Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tai miksi isotuloinen mies ei etsi toista isotuloista naista, vaan väkisin pitää änkeä itsensä suhteeseen pienituloisen kanssa, ja sitten aletaan katkeroitua, kun toisella onkin liian pienet tulot isotuloisen miehen mukaan mitoitetun elintason pyörittämiseen.
Pienituloisissa on runsaasti sekä naisia että miehiä. Sen sijaan hyvätuloisissa lähes kaikki ovat miehiä.
Niinpä, eikö olekkin jännä juttu🤔 mies voi valita yhtä hyvätuloisentai sitten sen huonomåituloisen, mutta ei sitten úlise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista jankkaamista siitä, pitääkö vai eikö pidä kustantaa toiselle. Hyvätuloisena ostan myös puolisolleni asioita, jotka ilahduttavat häntä. En mieti asiaa sen kautta, että pitääkö minun tehdä niin vai ei. Olen parisuhteessa rakastamani ihmisen kanssa, jonka ilahduttaminen on minulle ilo ja etuoikeus. Ei elämän tarvitse olla sellaista hampaiden kiristelyä, miltä se taas tässäkin ketjussa kuulostaa.
Sama. Jos minun hyvätuloisena tekee mieli vaikka woltata illallinen hyvästä ravintolasta lauantai-iltana, niin toki tilaan koko perheelle. Samoin haluan oman perheeni mukaan lomilleni. Mitä ihmettä minä yksin jossain New Yorkissa tekisin samaan aikaan kun mies istuisi kotona. Nämä kahden elintason jutut lienevät todella köyhien asioita, kun pienistä rahoista ei riittäisi jakaa juustopakettia kahteen pekkaan.
Riippuu tilanteesta. Jos ollaan parisuhteessa, mutta lapsia ei ole, niin hyvin voidaan elää 50/50 taloudessa. Mutta tälle on edellytyksiä. Jos tuloerot on suuret ja halutaan maksaa eläminen tasan, pitää elää sen pienempituloisen varojen mukaan. Siinä missä pienituloinen ei voi vaatia suurituloisten rahoja itselleen, ei suurempituloinen voi vaatia köyhempää elämään yli varojensa. En ole ihan varma sopiiko tämä aina sille paremmin tienaavalle. Toki on varakkaita minimalisteja mutta usein tulotason noustessa tykätään myös nostaa elintasoa. Eli jos varakkaampi osapuoli haluaa elää leveästi niin sitten täytyy myös maksaa enemmän. Tai sitten etsiä varakas puoliso.
Pitkällä tähtäimellä tosin ajattelen perheen olevan yksikkö. Varsinkin jos on lapsia. Eli ajattelen ennemmin onko meillä varaa kuin onko sinulla tai minulla varaa. Muutenkin vieroksun sitä, kun täällä monesti tunnutaan laskevan sitä, ettei vain toinen vahingossakaan pääse hyötymään toisesta enemmän. Väittäisin, että usein parisuhteesta "hyötyvät" kumpikin tulotasosta riippumatta. Ja mihin raja vedetään? En ainakaan itse kehtaisi mennä kauppaan ja ostaa herkkuja vain itselleni kun toinen seuraisi vierestä. Ylipäätään haluan olla ja tehdä asioita yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.
Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.
Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?
Jos kulut laitetaan puoliksi, niin saunaa ei lämmitetä, jos pienituloinen sanoo sen olevan liian kallista. Pienituloinen yrittää pienentää kuluja, josta seuraa säästöä isotuloisellekin, mutta isotuloinen yrittää lisätä kuluja, josta seuraa rahanmenoa pienituloiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienaan tonnin enemmän, eli minulle jää tonni säästöön tai muuhun käyttöön ja avovaimolla ei jää mitään säästöön. Voidaan minun puolestani myös laskea elintasoa ja sitä kautta kustannuksia, mutta itsepä haluaa tuhlata kaikki rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Elintaso on sitten pienituloisen mukainen. Jos se tarkoittaa puuroa ja kasviskeittoja ruuaksi, niin sitten isotuloinenkin syö niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Niin no, kerroin vain oman näkemykseni. Itse en aloittaisi suhdetta, jossa joutuisin tekemään vihaamiani kotitöitä kahden edestä. Toki voisin aloittaa suhteen tai perustaa perheen sellaisen henkilön kanssa, joka olisi itseäni pienempituloinen, eikä minua haittaisi kompensoida tuloeroa. En koe rahaa samalla lailla kuin miten koen nuo kotityöt. Kotitöissä on sekin, että jos molemmat ovat töissä 8 tuntia päivässä, tarkoittaa se sitä, että vain toisella heistä on vapaa-aikaa, kun toisen vapaa-aika menee kotitöihin. Ja tämä taas ei ole elämän mielekkyyden kannalta tasa-arvoista.
Toki tuloerojen suhteessa on mahdollista hakea tasa-arvoa rahoittamalla kaikki 50-50, mutta käytännössä se tarkoittaa sille isompituloiselle suurta elintason laskua, koska silloin pitäisi koko elämä mitoittaa sen köyhemmän osapuolen maksukyvyn mukaan. Itse henkilökohtaisesti mieluummin olen aina maksanut enemmän, jolloin olen voinut päästä pienituloisemman kumppanini kanssa matkoille, ollaan voitu asua vähän paremmin, ja voi ostaa kaupasta mitä haluaa. Olisinhan toki voinut mennä matkoille kaverin kanssa ja esim. jouluna syödä yksin maksamani kalliit jouluruuat, mutta ei tämä olisi mielekästä elämää itsellenikään. Minulle hyvää elämänsisältöä on juuri se, että voin jakaa elämäni rakastamani ihmisen kanssa.
Mutta näissähän on aina myös valinnanvapaus. Jos parempituloinen kokee ongelmaksi tuloeron ja sen, ettei toisella ole maksukykyä, niin silloin kyseinen henkilö on ehkä väärä valinta kumppaniksi. Sekin on vähän outo asetelma, jos suhteesta tulee jokin kaupantekotilanne, jossa varakkaampi ikäänkuin ostaa toiselta palveluksia tyyliin "kun minä maksan enemmän asumisesta, niin korvaathan sen sitten työpanoksella hoitamalla kaikki kotityöt". Tuo kuulostaa enemmän ostopalvelusopimukselta kuin parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tai miksi isotuloinen mies ei etsi toista isotuloista naista, vaan väkisin pitää änkeä itsensä suhteeseen pienituloisen kanssa, ja sitten aletaan katkeroitua, kun toisella onkin liian pienet tulot isotuloisen miehen mukaan mitoitetun elintason pyörittämiseen.
Pienituloisissa on runsaasti sekä naisia että miehiä. Sen sijaan hyvätuloisissa lähes kaikki ovat miehiä.
Niinpä, eikö olekkin jännä juttu🤔 mies voi valita yhtä hyvätuloisentai sitten sen huonomåituloisen, mutta ei sitten úlise.
Ei voi. Mutta nainen voi valita yhtä huonotuloisen tai sitten sen parempituloisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa keskustelussa missä nainen tienaa enemmän on ollut hyväksyttävää se että on eri elintasot ja silloinkin menee maksun tasan puoliksi miksi se ei toimi näin että mies tienaa enemmän?
Miten niin ei toimi? Vastaukseni on aina sama riippumatta sukupuolista: 50/50 jako ja jos on merkittävä tuloero, niin elintaso pienituloisemman mukaan. Hoitovapaat puoliksi. Jos jompikumpi haluaa ne pitää yksin, niin hän on varmasti valmis myös sen eteen uhrautumaan.
Älä ala taas yleistää meitä naisia yhtenäiseksi massaksi jolla on yhteinen mielipide.
Eli jos mark zuckerberg nai naisen jolla ei ole tuloja ja paljon velkaa ... niin hän muuttaa naisen kanssa kadulle kerjäämään?
Mikseivät naiset tee vastaavanlaisia uusia keksintöjä?
Sen sijaan naiset haluavat miehiä useammin lapsia, vaikka niitä on maailmassa jo ihan liikaa + ei heillä itsellään ole varaa.
Naiset haluavat? Kukaanei pakota sinua tai ketään muuta miestä isäksi. Lähde.Käytä kumia tai laota piuhat poikki. Tai pne kättäsi Eikö käy? Älä sitten inise äläkä laita naisten syuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Parempituloinen voi tietty aina palkata siivoajan tekemään oman osuutensa kokonaan tai osittain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tienaan tonnin enemmän, eli minulle jää tonni säästöön tai muuhun käyttöön ja avovaimolla ei jää mitään säästöön. Voidaan minun puolestani myös laskea elintasoa ja sitä kautta kustannuksia, mutta itsepä haluaa tuhlata kaikki rahansa.
Noin siinä käy, kun ihastuu vääränlaisiin naisiin. Ei sinullekaan kelvannut sellainen vaatimaton harmaahiirulainen, joka kulkee nukkavieruissa vaatteissa eikä tuhlaa muutenkaan ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.
Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.
Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?
Jos kulut laitetaan puoliksi, niin saunaa ei lämmitetä, jos pienituloinen sanoo sen olevan liian kallista. Pienituloinen yrittää pienentää kuluja, josta seuraa säästöä isotuloisellekin, mutta isotuloinen yrittää lisätä kuluja, josta seuraa rahanmenoa pienituloiselle.
Minä en olisi edes köyhänä opiskelijana suostunut yhteen ihmisen kanssa, joka on niin pihi ettei suostu edes saunaa lämmittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Elintaso on sitten pienituloisen mukainen. Jos se tarkoittaa puuroa ja kasviskeittoja ruuaksi, niin sitten isotuloinenkin syö niitä.
No tietysti, minulle kelpaisi halpa perusruoka tyyliin kanaa ja riisiä joka päivä, mutta pienituloisemmalle osapuolelle ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tai miksi isotuloinen mies ei etsi toista isotuloista naista, vaan väkisin pitää änkeä itsensä suhteeseen pienituloisen kanssa, ja sitten aletaan katkeroitua, kun toisella onkin liian pienet tulot isotuloisen miehen mukaan mitoitetun elintason pyörittämiseen.
Pienituloisissa on runsaasti sekä naisia että miehiä. Sen sijaan hyvätuloisissa lähes kaikki ovat miehiä.
Niinpä, eikö olekkin jännä juttu🤔 mies voi valita yhtä hyvätuloisentai sitten sen huonomåituloisen, mutta ei sitten úlise.
Ei voi. Mutta nainen voi valita yhtä huonotuloisen tai sitten sen parempituloisen.
Kyllä voi, miehellä on ihan samanlainen valinnanvapaus. Tai sitten joku on jossain lahkossa, jossa puolison valitsee joku lahkon johtohenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.
Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.
Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?
Jos kulut laitetaan puoliksi, niin saunaa ei lämmitetä, jos pienituloinen sanoo sen olevan liian kallista. Pienituloinen yrittää pienentää kuluja, josta seuraa säästöä isotuloisellekin, mutta isotuloinen yrittää lisätä kuluja, josta seuraa rahanmenoa pienituloiselle.
Minä en olisi edes köyhänä opiskelijana suostunut yhteen ihmisen kanssa, joka on niin pihi ettei suostu edes saunaa lämmittämään.
Tämä. Lisää päästöjä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.
Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.
Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?
Tätä minäkään en tajunnut. Eletään pienempituloisen elintasolla tarkoittaa minusta sitä, että esim. asumiskustannukset on mitoitettu pienempituloisen kukkarolle sopivaksi. Mutta en minä ymmärrä, miten se estäisi parempituloista ostamasta omilla rahoillaan mitä tykkää? Jos se haluaa veneen niin siinähän ostaa?
Niin, kai se sitten tarkoittaa sitä, että asutaan Hekan asunnossa Mellunmäessä, ja parempituloinen sitten ostelee itselleen kaikenlaista, kuten auton, veneen, kultakellon tai koruja, merkkivaatteita ja kalliita kenkiä, ja kotona syödään tavallista ruokaa, mutta parempituloinen sitten käy itse välillä hienoissa ravintoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.
Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.
Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?
Jos kulut laitetaan puoliksi, niin saunaa ei lämmitetä, jos pienituloinen sanoo sen olevan liian kallista. Pienituloinen yrittää pienentää kuluja, josta seuraa säästöä isotuloisellekin, mutta isotuloinen yrittää lisätä kuluja, josta seuraa rahanmenoa pienituloiselle.
Minä en olisi edes köyhänä opiskelijana suostunut yhteen ihmisen kanssa, joka on niin pihi ettei suostu edes saunaa lämmittämään.
Jos sähkö on enää ainoa asia, josta voi säästää, niin mitä vaihtoehtoja siinä on? Pienituloinen ottaa velkaa, että isotuloinen saunoo joka ilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitä, millaisesta suhteesta on kysymys, minkä ikäisistä ihmisistä ja missä vaiheessa suhde on. Vähän eri asia, jos on tiukasti erilliset rahat silloin, kun suhde on aika tuore ja ollaan molemmat vaikka opiskelijoita tai muuten nuoria, kuin jos oltaisiin vuosikausia yhdessä ollut lapsiperhe, jossa tulee eteen esim. äitiyslomat yms.
Ei ne äitiyslomatkaan aina tarkoita että pitäisi siirtyä pois 50-50 mallista. Ei kaikki äidit ole köyhiä ja pienituloisia.
En sitä väittänytkään. Eikä mies suinkaan aina ole se parempituloinen osapuoli. Tuossa nyt vain yksi esimerkki, jonka annoin. Itse kokisin perhe-elämän hankalaksi, jos pitäisi sumpilia ja järjestää kahta erilaista elintasoa saman perheen sisällä, kuitenkin niin, ettei se vaikuttaisi lasten asioihin. En edes tiedä, miten se käytännössä olisi mahdollista. Itse olen omassa suhteessani ollut parempituloinen osapuoli (olen siis nainen), ja vaikea olisi hahmottaa perhe-elämää, jossa olisi kahden ihmiset talous tiukasti erillään toisistaan.
No en tiedä miten tiukasti, mutta me jaetaan yhteiset, yhdessä sovitut menot 50-50 (asuminen ja ruokabudjetti) ja omistetaan koti puoliksi (remontit 50-50). Omat menot taas maksaa kumpikin itse: auton, vaatteet, kännykät tms, partuit, huvit, omien sukulaistensa juhlat ja lahjat.
Lapsen menoja jaetaan puoliksi vähän vapaammalla kädellä, ja tiedän (parempituloisena) ottavani siinä vähän takkiin teinitytön kanssa, vaikka lapsilisä mulle tuleekin.
Mulla on sitten enempi omaisuutta mm. kakkosasunto. Puoliso maksaa puolet sen juoksevista kuluista ja käyttää kuin omaansa.
Testamentissa olen huomioinut että puolisolle jää mahdollisuus lunastaa koti itselleen ja kasvattaa lapsi. Erotessa joutunee yksiöön tai syrjemmälle kaksioon, silloin mä tuskin olen yvtä hyväntahtoinen kuin nyt kun suhde toimii.
Tätä minäkään en tajunnut. Eletään pienempituloisen elintasolla tarkoittaa minusta sitä, että esim. asumiskustannukset on mitoitettu pienempituloisen kukkarolle sopivaksi. Mutta en minä ymmärrä, miten se estäisi parempituloista ostamasta omilla rahoillaan mitä tykkää? Jos se haluaa veneen niin siinähän ostaa?