Onko täällä muka joku, joka aidosti väittää että raha ei tuo onnea? Mielestäni tuo on vain huijaus jotta köyhät tyytyvät osaansa ja raatavat...

Tuuheaturkkinen ja -häntäinen orava kuoli pois mutta tulin onnelliseksi sen aikuiseksi kasvaneista jälkeläisistä. Niistä jokainen on paljon tavallista oravaa näyttävämpi luomus. Muut oravat näyttävät niiden rinnalla hiiriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

Olisi ihanteellista, jos kaikilla ihmisillä olisi varaa kunnon ruokaan, siisteihin vaatteisiin, harrastuksiin, hyvään kotiin ja hyvään terveydenhuoltoon. Mutta eipä ole ja jokapäiväinen puute perusasioista luo unelmia rahasta.

Rahaa ei tarvitse ajatella jos sitä on tarpeeksi. 'Tarpeeksi' ei ole sama asia kuin 'liikaa'.

Raha on hyvä renki mutta huono isäntä.

Rahahuolien poistuminen tuo ihanan huojennuksen elämään ja sillä tavoin se tuo 'onnea', vaikka se ei ole samanlaista kuin ihmissuhteiden tuoma Onnellisuus.

Onnea on monenlaista ja se on yksilöllistä, kuinka kukin osaa olla onnellinen erilaisissa olosuhteissa.

Kyseisestä oravien geenilinjasta syntyy kaikkein näyttävämmän oravat.

Onnekas kirjoitti:

Itse olen ollut sekä rikas, että köyhä. Nyt olen keskituloinen ja voin ihan oikeasti sanoa että kunhan perustarpeet on tyydytetty (eli katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja vaatteet päällä) niin raha ei tuo onnea. Mulla oli osteluriippuvuus ja siitä kun pääsin irti niin huomasi miten tyhjää elämä oli oikeasti ollut vaikka oli ostellut kaikkea, juhlinut ja tehnyt mitä huvittaa. Nyt löydän suurta levollisuutta ja onnea siitä että aamulla herään ja saan mennä ulos kävelemään aurinkoiseen talvipakkaseen termari mukana jossa on kuumaa kaakaota :)

Eli et selkeästi ollut tarpeeksi rikas, jos nyt ostelumaniasi jälkeen et enää ole rikas.

Oikeasti rikas olisi edelleen rikas, ja hänellä olisi mahdollisuudet tehdä mitä vain.

Tuuheaturkkinen ja -häntäinen isoperäorava.

"Mitä tekee rahalla jos ei ole esim lainkaan merkityksellisiä ihmissuhteita?"

Entäs sitten jos ei ole ystäviä eikä myöskään rahaa. Olisin mieluummin yksin ja rikas kuin yksin ja köyhä. Sanalla uskon monen rikkaan jaksavan hoitaa ihmissuhteitaan paremmin. Joku köyhä voi olla esim raskaassa työssä ettei enää jaksa tavata ketään tai sitten ei voi mennä mihinkään muiden kanssa rahanpuutteen vuoksi yms.

2000 eurolla kuussa elätän itseni ja kaksi lasta. Joka kuukausi jää säästöönkin. Raha ei tuo onnea, mutta rahataidot kyllä, olisi hirveää murehtia kuukaudesta toiseen kädestä suuhun elämällä miten tulee toimeen!

Mulle tuo onnea rahan sijaan tietoisesti niukka elämäntapa, jolloin vapaa-aikaa jää liikkumiseen, lepoon ja ihmissuhteisiin. On kivat lapset, ehtii ollakin niiden kanssa! Kun on mukava koti, terveellistä ruokaa pöytään ja upeat ulkoilumaastot ympärillä ja vähän luovuutta suotu, tulee toimeen aika vähällä. Jos jostain saisin rahaa enemmän ei se toki haittaisi, mutta mieluummin olen osapäivätyössä kuin rikkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle huonohampaiselle köyhälle tarjotaan julkiselta puolelta vain sellaisia irrotettavia tekohampaita.

Jos minulla olisi rahaa, niin voisin laitattaa implantit yksityisellä...Eikä tarvitsisi miettiä että pitääkö tässä tappaa itsensä kun joudun ehkä olla alle 45vitosena hampaaton mummotekarisuu...

Mun äidillä oli tuollaiset tekarit jo vähän päälle kaksikymppisenä. Söi hulluna sokeria pienenä.

Häpesi niitä kyllä, mutta ei se elämää muuten haitannut. Usieta parisuhteitakin oli, yksi hyvin pitkäkin.

Miehet varmasti tykkäs, kun äitis otti tekarit pois suihinoton ajaksi. Sellasta naista on nuorista vaikea löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Rikas voi ostaa seuraa. ;)

Köyhänä miehenä on ainakin varma yksinäinen elämä.

Jos olisin rikas, niin olisin jo saanut naisen ja perustanut perheen.

Nyt yksin yksiössä aina vaan : (

Vierailija kirjoitti:

Onnekas kirjoitti:

Itse olen ollut sekä rikas, että köyhä. Nyt olen keskituloinen ja voin ihan oikeasti sanoa että kunhan perustarpeet on tyydytetty (eli katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja vaatteet päällä) niin raha ei tuo onnea. Mulla oli osteluriippuvuus ja siitä kun pääsin irti niin huomasi miten tyhjää elämä oli oikeasti ollut vaikka oli ostellut kaikkea, juhlinut ja tehnyt mitä huvittaa. Nyt löydän suurta levollisuutta ja onnea siitä että aamulla herään ja saan mennä ulos kävelemään aurinkoiseen talvipakkaseen termari mukana jossa on kuumaa kaakaota :)

Eli et selkeästi ollut tarpeeksi rikas, jos nyt ostelumaniasi jälkeen et enää ole rikas.

Oikeasti rikas olisi edelleen rikas, ja hänellä olisi mahdollisuudet tehdä mitä vain.

Tuohan on höpöä. Jopa monet rikkaimmat hollywoodjulkimot ovat onnistuneet tuhlaamaan koko omaisuutensa. Koska raha ei tuo onnea, siihen tyhjiöön voi kaataa loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä mielummin olisin rikas ja masentunut, kuin köyhä ja masentunut.

Niin, tämä on se "mieluummin itken Ferrarissa kuin Ladassa. Mutta jos olet joka tapauksessa masentunut, todennäköisesti käytät ne rikkautesi juhlimiseen ja päihteisiin ja delaisit nuorena, kuten niin monelle masentuneelle julkkikselle on käynyt.

No, onhan se tietenkin komeampi tapa lähteä. Mutta ei tuonut onnea.

Ihminen ei valitettavasti ole koskaan tyytyväinen. Jos raha-asiat eivät huoleta, niin sitten ollaan tyytymättömiä muihin asioihin. Monet rikkaat ovat onnettomia.

Vierailija kirjoitti:

En valita nytkään, mutta edes5 miljardia ei auttaisi mitään, jos sairastuisin vakavasti. Sitten olisin onnettomampi kuin nyt, vaikka onnellisuuden ei pitäisikään riippua ulkoisista tekijöistä, kuten terveydestä

Suurin hyöty rahasta olisi se, että pääsisi pois palkkatyön ikeestä ja voisi keskittyä mielekkäisiin asioihin.

Miljoonilla saa kyllä ostettua hauskoja kuluttajahyödykkeitä, muttei tehtyä oikeasti hienoja juttuja. Esim. mars-lento tai syöpälääkkeen kehitys ei ihan äkkiä onnistu, vaikka omistaisi kaikki maailman rahat.

Toisaalta ilman rahaa et välttämättä saisi edes hoitoa sairauteesi kunnolla. Siinä mielessä jokainen resurssi hoitaa omaa terveyttään voi perustua rahaan. Joku voi käydä ns "huonolla" lääkäriltä ja ei saa apua ajoissa, kun ei ole varaa yksityiseen yms. Tietysti yleistän tässä ja myös yksityisellä voi saada huonoakin palvelua ja joskus kunnallinen ihan hyväkin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle huonohampaiselle köyhälle tarjotaan julkiselta puolelta vain sellaisia irrotettavia tekohampaita.

Jos minulla olisi rahaa, niin voisin laitattaa implantit yksityisellä...Eikä tarvitsisi miettiä että pitääkö tässä tappaa itsensä kun joudun ehkä olla alle 45vitosena hampaaton mummotekarisuu...

Sinun ongelma ei ole rahattomuus tai hampaattomuus, vaan ne syyt jotka ovat johtaneet tuohon tilaan. Lapsesta saakka sosioekonominen asema on se mitä se on. Rikkaat eivät menetä hampaitaan, koska heitä opetetaan huolehtimaan niistä, heidän vanhemmat ovat sen verran älykkäitä, että tietävät, että karies tarttuu. He eivät syö niin paljon sokeria jne.

Olen tätä mieltä. Raha ei tuo onnea.

Tätähän käsiteltiin esim Squid Gamessa todella hyvin. Rahalla saadaan ihmiset liikkeelle, kuvittelemaan, että ostamalla tiettyjä tuotteita he ovat parempia. Ja sitten vielä parempia. Ja vielä parempia. Ja vielä parempia. Kunnes saavutetaan se raja, että huomataan, että et voinut ostaa rahalla onnea.

Se, että onni muodostuu siitä, että sulla on isompi talo ja parempi auto kuin muilla, on markkinavoimien puppua. Mutta tätä aivopesua on toki jatkunut jo vuosikymmenet, että hyvin näyttää uppoavan.

Ensin pitäisi määritellä, mitä onni on. Itse olen kyllä huomattavasti tyytyväisempi nyt keskituloisena kuin aiemmin persaukisena, mutta onnen/onnellisuuden tavoittelu ei ole koskaan kiinnostanut minua.

Tässä keskustelussa on hämärän peitossa, mitä kukin edes tarkoittaa köyhyydellä tai rikkaudella. Onko rikas siis sellainen, jonka ei tarvitse käydä töissä, kun omaisuutta on miljoonia?