Lue keskustelun säännöt.
Oon 34v enkä oo tehny päivääkään töitä.
08.05.2015 |
En oo jaksanu kouluttautua, eikä mieluisia töitäkään oo löytynyt. Silti oon ihan hyvin tässä elämässä pärjännyt. Onpahan paljon aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Kommentit (86)
Miten kehtaat elää toisen tienaamilla rahoilla? Mä en ikinä kehtais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän on tohon vielä matkaa. 29v. enkä ole ollut päivääkään työssä.
Oon 38v ja tehnyt jo mittavan uran. Nyt työttömänä koska palveluksiani ei enää tarvita. Tälle yhteiskunnalle tai muille ihmisille en ole kyllä vittuakaan velkaa. Veroja on meinaan maksettu enemmän kuin muut tulevat koskaan maksamaan, joten olen lunastanut taivaspaikkani.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:04"]Miten kehtaat elää toisen tienaamilla rahoilla? Mä en ikinä kehtais.
[/quote]
No meillä kaikki on yhteistä, eikä me puhuta mistään "toisen" rahoista. Mies ihan itse alkuaikoina kysyi että haluanko olla kotiäiti (hoitaa lapset ja kodin jne). Miehellä niin hyvät tulot ettei ylimääräiselle rahalle ole tarvetta, joten miksi en voisi viettää aikaa lapsien/perheen kanssa ja hoitaa kotia.
Muuten hyvä, mutta siihenhän toi kusee, että mies käy töissä. Ei omassa työttömyydessä ole tässä asetelmassa mitään ylpeiltävää. Molempien pitäisi olal työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaan saattaa käydä köpelösti kun elää mieskortin varassa.
T.mies
hitto mitä lusmuja suomessa on, tuet pitäisi lopettaa, sillä ne selvästikkin passivoi kansaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:25"]Siinä vaan saattaa käydä köpelösti kun elää mieskortin varassa.
T.mies
[/quote]
No ei siinä köpelösti käy jos molemmat rakastetaan toisiamme.
Ollaan oltu 16-vuotta yhdessä ja tullaan olemaan koko loppuelämämme. :)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:26"]
hitto mitä lusmuja suomessa on, tuet pitäisi lopettaa, sillä ne selvästikkin passivoi kansaa!
[/quote]
Tukien poistaminen ei lisää työpaikkojen määrä, mutta lisäisi väkivaltaisia ryöstöjä ja murtovarkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 31v ja olen ollut vain harjoitteluissa. Vakava masennus ja sosiaaliset pelot ensin alle 20v ja toistamiseen 24v ikäisenä estivät työnteon ja koulukin oli kesken pari vuotta sen takia. Paranin kuitenkin ja pääsin jatkamaan opintoja ja valmistuin. Työttömäksi, sillä en saanut alani töitä. Enkä saanut mitään hanttihommiakaan kun ei ollut työkokemusta. Kouluttauduin myöhemmin uudelle alalle ja valmistuin jokin aika sitten, mutta en ole saanut mistään töitä kun ei ole työkokemusta.
Onpa hieno juttu, että nyt kun on mielenterveysvaikeudet ovat menneisyyttä niin mistään ei saa töitä. Hienoa sekin, että tällä maalla on varaa kalliisti kouluttaa ihmisiä vain pitääkseen heitä työttöminä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:36"]Onpa hieno juttu, että nyt kun on mielenterveysvaikeudet ovat menneisyyttä niin mistään ei saa töitä.[/quote]
Hyvä tuurihan sulla on käynyt. Pystyt koko ajan nostamaan täysiä tukia ilman pienintäkään pelkoa töihin joutumista. Kaikilal se ei ole noin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34v ja olen ollut jo 12v kokoaikaisessa työssä, sitä ennen pätkissä. Vain kaksi lyhyttä äitiyslomaa välissä. Amk-tutkinto. Mä haluaisin välillä pitää jonkinlaisen "välivuoden" työnteosta ja ladata akkuja. Ei vaan ole taloudellisesti mahdollista :(
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:43"]
34v ja olen ollut jo 12v kokoaikaisessa työssä, sitä ennen pätkissä. Vain kaksi lyhyttä äitiyslomaa välissä. Amk-tutkinto. Mä haluaisin välillä pitää jonkinlaisen "välivuoden" työnteosta ja ladata akkuja. Ei vaan ole taloudellisesti mahdollista :(
[/quote]
Karma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:25"]Siinä vaan saattaa käydä köpelösti kun elää mieskortin varassa. T.mies [/quote] No ei siinä köpelösti käy jos molemmat rakastetaan toisiamme. Ollaan oltu 16-vuotta yhdessä ja tullaan olemaan koko loppuelämämme. :)
[/quote]
Mitä jos mies ei enää kohta näe arvoa kotona viihtyvällä naisella vaan haluaa paitsi älyllistä haastetta myös tasaveroisen kumppanin, jonka kanssa yhdessä ponnistellaan kohti yhteisiä päämääriä? Monissa perheissä on kätevämpää toisen olla kotona, kun lapset ovat pieniä, ja niin kauan kuin kotona niitä alle kouluikäisiä on, voidaan asiaa perustella vaikkapa lasten parhaalla. Näissä nimenomaan se työssäkäyvä puoliso keksii syitä kotona olevalle, kun ajattelee, ettei jaksa alkaa taistella kotitöistä tai lastenhoitovuoroista. Mutta sitten kun kotona tehdään vain yksi ateria päivässä ja lapset viettävät jopa illatkin kavereilla ja harrastuksissa, alkaa tekosyyt tippua. Miksi tuo toinen vain löhöää päivät pitkät kuin minä raadan? Työpaikan Tiina on yksinhuoltaja ja jaksaa pitää itsestään tosi hienosti huolta ihan itse tienaamillaan rahoilla ja onpa sen lapsetkin tosi kivoja ja hyvinkasvatettuja. Se on pystynyt tuohon, vaikka on käynyt töissä ja sen kanssa on paljon juteltavaa, kun elämänpiiri käsittää muutakin kuin vain lasten asiat.
On ihan fakta, että se kotona oleva ei riitä. Monet miehet hoitavat asian "fiksusti" niin, että pitävät työpaikkaromanssinsa salassa ja antavat sen kotonaolijan hyvitykseksi pettämisestä viettää sitä lököelämää, kun ei siitä muuhunkaan olisi. Näin meillä tekee eräs perhetuttu. Kaikki tuntevat myös tämän rakastajattaren, jota vie usein syömään ja teatteriin ja jopa sukujuhliin "palkitakseen hyvää työntekijää". Vaimo on suoraan omasta kodistaan isänsä elättämänä siirtynyt miehensä taloon miehen elätettäväksi eikä osaa ainuttakaan asiaa itse, ei kykene itsenäiseen päätöksentekoon, ei osaa maksaa laskuja tai hallita taloutta. On avuton ja säälittävä nainen, jonka koko arvo on ollut olla tämän miehen puoliso. Ihan kuin pieni lapsi, vaikka ikää on nyt 60 vuotta.
Ja vaikka näin kurjasti ei kävisikään, voi se mies silti kuolla, sairastua tai vammautua. Kyllä sen perheen toisen aikuisen pitää olla myös tuki ja turva eikä yksi "lapsi" hätääntyneenä ihmettelemässä, mistä sitä rahaa sille tilille tipahtaa. Arvaan kyllä, että jos tuttavaperheemme mies kuolisi, vaimosta pitäisi huolta lapset. En oikein keksi mitään säälittävämpää kohtaloa naiselle kuin se, että hänestä huolehditaan aina jonkun muun taholta kuin pientä lasta. Ei millään tavalla tasokasta ja arvokasta elämää vaan pelkkää holhousta loppuun asti. Miten kenellekään - niin miehelle kuin naiselle - tuollainen voisi riittää? Entä lapset? Voivatko he ylpeillä tuollaisella äidillä? Minä en ylpeilisi.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:38"]Minkälaiset tossukat teillä on miehinä vai miksi kukaan kattelis ketään kotona, vai hoidatko talouden ja lapset niin ettei miehen tarvi tehdä mitään? Silloin tajuan! [/quote] Hoidan kotia ja lapsia. Meillä 4 poikaa joissa riittää kyllä tekemistä. Asumme isossa omakotitalossa, joten siivoamistakin riittää. Kerran viikossa meillä käy kodinhoitaja.
[/quote]
4 poikaa?! sä teet enemmän töitä kuin joku palkkatöissä oleva! ei sua laiskaksi voi sanoa.
[/quote]
Meidän perheessä oli 3 poikaa + tyttö. Äiti piti vain muutaman kuukauden äitiysloman jokaisen kohdalla mutta sen jälkeen kävi vaativassa työssä (johtoporrasta) ja samoin isäkin. Ja kuitenkin talous pyöri aina työpäivien jälkeen; ruoat tuli hankittua ja tehtyä, pyykit pestyksi ja talo pidettynä siistinä. Ja kodinhoitajaa ei käynyt koskaan. Ja tämä ei siis mitään 50-lukua, vaan tapahtui 80-luvulta 2000-luvun alkuvuosille.
Loppupäätelmä: äitini oli paljon ahkerampi kuin sinä nyt. Hoiti palkkatyön sekä samalla kodinkin.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:38"]Minkälaiset tossukat teillä on miehinä vai miksi kukaan kattelis ketään kotona, vai hoidatko talouden ja lapset niin ettei miehen tarvi tehdä mitään? Silloin tajuan! [/quote] Hoidan kotia ja lapsia. Meillä 4 poikaa joissa riittää kyllä tekemistä. Asumme isossa omakotitalossa, joten siivoamistakin riittää. Kerran viikossa meillä käy kodinhoitaja.
[/quote]
4 poikaa?! sä teet enemmän töitä kuin joku palkkatöissä oleva! ei sua laiskaksi voi sanoa.
[/quote]
Meidän perheessä oli 3 poikaa + tyttö. Äiti piti vain muutaman kuukauden äitiysloman jokaisen kohdalla mutta sen jälkeen kävi vaativassa työssä (johtoporrasta) ja samoin isäkin. Ja kuitenkin talous pyöri aina työpäivien jälkeen; ruoat tuli hankittua ja tehtyä, pyykit pestyksi ja talo pidettynä siistinä. Ja kodinhoitajaa ei käynyt koskaan. Ja tämä ei siis mitään 50-lukua, vaan tapahtui 80-luvulta 2000-luvun alkuvuosille.
Loppupäätelmä: äitini oli paljon ahkerampi kuin sinä nyt. Hoiti palkkatyön sekä samalla kodinkin.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit, mutta niin? Mikä oli ulosantisi tarkoitus? Päästä pätemään (ja siinä samalla tietenkin yleistämään, että "jos minunkin äiti, niin varmasti muutkin"?)??? Onko linjoilla ehta rodunjalostaja?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 18:25"]Siinä vaan saattaa käydä köpelösti kun elää mieskortin varassa. T.mies [/quote] No ei siinä köpelösti käy jos molemmat rakastetaan toisiamme. Ollaan oltu 16-vuotta yhdessä ja tullaan olemaan koko loppuelämämme. :)
[/quote]
Mitä jos mies ei enää kohta näe arvoa kotona viihtyvällä naisella vaan haluaa paitsi älyllistä haastetta myös tasaveroisen kumppanin, jonka kanssa yhdessä ponnistellaan kohti yhteisiä päämääriä? Monissa perheissä on kätevämpää toisen olla kotona, kun lapset ovat pieniä, ja niin kauan kuin kotona niitä alle kouluikäisiä on, voidaan asiaa perustella vaikkapa lasten parhaalla. Näissä nimenomaan se työssäkäyvä puoliso keksii syitä kotona olevalle, kun ajattelee, ettei jaksa alkaa taistella kotitöistä tai lastenhoitovuoroista. Mutta sitten kun kotona tehdään vain yksi ateria päivässä ja lapset viettävät jopa illatkin kavereilla ja harrastuksissa, alkaa tekosyyt tippua. Miksi tuo toinen vain löhöää päivät pitkät kuin minä raadan? Työpaikan Tiina on yksinhuoltaja ja jaksaa pitää itsestään tosi hienosti huolta ihan itse tienaamillaan rahoilla ja onpa sen lapsetkin tosi kivoja ja hyvinkasvatettuja. Se on pystynyt tuohon, vaikka on käynyt töissä ja sen kanssa on paljon juteltavaa, kun elämänpiiri käsittää muutakin kuin vain lasten asiat.
On ihan fakta, että se kotona oleva ei riitä. Monet miehet hoitavat asian "fiksusti" niin, että pitävät työpaikkaromanssinsa salassa ja antavat sen kotonaolijan hyvitykseksi pettämisestä viettää sitä lököelämää, kun ei siitä muuhunkaan olisi. Näin meillä tekee eräs perhetuttu. Kaikki tuntevat myös tämän rakastajattaren, jota vie usein syömään ja teatteriin ja jopa sukujuhliin "palkitakseen hyvää työntekijää". Vaimo on suoraan omasta kodistaan isänsä elättämänä siirtynyt miehensä taloon miehen elätettäväksi eikä osaa ainuttakaan asiaa itse, ei kykene itsenäiseen päätöksentekoon, ei osaa maksaa laskuja tai hallita taloutta. On avuton ja säälittävä nainen, jonka koko arvo on ollut olla tämän miehen puoliso. Ihan kuin pieni lapsi, vaikka ikää on nyt 60 vuotta.
Ja vaikka näin kurjasti ei kävisikään, voi se mies silti kuolla, sairastua tai vammautua. Kyllä sen perheen toisen aikuisen pitää olla myös tuki ja turva eikä yksi "lapsi" hätääntyneenä ihmettelemässä, mistä sitä rahaa sille tilille tipahtaa. Arvaan kyllä, että jos tuttavaperheemme mies kuolisi, vaimosta pitäisi huolta lapset. En oikein keksi mitään säälittävämpää kohtaloa naiselle kuin se, että hänestä huolehditaan aina jonkun muun taholta kuin pientä lasta. Ei millään tavalla tasokasta ja arvokasta elämää vaan pelkkää holhousta loppuun asti. Miten kenellekään - niin miehelle kuin naiselle - tuollainen voisi riittää? Entä lapset? Voivatko he ylpeillä tuollaisella äidillä? Minä en ylpeilisi.
[/quote]
Meille molemmille se on ihan fine että minä hoidan kodin ja neljä lastamme. Mies sitä alunperin ehdotti. Turha tulla tänne laukomaan "totuuksiasi" kun et meidän tilannetta tiedä. En ole mikään lusmu joka makaa sohvalla vaan pidän ison kotimme siistinä, teen ruoan, pyykkään, hoidan pihan ja lapset sekä kaksi koiraamme. Käyn kaupassa, vien lapsia harrastuksiin, puistoon, leikin heidän kanssaan jne. Miehen ei tarvitse hoitaa 24/7 kotia ja lapsia, sen sijaan hän käy töissä. Töistä tullessaan on valmis ruoka pöydässä, hänen pyykkinsä pestynä jne. Jollain tapaa vituttaa se asenne, että koska en ole töissä niin olen saman tien joku lusmu. Huoh.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:38"]Minkälaiset tossukat teillä on miehinä vai miksi kukaan kattelis ketään kotona, vai hoidatko talouden ja lapset niin ettei miehen tarvi tehdä mitään? Silloin tajuan! [/quote] Hoidan kotia ja lapsia. Meillä 4 poikaa joissa riittää kyllä tekemistä. Asumme isossa omakotitalossa, joten siivoamistakin riittää. Kerran viikossa meillä käy kodinhoitaja.
[/quote]
4 poikaa?! sä teet enemmän töitä kuin joku palkkatöissä oleva! ei sua laiskaksi voi sanoa.
[/quote]
Meidän perheessä oli 3 poikaa + tyttö. Äiti piti vain muutaman kuukauden äitiysloman jokaisen kohdalla mutta sen jälkeen kävi vaativassa työssä (johtoporrasta) ja samoin isäkin. Ja kuitenkin talous pyöri aina työpäivien jälkeen; ruoat tuli hankittua ja tehtyä, pyykit pestyksi ja talo pidettynä siistinä. Ja kodinhoitajaa ei käynyt koskaan. Ja tämä ei siis mitään 50-lukua, vaan tapahtui 80-luvulta 2000-luvun alkuvuosille.
Loppupäätelmä: äitini oli paljon ahkerampi kuin sinä nyt. Hoiti palkkatyön sekä samalla kodinkin.
[/quote]
Kiva tietää että äitisi oli supernainen. Ja anteeksi etten minä pysty samaan.
En minäkään ole ollut kuin satunnaisissa töissä. Haen varmaan eläkettä, koska ei kukaan mua palkkaisi.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:44"]Minusta tuollainen toisen ihmisen varaan heittäytyminen olisi pelottavaa. Työllä on muutakin merkitystä kuin säännöllinen palkka ja sen mahdollistamat asiat. Itse saan työstäni vaihtelua, tyydytystä ja upeita työkavereita, joiden kanssa viihdyn. Näemme jo eläköityneitä työkavereitamme pari kertaa vuodessa ja juttua riittää.
Tuntuisi pelottavalta, jos koko elämä pyörisi lasten ja miehen ympärillä. Mitä jos se mies jättää? Sairastuu? Kuolee? Säästöt riittävät vain hetken eikä ainakaan monilapsisessa perheessä pystyisi elämään tyydyttävää elämää yhteiskunnan tukien varassa. Työstä saatu arvostus on myös monelle se ainoa päivittäinen kehu, jos puoliso on kuollut/jättänyt. Sosiaaliset ympyrät ilman työtä ovat väistämättä aika pienet, kun yhteiskunta kuitenkin toimii työn ympärillä. Satunnaiset jumppakaverit ovat hyvin eri asia kuin vuosikausia päivittäin yhdessä työskennelleet työkaverit.
Mistä hankkia lapsille mopokortit, ajokortit ja opiskelurahat? Normaalit työssäkäyvät vanhemmat omalla esimerkillään näyttävät lapsilleen, miten yhteiskunta pyörii ja lapset oppivat jo pienestä pitäen etsimään kesätöitä saavuttaakseen unelmiaan. Ap:n perheessä äiti on viettänyt mukavaa elämää kotona jonkun muun kustantamana, joten esimerkki ei ainakaan innosta työskentelyyn. Luultavimmin ap kasvattaa käsi ojossa olevia lapsia joiden mielestä olemassaolo jo tarkoittaa, että on oikeutettu kaikkeen, mitä keksii pyytää.
En tiedä yhtäkään menestynyttä naista, jonka äiti olisi ollut kotiäiti koko elämänsä eli ei olisi koskaan tehnyt työtä kodin ulkopuolella. Tarja Halosella ja Maria Guzeninalla on jopa yksinhuoltajaäidit, jotka ovat työskennelleet ahkerasti elantonsa eteen ja jopa Elisabet Rehnin äiti - joka taustansa puolesta olisi voinut olla näitä rikkaita, koidn piiriin omistautuneita naisia - työskenteli ennen avioliittoaan pankkivirkailijana ja avioitumisen jälkeen äärimmäisen ahkerana järjestöaktiivina.
Arvostan niitä, jotka muovaavat oman kohtalonsa enkä niitä, jotka laittavat toiset tekemään sen.
[/quote]
Ok.