Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyminen ei tarkoita pelkkää rahan tienaamista. Jotta yhteiskunta toimisi ja kehittyisi, kaikista ei voi tulla bloggaajia vaan tarvitaan myös ihmisiä, jotka kykenevät omaksumaan, välittämään ja tuottamaan kirjoitetussa muodossa olevaa tietoa erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Hyvää luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan myös vaikkapa viihteen tuottamiseen ja moneen muuhun lisäarvoa tuottavaan asiaan.

Kuitenkin lähes jokaiseen asiantuntijatehtävään on ylitarjontaa hakijoista. Viihdealalla työtilanne on vielä onnettomampi. Sen sijaan lääkelaskut viidennellä yrittämällä oikein saanut lähihoitaja työllistyy varmasti.

Korkeasti koulutetut ovat huomattavasti harvemmin työttöminä kuin ammatillisen koulutuksen saaneet.

Totta mutta siinä ei huomioida mihin on työllistynyt. Amistutkinnon lukenut ja sillä työllistynyt maisteri nähdään tilastossa töissä olevana maisterina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo pelkkää lukemista ole, vaan myös sitä, mistä ja miten lapsen kanssa keskustellaan.

Nykyään lapset eivät kuule kotona puhetta, kun vanhemmat näpyttää älylaitteillaan. Kaikki asioitten hoitaminenkin tehdään näpyttelemällä, joten nuori ei kuule mallia aikuisilta. Yhdessäolo on joko tv:n ääressä lojumista tai urheilua; kummassakaan ei välttämättä keskustella.

Urheilua? Kuinka monessa perheessä urheillaan yhdessä? Olisi tosi hienoa, jos vanhemmat urheilisivat enemmän lasten kanssa. Nykylasten kunto on huonompi kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset eivät enää lue. Entisaikaan kaikki, ehkä niitä paria kovista lukuun ottamatta, luki edes pari kirjaa vuodessa. Kasin oppilas luki kirjan viikossa ja kympin oppilas kirjan päivässä.

Nykyään edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja kuin satunnaisesti.

Myöskään aikuiset eivät enää lue. Itsekin luen paljon, paljon vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Silloin mulla oli aina bussissakin kirja mukana. Nykyään älypuhelin, ja vaikka sinnekin saa kirjoja, enemmän tulee roikuttua ip-lehden sivuilla tai somessa.

Miten kaukaista historiaa tämä "entisaika" oli? Itse muistan että nuorison lukemattomuutta kauhisteltiin ja päiviteltiin aivan samalla tavalla kuin nykyään ja aikuiset olivat kaikki omien sanojensa mukaan innokkaita lukijoita (nykyään vain ei riitä aikaa). 

Luin itse todella paljon ja olin ainut luokallani, mahdollisesti koko koulussa. Vietin aikaa kirjastossa ja hiljaista siellä oli. Ei näkynyt muita nuoria eikä aikuisiakaan, paitsi lehtilukusalissa. "Kaikki" nuoret eivät tosiaankaan lukeneet silloin edes kirjaa vuodessa, muuten kuin pakotettuna.

Tuli kyllä artikkelista mieleen että ovatko opettajat omassa kuplassaan ja luulevat että lukeminen kiinnosti kaikkia ja kaikilla on aina tähän asti ollut upea sanavarasto? Itse en sellaista muista omasta lapsuudestani. Minulle vähän naureskeltiin kun käytin "omituisia" sanoja mitä olin kirjoista oppinut.

Tämä oli 90-luvulla, 30 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyminen ei tarkoita pelkkää rahan tienaamista. Jotta yhteiskunta toimisi ja kehittyisi, kaikista ei voi tulla bloggaajia vaan tarvitaan myös ihmisiä, jotka kykenevät omaksumaan, välittämään ja tuottamaan kirjoitetussa muodossa olevaa tietoa erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Hyvää luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan myös vaikkapa viihteen tuottamiseen ja moneen muuhun lisäarvoa tuottavaan asiaan.

Kuitenkin lähes jokaiseen asiantuntijatehtävään on ylitarjontaa hakijoista. Viihdealalla työtilanne on vielä onnettomampi. Sen sijaan lääkelaskut viidennellä yrittämällä oikein saanut lähihoitaja työllistyy varmasti.

Korkeasti koulutetut ovat huomattavasti harvemmin työttöminä kuin ammatillisen koulutuksen saaneet.

Erojakin löytyy. Esimerkiksi toimittajista löytyy enemmän työttömiä kuin sähkömiehistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Aakkosjärjestystä ei enää osata, koska sitä ei periaatteessa tarvita. Tietoa ei haeta enää puhelinluettelosta ja sanastosta, vaan suoraan netin hakutoiminnolla.

Koulu ei ole joko huomannut opettaa tätä taitoa tai sitten se ei vaan pysy yllä, kun sitä ei arjessa tarvita.

Jos tenavasi päätyy opiskelemaan mitä tahansa, joutuu hän hyvin suurella todennäköisyydellä asioimaan myös kirjastossa. Toki ne tenttikirjat löytyvät, kun pyytää kirjastovirkailijalta apua.

Lukemisen ja laskemisen perusperiaatteista (esim. aakkoset ja kertotaulu) on hyötyä, vaikkei sitä tiedostaisikaan joka tilanteessa. Esim. pystyy arvioimaan, onko jokin annettu tieto oikein, vaikkei olisikaan mahdollisuutta tarkistaa sitä netistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ihmiset vain tyhmistyvät?

Jos ei olekaan mistään muusta kyse?

Näin se on. Jonkinlainen sivilisaation romahdushan tässä on käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyminen ei tarkoita pelkkää rahan tienaamista. Jotta yhteiskunta toimisi ja kehittyisi, kaikista ei voi tulla bloggaajia vaan tarvitaan myös ihmisiä, jotka kykenevät omaksumaan, välittämään ja tuottamaan kirjoitetussa muodossa olevaa tietoa erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Hyvää luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan myös vaikkapa viihteen tuottamiseen ja moneen muuhun lisäarvoa tuottavaan asiaan.

Kuitenkin lähes jokaiseen asiantuntijatehtävään on ylitarjontaa hakijoista. Viihdealalla työtilanne on vielä onnettomampi. Sen sijaan lääkelaskut viidennellä yrittämällä oikein saanut lähihoitaja työllistyy varmasti.

Korkeasti koulutetut ovat huomattavasti harvemmin työttöminä kuin ammatillisen koulutuksen saaneet.

Totta mutta siinä ei huomioida mihin on työllistynyt. Amistutkinnon lukenut ja sillä työllistynyt maisteri nähdään tilastossa töissä olevana maisterina.

Maisterihan se amistutkinnon suorittanut onkin, jos on jatkanut opintojaan maisteriksi. Maisterit on useammin sekä paremmin palkatuista töissä että ylipäätään töissä huomattavasti useammin kuin pelkän amistutkinnon suorittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.

Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.

Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.

V. 2021 Helmet-tilaston mukaan luin 537 kirjaa. Lisäksi ostin 6 kirjaa. Poikani on aikuinen, oppi lukemaan 5-v. ja hänelle luettiin vauvasta asti. Hän osaa tuottaa hyvää tekstiä, hieman liian teknistä kylläkin, vivahteikkuus puuttuu (lienee erityisalansa 'syy'). Sen sijaan jopa hänellä on erittäin kehno tekstauskäsiala eikä hän koskaan oppinut kunnolla tuolloista "tyyppikirjoitusta". Opettajansa lupasi, että hän saa kirjoittaa ns. vanhaa kaunoa, jota itse tietysti käytän. Sen hän oppi nopeasti ja se toimikin kouluajan, mutta nyt taas jäänyt pois, koska ei joudu käyttämään sitä. Tekstaamalla toimii edelleen, minä hädintuskin saan siitä selvää. :=

Tässä sotketaan lukeminen kansalaistaitona sekä lukeminen harrastuksena.

Osatakseen lukea monipuolisesti eri tekstejä ihmisen ei tarvitse olla kertomakirjallisuuden suurkuluttaja. Eihän ”ennen vanhaan” seiskarilla, kasarilla tai ysärillä kaikki lukeneet romaaneja, ja silti pärjäsivät yhteiskunnassa.

Romaaneja lukemalla oppii lukemaan romaaneja. Sanavarastoaan voi kartuttaa vaikkapa jo mainitun Aku Ankan, aikakaus- ja sanomalehtien tai parjatun digimaailman keinoin.

Sanavarasto ei ole mikään itseisarvo vaan ennen kaikkea ihmisen tulee osata sanastoa, jonka avulla pärjää viestinnässä toisten kanssa suullisesti ja kirjallisesti. Sanataide on vain yksi taiteen muoto.

Jos lapsi ei tunne vuodenaikoja, analogista kelloa tai viikonpäivinä, ongelma ei ole luettujen romaanien määrässä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen näkökulman vielä esittäisin, että vanhempien lapsilleen lukemilla kirjoilla on ihan valtava merkitys. Kun kyse on jostain muutaman vuoden ikäisestä, kyse ei edes ole mistään nuorison asenteesta "lukeminen on tylsää" tms. Lapsi kuin lapsi haluaa varmasti edes jossain määrin kuunnella tarinoita vanhempansa kainalossa. Jos lapsi ei jaksa keskittyä pitkään, luetaan sitten lyhyissä pätkissä, kunhan luetaan. Omat teinipoikani ovat juuri näitä, joita ei lukeminen kiinnosta, vaikka osaavatkin sen hyvin. Sanavarasto on kummallakin kuitenkin hyvä, koska olen lukenut heille ihan hirveät  määrät, kun he olivat pienempiä. Ylipäänsä siinä kehittyy käsitys, miten asioita ilmaistaan, mikä on normaali virke jne. Sanavarastossa pitäisi muistaa, että puhe- ja kirjakielessä käytetään aika erilaisia sanoja. Jos ei ikinä lue tai kuule luettua tekstiä, jylhä-tyyppiset sanat jäävät väliin. En itse ainakaan muista, milloin olisin kyseistä sanaa puheessa käyttänyt.

Sinänsä nämä muutokset lukutaidossa ja ylipäänsä kielen tajussa ovat jotenkin hämmästyttäviä, sillä omassakaan lapsuudessani 80-luvulla kaikki eivät todellakaan harrastaneet lukemista (itse olen aina ollut lukutoukka) ja voisin kuvitella, että lapsille lukeminenkaan ei ollut kovin suosittua kaikissa perheissä. Minulle luettiin jonkin verran, mutta duunariperheissä lapsille lukeminen oli ehkä vähän vierasta, ajateltiin, että lukevat sitten itse kun osaavat ja koulu opettaa. Nyt tuntuu, että lapsiin pitäisi panostaa hirveästi, heille pitäisi lainata kirjoja ihan pakostakin, vanhempien pitää lukea ollakseen esimerkkejä, koulussa asiaan pitää paneutua, on kirjailijavierailuja, lukudiplomeja jne. jne., mutta silti suuri osa lapsista putoaa täysin kärryiltä. Mistä on kyse? Nykyvanhemmat eivät tässä ole mielestäni sen laiskempia kuin ennenkään.

Minäkin kyllä vähän mietin, ettei tämä pelkästään nykyvanhemmista voi johtua. Äitini sanoo, ettei lukenut minulle ns. tarpeeksi, mutta sanavarastoani aina kehuttiin. Katsoin paljon televisiota, joten oletan että olen oppinut paljon sieltä. Uskoisin, että lapset katsovat nykyäänkin edes lastenohjelmia.

Sen huomasin päiväkodissa, että kymmenen vuoden takaiseen verrattuna lasten kiinnostus ja huomiokyky tarinoita kohtaan oli laskenut. Aiemmin kuuntelivat lukemista mielellään, nykyään lähtevät pian vaeltelemaan kun ei jaksa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Aakkosjärjestystä ei enää osata, koska sitä ei periaatteessa tarvita. Tietoa ei haeta enää puhelinluettelosta ja sanastosta, vaan suoraan netin hakutoiminnolla.

Koulu ei ole joko huomannut opettaa tätä taitoa tai sitten se ei vaan pysy yllä, kun sitä ei arjessa tarvita.

Jos tenavasi päätyy opiskelemaan mitä tahansa, joutuu hän hyvin suurella todennäköisyydellä asioimaan myös kirjastossa. Toki ne tenttikirjat löytyvät, kun pyytää kirjastovirkailijalta apua.

Lukemisen ja laskemisen perusperiaatteista (esim. aakkoset ja kertotaulu) on hyötyä, vaikkei sitä tiedostaisikaan joka tilanteessa. Esim. pystyy arvioimaan, onko jokin annettu tieto oikein, vaikkei olisikaan mahdollisuutta tarkistaa sitä netistä.

Ei nykyään tarvitse lukea yliopistoonkaan lukea kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Aakkosjärjestystä ei enää osata, koska sitä ei periaatteessa tarvita. Tietoa ei haeta enää puhelinluettelosta ja sanastosta, vaan suoraan netin hakutoiminnolla.

Koulu ei ole joko huomannut opettaa tätä taitoa tai sitten se ei vaan pysy yllä, kun sitä ei arjessa tarvita.

Jos tenavasi päätyy opiskelemaan mitä tahansa, joutuu hän hyvin suurella todennäköisyydellä asioimaan myös kirjastossa. Toki ne tenttikirjat löytyvät, kun pyytää kirjastovirkailijalta apua.

Lukemisen ja laskemisen perusperiaatteista (esim. aakkoset ja kertotaulu) on hyötyä, vaikkei sitä tiedostaisikaan joka tilanteessa. Esim. pystyy arvioimaan, onko jokin annettu tieto oikein, vaikkei olisikaan mahdollisuutta tarkistaa sitä netistä.

Useimmissa kodeissa kyetään tekemään enemmän lukemisen eteen, ei tarvitse jäädä aakkosiin ja olettaa, että kirjasto tulee tutuksi joskus koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.

Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.

Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.

Kolme romaania + runsaasti tietokirjallisuutta pätkittäin (liittyy opiskeluun).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.

Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????

Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????

Tämä on samaa sarjaa kuin se, jos vanhempien mielestä liikunnalllisen elämäntavan opettaminen olisi koulun asia. Jos kotona vaan istutaan sohvalla ja ajetaan autolla kaikki yli 100 metrin matkat, koululiikunnan pitäisi opettaa yhtäkkiä lapsia liikkumaan joka päivä riittävän määrän ja vieläpä nauttimaan siitä.

En ole tuo, jolle vastaat, ja ymmärrän vertauksesi, mutta... On se nyt oikeasti kumma, kun 80-luvulla kaikki oppivat lukemaan koulussa ja ilmeisesti omaksuivat jonkinlaisen sanavarastonkin kirjoista, vaikka kotona ei olisi luettu lainkaan! On ihan tuulesta temmattua väittää, että siihen aikaan kaikissa kodeissa olisi vietetty illat yhdessä lukien. Toki Suomessa on hienoa, että vähemmän koulutetutkin ovat lukeneet, on upea kirjastolaitos, lähes kodissa kuin kodissa oli komea kirjahylly jne. mutta käytännössä se lukemisen määrä ei joka kodissa ollut mitenkään suuri. Lapsille saatettiin lukea, mutta ei sen asian tiimoilta ollut ollenkaan sellaista hypetystä kuin nykyisin. Lapset alkoivat lukea, kun itse oppivat koulussa ja kävivät sitten kirjastossa ja koulukirjastossa lainaamassa. Mutta kaikki eivät siis tätä harrastaneet. En syytä tästä yksittäisiä opettajia, mutta suomalaisessa koululaitoksessa opseineen on oikeasti jotain pielessä, jos ei ehditä opetella lukemaan. Minusta tämän saa sanoa ääneen. Ehkä se vanhempien vastuu voisi olla enemmänkin siinä, että lapselle puhutaan, mikä tuntuu minusta itsestäänselvyydeltä, muttei selvästi sitä nykyisin ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ihmiset vain tyhmistyvät?

Jos ei olekaan mistään muusta kyse?

Näin se on. Jonkinlainen sivilisaation romahdushan tässä on käynnissä.

Länsimaat ovat kuin Rooman valtakunta aikoinaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin sanavaraston hupenemista on oikeastikin tapahtunut, mutta on myös syytä ymmärtää, että kieli ja kulloinkin laajasti käytössä oleva sanasto myös muuttuvat. Kumpikaan esimerkin sanoista "huveta" ja "jylhä" eivät ole nykyään puhekielessä yleisiä. Sen sijaan nykylapset tuntevat monia sellaisia sanoja, joita ei ollut edes olemassa 30 vuotta sitten. Tämä on luonnollista, ja näin on aina ollut; toki muutosnopeus voi nykyisin olla hieman suurempi kuin ennen internetin aikaa.

Luin aamulla tuon jutun ja kysyin saman tien tokaluokkalaiseltani mitä tarkoittaa jylhä ja huveta. Tiesi tietysti, kiitos Aku Ankan, siitä oppii todella hyvää suomen kieltä.

Meillä ei Aku Ankkaa Lue juuri muut kuin me aikuiset, lapset valittavat etteivät jaksa sitä lukea kun lehti on liian pitkä ja siinä on liikaa sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.

Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.

Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.

Eihän painettuja kirjoja osta kukaan, kirjastosta ne haetaan tai e-kirjana.Eikä kirjahylly kai enää ole muodissa.

Minulle kyllä päivän paras hetki on köllähtää illalla sänkyyn lukemaan. Mobiilina tosin.

Katsotaanpa, kuunnellut kaksi, lukemassa toista painettua romaania.

Kyllä käy niin sääliksi nykyajan lapsia. Olen syntynyt vuonna 1995 eli 27 vuotias ja nyt voin jo sanoa sen kuuluisan lauseen "ei minun nuoruudessani..". Onneksi itse sain laadukkaan opetuksen ilman mitään digilaitteita. Rakastan myös edelleen kaunokirjoitusta. Nykyään tämä älypuhelin tuhoaa ihmisen keskittymiskyvyn, hermoston ja pitkäjänteisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.

Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.

Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.

Esimerkiksi minä en näykään myyntitilastoissa, kun luen lähinnä vain kirjaston kirjoja. Jos tykästyn johonkin kirjaan niin että haluan sen omaksi, etsin sen ensisijaisesti käytettynä.

Vaikea sanoakaan, kuinka monta kirjaa olen lukenut, kun minulla on aina monta kirjaa yhtaikaa kesken. Kuukauden sisällä olen lukenut kahta tietokirjaa, noin neljää romaania (1-2 kokonaan) sekä Raamattua. Myös pari sarjakuva-albumia. Luen myös netistä asia-artikkeleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Aakkosjärjestystä ei enää osata, koska sitä ei periaatteessa tarvita. Tietoa ei haeta enää puhelinluettelosta ja sanastosta, vaan suoraan netin hakutoiminnolla.

Koulu ei ole joko huomannut opettaa tätä taitoa tai sitten se ei vaan pysy yllä, kun sitä ei arjessa tarvita.

Jos tenavasi päätyy opiskelemaan mitä tahansa, joutuu hän hyvin suurella todennäköisyydellä asioimaan myös kirjastossa. Toki ne tenttikirjat löytyvät, kun pyytää kirjastovirkailijalta apua.

Lukemisen ja laskemisen perusperiaatteista (esim. aakkoset ja kertotaulu) on hyötyä, vaikkei sitä tiedostaisikaan joka tilanteessa. Esim. pystyy arvioimaan, onko jokin annettu tieto oikein, vaikkei olisikaan mahdollisuutta tarkistaa sitä netistä.

Ei nykyään tarvitse lukea yliopistoonkaan lukea kirjoja.

Jaa, kyllä minun alallani ainakin pitää lukea kirjoja. Eikä edes vähä riitä. Muilla aloilla myös, olen pannut merkille. - Lasken tähän myös e-kirjat, joita nykyisenä etäaikana on hyvin saatavissa. Mutta niitä samoja kirjoja nekin ovat.