Onko täällä muka joku, joka aidosti väittää että raha ei tuo onnea? Mielestäni tuo on vain huijaus jotta köyhät tyytyvät osaansa ja raatavat...

Vierailija kirjoitti:

Onhan siitä tutkimuksiakin että raha tuo onnea - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun perustarpeet on täytetty eikä rahasta tarvitse enää murehtia niin ihmisen onnellisuus ei lisäänny vaikka rahaa ja luksusta tulisi lisää. On tärkeää että elämässä on muutakin. Mitä tekee rahalla jos ei ole esim lainkaan merkityksellisiä ihmissuhteita?

Kyllä minulla raha lisäsi onnellisuutta senkin jälkeen kun perustarpeet oli tyydytetty. Kolmipäiväinen työviikko (60% palkalla tietenkin) ei olisi ollut mahdollista ilman varoja jotka ovat reilusti yli perustarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Mitä väliä löytääkö oikeita ystäviä vai ei jos rikastuu? Vai meinasitko että pitää hylätä vanhat ystävät ajalta ennen rikastumista?

Muistele sä vaan kuolinvuoteellasi sitä elämäsi onnellisinta aikaa työkkärin kurssilla...🙄

Kyllä se raha tuo onnea. On oikein mukava tunne kun ei ole pelkoa huomisesta eikä tarvitse joka kerta sanoa ihmisille että en pysty kun ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Vain työkkärinkurssilta voi löytää aitoja, oikeita ystäviä. Pitääpä hakeutua sinne.

T.yksinäinen rikas

Rahaongelmat eivät lopulta ole koskaan rahaongelmia. Vaan ymmärtämättömyyttä.

Köyhyys on mielentila. Opiskelkaa asiaa ja ette ajattele enää rahaa onnen työkaluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Ja kun saisit sen haluaisit vähän ajan päästä todennäköisesti jotain muuta parempaa. Ja sitten taas parempaa. Ja oravanpyörä on valmis.

Ei raha tee onnelliseksi, edes niitä joille rahan kerryttäminen on pakkomielle ja joilla lojuu miljoonia tai jopa miljardeja tileillä.

Kun perustarpeet on tyydytetty, ruoka ja asuminen, miten paljon ostelusta nauttivakaan rikas enää saa kiksejä siitä ylimääräisestä mitä hankkii, missä matkustelee. Minä en nauti eded matkustelusta, jos saisin miljoonia ylimääräistä, mihin sen sitten tuhlaisin, kun minulle riittää kerrostalo-osake ja yksi auto. En haluaisi asua isossa ökytalossa kuin jenkkirikkaat, tai ostaa jahteja yms. Pienen kesämökin ja puuveneen ostaisin.

Mutta ei se elämä sen helpommaksi tulisi, päinvastoin se rahanpaljous voisi tuottaa vaikka mitä päänvaivaa, liika on liikaa kaikessa.

Miljardööreistäkin näkee, että monet menettävät järkensä, alkavat tehdä pahoja asioita muilke ihmisille, kun eivät saa enää kiksejä mistään materiasta. Ostavat autiosaaria ja tiluksia joihin raahaavay lapsia, nuoria, naisia ja ties ketä, järjestävät ihmisjahteja ja tekevät snufelokuvia, mikä tahansa pahuus kukkii kun ihmisellä on miljardeja ja se voi tehdä mielestään mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä mielummin olisin rikas ja masentunut, kuin köyhä ja masentunut.

Niin, tämä on se "mieluummin itken Ferrarissa kuin Ladassa. Mutta jos olet joka tapauksessa masentunut, todennäköisesti käytät ne rikkautesi juhlimiseen ja päihteisiin ja delaisit nuorena, kuten niin monelle masentuneelle julkkikselle on käynyt.

No, onhan se tietenkin komeampi tapa lähteä. Mutta ei tuonut onnea.

Better burn out than fade away

Vierailija kirjoitti:

Jaa, en minä ainakaan ole koskaan väittänyt, etteikö raha toisi onnea. Sen perässähän kaikki ovat, keppikerjäläisestä paaviin.

Onko meille annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin olla rahan perässä? Elämäntapatyötönkin on rahan perässä, muuten hän kieltäytyisi sossutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä mielummin olisin rikas ja masentunut, kuin köyhä ja masentunut.

Niin, tämä on se "mieluummin itken Ferrarissa kuin Ladassa. Mutta jos olet joka tapauksessa masentunut, todennäköisesti käytät ne rikkautesi juhlimiseen ja päihteisiin ja delaisit nuorena, kuten niin monelle masentuneelle julkkikselle on käynyt.

No, onhan se tietenkin komeampi tapa lähteä. Mutta ei tuonut onnea.

En ole enää nuori, juhliminen ei kiinnosta enkä käytä päihteitä 😆 En myöskään ole kovin kiinnostunut materiasta. Mutta riippumattomuus muiden avusta tai tuista toisi rauhan ja levolliset yöt. Ja voisin ostaa kivan kodin eikä tarvitsisi pelätä milloin vuokranantaja taas nostaa vuokraa tai peräti potkaisee tyhjää ja kämppä lähtee myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Ja kun saisit sen haluaisit vähän ajan päästä todennäköisesti jotain muuta parempaa. Ja sitten taas parempaa. Ja oravanpyörä on valmis.

No tämä...siksi en viitsikään tavoitella mitään ja tyydyn elelemään kelarottana :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan siitä tutkimuksiakin että raha tuo onnea - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun perustarpeet on täytetty eikä rahasta tarvitse enää murehtia niin ihmisen onnellisuus ei lisäänny vaikka rahaa ja luksusta tulisi lisää. On tärkeää että elämässä on muutakin. Mitä tekee rahalla jos ei ole esim lainkaan merkityksellisiä ihmissuhteita?

Niitä ihmissuhteita saa kun on rahaa; On aikaa sosialisoida, ja rajattomat mahdollisuudet osallistua tapahtumiin, matkustaa sekä päästä piireihin.

Vertaa vaikka köyhään jolla on varaa ainoastaan siihen julkisten seutulippuun.

Ja aika sekä energia menee paskaduunissa käymiseen.

Väärin. Me köyhät emme käy töissä. Itse harrastan kalastusta frisbiegolffia koiran kanssa kävelyä ja pihan laittoa sekä ihan vain oleskelua. Rahaa mulla ei juurikaan ruuan lisäksi ole mut enpä mä kyl tarvikkaan. Oon Super onnellinen et voin tehdä mistä tykkään ja 3 lapsen kanssa aika kuluu kuin siivillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Ja kun saisit sen haluaisit vähän ajan päästä todennäköisesti jotain muuta parempaa. Ja sitten taas parempaa. Ja oravanpyörä on valmis.

No tämä...siksi en viitsikään tavoitella mitään ja tyydyn elelemään kelarottana :(

Tavoitteita kannattaa olla. Nehän tekee elämästä mielekästä. Mutta tavoitteet voivat olla niin erilaisia. Itse esimerkiksi pyrin meditoimaan usein, opettelen piirtämään ja käyn paljon kävelyillä, tapaan ihmisiä.

Olen siis työssäkäyvä ihminen, mutta asun sinun kanssa samalla tavalla, vuokralla ns pahamaineisessa lähiössä. Annan puolet palkastani aina hyväntekeväisyyteen. Elän minimalistisesti. Kun en ole pyrkyröimässä sitä kohti, mitä keskivertoihminen pitää olennaisena, elämässä on rauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Ja kun saisit sen haluaisit vähän ajan päästä todennäköisesti jotain muuta parempaa. Ja sitten taas parempaa. Ja oravanpyörä on valmis.

No tämä...siksi en viitsikään tavoitella mitään ja tyydyn elelemään kelarottana :(

Tavoitteita kannattaa olla. Nehän tekee elämästä mielekästä. Mutta tavoitteet voivat olla niin erilaisia. Itse esimerkiksi pyrin meditoimaan usein, opettelen piirtämään ja käyn paljon kävelyillä, tapaan ihmisiä.

Olen siis työssäkäyvä ihminen, mutta asun sinun kanssa samalla tavalla, vuokralla ns pahamaineisessa lähiössä. Annan puolet palkastani aina hyväntekeväisyyteen. Elän minimalistisesti. Kun en ole pyrkyröimässä sitä kohti, mitä keskivertoihminen pitää olennaisena, elämässä on rauha.

Oletpa hyveellinen ihminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Mutta vielä vaikeampi köyhän on löytää rakkautta ja ystäviä. Minusta rahalla saa kaikkea, rakkautta, ystäviä ja terveyttä. Ainakaan rikkaus ei vie mitään noista pois tai vähennä niitä. Voidaan toki aprikoida saako rahalla esimerkiksi aitoa rakkautta. Sillä saa ainakin riittävän aitoa ja kuten sanottu niin köyhyyden koittaessa se aitokin rakkaus usein loppuu.

Jos rikas on yksinäinen ja onneton, niin hän ei osaa elää eikä käyttää rahojaan. Köyhänä hän olisi vielä yksinäisempi ja onnettomampi.

Puhut asiasta josta et tiedä, vaan kuvittelet sen menevän noin. Oikeasti raha karkottaa ihmisiä, ellet sitten saa sitä vaurautta samaa tahtia kuin ystäväsi saa. Kateus Suomessa on yllättävän vahva. Jos kuvittelet, että sitten rikkaana voit tehdä kaikkea kivaa ystäviesi kanssa, niin olet väärässä. Joudut maksamaan kaiken ystävillesi, kun heillä ei ole varaa ja sen jälkeen alkaakin kateellinen panettelu ja rahan ruinaaminen. Lopulta et enää tiedä kuka on oikeasti ystäväsi ja kuka on vaan siksi kun sinulla on rahaa. Se ei tunnu kivalle kun sinulle soitetaan perjantaina illalla ja halutaan sinut baariin ja siellä ystäväsi tuijottaa sinua koirasilmillä ja odottaa, että tarjoat.

Ja niihin vanhan rahan piireihin sinulla ei ole mitään asiaa, koska et osaa sitä sosiaalista koodistoa ja olet vain hönö nousukas, joka on ihan eri maailmasta.

Aito rakkaus kestää köyhyyden ja rikkauden. Se ei ole rahasta kiinni. Mutta rikkaana et voi olla ollenkaan varma onko rakkaus aitoa vai ei. Köyhänä taas voit olla varma, että kumppani ei ole sinun kanssa vain rahojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Ja kun saisit sen haluaisit vähän ajan päästä todennäköisesti jotain muuta parempaa. Ja sitten taas parempaa. Ja oravanpyörä on valmis.

No tämä...siksi en viitsikään tavoitella mitään ja tyydyn elelemään kelarottana :(

Tavoitteita kannattaa olla. Nehän tekee elämästä mielekästä. Mutta tavoitteet voivat olla niin erilaisia. Itse esimerkiksi pyrin meditoimaan usein, opettelen piirtämään ja käyn paljon kävelyillä, tapaan ihmisiä.

Olen siis työssäkäyvä ihminen, mutta asun sinun kanssa samalla tavalla, vuokralla ns pahamaineisessa lähiössä. Annan puolet palkastani aina hyväntekeväisyyteen. Elän minimalistisesti. Kun en ole pyrkyröimässä sitä kohti, mitä keskivertoihminen pitää olennaisena, elämässä on rauha.

Miksi pitäisi olla tavoitteita? Kun saavuttaa yhden niin sitten alkaa vaan haluamaan lisää, niinhän sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille, joilla on perhe, mies/vaimo sekä lapsia:

Jos saisit 10M eur, mutta menettäisit perheesi, et koskaan näkisi heitä enää, ottaisitko?

En ikipäivänä vaihtaisi perhettäni rahaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Entä jos ei ole minkäänlaista taloa?

On vain vuokrayksiö ongelmalähiössä, jossa tuhnuttaa yksin vuodesta toiseen.

Kyllä minä olisin onnellinen jos olisi edes se pieni oma talo pienellä pihalla jossain mukavalla alueella.

T: vuokratuhnuttelija

Ja kun saisit sen haluaisit vähän ajan päästä todennäköisesti jotain muuta parempaa. Ja sitten taas parempaa. Ja oravanpyörä on valmis.

No tämä...siksi en viitsikään tavoitella mitään ja tyydyn elelemään kelarottana :(

Tavoitteita kannattaa olla. Nehän tekee elämästä mielekästä. Mutta tavoitteet voivat olla niin erilaisia. Itse esimerkiksi pyrin meditoimaan usein, opettelen piirtämään ja käyn paljon kävelyillä, tapaan ihmisiä.

Olen siis työssäkäyvä ihminen, mutta asun sinun kanssa samalla tavalla, vuokralla ns pahamaineisessa lähiössä. Annan puolet palkastani aina hyväntekeväisyyteen. Elän minimalistisesti. Kun en ole pyrkyröimässä sitä kohti, mitä keskivertoihminen pitää olennaisena, elämässä on rauha.

Miksi pitäisi olla tavoitteita? Kun saavuttaa yhden niin sitten alkaa vaan haluamaan lisää, niinhän sanoit.

Materian haaliminen ja onnen ostaminen on eri asia, kuin oma henkinen pääoma. Jos olen ollut jotenkin epäselvä.

Mä en kyllä pysty tuota allekirjoittamaan, että raha toisi onnea. Elämä on kohdellut mua hyvin. Mulla on kiva pikku perhe ja talo. Sain myös hyvän lottovoiton parikytä vuotta sitten.

Sen voin sanoa helpottaneen elämääni ja perheeni elämää huomattavasti, mutten näe että siihen onnen tunteita hirveesti liittyisi.

En ole käynyt töissä sen jälkeen onnenpotkun jälkeen. Olin ihan onnelinen päätöstä tehdessäni, mutta jälkeepäin meh. Arki on nyt erilaista. Jatkuvaa miettimistä, että mitäs nyt teen, etten vaan jämähdä. Jonkinlainen rytmi pitää olla, ettei jää ulkopuolelle.

Mä harrastelen sitä ja tätä. Olen opetellut paljon uusia taitoja. ESim ompelemaan,neulomaan, puutarhurointia, kasvattamista, ampumaan, uusia ruuanlaittoteknikoita yms.

 Mies ja lapset. Heitä mä rakastan äärettömästi ja he tekevät mut onnelliseksi. En ole koskaan ollut valittaja luonne, mä tyydyn vähään, yhä.