Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sanavaraston hupenemista on oikeastikin tapahtunut, mutta on myös syytä ymmärtää, että kieli ja kulloinkin laajasti käytössä oleva sanasto myös muuttuvat. Kumpikaan esimerkin sanoista "huveta" ja "jylhä" eivät ole nykyään puhekielessä yleisiä. Sen sijaan nykylapset tuntevat monia sellaisia sanoja, joita ei ollut edes olemassa 30 vuotta sitten. Tämä on luonnollista, ja näin on aina ollut; toki muutosnopeus voi nykyisin olla hieman suurempi kuin ennen internetin aikaa.
Luin aamulla tuon jutun ja kysyin saman tien tokaluokkalaiseltani mitä tarkoittaa jylhä ja huveta. Tiesi tietysti, kiitos Aku Ankan, siitä oppii todella hyvää suomen kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Todella pelottavaa. Tuo, ettei joku yläkoululainen tiennyt vuodenaikoja kuulostaa uskomattomalta. Tai että kutosluokkalaiset lukevat kuvakirjoja.
Mitä täällä on tapahtunut ja miten tuollaisista ihmisistä voi tulla kunnollisia aikuisia?
Mitä vikaa on kuvakirjoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat ovat kieli- ja lukutaidottomia niin miten sitä vaaditaan lapsiltaankaan? Kaikkihan tietävät ongelmaryhmän kovan ytimen, sitä vain ei saa sanoa 🙄
Ihan pellavapäiset pojat, jotka eivät lue. Sanavarasto jää suppeaksi. Itä- ja Pohjois-Suomi.
Ne on ihan yhtä pellavapäisiä siellä nyt kuin ennenkin vaan tässä välillä on tapahtunut romahdus. Myös Pisatulokset romahtaneet vielä lyhyemmässä ajassa.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.
Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????
Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????
Voidaanko sopia, että sinä kuitenkin opetat lapsesi käyttämään vessaa - koulu tekee sitten sen minkä se voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.
Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.
Aakkosjärjestystä ei enää osata, koska sitä ei periaatteessa tarvita. Tietoa ei haeta enää puhelinluettelosta ja sanastosta, vaan suoraan netin hakutoiminnolla.
Koulu ei ole joko huomannut opettaa tätä taitoa tai sitten se ei vaan pysy yllä, kun sitä ei arjessa tarvita.
No kyllä sitä aakkosjärjestystä ihan nykyään tarvitsee.
Oppilaiden nimet on nimilistoihin listattu aakkosjärjestykseen. Mutta aika yllättävää, että moni keskiasteen opikelija ei osaa koepaperiin kirjoittaa sukunimeään, jos ei oikein erikseen käske.
Tässä ajassa saa kyllä pedattua helpolla hyvät asemat lapselleen: opeta lukemaan, opeta tervehtimään, vastaamaan puhuteltaessa ja katsomaan silmiin.
Näillä jo voittaa elämän pelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen näkökulman vielä esittäisin, että vanhempien lapsilleen lukemilla kirjoilla on ihan valtava merkitys. Kun kyse on jostain muutaman vuoden ikäisestä, kyse ei edes ole mistään nuorison asenteesta "lukeminen on tylsää" tms. Lapsi kuin lapsi haluaa varmasti edes jossain määrin kuunnella tarinoita vanhempansa kainalossa. Jos lapsi ei jaksa keskittyä pitkään, luetaan sitten lyhyissä pätkissä, kunhan luetaan. Omat teinipoikani ovat juuri näitä, joita ei lukeminen kiinnosta, vaikka osaavatkin sen hyvin. Sanavarasto on kummallakin kuitenkin hyvä, koska olen lukenut heille ihan hirveät määrät, kun he olivat pienempiä. Ylipäänsä siinä kehittyy käsitys, miten asioita ilmaistaan, mikä on normaali virke jne. Sanavarastossa pitäisi muistaa, että puhe- ja kirjakielessä käytetään aika erilaisia sanoja. Jos ei ikinä lue tai kuule luettua tekstiä, jylhä-tyyppiset sanat jäävät väliin. En itse ainakaan muista, milloin olisin kyseistä sanaa puheessa käyttänyt.
Sinänsä nämä muutokset lukutaidossa ja ylipäänsä kielen tajussa ovat jotenkin hämmästyttäviä, sillä omassakaan lapsuudessani 80-luvulla kaikki eivät todellakaan harrastaneet lukemista (itse olen aina ollut lukutoukka) ja voisin kuvitella, että lapsille lukeminenkaan ei ollut kovin suosittua kaikissa perheissä. Minulle luettiin jonkin verran, mutta duunariperheissä lapsille lukeminen oli ehkä vähän vierasta, ajateltiin, että lukevat sitten itse kun osaavat ja koulu opettaa. Nyt tuntuu, että lapsiin pitäisi panostaa hirveästi, heille pitäisi lainata kirjoja ihan pakostakin, vanhempien pitää lukea ollakseen esimerkkejä, koulussa asiaan pitää paneutua, on kirjailijavierailuja, lukudiplomeja jne. jne., mutta silti suuri osa lapsista putoaa täysin kärryiltä. Mistä on kyse? Nykyvanhemmat eivät tässä ole mielestäni sen laiskempia kuin ennenkään.
Ihmettelen samaa jo siksi, että kyllähän sanavaraston pitäisi jonkin verran kasvaa jo pelkästään telkkaria ja Youtubea katselemalla - jos siis katsoo melko normaaleja ohjelmia. En tiedä, mitä lapset ja nuoret nykyään katsovat.
Somessa roikkuvat teinitkin lukevat jatkuvasti tekstiä ainakin kommenttien ja keskusteluiden muodossa.
Ei mikään noista tietysti kirjojen lukemista korvaa, mutta kyllä normaali sanavarasto käsitteineen karttuu muutenkin.
Ei ole telkkarissa eikä Youtubessakaan välttämättä kovin monipuolista sanastoa. Samoja fraaseja toistellaan. Ei käytetä esim. tapaluokkia, sijamuotoja tai lauseenvastikkeita kovin rikkaasti (ja jos yritetään, niin usein kieliopin vastaisesti!). Ei kuvailevia synonyymejä. Kieli on selvästi muuttunut yleisesti yksinkertaisemmaksi. Ja englanti työntyy! Monessa asiassa käytetään englanninkielistä sanaa tai sanontaa, vaikka suomestakin löytyisi ihan käypä sana.
Kyllähän tuo nuorison sanavaraston ja yleistiedon köyhtyminen näkyy monessa paikassa. Vaikka jossain lähimarketin kassalla asioidessa olen useasti joutunut auttamaan nuorta työntekijää, joka ole osannut nimetä jotain ihan tavallista tuotetta. Esimerkiksi nauris tuntuu olevan monelle täysin tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella pelottavaa. Tuo, ettei joku yläkoululainen tiennyt vuodenaikoja kuulostaa uskomattomalta. Tai että kutosluokkalaiset lukevat kuvakirjoja.
Mitä täällä on tapahtunut ja miten tuollaisista ihmisistä voi tulla kunnollisia aikuisia?Mitä vikaa on kuvakirjoissa?
Ei mitään vikaa, mutta niitä sinun olisi pitänyt lukea ja katsella vauvasi ja taaperosi kanssa.
Kutosluokkalainen on menossa yläkouluun ja siellä ei pelkällä kuvien katselutaidoilla menesty. Lapsesi yhteiskunnalliset selviytymistaidot jäävät heikoiksi, ellet pidä osaltasi huolta, että hän oppii vähintään tyydyttävän lukutaidon ja selviytyy asiatekstien lukemisesta ja ymmärtämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sanavaraston hupenemista on oikeastikin tapahtunut, mutta on myös syytä ymmärtää, että kieli ja kulloinkin laajasti käytössä oleva sanasto myös muuttuvat. Kumpikaan esimerkin sanoista "huveta" ja "jylhä" eivät ole nykyään puhekielessä yleisiä. Sen sijaan nykylapset tuntevat monia sellaisia sanoja, joita ei ollut edes olemassa 30 vuotta sitten. Tämä on luonnollista, ja näin on aina ollut; toki muutosnopeus voi nykyisin olla hieman suurempi kuin ennen internetin aikaa.
Luin aamulla tuon jutun ja kysyin saman tien tokaluokkalaiseltani mitä tarkoittaa jylhä ja huveta. Tiesi tietysti, kiitos Aku Ankan, siitä oppii todella hyvää suomen kieltä.
Juu, onneksi Aku Ankka pelastaa paljon! Siinä on todella panostettu monipuoliseen sanavarastoon.
Tärkeintä elämässä on päästä tosi-tv:n kautta semijulkkikseksi, joka voi esitellä somessa vartaloaan tai itkeä elämän epäoikeudenmukaisuutta. Että mihin jotain lukutaitoa (tai yleistietoa) tarvitaan?
En ihmettele. Jos asutaan jossain metron vieressä, eikä 3-kymppiset vanhemmat koskaan käytä sanoja jylhä, tai huveta, niin mistäpä lapsi ne oppii? Ei ainakaan nykyisistä lastenkirjoista.
Vanhempi varmaan itse kyllä tietää mitä nämä sanat tarkoittavat, mutta mistä ne kaupungin ydinkeskustassa koko elämänsä viettäneille lapsille tupsahtaisivat? Isovanhemmat asuvat kaukana, tai heitä ei muista syistä nähdä, jolloin elämänpiiri on kaupungin melu, omat vanhemmat, ja samanikäiset kaverit.
Yksin ei saa mennä minnekään "seikkailemaan" ts kaveriporukassa, kun se voi olla vaarallista, vain ohjatut harrastukset kelpaavat, muutoin lapsi "jää muista jälkeen".
Nettiä ja sen mahdollisuuksia ylistetään, kouluissa sallitaan puhelimet, ja kirjoittamaankin opetellaan ilmeisesti nykyään jollain tabletilla. Tähän ei auta parin kirjan lukeminen.
Samaa toistaa lasten huonontunut kunto. Paha siitä om just sitä omaa lasta syyttää, ja ihmetellä että eikö nykyään lapset ilakoi ja leiki ja pelaa yhdessä pihoilla. Ei. Tämä on varattu seuroille. Jokaisen tulee harrastaa tavoitteellisesti jossain seurassa. Kun lapset tapaavat toisiaan, niin he pelaavat pelikoneillaan.
Olen itse luovalla alalla, ja ystävissäni on paljon kirjailijoita ja toimittajia. Hekin joutuvat käyttämään hirveästi aikaa, että saisivat lapsensa lukemaan. Meilläkin on samaa. Vaikka olemme joka ilta lukeneet lapselle ja ostaneet hänelle jos jonkinmoisia kirjoja sen lisäksi, että meillä on iso kirjahylly ja luemme paljon itse, niin ei tyttömme vain innostunut lukemisesta. Nyt hän on teini jo, ja entistä vaikeampi houkutella tai pakottaa kirjojen pariin. Hänellä on kuitenkin laaja sanavarasto ja hän kykenee käyttämään vivahteikasta kieltä, mistä on sssnut hyvää palautetta äidinkielen tunneillakin. Samoin tekstinymmärtämisessä pärjää hyvin, ja osaa olla mediakriittinen.
Yritän ajatella, että jotain hedelmää työmme kantaa kuitenkin, ja voihan olla että aikuisena sitten löytää kirjallisuuden viehätyksen.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Jos asutaan jossain metron vieressä, eikä 3-kymppiset vanhemmat koskaan käytä sanoja jylhä, tai huveta, niin mistäpä lapsi ne oppii? Ei ainakaan nykyisistä lastenkirjoista.
Vanhempi varmaan itse kyllä tietää mitä nämä sanat tarkoittavat, mutta mistä ne kaupungin ydinkeskustassa koko elämänsä viettäneille lapsille tupsahtaisivat? Isovanhemmat asuvat kaukana, tai heitä ei muista syistä nähdä, jolloin elämänpiiri on kaupungin melu, omat vanhemmat, ja samanikäiset kaverit.
Yksin ei saa mennä minnekään "seikkailemaan" ts kaveriporukassa, kun se voi olla vaarallista, vain ohjatut harrastukset kelpaavat, muutoin lapsi "jää muista jälkeen".
Nettiä ja sen mahdollisuuksia ylistetään, kouluissa sallitaan puhelimet, ja kirjoittamaankin opetellaan ilmeisesti nykyään jollain tabletilla. Tähän ei auta parin kirjan lukeminen.
Samaa toistaa lasten huonontunut kunto. Paha siitä om just sitä omaa lasta syyttää, ja ihmetellä että eikö nykyään lapset ilakoi ja leiki ja pelaa yhdessä pihoilla. Ei. Tämä on varattu seuroille. Jokaisen tulee harrastaa tavoitteellisesti jossain seurassa. Kun lapset tapaavat toisiaan, niin he pelaavat pelikoneillaan.
Jokainen lukeva ihminen oppii nuo sanat. Miten niin muka tällaisia sanoja ei olisi nykyisissä lastenkirjoissa? Et taida lukea paljoakaan lastenkirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.
Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.
Hahaa, todella huvittavaa ja samalla niin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin jo kauan sitten, että mun neljävuotiaalla oli parempi sanavarasto ja ilmaisutaito kuin monilla bloggareilla. 😆
Eli kyllä se vaikuttaa tietysti, paljonko ja mitä lapselle luetaan, mutta myös miten ja mitä puhutaan. Joillakin on vain käsittämättömän rajoittunut kyky puhua.
Ja silti nämä bloggarit tienaavat enemmän kuin sun muksusi tulee koskaan tienaamaan. Tästähän siinä on kyse. Nykyaikana menestyminen lähtee ihan muusta kuin lukemisesta ja laskemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa Ap:n lukutaito olla heikentynyt. Löysin yhteensä ainakin 26 kirjoitusvirhettä
Koskee myös minua.En löytänyt virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sanavaraston hupenemista on oikeastikin tapahtunut, mutta on myös syytä ymmärtää, että kieli ja kulloinkin laajasti käytössä oleva sanasto myös muuttuvat. Kumpikaan esimerkin sanoista "huveta" ja "jylhä" eivät ole nykyään puhekielessä yleisiä. Sen sijaan nykylapset tuntevat monia sellaisia sanoja, joita ei ollut edes olemassa 30 vuotta sitten. Tämä on luonnollista, ja näin on aina ollut; toki muutosnopeus voi nykyisin olla hieman suurempi kuin ennen internetin aikaa.
Luin aamulla tuon jutun ja kysyin saman tien tokaluokkalaiseltani mitä tarkoittaa jylhä ja huveta. Tiesi tietysti, kiitos Aku Ankan, siitä oppii todella hyvää suomen kieltä.
Opin itsekin juuri uuden sanan uusimmasta Akusta 😀
Milla Magia: Terhen tiivistyy juuri sankaksi sumuksi
terhen =kevyt sumu, utu
Tämä on samaa sarjaa kuin se, jos vanhempien mielestä liikunnalllisen elämäntavan opettaminen olisi koulun asia. Jos kotona vaan istutaan sohvalla ja ajetaan autolla kaikki yli 100 metrin matkat, koululiikunnan pitäisi opettaa yhtäkkiä lapsia liikkumaan joka päivä riittävän määrän ja vieläpä nauttimaan siitä.