Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti näe tässä mitään väärää. Ei kenenkään pidä elättää toista vaikka ollaankin yhdessä. Molemmilla on omat rahat joilla ostaa mitä haluaa. Ei parisuhde ole mikään holhoamistilanne -N28
Toki. Mutta tässä ketjussa taidetaan puhua vähän muusta kuin siitä, mitä omilla rahoillaan voi shoppailla. Se elintasoero kun vaikuttaa esim. asumiseen, perheen perustamiseen, lasten hoitoon, perheen lomanviettoon. Nämä eivät tietty ole ajankohtaisia nuorina, jos asutaan vaikka vuokralla, josta kumpikin hoitaa osuutensa, ja elämäntyyli on muutenkin sitä, että käydään kavereiden kanssa jossain, harrastetaan, matkustellaan ja shoppaillaan. Siinä elämänvaiheessa tehdään vielä paljon juttuja kavereidenkin kanssa. Nuorina voi vielä olla omat ruuatkin jääkaapissa. Mutta jos aletaan perustaa perhettä, tullaan ihan toisenlaisten kysymysten äärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Jos kotitöitä ja rahaa ei voi sitoa toisiinsa, niin eikö silloin ole loogista, että kotityöt jaetaan tasan ja kulut jaetaan tasan eikä kysellä sitä, kumpi tienaa enemmän. Outoa, jos vain hyvätuloisen tulee panostaa perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Parempituloinen voi tietty aina palkata siivoajan tekemään oman osuutensa kokonaan tai osittain
ja pienempituloinen voi vastaavasti ottaa lisätyön, jonka ansiosta voi maksaa enemmän perheen kuluista.
Toki jos haluaa. Miksei parempituloinen voisi suoraan palkata sitä pienempituloista siivoajaksi, ei tarvitsisi verojakaan maksaa. Win-win.
Siitä jutusta:
– Olen ajatellut luopua noin 50 prosenttia tulotasostani ja mennä mieheni työn perässä, jotta mieheni pääsee miellyttävämpään urakehitykseen. Välillä on hänen vuoronsa, ja haluan viettää välillä enemmän aikaa lasteni kanssa. Elintasoa tärkeämpää minulle on elämänlaatu, nimimerkki Muutakin kuin työtä kirjoittaa.
Onkohan tälläisia naisia oikeasti olemassa? Saduissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti näe tässä mitään väärää. Ei kenenkään pidä elättää toista vaikka ollaankin yhdessä. Molemmilla on omat rahat joilla ostaa mitä haluaa. Ei parisuhde ole mikään holhoamistilanne -N28
Toki. Mutta tässä ketjussa taidetaan puhua vähän muusta kuin siitä, mitä omilla rahoillaan voi shoppailla. Se elintasoero kun vaikuttaa esim. asumiseen, perheen perustamiseen, lasten hoitoon, perheen lomanviettoon. Nämä eivät tietty ole ajankohtaisia nuorina, jos asutaan vaikka vuokralla, josta kumpikin hoitaa osuutensa, ja elämäntyyli on muutenkin sitä, että käydään kavereiden kanssa jossain, harrastetaan, matkustellaan ja shoppaillaan. Siinä elämänvaiheessa tehdään vielä paljon juttuja kavereidenkin kanssa. Nuorina voi vielä olla omat ruuatkin jääkaapissa. Mutta jos aletaan perustaa perhettä, tullaan ihan toisenlaisten kysymysten äärelle.
Niin tullaan, yksi hyvä ratkaisu on se, että pienempituloisen tulot määrää sen elintason ja parempituloinen sitten tekee ylimääräillä rahoillaan mitä haluaa. Ostelee vaikka niitä veneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Eipä tietenkään,kun olet mies,miehet tekeee edelleen vähemmän kotitöitä. Sotket ja syöt ja vaatteesi likaantuu, miksi toisen pitää ne hoitaa? Ei miksikään. Työaikasi on oma valinta ihan samalla tavalla kuin palkkasi.
En ole mies. Ja oma valinta on myös kumppani, joka on onneksi kanssani samaa mieltä. Vähän vaikea olisi tehdä viikonloppuvuoroja, jos puoliso itkisi ettei voi hoitaa lapsia tai pyykätä kun viikon kotityökiintiö on jo täynnä.
Laitatte lapset tietenkin hoitoon. Nythän puoliso mahdollistaa sinun viikonloppuvuorot vaikka hän voisi itsekin olla töissä.
Ja miksi ihmeessä me niin tehtäisiin?
Puolisokin voi mennä viikonlopputöihin tai ylitöihin. Toki, jos teidän lapset on koululaisia, mutta itse kirjoitit lasten hoitamisesta.
Niissä tulo- ja varallisuuseroissa on kuitenkin liukuva asteikko itseaiheutettua köyhyyttä mukana. On ihan eri asia olla isot tuloero silloin, kun toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä lapsia kotona, silloin kun toinen on sairastunut tai työtön, silloin kun toinen on tuhonnut taloutensa peli- tai shoppailuriippuvuuden kourissa tai vaikka huvikseen jättäytynyt pois töistä koska downgreidaa. Eikä näissä ole yhtä ainoaa oikeaa jakaa menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Eipä tietenkään,kun olet mies,miehet tekeee edelleen vähemmän kotitöitä. Sotket ja syöt ja vaatteesi likaantuu, miksi toisen pitää ne hoitaa? Ei miksikään. Työaikasi on oma valinta ihan samalla tavalla kuin palkkasi.
En ole mies. Ja oma valinta on myös kumppani, joka on onneksi kanssani samaa mieltä. Vähän vaikea olisi tehdä viikonloppuvuoroja, jos puoliso itkisi ettei voi hoitaa lapsia tai pyykätä kun viikon kotityökiintiö on jo täynnä.
Laitatte lapset tietenkin hoitoon. Nythän puoliso mahdollistaa sinun viikonloppuvuorot vaikka hän voisi itsekin olla töissä.
Ja miksi ihmeessä me niin tehtäisiin?
Puolisokin voi mennä viikonlopputöihin tai ylitöihin. Toki, jos teidän lapset on koululaisia, mutta itse kirjoitit lasten hoitamisesta.
Mistä sinä olet keksinyt, että puoliso haluaisi mennä viikonlopputöihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Oletko koskaan kuullut radikaalista konseptista nimeltä "perhe"?
En tällä avoliittojen ja laskut sentilleen tasan -aikakaudella yhtään hämmästyisi jos sanoisit että mikä se muka on, joku sosialistinen humpuuki-idea varmaan, sellainen jonka päämääränä on varastaa mun rakkaat rahani.
Suomessa ei enää ole perheitä. On vaan kämppiksiä ja niitten sekalaisia lapsia. Ja ihan jäätävän tunnekylmä kulttuuri.
Ja tätä alapeukutetaan huolella. Ei niin yhtään hämmästytä :D :D.
Voisittehan te miehet jättää naiset ihan rauhaan ja lopettaa itkemisen kuinka ei ole naista ja en saa naista ja naiset on liian nirsoja ja byääh. Elelkää sinkkuna niin saatte käyttää jokaikisen pennin itseenne eikä tarvitse pelätä että joku naisihminen hyötyy teistä kahvikupinkaan vertaa. Ei kukaan pakota minkäänlaisiin parisuhteisiin ketään. Jos haluatte harrastaa irtoseksiä ja pelkäätte vahinkoraskautta, niin ei muuta kuin piuhat poikki. Sillä siitä selviää loppuelämän ajaksi.
Oliko vielä lisää tekosyitä ja valituksen aiheita siitä kuinka viattomat miesparat ryövätään putipuhtaiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Jos kotitöitä ja rahaa ei voi sitoa toisiinsa, niin eikö silloin ole loogista, että kotityöt jaetaan tasan ja kulut jaetaan tasan eikä kysellä sitä, kumpi tienaa enemmän. Outoa, jos vain hyvätuloisen tulee panostaa perheeseen.
Minusta olisi helpompi maksaa muutama satanen enemmän jos sillä pääsisin suurimmasta osasta kotitöitä eroon. Kaupassa voisin käydä, pyykkini pestä, kokkailla joskus ja imuroida, mutta muut hommat on yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Jos kotitöitä ja rahaa ei voi sitoa toisiinsa, niin eikö silloin ole loogista, että kotityöt jaetaan tasan ja kulut jaetaan tasan eikä kysellä sitä, kumpi tienaa enemmän. Outoa, jos vain hyvätuloisen tulee panostaa perheeseen.
Eihän tässä ole kai väitettykään, etteikö noin voisi tehdä. Mutta on muistutettu, että silloin ne kulut pitää mitoittaa sen pienituloisemman maksukyvyn mukaan.
Tietysti näissä kummassakin tasajakotilanteessa voi tapahtua jotain, jossa toisen mahdollisuus osallistua muuttuu. Esim. jos toinen sairastuu, joutuu vaikka leikkaukseen tms, ei hän voi toipumisaikana tehdä kotitöitä. Tai jos toisen tulot romahtavat vaikka sairauden tai työttömyyden vuoksi, ei hän pysty enää hoitamaan omaa osuuttaan maksuista. Sitten pitää päättää, erotaanko toisen sairauden tai muuttuneiden tulojen vuoksi, vai voiko toinen kantaa isomman osuuden. Viime kädessähän on kyse myös siitä, miten parisuhteen ja sen kumppanin näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Eipä tietenkään,kun olet mies,miehet tekeee edelleen vähemmän kotitöitä. Sotket ja syöt ja vaatteesi likaantuu, miksi toisen pitää ne hoitaa? Ei miksikään. Työaikasi on oma valinta ihan samalla tavalla kuin palkkasi.
En ole mies. Ja oma valinta on myös kumppani, joka on onneksi kanssani samaa mieltä. Vähän vaikea olisi tehdä viikonloppuvuoroja, jos puoliso itkisi ettei voi hoitaa lapsia tai pyykätä kun viikon kotityökiintiö on jo täynnä.
Laitatte lapset tietenkin hoitoon. Nythän puoliso mahdollistaa sinun viikonloppuvuorot vaikka hän voisi itsekin olla töissä.
Ja miksi ihmeessä me niin tehtäisiin?
Puolisokin voi mennä viikonlopputöihin tai ylitöihin. Toki, jos teidän lapset on koululaisia, mutta itse kirjoitit lasten hoitamisesta.
Mistä sinä olet keksinyt, että puoliso haluaisi mennä viikonlopputöihin?
Oletko kysynyt häneltä?
Vierailija kirjoitti:
Siitä jutusta:
– Olen ajatellut luopua noin 50 prosenttia tulotasostani ja mennä mieheni työn perässä, jotta mieheni pääsee miellyttävämpään urakehitykseen. Välillä on hänen vuoronsa, ja haluan viettää välillä enemmän aikaa lasteni kanssa. Elintasoa tärkeämpää minulle on elämänlaatu, nimimerkki Muutakin kuin työtä kirjoittaa.
Onkohan tälläisia naisia oikeasti olemassa? Saduissa?
Anteeksi? Suomessa naisten urakehitys tyssää.lasten saantiin, lisäksi naiset uhraavat uransa perhern ja miehrn uran takia. Miehen uran takiamuutetasn. Että te miehet olette niitä itsekkäitä . Itsekeskeisiä ja omahyväisiä. Jos ri halua laosia ja niille isää,niin miestä EI kannata ottaariesakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Eipä tietenkään,kun olet mies,miehet tekeee edelleen vähemmän kotitöitä. Sotket ja syöt ja vaatteesi likaantuu, miksi toisen pitää ne hoitaa? Ei miksikään. Työaikasi on oma valinta ihan samalla tavalla kuin palkkasi.
En ole mies. Ja oma valinta on myös kumppani, joka on onneksi kanssani samaa mieltä. Vähän vaikea olisi tehdä viikonloppuvuoroja, jos puoliso itkisi ettei voi hoitaa lapsia tai pyykätä kun viikon kotityökiintiö on jo täynnä.
Laitatte lapset tietenkin hoitoon. Nythän puoliso mahdollistaa sinun viikonloppuvuorot vaikka hän voisi itsekin olla töissä.
Useimmiten ihmiset eivät koe puolisoa ja lapsia rasitteena ja esteenä omalle elämälleen, vaan kokevat heidän olevan merkityksellinen, tärkeä osa sitä omaa elämää.
Jos se kotona enemmän oleva mahdollistaa toisen yli- tai reissutyöt, joista hän saa parempaa palkkaa, niin ne rahat on tehty toisen kustannuksella. Perhe voi hänelle olla merkityksellinen, mutta se parempituloinen pitää puolisoaan lähinnä palvelijana. Mitäs jos joku kerta puoliso sanoo heipat, kun toisen pitää lähteä töihin, ottaako hän lapset töihin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä jutusta:
– Olen ajatellut luopua noin 50 prosenttia tulotasostani ja mennä mieheni työn perässä, jotta mieheni pääsee miellyttävämpään urakehitykseen. Välillä on hänen vuoronsa, ja haluan viettää välillä enemmän aikaa lasteni kanssa. Elintasoa tärkeämpää minulle on elämänlaatu, nimimerkki Muutakin kuin työtä kirjoittaa.
Onkohan tälläisia naisia oikeasti olemassa? Saduissa?
Anteeksi? Suomessa naisten urakehitys tyssää.lasten saantiin, lisäksi naiset uhraavat uransa perhern ja miehrn uran takia. Miehen uran takiamuutetasn. Että te miehet olette niitä itsekkäitä . Itsekeskeisiä ja omahyväisiä. Jos ri halua laosia ja niille isää,niin miestä EI kannata ottaariesakseen.
Tämä! Tuolla edellisen kommentin kirjoittajalla ei ole parisuhdetta tai perhettä tai kos on, niin viettää edelleen minä minä minä mies, jolle vaimo on kodinkone ja hyötyesine. Hyi🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.
Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.
Jos kotitöitä ja rahaa ei voi sitoa toisiinsa, niin eikö silloin ole loogista, että kotityöt jaetaan tasan ja kulut jaetaan tasan eikä kysellä sitä, kumpi tienaa enemmän. Outoa, jos vain hyvätuloisen tulee panostaa perheeseen.
Samaa mieltä. Minusta defaultti on 50-50 pienempituloisen elintason mukaan ja kotityöt 50-50. Tästä jos poiketaan niin silloin sen pitää olla molemmille ok.
Vierailija kirjoitti:
Siitä jutusta:
– Olen ajatellut luopua noin 50 prosenttia tulotasostani ja mennä mieheni työn perässä, jotta mieheni pääsee miellyttävämpään urakehitykseen. Välillä on hänen vuoronsa, ja haluan viettää välillä enemmän aikaa lasteni kanssa. Elintasoa tärkeämpää minulle on elämänlaatu, nimimerkki Muutakin kuin työtä kirjoittaa.
Onkohan tälläisia naisia oikeasti olemassa? Saduissa?
Niin, voi kysyä. Jos tällaisen naisen joskus tapaisi, kyllähän sitä tekisi ihan valtavasti toisen puolesta jo tämän asenteen takia. Olen samaa mieltä, että kyllä tällaiset naiset ovat taruolentoja. Itsekkyys on nyynaiseutta.
Vierailija kirjoitti:
Siitä jutusta:
– Olen ajatellut luopua noin 50 prosenttia tulotasostani ja mennä mieheni työn perässä, jotta mieheni pääsee miellyttävämpään urakehitykseen. Välillä on hänen vuoronsa, ja haluan viettää välillä enemmän aikaa lasteni kanssa. Elintasoa tärkeämpää minulle on elämänlaatu, nimimerkki Muutakin kuin työtä kirjoittaa.
Onkohan tälläisia naisia oikeasti olemassa? Saduissa?
Minä olen. Mieheni on töissä ja olen itse kotirouvana. Lapsiakaan ei ole ja elämä on leppoisaa. Mieheni tykkää kun saa keskittyä työhön ja minulle jää reilusti omaa vapaa-aikaa kodin hoidon jälkeen. Kaikki rahat on yhteisiä. Vapaalla meillä on aikaa olla yhdessä ja nauttia elämästä.
Nyt varmaan jollain suomalaismiehellä poksahtaa verisuoni päässä kun loisin kotona ja ihan mieheni suosiollisella myötävaikutuksella.
Menestyvillä miehillä usein on vaimo, joka mahdollistaa miehen menestymisen
työelämässä.
Meillä on yhteiset rahat
ja pienempituloinen voi vastaavasti ottaa lisätyön, jonka ansiosta voi maksaa enemmän perheen kuluista.