Onko täällä muka joku, joka aidosti väittää että raha ei tuo onnea? Mielestäni tuo on vain huijaus jotta köyhät tyytyvät osaansa ja raatavat...

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja jos se olisikin ollut koditon sillan alla niin ei olisi kuollut? Ja elänyt paljon onnellisemman elämän?

Onhan tätä tutkittukin, että on olemassa kynnys, jonka jälkeen rahamäärän lisääntyminen ei lisää onnea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Mitä väliä löytääkö oikeita ystäviä vai ei jos rikastuu? Vai meinasitko että pitää hylätä vanhat ystävät ajalta ennen rikastumista?

Muistele sä vaan kuolinvuoteellasi sitä elämäsi onnellisinta aikaa työkkärin kurssilla...🙄

Herää kysymys, miksi mun kommentit ärsyttää sua niin paljon, että pilkkaat ja ymmärrät tahallasi väärin.

Mulla on kuolinvuoteella todella paljon muisteltavaa, vaikka olen köyhä. Et uskoisi, mitä kaikkea olen kokenut ja millaisten ihmisten kanssa… Niitä juttuja ei saa rahalla.

Yksi merkittävä asia, jota rahalla ei saa, on luku- ja kirjoitustaito. Toisaalta sillä myös saa rahaa niin halutessaan, kunhan se on keskitasoa parempaa. Vinkkinä vaan, tietämättä enempää varallisuudestasi…

Ps. Ei kannata vastata enää mulle, jätän nyt tämän ketjun. Köyhän ei ainakaan pitäisi tuhlata resurssejaan palstailuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja kuoliniän perusteella pystyt sanomaan ettei hän ollut eläessään onnellinen ja nauttinut varallisuuden tuomista mahdollisuuksista? Onko mielestäsi pitkä ikä onnellisuuden mittari?

50-vuotiashan on elänyt elämänsä parhaat vuodet; Tuossa vaiheessa kroppa on jo taantumaan päin.

Jos hänellä oli rajattomasti rahaa suureksi osaksi elämästään, niin varmasti oli onnellinen.

Käypäs vanhainkodissa tiedustelemassa että kuinka onnellissiä 85-100-vuotiaat keskimäärin ovat.

;D Mä olen nyt 49 vuotias ja koen, että parhaat päivät on vielä edessä päin. Nyt on aikaa toteuttaa itseään ja elää itselleen. Nyt on myös laittaa rahaa itseensä. Jopa seksielämä kukkii aivan uudella tavalla.

Mitä on vanhainkodeissa käyty ja kuultu, niin järjestäen siellä porukkaa harmittaa kuinka vähän tuli oltua perheen kanssa. Jos olisi mahdollisuus elää uudestaan, niin ottaisi perheelle aikaa. Ani harva nauttii duunissa olossa vielä kuolinf

Ilman rahaa ei tässä yhteiskunnassa voi tehdä oikeastaan mitään muuta ku ulkoilla, käydä kirjastossa ja syödä kynsiään.

Porvari joka ei ole tehnyt oikeita töitä päivääkään elämässään ei edes saa nautintoa itsensä kehittämisestä, koska se tietty onnellisuuden raja on jo ylitetty. Sen jälkeen on hyvä käyttää resursseja muiden elämän vaikeuttamiseen, siitähän saat hyvät kiksit. Se on porvariuden kovaa ydintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Mitä väliä löytääkö oikeita ystäviä vai ei jos rikastuu? Vai meinasitko että pitää hylätä vanhat ystävät ajalta ennen rikastumista?

Muistele sä vaan kuolinvuoteellasi sitä elämäsi onnellisinta aikaa työkkärin kurssilla...🙄

Herää kysymys, miksi mun kommentit ärsyttää sua niin paljon, että pilkkaat ja ymmärrät tahallasi väärin.

Mulla on kuolinvuoteella todella paljon muisteltavaa, vaikka olen köyhä. Et uskoisi, mitä kaikkea olen kokenut ja millaisten ihmisten kanssa… Niitä juttuja ei saa rahalla.

Yksi merkittävä asia, jota rahalla ei saa, on luku- ja kirjoitustaito. Toisaalta sillä myös saa rahaa niin halutessaan, kunhan se on keskitasoa parempaa. Vinkkinä vaan, tietämättä enempää varallisuudestasi…

Ps. Ei kannata vastata enää mulle, jätän nyt tämän ketjun. Köyhän ei ainakaan pitäisi tuhlata resurssejaan palstailuun!

Siksi, koska alunperin vastasin kysymykseen, mistä rikas voisi löytää ystäviä. Jonka sinä ymmärsit kai niin, että olen ystävää vaille ja tarjosit ystävien etsimispaikaksi työkkärin kurssia...

Ärsyttää sinun kaltaiset ihmiset, jotka olettaa että köyhän pitää vaan tyytyä paskaan ja hankkia elämänsisältö jostain työkkärinkursseilta, eikä mitään parempaa kannata tavoitella tai varsinkaan rikastumisesta ei kannata unelmoida.

Sinulla ei ole varaa piikitellä kenenkään luku-ja kirjoitustaitoa kun et alun alkaenkaan ymmärtänyt sen viestin pointtia, johon lähdit vastailemaan. Kirjoitusvirheitä jos teen se mulle suotakoon, en sentään äidinkielenopettaja ole.

Ei pelkästään raha tuo onnea. Jos on rahaa, mutta ei terveyttä tai hyviä ihmissuhteita tai merkityksellisyyden kokemusta, niin eipä se pelkkä raha pelasta.

Rahalla ei myöskään saa parannettua parantumatonta ja etenevää sairauttani. Ehdottomasti mieluummin olisin köyhä ja terve kuin rikas ja vakavasti sairas. Nyt olen köyhä ja vakavasti sairas, mutta en silti kuitenkaan onneton. Elämään voi suhtautua niin monella tavalla, sen olen matkani varrella oppinut.

Kun minä olin parikymppinen tytönheitukka, ajattelin että olen onnellinen vain, jos saan talon järven rannalla ja oman kanalan, sekä pihan jossa on vattupensaita ja omenapuita.

Lisäksi halusin miehen, lapsia ja koiria ja kissoja. Mitään noista en koskaan saanut ja kyllähän siitä jonkinlainen kriisi tulikin. Mutta jännästi vuosien mittaan olen karsinut noista unelmistani oikeastaan kaiken muun pois, paitsi miehen. Eli nykyään mulle riittäisi enää pelkästään se aidosti rakastava mies. Ihan sama, vaikka asuttaisiin tässä kerrostaloluukussa lopun elämämme. Tästä on tullut minulle oma rakas koti, enkä edes jaksaisi mitään lapsi/eläinlaumaa ja puutarhatyöt töiden jälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole enää aikoihin unelmoinut mistään mitä saisin rahalla. Vaikka olenkin vähävarainen, minulla on jo kaikkea mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Ei mitään hienoa, mutta kuitenkin kaikki mitä nyt tarvitaan. Oikeaa rakkautta ei rahalla saa.

Jos saisit 5 miljoonaa tilillesi, olisit hetken tyytyväinen. Sitten alkaisit harmittelemaan, ettet saanut 50 miljoonaa. Olisit myös yksinäinen, kun vanhoista ystävistäsi tulisi kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Onnekas kirjoitti:

Itse olen ollut sekä rikas, että köyhä. Nyt olen keskituloinen ja voin ihan oikeasti sanoa että kunhan perustarpeet on tyydytetty (eli katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja vaatteet päällä) niin raha ei tuo onnea. Mulla oli osteluriippuvuus ja siitä kun pääsin irti niin huomasi miten tyhjää elämä oli oikeasti ollut vaikka oli ostellut kaikkea, juhlinut ja tehnyt mitä huvittaa. Nyt löydän suurta levollisuutta ja onnea siitä että aamulla herään ja saan mennä ulos kävelemään aurinkoiseen talvipakkaseen termari mukana jossa on kuumaa kaakaota :)

Eli et selkeästi ollut tarpeeksi rikas, jos nyt ostelumaniasi jälkeen et enää ole rikas.

Oikeasti rikas olisi edelleen rikas, ja hänellä olisi mahdollisuudet tehdä mitä vain.

Vaihdoin työn sellaiseen mistä maksetaan paljon vähemmän, mutta stressikin on laskenut huomattavasti enemmän. Niinkun sanoin kunhan perustarpeet ovat tyydytetty, niin rahalla ei ole niin hirveästi väliä. Minulle on tärkeämpää aika, sitä kun ei rahalla saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Mitä väliä löytääkö oikeita ystäviä vai ei jos rikastuu? Vai meinasitko että pitää hylätä vanhat ystävät ajalta ennen rikastumista?

Muistele sä vaan kuolinvuoteellasi sitä elämäsi onnellisinta aikaa työkkärin kurssilla...🙄

Herää kysymys, miksi mun kommentit ärsyttää sua niin paljon, että pilkkaat ja ymmärrät tahallasi väärin.

Mulla on kuolinvuoteella todella paljon muisteltavaa, vaikka olen köyhä. Et uskoisi, mitä kaikkea olen kokenut ja millaisten ihmisten kanssa… Niitä juttuja ei saa rahalla.

Yksi merkittävä asia, jota rahalla ei saa, on luku- ja kirjoitustaito. Toisaalta sillä myös saa rahaa niin halutessaan, kunhan se on keskitasoa parempaa. Vinkkinä vaan, tietämättä enempää varallisuudestasi…

Ps. Ei kannata vastata enää mulle, jätän nyt tämän ketjun. Köyhän ei ainakaan pitäisi tuhlata resurssejaan palstailuun!

Siksi, koska alunperin vastasin kysymykseen, mistä rikas voisi löytää ystäviä. Jonka sinä ymmärsit kai niin, että olen ystävää vaille ja tarjosit ystävien etsimispaikaksi työkkärin kurssia...

Ärsyttää sinun kaltaiset ihmiset, jotka olettaa että köyhän pitää vaan tyytyä paskaan ja hankkia elämänsisältö jostain työkkärinkursseilta, eikä mitään parempaa kannata tavoitella tai varsinkaan rikastumisesta ei kannata unelmoida.

Sinulla ei ole varaa piikitellä kenenkään luku-ja kirjoitustaitoa kun et alun alkaenkaan ymmärtänyt sen viestin pointtia, johon lähdit vastailemaan. Kirjoitusvirheitä jos teen se mulle suotakoon, en sentään äidinkielenopettaja ole.

Ei kannata tavoitella mitään vaan pysyä kelarottana... Pysyy katsokaas tasapaino yhteiskunnassa kun köyhät eivät pääse vahingossakaan vaurastumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Mutta vielä vaikeampi köyhän on löytää rakkautta ja ystäviä. Minusta rahalla saa kaikkea, rakkautta, ystäviä ja terveyttä. Ainakaan rikkaus ei vie mitään noista pois tai vähennä niitä. Voidaan toki aprikoida saako rahalla esimerkiksi aitoa rakkautta. Sillä saa ainakin riittävän aitoa ja kuten sanottu niin köyhyyden koittaessa se aitokin rakkaus usein loppuu.

Jos rikas on yksinäinen ja onneton, niin hän ei osaa elää eikä käyttää rahojaan. Köyhänä hän olisi vielä yksinäisempi ja onnettomampi.

Mutta rikkaana et voi olla ollenkaan varma onko rakkaus aitoa vai ei. Köyhänä taas voit olla varma, että kumppani ei ole sinun kanssa vain rahojen takia.

Tässä on vain yksin ongelma: Köyhänä miehenä ei naista saa, vaikka mitä tekisi. Tai ehkä jonkun 15v vanhemman, alkoon menevän pubiruusun voisi saada nurkkiinsa pyörimään ryyppykavereidensa kanssa.

Ei auta vaikka mies olisi itse miten komea, pitkä, mukava, huumorintajuinen, urheilullinen, tavoitteellinen...Jos rahaa ei ole, niin naista ei saa.

T: M34 ikisinkku köyhä

Huvittaa miten moni täällä lähes paheksuu jonkun tuntemattoman toiveista rikastua. Kiire on tuomita ihmiset ahneiksi loputtomasti rikkauksia hamuaviksi tyhjiksi kuoriksi, jahka hieman saisivat varakkuutta. Julistetaan kuinka "mikään ei riittäisi kuitenkaan ja lisää pitäisi saada".

Suomessa on tunnettua että esim. lottovoittajat ovat hyvinkin hillittyjä voiton jälkeen. Töissä meinataan jatkaa - mutta "ehkä sitä uuden auton voisi hankkia". Ei siis mitään jatkuvaa ökyjuhlaa huvijahdin kannella. Ja jos joku niin haluaisi, mitä se muille kuuluu. Itseäni ei kiinnosta pätkääkään mitä kukin rahoillaan tekee.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tätä tutkittukin, että on olemassa kynnys, jonka jälkeen rahamäärän lisääntyminen ei lisää onnea. 

Ehkä sitten kun on 10m tilillä. Mutta kuinka monella on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja kuoliniän perusteella pystyt sanomaan ettei hän ollut eläessään onnellinen ja nauttinut varallisuuden tuomista mahdollisuuksista? Onko mielestäsi pitkä ikä onnellisuuden mittari?

50-vuotiashan on elänyt elämänsä parhaat vuodet; Tuossa vaiheessa kroppa on jo taantumaan päin.

Jos hänellä oli rajattomasti rahaa suureksi osaksi elämästään, niin varmasti oli onnellinen.

Käypäs vanhainkodissa tiedustelemassa että kuinka onnellissiä 85-100-vuotiaat keskimäärin ovat.

;D Mä olen nyt 49 vuotias ja koen, että parhaat päivät on vielä edessä päin. Nyt on aikaa toteuttaa itseään ja elää itselleen. Nyt on myös laittaa rahaa itseensä. Jopa seksielämä kukkii aivan uudella tavalla.

Mitä on vanhainkodeissa käyty ja kuultu, niin järjestäen siellä porukkaa harmittaa kuinka vähän tuli oltua perheen kanssa. Jos olisi mahdollisuus elää uudestaan, niin ottaisi perheelle aikaa. Ani harva nauttii duunissa olossa vielä kuolinf

Boldasin sen olennaisen kohtan; Eli et ole ollut onnellinen koska olet ollut köyhä. Etkä varmaan vieläkään ole rikas. Parhaat vuodet sinulla on auttamatta takana, ja kroppa muuttuu kuukausi kuukaudelta raihnaisemmaksi

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa miten moni täällä lähes paheksuu jonkun tuntemattoman toiveista rikastua. Kiire on tuomita ihmiset ahneiksi loputtomasti rikkauksia hamuaviksi tyhjiksi kuoriksi, jahka hieman saisivat varakkuutta. Julistetaan kuinka "mikään ei riittäisi kuitenkaan ja lisää pitäisi saada".

Suomessa on tunnettua että esim. lottovoittajat ovat hyvinkin hillittyjä voiton jälkeen. Töissä meinataan jatkaa - mutta "ehkä sitä uuden auton voisi hankkia". Ei siis mitään jatkuvaa ökyjuhlaa huvijahdin kannella. Ja jos joku niin haluaisi, mitä se muille kuuluu. Itseäni ei kiinnosta pätkääkään mitä kukin rahoillaan tekee.

No kai lottovoittaja edes kerran vetää kokkelit nokkaan voittonsa kunniaksi? Edes yhden illan pähkinät ja pössikset ei voi olla pahitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja kuoliniän perusteella pystyt sanomaan ettei hän ollut eläessään onnellinen ja nauttinut varallisuuden tuomista mahdollisuuksista? Onko mielestäsi pitkä ikä onnellisuuden mittari?

50-vuotiashan on elänyt elämänsä parhaat vuodet; Tuossa vaiheessa kroppa on jo taantumaan päin.

Jos hänellä oli rajattomasti rahaa suureksi osaksi elämästään, niin varmasti oli onnellinen.

Käypäs vanhainkodissa tiedustelemassa että kuinka onnellissiä 85-100-vuotiaat keskimäärin ovat.

;D Mä olen nyt 49 vuotias ja koen, että parhaat päivät on vielä edessä päin. Nyt on aikaa toteuttaa itseään ja elää itselleen. Nyt on myös laittaa rahaa itseensä. Jopa seksielämä kukkii aivan uudella tavalla.

Mitä on vanhainkodeissa käyty ja kuultu, niin järjestäen siellä porukkaa harmittaa kuinka vähän tuli oltua perheen kanssa. Jos olisi mahdollisuus elää uudestaan, niin ottaisi perheelle aikaa. Ani harva nauttii duunissa olossa vielä kuolinf

Ihmisillä ei ole ollut aikaa olla perheensä kanssa siksi koska heidän on pitänyt olla töissä, jotta he saisivat rahaa.

Jos he olisivat olleet rikkaita, ei heidän olisi tarvinnut olla töissä, ja aikaa lähimmäisille olisi ollut rajattomasti.

Eli tässäkin olisi raha tuonut sen onnen.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisit 5 miljoonaa tilillesi, olisit hetken tyytyväinen. Sitten alkaisit harmittelemaan, ettet saanut 50 miljoonaa. Olisit myös yksinäinen, kun vanhoista ystävistäsi tulisi kateellisia.

5 miljoonaa riittäisi aivan mainiosti. Ystäviä ei ole nytkään niin ei niistä kateellisia voi tulla. Enkä ole yksinäinen, nautin perhe-elämästä ja tulen toimeen yksinkin oikein hyvin. Voisin ostaa tai teettää itselleni paikan missä näpertää klassikkoautoja ja siitä riittäisi hupia loppuiäksi

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään raha tuo onnea. Jos on rahaa, mutta ei terveyttä tai hyviä ihmissuhteita tai merkityksellisyyden kokemusta, niin eipä se pelkkä raha pelasta.

Rahalla ei myöskään saa parannettua parantumatonta ja etenevää sairauttani. Ehdottomasti mieluummin olisin köyhä ja terve kuin rikas ja vakavasti sairas. Nyt olen köyhä ja vakavasti sairas, mutta en silti kuitenkaan onneton. Elämään voi suhtautua niin monella tavalla, sen olen matkani varrella oppinut.

Olet silti varmasti mieluummin rikas ja sairas, kuin köyhä ja sairas?

Joskus on myös sairauksia jotka olisivat hoidettavissa, mutta kunnallinen ei tarjoa hoitoa koska se on liian kallista.

Näistä on ollut uutisjuttujakin, esimerkiksi joku 5v lapsi oli jonka hoito olisi maksanut tyyliin 100ke/kk.

Suomen terveydenhoitojärjestelmä ei suostunut maksamaan.

Kai se lapsi sitten kuoli. Rikas olisi voinut maksaa hoidon ja pelastaa lapsensa hengen.