa.