Mikä ihme ja kumma niitä nuoria masentaa??

Vierailija kirjoitti:

Maailma on melko epävakaa juuri nyt. Korona, maailmanpoliittinen kuohunta. Paineet, vanhempien suorituskeskeisyys. Nykyään ei ehkä saa olla lapsi, kun pitää olla vanhemmilleen projekti. Projekti, joka menestyy, on paras, tavallinen ei riitä. 

Ymmärrän vallan hyvin, että masennusta on enemmän. Jos ei tätä ymmärrä, on empatiakyvytön. 

Aina on maailma ollut epävakaa ja julma. Aina on vanhemmat halunneet, että lapset menestyy ja "ennenvanhaan" vanhemmat vasta vaativia olivat. Taitaa ongelma olla siinä, että se maailman julmuus tulee siihen puhelimen näytölle sormella hipaisemalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Ehkä vanhempien normaalius ja hyvyys on vain kulissia. Ikinä et voi tietää mitä perheen sisällä tapahtuu, ellet ole itse yksi perheenjäsen. Etkä välttämättä siltikään voi tietää kaikkea, puhumattomuus on Suomessa hyvin yleistä ja monen itsemurha(yritys) tulee täytenä yllätyksenä.

No jos tulevaisuus vaikuttaa dystopialta, niin kyllähän siinä masentuu vähän vanhempikin. Sitähän se tulee olemaan, kun maailma menee koko ajan kurjempaan suuntaan ja saa pelätä uusia tauteja, maahan muuttajien tulvaa, Venäjää ja talouden romahdusta, muista pienemmistä ongelmista puhumattakaan. 80-luku ja 2000-luvun alku oli ihmiskunnan parasta aikaa, nyt suunta on vaan alas päin.

Toivon ensinnäkin, etteivät nuoret lue tätä ja vastaavia keskustelupalstoja. Täälläkin usein jopa opettajana esiintyvät kirjoittajat luonnehtivat lapsia ja nuoria pennuiksi ja kakaroiksi, räkänökiksi ja ties miksi. Ihan yleinen keskusteluilmapiiri on todella vähättelevä ja suorastaan herjaava.

Kumma juttu; mun nuorellani on ryhmänohjaaja, jonka suhtautuminen oppilaisiinsa on lähtökohtaisesti hyväksyvä ja kuunteleva, aivan timantti opettajien joukossa <3 Ei hänen tunneillaan ole tivoli, eikä jatkuvaa riitaa ja häiriötä, vaikka onkin nuorehko nainen. 

Poikani kaikki kaverit on olleet meille tervetulleita ja heitä kohdellaan täysin samalla tavalla, olkoon minkälaisesta perheestä hyvänsä. Jännä kun luokan pahamaineinen ADHD (sekin vielä kaiken pahan lisäksi) on meillä ollut oikeinkin kohtelais käytökseltään, uskonut kun sanotaan, tervehtinyt reippaasti, koskaan ole aiheuttanut mitään hänkslää. Olisikohan niin, että sellainen sijoituksessakin ollut "ongelmatapaus" hyötyy siitä kun hänet joskus otetaan vastaan aivan kuin kenet tahansa muunkin.

Tässä maassa on ihan liikaa parempia ihmisiä. Se varmaan ahdistaa monia.

Nuoret kokevat sisäistä turvattomuutta. Ottakaapa selvää mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin kun oma viiteryhmä johon itseään vertaili oli paljon pienempi. Käytännössä vertasit itseäsi tuntemiisi oman ikäluokan edustajiin. Nyt maailma on kasvanut ja some tunkee naamaasi kauniita, menestyviä ja varakkaita ihmisiä. Siinä tavan ihminen tuntee väistämättä huonommuutta itsestään.

Joku muu jo mainitsikin että uutiset on täynnä pelkokuvia sairauksista, työttömyydestä, sen ja sen asian vaarallisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja yleisestä epäsorrosta. Nuorten elämää on jo pitkään vaivannut epävarmuus ja kilpailullisuus; se että on tavallinen, menestyy tavalliseen tapaan ei nykyään riitä siihen että saat työn sekä joskus oman asunnon, asioita jotka joskus olivat melko helposti saatavilla. Nykyään tulee kouluun panostaa jo lapsesta samalla kun urheilee tavoitteellisesti. Jo nuorena on aloitettava tavoitteellinen osakesäästäminen sekä sijoittaminen ja vakituiset työpaikat ovat tiukassa. Työelämässä sama kilpailu, kilpailutus ja jatkuva tahdin kiristäminen jatkuu mutta palkkataso on monella alalla jäänyt täysin oikeiden elinkustannusten taakse ja kokoaikatyössä käyvän ostovoima ja elintaso on usein melko surkea.

Ehkäpä vanhemmuudessa näkyy edelleen jonkinlaiset sota-ajan traumat sillä moni on saanut melko kylmän ja kolkon kasvatuksen. Omakin lapsuus -90 -luvulla oli vanhempien työttömyyden ja rahattomuuden värittämä ja vanhempani eivät ole osanneet antaa sitten minkäänlaisia tunnetaitoja perinnöksi. Täältäkin saa usein lukea miten vanhemmat eivät ole kannustaneet, tukeneet ja osoittaneet vilpittömästi välittävänsä. Valitettavasti itselläni on samanlaisia kokemuksia.

Tosi hyvä kommentti.

Evoluutiopsykologian luennoilla käytiin läpi nykyajan ulkonäkö- ja pariutumispaineita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin aiemmin. Sukupuolen sisäistä kilpailua lisää erityisesti some ja media, joka tuuttaa kaikkien silmille jatkuvasti mitä kauniimpia ja komeampia ihmisiä. Tämä tutkitusti lisää tyytymättömyyttä omaan itseen.

Luennoitsija tiivisti ilmiön hauskasti: siinä missä ennen 20-vuotias sulhoa etsivä nainen "kilpaili" samalla kylällä kolmen muun lisääntymisikäisen naisen kanssa, joista yhdellä oli jo lapsiakin, nykyään kilpailet kymmenien, satojen, oikeastaan tuhansien muiden kanssa. Ts. Ennen otettiin se joka omilta kyliltä löytyi, nyt voit etsiä laajemmalta alueelta. Lisäksi ihmisten elinkaari on muuttunut, eli samoista potentiaalisista kumppaneista kisaa valtava määrä yhä nuorekkaampia ihmisiä. Ennen 30-vuotias nainen oli useamman lapsen äiti, nykyään ehkä synnyttämätön ja fressi sinkkupimu. Tämä laajentaa vertailupohjaa vielä entisestään.

Summa summarum: nykyajan nuoren käsitys keskivertoihmisestä hämärtyy, kun silmiä pommitetaan jatkuvasti keskivertoa huomattavasti viehättävämpien ihmisten kuvilla.

Liian helppoa ja haasteetonta arkipäivää jo lapsesta lähtien. Liian vähän vastuuta ja fyysistä jokapäiväistä rasitusta. Liian vähän aikuisia ihmissuhteita ja kanssakäymistä.

Perussyy nuorten pahaan oloon en, etteivät lapset saa enää olla lapsia.

Elämme liiaksi lasten ehdoilla ja vanhemmilta ja yhteiskunnasta ovat kadonneet auktoriteetit ja säännöt.

Some lisää ilmiötä, sillä kun lapsilla ei enää ole auktoriteetteja ja sääntöjen antajia, he alkavat samaistumaan somemaailmaan, niihin markkinavoimiin jotka haluavat lapsista kuluttajia omiin somekanaviinsa.

Yhteiskunta poliittisena toimijana käyttää lapsia omien tarkoitusperiensä ajamisen välikappaleina.

Greta parhaana ja räikeimpänä esimerkkinä kyseisestä kehityksestä.

Lapsien ei anneta elää lapsuuttaan huolista vapaana, sillä he joutuvat päivittäin kuuntelemaan pelottelua ilmastouhkista, kaukaisista sodista ja heiltä edellytetään koulun opetussuunnitelmien kautta ymmärtämään asioita jotka eivät heidän ymmärrysmaailmaansa kuulu.

Mies voi menstruoida, muusut ja pe räaukkoyhdynnän opettamisen ei pitäisi kuulua lasten opetusohjelmiin.

Se mikä ennen tapahtui vanhemmalla iällä, päätösten ja vastuiden oppiminen, tapahtuu nyt alle 10 vuotiaana (paitsi ne vastuut on jätetty oppimatta).

Lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja ja he joutuvat pienestä pitäen markkinavoimien ja aikuisten ajamien poliittisten tavoitteiden uhreiksi.

Lasten ei enää anneta olla lapsia ja heistä kasvaa tällä tavalla huonosti voivia nuoria.

Ei tarvitse kuin avata televisio tai lukea uutisia maailmalta. Netistä pulppuaa vain synkkä maailmankuva. Kunnon maailmanloppumeininki.   Onko toivoa paremmasta?

Maailma vaatii nykyisin, niin kuin se on aina vaatinut, paljon. Nykyisin pitää olla tietynnäköinen, tietynlainen, osata paljon menestyäkseen (ennen riitti perustehdastyö), pitää olla itseohjautuva, selvitä yksin, kyetä keskittymään, vastustaa helposti addiktoivia appeja ja pelejä, olla sosiaalinen, rohkea ja suhteellisen varakas. 

Jos olet "ei mitään", se lyö päälle ihan eri tavalla kuin aiemmin. 

Niinhän tutkimukset osoittavat, että osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan. Sitä vasten niiden muiden paha olo ja epäonnistuminen oikein korostuu. Mitään ymmärrystä ei saa, koska kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin. Minusta se muotti, mihin nuoren pitäisi mahtua, on kaventunut tosi paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Voit ehkä olla julkisesti nykyisin millaista sukupuolta tahansa, mutta se millainen persoona ja millaiset taidot sinulla saa olla, on kaventunut. 

EI OLE MITÄÄN VAPAUTTA.

Ei työtä

Ei rahaa mihinkään ylimääräiseen

Hirvittävä hintojen nousu.

Jatkuva syyllistäminen ilmastolla

Woke-hulluus

Boomerit vei eläkkeet, meille ei jää mitään.

OLISKO VAIKKA NUO.

Itse olen masentunut nuori (nyt 28v). Korkeakouluopinnot tuntuivat raskailta ja ahdistavilta, rahaa ei ole koskaan ollut liiakseen. Vanhemmilta ei tukea, ei edes rahallisesti. Ystäviäkään ei liikaa. Onneksi puoliso ja työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on melko epävakaa juuri nyt. Korona, maailmanpoliittinen kuohunta. Paineet, vanhempien suorituskeskeisyys. Nykyään ei ehkä saa olla lapsi, kun pitää olla vanhemmilleen projekti. Projekti, joka menestyy, on paras, tavallinen ei riitä. 

Ymmärrän vallan hyvin, että masennusta on enemmän. Jos ei tätä ymmärrä, on empatiakyvytön. 

Aina on maailma ollut epävakaa ja julma. Aina on vanhemmat halunneet, että lapset menestyy ja "ennenvanhaan" vanhemmat vasta vaativia olivat. Taitaa ongelma olla siinä, että se maailman julmuus tulee siihen puhelimen näytölle sormella hipaisemalla.

Juu ovat halunneet niin. Mutta nykyään se paine tulee jo ulkopuoleltakin.

Työskentelin amis+yo pohjalta tehtävässä jossa muilla työntekijöillä oli AMK- tutkinto ja parilla yliopistotutkinto.

Pomo toki tiesi mikä minä olen kun oli minut palkannutkin. Sain myös kaikilta plajon hyvää palautetta työni jäljestä.

Kahvitauolla tuli sitten kerran puhetta koulutuksista,. Multa kysyttiin, että olenko opiskellut amk-tutkinnon X vai Y (jota suurin osa edusti). Vastasin, että ei, olen valmistunut ammattiin Z. Ilmapiiri muuttui jäätäväksi ja pari ihmistä katsoi mua todella ilkeästi ja loput näyttivät tyrmistyneiltä. Köhivät sitten hetken hiljaisuuden jälkeen, että "Jahas täytyy tästä mennä" ja karttelivat mua sen loppuajan kun olin siellä :D Juu, olihan se kamalaa, että alhainen amis hoiti menestyksellä samoja tehtäviä kun hekin.

Se koulutus on nykypäivänä (joillekin) todella tärkeää ja tapa nostaa itsensä muiden yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Perussyy nuorten pahaan oloon en, etteivät lapset saa enää olla lapsia.

Elämme liiaksi lasten ehdoilla ja vanhemmilta ja yhteiskunnasta ovat kadonneet auktoriteetit ja säännöt.

Some lisää ilmiötä, sillä kun lapsilla ei enää ole auktoriteetteja ja sääntöjen antajia, he alkavat samaistumaan somemaailmaan, niihin markkinavoimiin jotka haluavat lapsista kuluttajia omiin somekanaviinsa.

Yhteiskunta poliittisena toimijana käyttää lapsia omien tarkoitusperiensä ajamisen välikappaleina.

Greta parhaana ja räikeimpänä esimerkkinä kyseisestä kehityksestä.

Lapsien ei anneta elää lapsuuttaan huolista vapaana, sillä he joutuvat päivittäin kuuntelemaan pelottelua ilmastouhkista, kaukaisista sodista ja heiltä edellytetään koulun opetussuunnitelmien kautta ymmärtämään asioita jotka eivät heidän ymmärrysmaailmaansa kuulu.

Mies voi menstruoida, muusut ja pe räaukkoyhdynnän opettamisen ei pitäisi kuulua lasten opetusohjelmiin.

Se mikä ennen tapahtui vanhemmalla iällä, päätösten ja vastuiden oppiminen, tapahtuu nyt alle 10 vuotiaana (paitsi ne vastuut on jätetty oppimatta).

Lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja ja he joutuvat pienestä pitäen markkinavoimien ja aikuisten ajamien poliittisten tavoitteiden uhreiksi.

Lasten ei enää anneta olla lapsia ja heistä kasvaa tällä tavalla huonosti voivia nuoria.

"Mies voi menstruoida, muusut ja pe räaukkoyhdynnän opettamisen ei pitäisi kuulua lasten opetusohjelmiin."

Toivon todella että kärjistit, eikä noita asioita oikeasti ole missään opetussuunnitelmassa. Lapset toki oppivat haitallisia asioita myös netistä, aivan liian pieninä ilman valvontaa. Ennen vanhaan ei ollut nettiä, ja telkkariakin katsottiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvojen puute.

Ja kunnian puute. Siis oikean kunnian, ei minkään "kunnian".  Mistään ei tunneta häpeää ja suunta puuttuu.

Miten ihmeessä itsensä häpeäminen aiheuttaa mitään muuta kuin masennusta ja huonoja asioita elämään?

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt miten esim. täysin normaaleiden ja hyvien vanhempien lapsista tulee itsetuhoisia ja masentuneita. Ei nuorikaan edes tiedä syytä miksi siltä tuntuu. Ihan järkyttävää.

Juu on se kummallista. Vain vanhempien kasvatushan ihmisen rakentaa. Vai hei olisiko sillä nuorella kenties ihan omat tunteet, ajatukset, muut ihmissuhteet ja persoona?

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna tuttavapiirissä masentuneiden nuorten vanhemmissa on aina jotain: itsekkyyttä,  keskenkasvuisuutta, narsistisuutta. Vuorovaikutus ei ole tervettä.

Tämän takia itsekin sairastuin teininä masennukseen, mukana oli vanhempien narsistisuuden lisäksi heidän päihde- ja MT-ongelmia, jotka johtivat lopulta huostaanottamiseeni.

Itse ajattelen että individualismin yletön korostus nyky-yhteiskunnassa ja suurten perheyksiköiden, johon siis kuului useampia sukupolvia kuten isovanhemmat ja muita lähisukulaisia, katoaminen vaikuttaa nuorten mielenterveyteen.

Moni lapsi on täysin vanhempiensa armoilla kun muita läheisiä aikuisia ei välttämättä ole. Vaikka näennäisesti olisikin hyvät suhteet sukulaisiin ja isovanhempiin, niin he saattavat silti olla kuitenkin sen verran etäisiä että perheen ongelmat tai lasten hätä ei kuulu heidän korviinsa. Varsinkin jos vanhemmat vielä itse peittelevät huonoa tilannettaan. Vaikka olemassa olisikin rakastavat isovanhemmat, lapsi ei välttämättä tiedä sitä vaan kuvittelee olevansa täysin yksin.

Jouduin huostaanotetuksi laitokseen, vaikka lähisuvussani olisi ollut hyviä perheitä jotka olisivat voineet ja halunneet pitää minusta huolta. Sellaisesta että olisin ollut voinut asua tutun ihmisen luona ei edes puhuttu vaan minut heitettiin suoraan asumaan tuntemattomien ihmisten keskelle ja heidän armoilleen. Moni sukulainen ei edes tiennyt että näin oli käynyt kun vanhempani pitivät niin hyvin yllä kulissia.

Eli siis pointtini oli että yhteisöllisyyden katoaminen johtaa turvaverkkojen pienentymiseen ja sitä kautta lasten ja nuorten heikkenevään hyvinvointiin, kun turvallisia aikuisia on perheen sisäpiirissä yhä vähemmän. Joskus lapsi voi kaivata juttukumppania ja ohjausta joltain muulta kuin vanhemmalta. Mitä enemmän nuorella on läheisyydessään turvaa ja hyviä roolimalleja, jotka voivat näyttää suuntaa ja ohjata elämässään oikeille raiteille sen parempi.  Mielestäni sanonnassa että "lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä" on perää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perussyy nuorten pahaan oloon en, etteivät lapset saa enää olla lapsia.

Elämme liiaksi lasten ehdoilla ja vanhemmilta ja yhteiskunnasta ovat kadonneet auktoriteetit ja säännöt.

Some lisää ilmiötä, sillä kun lapsilla ei enää ole auktoriteetteja ja sääntöjen antajia, he alkavat samaistumaan somemaailmaan, niihin markkinavoimiin jotka haluavat lapsista kuluttajia omiin somekanaviinsa.

Yhteiskunta poliittisena toimijana käyttää lapsia omien tarkoitusperiensä ajamisen välikappaleina.

Greta parhaana ja räikeimpänä esimerkkinä kyseisestä kehityksestä.

Lapsien ei anneta elää lapsuuttaan huolista vapaana, sillä he joutuvat päivittäin kuuntelemaan pelottelua ilmastouhkista, kaukaisista sodista ja heiltä edellytetään koulun opetussuunnitelmien kautta ymmärtämään asioita jotka eivät heidän ymmärrysmaailmaansa kuulu.

Mies voi menstruoida, muusut ja pe räaukkoyhdynnän opettamisen ei pitäisi kuulua lasten opetusohjelmiin.

Se mikä ennen tapahtui vanhemmalla iällä, päätösten ja vastuiden oppiminen, tapahtuu nyt alle 10 vuotiaana (paitsi ne vastuut on jätetty oppimatta).

Lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja ja he joutuvat pienestä pitäen markkinavoimien ja aikuisten ajamien poliittisten tavoitteiden uhreiksi.

Lasten ei enää anneta olla lapsia ja heistä kasvaa tällä tavalla huonosti voivia nuoria.

"Mies voi menstruoida, muusut ja pe räaukkoyhdynnän opettamisen ei pitäisi kuulua lasten opetusohjelmiin."

Toivon todella että kärjistit, eikä noita asioita oikeasti ole missään opetussuunnitelmassa. Lapset toki oppivat haitallisia asioita myös netistä, aivan liian pieninä ilman valvontaa. Ennen vanhaan ei ollut nettiä, ja telkkariakin katsottiin yhdessä.

Kärjistin, mutta en epäile etteikö samantasoista tuubaa lapsille syötettäisi lapsille jo pienestä pitäen.

Aikuiset tekevät politiikkaa ja valjastavat lapset tähän mukaan, alkavat siirtämään omia näkemyksiään koulumaailmaan ja opettavat lapsille asioita jotka eivät ole heille hyväksi.

Kun alakoululaiset valjastetaan ilmastonuutoksen vastaiseen työhön, he siinä samalla saavat uhkakuvia ja pelkoja, joita he eivät pysty käsittelemään.

Erilaisten seksuaalisten suuntausten oppiminen ei palvele mitään tarkoitusta, sillä 90% lapsista on ja kasvaa normiheteroiksi, joten en ymmärrä miksi lasten pitäisi oppia jotain muuta.

EIhän lapsille opeteta litteän maan teoriaakaan, vaikka osa kansalaisista siihen uskookin.

Miksi lapsille opetetaan asioita, joihin me ennen törmäsimme vasta nuorina aikuisina?

Miksi lapsille opetetaan asioita jotka aiheuttavat heille pahaa oloa?

Mihin on kadonnut lapsuus ja auktoriteetteina heille olevat aikuiset?

Nykyään lasten kasvatus on pääosin päiväkotien sekä koulujen harteilla. Joskus äiti kasvattaa lasta vain pari kuukautta ja sen jälkeen hän menee töihin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lasten kasvatus on pääosin päiväkotien sekä koulujen harteilla. Joskus äiti kasvattaa lasta vain pari kuukautta ja sen jälkeen hän menee töihin.

Päiväkodeissa ja kouluissa eletään nykyään lasten ehdoilla, eli sieltäkin puuttuvat keinot, auktoriteetit ja sanktiot millä ennen opittiin kunnioittamaan lakeja, sääntöjä ja rangaistuksia, siirtyy opettaminen seuraavaksi poliiseille ja kun nyt näyttää että poliisikin alkaa olemaan kusessa näiden nuorten kanssa, mikähän instanssi seuraavaksi ottaisi kopin vapaan kasvatuksen tuotoksista?