Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut yhteiset rahat yli 30 vuotta, eikä ole pahemin rahasta riidelty. Kumpikin saa ostaa mitä tarvii ja suuremmista hankinnoista sovitaan yhdessä.

Näin myös meillä. Molempien palkat menee yhteiselle tilille josta maksetaan kaikki. Ei katsota kumpi ne eurot on tienannut. Hyvin on toiminut eikä koskaan olla rahasta riidelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut yhteiset rahat yli 30 vuotta, eikä ole pahemin rahasta riidelty. Kumpikin saa ostaa mitä tarvii ja suuremmista hankinnoista sovitaan yhdessä.

Ootko koskaan aatellut millaista elämä olisi jos sun ei tarvitsisi aina tehdä kompromissia niistä suuremmistakaan hankinnoista kun ne voisi tehdä ihan oman mielen mukaan?

Kyllähän mäkin miehen kanssa hankinnoista keskustelen auton ja sijoitusasuntojen suhteen, mutta päätökset (ja niiden seuraukset) on ihan omia. Pitää vaan huolehtia että saa kuukausittain maksettua puolet yhteisistä kuluista, että vielä ei oo varaa liisata ferraria.

Sijoituksista ei edes keskustella, mies tietää että niitä on, muttei ole asiasta kiinnostunut. Ei se ole kiinnostunut mun viikottaisesta lottorivistäkään.

Mun mielestä parisuhteeseen kuuluu kompromissien tekeminen.

Tienaan paljon vähemmän kuin mieheni. Minulla on vain määräaikaisia työsuhteita, välillä olen työttömänä. Saan silloin tietysti ansiosidonnaista. Teen sen minkä pystyn, haen töitä, vakituisiakin, koko ajan. 

Maksan perheemme kuluista tulojeni suhteessa. Silloin kun tienaan 20% perheen menoista, maksan sen. Jos tienaan 50% maksan sen. Mulla on työjaksoja, joissa on ylitöitä ja silloin tienaan ihan hyvin. 

Miehelläni on oma osakesalkku ja omia harrastuksia. Hänen tulonsa riittävät niihin oikein hyvin. Sen lisäksi, että hän maksaa asumisen ja ruuat ja lasten menot. 

En katso, että siivetän mitenkään miestäni. Olemme naimisissa. Jos yhtäkkiä saisin lottovoiton, niin totta kai elättäisin mieheni, hän saisi minun puolestani vetää lonkkaa. 

Mutta sitä en tajua, että meidän pitäisi perheenä (lapsia ja koira on) köyhäillä vain siksi, että minun tuloni ovat pienet. Miehelläni jää joka tapauksessa rahaa ostella mitä haluaa, pitäisikö hänelle jäädä vielä enemmän? Jos meille tulee joskus ero, se on sen ajan murhe, mutta jättäisin hänet heti, jos hän alkaisi vittuilla minulle, että hän makselee enemmän kuin minä ja se on jotenkin hirveä taakka. Minä myös hoidan lapsiamme enemmän, olen kotona kun hän ei ole, maksan itse omat menoni, puhelinlaskut ja harrastukseni jne. 

Tarjoan hänelle myös ravintolailtoja ja rahoitan vaalikampanjoitaan jne. silloin kun satun olemaan varoissani. Mieheni menestys ei ole minulta pois.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni tarkkaa Asuin kulut puoliksi. Mulle jäi lasten vaatetus ja ruokakulut ym. Aina piti pyytää toistakin käymään ruokakaupassa.

Yritin keskustella asiasta, mutta ei.

Siinä vaiheessa mieli muuttui kun perin ison summan rahaa. Sitten olisi voinut pitää yhteistä taloutta.

Juttu on tuore, niin katkerana tänne avauduin.

Lokki mikä lokki.

Ja menit sitten lisääntymään tämän aarteen kanssa?

Naiset ne vaatteita ostelee muutenkin kun niin ihana oli ja halvalla vaikka niitä olisi kaapit täynnä ja väittävät että tarpeeseen tulee jotta saadaan perusteltua oma tuhlailu

Liittyi miten tuohon, ettei kirjoittajan mies osallistunut edes lastensa elättämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut yhteiset rahat yli 30 vuotta, eikä ole pahemin rahasta riidelty. Kumpikin saa ostaa mitä tarvii ja suuremmista hankinnoista sovitaan yhdessä.

Ootko koskaan aatellut millaista elämä olisi jos sun ei tarvitsisi aina tehdä kompromissia niistä suuremmistakaan hankinnoista kun ne voisi tehdä ihan oman mielen mukaan?

Kyllähän mäkin miehen kanssa hankinnoista keskustelen auton ja sijoitusasuntojen suhteen, mutta päätökset (ja niiden seuraukset) on ihan omia. Pitää vaan huolehtia että saa kuukausittain maksettua puolet yhteisistä kuluista, että vielä ei oo varaa liisata ferraria.

Sijoituksista ei edes keskustella, mies tietää että niitä on, muttei ole asiasta kiinnostunut. Ei se ole kiinnostunut mun viikottaisesta lottorivistäkään.

Mun mielestä parisuhteeseen kuuluu kompromissien tekeminen.

Joo asumisen, lasten lukumäärän, loman ajankohdan, anopin vierailun, lemmikin ottamisen, viikon ruokalistan tms asioiden suhteen, sellaisissa asioissa mitkä vaikuttaa yhteiseen elämiseen, meillä siihen ei kuulu yhteisten menojen yli jäävien omien rahojen käyttö. Kompromissi ehkä sekin ettei kummallakaan ole kaksipaikkaista urheiluautoa ainoana autona niin kauan kun taloudessa on lapsia.

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Oletko pyytänyt häneltä rahaa ruokaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Oletko pyytänyt häneltä rahaa ruokaan?

Olen. Hän sanoo, että menot pitää suhteuttaa tuloihin. On vissiin senverran vieraantunut todellisuudesta, että kuvittelee, etä saisin kaupasta ruuat häntä halvemmalla. Tämä on niin sairas kuvio, että eroan kunhan saan voimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Oletko pyytänyt häneltä rahaa ruokaan?

Olen. Hän sanoo, että menot pitää suhteuttaa tuloihin. On vissiin senverran vieraantunut todellisuudesta, että kuvittelee, etä saisin kaupasta ruuat häntä halvemmalla. Tämä on niin sairas kuvio, että eroan kunhan saan voimia. 

Eli siis en saisi "tuhlata" niin paljon kuin nyt teen. Omat vaatteeni sekä osan lastenkin haen roskalavaryhmistä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Lähde lätkimään. Tilanne ei muutu, vaikka miehesi voittaisi lotossa. Hän etsii Tinderistä uuden tyhjätaskun ja pakottaa tämänkin leipäjonoon. Mieti, että hän ei tee tätä pelkästään sinulle vaan myös lapsilleen. 

Minulla jää palkasta pakollisten maksujen (mm. talon lainan lyhennys) jälkeen n. 500€/kk käteen. Puolisolla HUOMATTAVASTI enemmän. Hän tietysti maksaa perheen pakollisia menoja enemmän mm. kolmen lapsen ruoat jne. Minä en harrasta mitään, en käy missään, en osta vaatteita paitsi kirpputorilta, en käy kampaajalla, leikkaan hiukseni itse, en omista mitään, loput n.500€ kun kuluvat ihan samalla tavalla päivittäisiin menoihin, ruokaan, polttoaineisiin jne. Puolisolla jää varaa harrastaa ja tehdä mitä häntä huvittaa, minulla ei koskaan. Silti kuulen puolisoni suusta naamailua, kuinka tuhlaan. Hän voi ostaa harrastukseen liittyvän asian 250 eurolla mutta minä en saisi käyttää hänen rahojaan esim. lapsen värityskirjaan... Juu, meillä eletään ehdottomasti "kahta eri taloutta".

Tästä palstasta ei saa realistista kuvaa suomalaisista. Tänne on kerääntynyt paljon katkeria, tekstistä päätellen miehiä, joilla on jotenkin fasistinen ajatusmaailma.

Jos heillä on lapsia, miten kamalan maailmankuvan he välittävät: teidät tehtiin vain koska nainen "lokki" ja nyt harmittaa kun joudun teidän elämänne maksamaan. Kaunis perintö jälkipolville.

#sigmundfreud

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Oletko pyytänyt häneltä rahaa ruokaan?

Olen. Hän sanoo, että menot pitää suhteuttaa tuloihin. On vissiin senverran vieraantunut todellisuudesta, että kuvittelee, etä saisin kaupasta ruuat häntä halvemmalla. Tämä on niin sairas kuvio, että eroan kunhan saan voimia. 

Miks sinun pitää hankkia kaikki ruoat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Lähde lätkimään. Tilanne ei muutu, vaikka miehesi voittaisi lotossa. Hän etsii Tinderistä uuden tyhjätaskun ja pakottaa tämänkin leipäjonoon. Mieti, että hän ei tee tätä pelkästään sinulle vaan myös lapsilleen. 

Olen aikonutkin. Kerään vähän voimia, koska tiedän tämän olevan vaikea operaatio miehen omituisuuden vuoksi. Olin liian nuori ja traumatisoitunut tähän suhteeseen alkaessa. MIes ei leipäjonoa ehdottanut, keksin sen itse, kun mietin miten selvityä tästä kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Oletko pyytänyt häneltä rahaa ruokaan?

Olen. Hän sanoo, että menot pitää suhteuttaa tuloihin. On vissiin senverran vieraantunut todellisuudesta, että kuvittelee, etä saisin kaupasta ruuat häntä halvemmalla. Tämä on niin sairas kuvio, että eroan kunhan saan voimia. 

Miks sinun pitää hankkia kaikki ruoat?

MIes hankkii myös ruokia. Minun 200 e kuluu ruokaan, apteekkiin, hygieniatarvikkeisiin (jotka miehen mielestä lemuavat kamalalle), eivät ilmeisesti ole riittävän hienoa merkkiä sekä lasten tarpeisiin.

En oikein näe järkeä tuollaisessa suhteessa. Toisaalta kysymys on tärkeä ja liittyy laajemmin yhteiskunnan tukijärjestelmän oikeudenmukaisuuteen. Nykyiset lait ovat selkeästi vanhentuneet. Puolison elatusvelvollisuus ei nykymaailmassa enää toimi. Se on tehty aikana, jolloin mies elätti naisen ja perheen. Sittemmin sitä on laajennettu myös avoliittoihin, ja laajempi keskustelu on jätetty käymättä.

Sellaisten miesten ja naisten, jotka sairastuvat tai joutuvat työttömyystuen karenssiin, tilanne on surkea. Kukaan ei pakota puolisoa maksamaan heidän kulujaan, esimerkiksi pakollisia sairaanhoitomaksuja, lääkkeitä, silmälaseja, hammaslääkäriä ym. He eivät voi saada toimeentulotukea puolison tulojen takia, mutta kukaan ei pakota sitä puolisoa maksamaan heidän laskujaan tai antamaan rahaa. Ihmiseltä voi mennä luottotiedot tuon vanhentuneen elatusvelvollisuuspykälän takia.

Jokaisella tulisi olla oikeus henkilökohtaiseen minimielatukseen kaikissa tilanteissa. Nykymaailmassa rahat eivät ole enää yhteisiä vain sen vuoksi, että ollaan parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Jos olet somessa, niin selfie leipäjonosta (niin, ettei muita siinä näy) jokaisen käynnin yhteydessä voisi vauhdittaa agendaasi.

Loogista että jokaisella on omat rahansa ja tulonsa. Ei tule niitä epäselvyyksiä ja selittelyitä ja hyväksikäyttöä taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulle jää laskujen jälkeen 200 e ruokaan ja muihin elämän kuluihin. Lapsia on 2. Mies tienaa paremmin ja saa säästöön rahaa. Minä käyn leipäjonossa sekä haen eu-kassin aina kun mahdollista. Miestä ei tilanne haittaa, avustusruoka maistuu myös hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni näkee minut leipäjonossa ja ihmettelee, kun tajuaa kenen vaimo olen. 

Oletko pyytänyt häneltä rahaa ruokaan?

Olen. Hän sanoo, että menot pitää suhteuttaa tuloihin. On vissiin senverran vieraantunut todellisuudesta, että kuvittelee, etä saisin kaupasta ruuat häntä halvemmalla. Tämä on niin sairas kuvio, että eroan kunhan saan voimia. 

Miks sinun pitää hankkia kaikki ruoat?

MIes hankkii myös ruokia. Minun 200 e kuluu ruokaan, apteekkiin, hygieniatarvikkeisiin (jotka miehen mielestä lemuavat kamalalle), eivät ilmeisesti ole riittävän hienoa merkkiä sekä lasten tarpeisiin.

Voi ei. Voimia sinulle! Muista, että voit aina mennä lasten kanssa turvataloon. Sieltä saat tulijoukkoja.

Jokaisen pitää tietysti ansaita omat rahansa, niin se menee kaikessa, eipä sitä muutenkaan katota hyvällä jos tarjoat ei oota. Siipeilyä ei katota hyvällä.