Onko täällä muka joku, joka aidosti väittää että raha ei tuo onnea? Mielestäni tuo on vain huijaus jotta köyhät tyytyvät osaansa ja raatavat...

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyn aina kun tajuan, että ihmiset IHAN TOSISSAAN käyttää elämänsä RAHAN tavoitteluun - tai vähintään siitä unelmointiin😶😶😶

Kyllä sitä kuule silloin unelmoi kun sitä ei ole. Hyvä siellä on huudella kun ei taida olla rahasta pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tämä aihe on tabu, eivätkä köyhät halua että heitä muistutetaan tästä.

Tulee nimittäin epämukava olo kun tajuaa paikkansa tässä maailmassa.

Koko ketju onkin täynnä näiden köyhien copea.

Ihme että tätä ei ole vielä poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Rikas on loputtoman kadehtimisen ja vihankin kohteena.  Ole siinä sitten tyytyväinen.  

Rutiköyhänä on vaikeampaa olla onnellinen.  Kohtuullinen varallisuus lienee paras vaihtoehto.

Rikas ei olisi rikas ellei hän olisi elämänsä aikana käyttänyt kaikkea ja kaikkia häikäilemättömästi hyväkseen.

Raha on väline, eikä päämäärä

Rikkaiden elämä on varmasti monin tavoin etuoikeutetumpaa. On helpompi esimerkiksi hoitaa terveyttään ja näyttää hyvältä. Mutta voin kuvitella, että on vaikeampaa löytää aidosti rakastavia ihmisiä. Kaikki on kimpussa vain rahan takia. Kyllähän nuo julkkiksetkin tämän tästä tekee itsemurhia, tai voivat muuten huonosti. On mielenterveysongelmia, parisuhteet ei kestä, on päihdeongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle huonohampaiselle köyhälle tarjotaan julkiselta puolelta vain sellaisia irrotettavia tekohampaita.

Jos minulla olisi rahaa, niin voisin laitattaa implantit yksityisellä...Eikä tarvitsisi miettiä että pitääkö tässä tappaa itsensä kun joudun ehkä olla alle 45vitosena hampaaton mummotekarisuu...

Mitäpä jos vain kiittäisit onneasi siitä, että elät Suomessa jossa sinulla on mahdollisuus niihin tekohampaisiin, ei tarvitse mädillä hampailla tai kokonaan ilman alkaa leipääsi liottelemaan kuten aika monessa muussa paikassa kävisi.

Omat vanhempani ainakin olivat tekarit suussa nelivitosina, ihan tyytyväisenä ne tuossa vieläkin ruisleipänsä syö.

Mun isoisoisoisoisoisä sai vaan kaarnaa syödäkseen ja joutu asumaan mutakuopassa.

Eli sun pitää olla tyytyväinen jos asut veneen alla ja syöt puuroa.

:D

Mistä teitä näitä "ennen niin ja näin" -idioottikommentoijia aina riittää.

"Ajattele että joku afrikassa kuolee nälkään tänäänkin"

Eihän ihminen voisi valittaa yhtään _mistään_, jos aina otetaan vertailuun joku jolla menee vielä huonommin...Ja sellainenhan henkilö aina löytyy

Joo, nämä ovat kyllä hupaisia.

Jos joltain puuttuu vaikka jalka, ja on tekojalka ja valittaa siitä...Niin nämä tyypit tulevat ja sanovat että ei sun pitäis valittaa kun voit kävellä tekojalalla etkä oo pyörätuolissa.

Noh, jos sitten on tyyppi joka on pyörätuolissa kun jalat ovat halvaantuneet, ja valittaa siitä....Niin paikalle lehahtavat taas nämä tyypit ja kertovat miten ei saa valittaa kun ainakin hänellä yläkroppa toimii.

Ja sitten jos on neliraajahalvaantunut sängyssä makaava, ja valitaa siitä...Niin taas tulevat paikalle samat tyypit, ja kertovat miten ei saa valittaa kun ainakin sulla mieli sekä järki toimii kirkkaasti.

Yleinen lausahdushan näiltä on "no ajattele et afrikas kuolee ihmisiä nälkään", jos valittaa jostain ruoasta / ruoan puutteesta.

Jepjep.

Pointti oli se, että sen sijaan että rupeaa sanomaan elämän olevan ohi kun ei saa just sellaisia tekareita kun haluaa ja katkeroittaa ajatuksensa sillä, voisi olla tyytyväinen siihen että saa tekarit. Monet tyytymättömyydet on paljon pahempia siksi että uskottelee itselleen jonkun asian olevan jotenkin huono ja vääryys, vaikkei siinä ole mitään vikaa. Kuten julkisen "halvat" tekarit. Silloin onnettomuuden tunne on osin itseaiheutettua, osa tietysti tulee siitä, että ne hampaat on menneet ja sille ei voi enää mitään. Mutta sille lopulle eli omalle ajatusmallilleen voi.

Tietyn rajan jälkeen ei se kaikille tuo. Jos on sen verran, ettei tarvitse ajatella sitä koko ajan, niin se helpottaa elämää. Mutta jos olisi miljoonia, olisi koko ajan joku käsi ojossa ja äkkiä se menisi, jos alkaisi jakaa kaikille pyytäjille.  Mutta kyllä minä onnellisempi nyt vakitöissä käydessäni olen, mitä olin työttömänä ja se johtuu 100 % siitä, että saan säännöllistä palkkaa ja enemmän rahaa/kk.

Raha poistaa puutteen jota monet pitävät onnena mutta onni on suurempaa kuin puutteettomuus sitä ei rahalla saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja kuoliniän perusteella pystyt sanomaan ettei hän ollut eläessään onnellinen ja nauttinut varallisuuden tuomista mahdollisuuksista? Onko mielestäsi pitkä ikä onnellisuuden mittari?

50-vuotiashan on elänyt elämänsä parhaat vuodet; Tuossa vaiheessa kroppa on jo taantumaan päin.

Jos hänellä oli rajattomasti rahaa suureksi osaksi elämästään, niin varmasti oli onnellinen.

Käypäs vanhainkodissa tiedustelemassa että kuinka onnellissiä 85-100-vuotiaat keskimäärin ovat.

Rikkaan copetukset "Oli niin ihana ja materiaalitäyteinen elämä että kyllä 50 vuotiaana kelpaakin jo heittää veivit". Hyvä jos kelpaa, ei tarvitse mitään eläkerahojakaan turhaan säästellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle huonohampaiselle köyhälle tarjotaan julkiselta puolelta vain sellaisia irrotettavia tekohampaita.

Jos minulla olisi rahaa, niin voisin laitattaa implantit yksityisellä...Eikä tarvitsisi miettiä että pitääkö tässä tappaa itsensä kun joudun ehkä olla alle 45vitosena hampaaton mummotekarisuu...

Mitäpä jos vain kiittäisit onneasi siitä, että elät Suomessa jossa sinulla on mahdollisuus niihin tekohampaisiin, ei tarvitse mädillä hampailla tai kokonaan ilman alkaa leipääsi liottelemaan kuten aika monessa muussa paikassa kävisi.

Omat vanhempani ainakin olivat tekarit suussa nelivitosina, ihan tyytyväisenä ne tuossa vieläkin ruisleipänsä syö.

Mun isoisoisoisoisoisä sai vaan kaarnaa syödäkseen ja joutu asumaan mutakuopassa.

Eli sun pitää olla tyytyväinen jos asut veneen alla ja syöt puuroa.

:D

Mistä teitä näitä "ennen niin ja näin" -idioottikommentoijia aina riittää.

"Ajattele että joku afrikassa kuolee nälkään tänäänkin"

Eihän ihminen voisi valittaa yhtään _mistään_, jos aina otetaan vertailuun joku jolla menee vielä huonommin...Ja sellainenhan henkilö aina löytyy

Joo, nämä ovat kyllä hupaisia.

Jos joltain puuttuu vaikka jalka, ja on tekojalka ja valittaa siitä...Niin nämä tyypit tulevat ja sanovat että ei sun pitäis valittaa kun voit kävellä tekojalalla etkä oo pyörätuolissa.

Noh, jos sitten on tyyppi joka on pyörätuolissa kun jalat ovat halvaantuneet, ja valittaa siitä....Niin paikalle lehahtavat taas nämä tyypit ja kertovat miten ei saa valittaa kun ainakin hänellä yläkroppa toimii.

Ja sitten jos on neliraajahalvaantunut sängyssä makaava, ja valitaa siitä...Niin taas tulevat paikalle samat tyypit, ja kertovat miten ei saa valittaa kun ainakin sulla mieli sekä järki toimii kirkkaasti.

Yleinen lausahdushan näiltä on "no ajattele et afrikas kuolee ihmisiä nälkään", jos valittaa jostain ruoasta / ruoan puutteesta.

Jepjep.

Pointti oli se, että sen sijaan että rupeaa sanomaan elämän olevan ohi kun ei saa just sellaisia tekareita kun haluaa ja katkeroittaa ajatuksensa sillä, voisi olla tyytyväinen siihen että saa tekarit. Monet tyytymättömyydet on paljon pahempia siksi että uskottelee itselleen jonkun asian olevan jotenkin huono ja vääryys, vaikkei siinä ole mitään vikaa. Kuten julkisen "halvat" tekarit. Silloin onnettomuuden tunne on osin itseaiheutettua, osa tietysti tulee siitä, että ne hampaat on menneet ja sille ei voi enää mitään. Mutta sille lopulle eli omalle ajatusmallilleen voi.

Katsotaan oletko edelleen samaa mieltä silloinkin, sun elät hampaattomalla suulla 40-vuotiaana.

Mutta kuten sinunkin tekstisi sen totesi, köyhän elämä on osaansa tyytymistä. Tyydy siihen mitä saat, asiat voisivat olla huonomminkin... rikkaan ei tarvitse joka päivä vain tyytyä, vaan voi keskittyä muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Minulle huonohampaiselle köyhälle tarjotaan julkiselta puolelta vain sellaisia irrotettavia tekohampaita.

Jos minulla olisi rahaa, niin voisin laitattaa implantit yksityisellä...Eikä tarvitsisi miettiä että pitääkö tässä tappaa itsensä kun joudun ehkä olla alle 45vitosena hampaaton mummotekarisuu...

Mun äidillä oli tuollaiset tekarit jo vähän päälle kaksikymppisenä. Söi hulluna sokeria pienenä.

Häpesi niitä kyllä, mutta ei se elämää muuten haitannut. Usieta parisuhteitakin oli, yksi hyvin pitkäkin.

Se on osittain totta, ettei se onni rahasta riipu, mutta joskus sillä rahalla saa hankittua myös onnellisuutta. Kuten: paremman elintason, tarpeelliset tavarat, viihdykettä, maksettua terveyden hoidon, kavereita/seuraa joka hengailee ihmisen kanssa, kehitettyä tiedettä jne

Tätä sanontaa on monesti käytetty köyhien lohtuna, mutta sitä ei pitäisi ottaa liian kirjaimellisesti. Onni ja onnellisuuski taitaa olla eri asioita...

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille, joilla on perhe, mies/vaimo sekä lapsia:

Jos saisit 10M eur, mutta menettäisit perheesi, et koskaan näkisi heitä enää, ottaisitko?

Minulla on yksi 18v lapsi, äiti ja sisko, enkä tietenkään vaihtais perhettäni maailman kaikkiin rahoihinkaan. Mutta kai niin ahneita ihmisiäkin löytyy, ja ihmisiä joille perhe ei merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle huonohampaiselle köyhälle tarjotaan julkiselta puolelta vain sellaisia irrotettavia tekohampaita.

Jos minulla olisi rahaa, niin voisin laitattaa implantit yksityisellä...Eikä tarvitsisi miettiä että pitääkö tässä tappaa itsensä kun joudun ehkä olla alle 45vitosena hampaaton mummotekarisuu...

Mitäpä jos vain kiittäisit onneasi siitä, että elät Suomessa jossa sinulla on mahdollisuus niihin tekohampaisiin, ei tarvitse mädillä hampailla tai kokonaan ilman alkaa leipääsi liottelemaan kuten aika monessa muussa paikassa kävisi.

Omat vanhempani ainakin olivat tekarit suussa nelivitosina, ihan tyytyväisenä ne tuossa vieläkin ruisleipänsä syö.

Mun isoisoisoisoisoisä sai vaan kaarnaa syödäkseen ja joutu asumaan mutakuopassa.

Eli sun pitää olla tyytyväinen jos asut veneen alla ja syöt puuroa.

:D

Mistä teitä näitä "ennen niin ja näin" -idioottikommentoijia aina riittää.

"Ajattele että joku afrikassa kuolee nälkään tänäänkin"

Eihän ihminen voisi valittaa yhtään _mistään_, jos aina otetaan vertailuun joku jolla menee vielä huonommin...Ja sellainenhan henkilö aina löytyy

Joo, nämä ovat kyllä hupaisia.

Jos joltain puuttuu vaikka jalka, ja on tekojalka ja valittaa siitä...Niin nämä tyypit tulevat ja sanovat että ei sun pitäis valittaa kun voit kävellä tekojalalla etkä oo pyörätuolissa.

Noh, jos sitten on tyyppi joka on pyörätuolissa kun jalat ovat halvaantuneet, ja valittaa siitä....Niin paikalle lehahtavat taas nämä tyypit ja kertovat miten ei saa valittaa kun ainakin hänellä yläkroppa toimii.

Ja sitten jos on neliraajahalvaantunut sängyssä makaava, ja valitaa siitä...Niin taas tulevat paikalle samat tyypit, ja kertovat miten ei saa valittaa kun ainakin sulla mieli sekä järki toimii kirkkaasti.

Yleinen lausahdushan näiltä on "no ajattele et afrikas kuolee ihmisiä nälkään", jos valittaa jostain ruoasta / ruoan puutteesta.

Jepjep.

Mutta kun se ON niin! Kyllä sinäkin esimerkiksi pahan flunssan jälkeen nautit täysillä siitä, että taas on normaali olotila. Jonkin aikaa. Sitten alkaa taas valitus. No miksi sitten on niin vaikeaa ymmärtää, että rikkaat voivat yhtä lailla olla tyytymättömiä elämäänsä? Siitähän se rikkaiden loputon ahneuskin johtuu, että ihmismieli nyt vaan on tällainen syntisen paska ettei mikään koskaan riitä.

Kyllä mä mielummin olisin rikas ja masentunut, kuin köyhä ja masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on tabu, eivätkä köyhät halua että heitä muistutetaan tästä.

Tulee nimittäin epämukava olo kun tajuaa paikkansa tässä maailmassa.

Koko ketju onkin täynnä näiden köyhien copea.

Ihme että tätä ei ole vielä poistettu.

Hassua, itse kuvittelin lähinnä köyhien kirjoittaneen tänne.

Tuliko mieleen, että joku saattaa kyllä oikein hyvin ymmärtää paikkansa rahanahneessa maailmassa ja juuri siksi olla omasta valinnastaan köyhä?

Mietin itse niin, että rikkaamman on helpompi elää hyvää elämää. Hoitaa terveyttään (yksityisellä) ja elää ehkä enemmän ilman stressiä. Joskus matkustella ja hakea rentoutusta esim hieronnasta. Tämän lisäksi voi ottaa rennommin rahan kanssa ja ei tarvi laskea kaikkea. Voi ostaa tarvitsemansa. Jos on muutenkin stressaava ihminen (kuten minä) niin rahan vähyys huolettaa ja rasittaa. Olen voinut huonosti ja joutunut yksityiseen puoleen kääntymään ja nyt mietin miten maksan terveydenhoitokulut. Samalla ne lomareissu rahat kevääseen (olisin pari yötä ollut esim kylpylässä tms) menivät nyt siihen kaikkeen ja en pääse mihinkään. Sori valitus, mutta elämäni olisi parempaa jos rahaa olisi vähänkin enemmän. Köyhempi pärjää jos pysyy terveenä ja ei satu mitään isoja kuluja. Muuten voi olla hankalempaa.

Itse olen ollut sekä rikas, että köyhä. Nyt olen keskituloinen ja voin ihan oikeasti sanoa että kunhan perustarpeet on tyydytetty (eli katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja vaatteet päällä) niin raha ei tuo onnea. Mulla oli osteluriippuvuus ja siitä kun pääsin irti niin huomasi miten tyhjää elämä oli oikeasti ollut vaikka oli ostellut kaikkea, juhlinut ja tehnyt mitä huvittaa. Nyt löydän suurta levollisuutta ja onnea siitä että aamulla herään ja saan mennä ulos kävelemään aurinkoiseen talvipakkaseen termari mukana jossa on kuumaa kaakaota :)