Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.

Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.

Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.

Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".

Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?

Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään.  En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.

Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".

Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.

Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.

Varmaan joidenkin sanojen kanssa asia on juuri niin kuin sanot. Toisasia kuitenkin on, että suomi oli tuolloin agraariyhteiskunnassa elävän rahvaan kieli ja sanasto ilmensi tätä hyvin voimakkaasti. Jotta suomi saatiin nostettua sivistyskieleksi, vaati se tuhansien uusien sanojen keksimistä. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun puolestani mitään suomen kielen moittimista, kuten sanoit, myös monissa muissa kielissä on ollut tuolloin ollut meneillään sama prosessi. 

No nyt oivalsin, mitä tarkoitit. Tuo on kyllä totta; Ei kieli ollut sen yksinkertaisempaa kuin nyt, mutta sen sisältö oli muotoutunut tarpeen mukaan. Vanhoja sanoja unohtuu tarpeettomina ja uusia syntyy. Kieli on elastisena koko  ajan muutoksen tilassa.

Nykyään kuitenkin tämä keskiarvoituminen maailmanlaajuisen kommunikaation myötä tulee johtamaan siihen, että lainasanoja ja käsitteitä omaksutaan nopeammin. Toisaalta kyllä unohdetaankin. Kuka tietää/muistaa mikä on "Winsu"? 20-30 vuotta sitten moni olisi tiennyt, nykyään tuskin kukaan käyttää, saati edes muistaa.

Olen 45-vuotias enkä ole ikinä kuullutkaan mistään winsusta. Onko se jokin tietokonetermi?

Vierailija kirjoitti:

En ole yhtään yllättynyt. Tiedän itsekkin perheitä joissa ollaan ylpeitä kun lapsi ei ole käynyt kirjastossa vanhempien kanssa.

-itsekin- ei itsekkin-

Vierailija kirjoitti:

Lapsien voimakas sosiaalistaminen toisiinsa ja harrastuksiinsa sekä aikuiskontaktien ja tavallisen arjen väheksyminen näkyy juuri siiä, että lapset eivät opi kieltä aikuisilta enää taaperoiän jälkeen. Lapset eivät kuule aikuisten keskustelevan keskenään missään. Tämähän estyy jo lapsiperheessä siinä vaiheessa, kun lapsen annetaan olla koko ajan äänessä. Aikuiset ovat henkisesti polvillaan lasten edessä.

Nuoret eivät myöskään näe enää mitään ammatteja. Käsitys siitä, miten rahaa tienataan on osalla täysin hämärtynyt.

Suomeen syntyy tämän myötä white trash-luokka,

joka elää lähellä absoluuttista köyhyyttä.

Tämä on todella huolestuttavaa. Suomi

on noussut lukutaidon avulla köyhyydestä

ja nyt lukutaidottomuus uhkaa painaa

meidät menneisyyden yhteiskunnaksi.

Nyt inkluusiot ja digitalisaatiot hiiteen ja koko koulun arki on rauhoitettava perustaitojen opiskelulle.

Vierailija kirjoitti:

En ole yhtään yllättynyt. Tiedän itsekkin perheitä joissa ollaan ylpeitä kun lapsi ei ole käynyt kirjastossa vanhempien kanssa.

Eipä pahemmin kirjoja lukenut mitä nyt Akuankkoja ja Roope setiä. Sentään äikkä E , luonnobtieteet ja enkku sujui paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yhtään yllättynyt. Tiedän itsekkin perheitä joissa ollaan ylpeitä kun lapsi ei ole käynyt kirjastossa vanhempien kanssa.

Eipä pahemmin kirjoja lukenut mitä nyt Akuankkoja ja Roope setiä. Sentään äikkä E , luonnobtieteet ja enkku sujui paremmin.

Vanhoissa Akuankoissa oli ihan hyvää ja rikasta suomea.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kirjastossa. Kun ope tuo lapset lainaamaan luettavaa, enemmistö viitos-kuutosluokkalaisista valitsee kuvakirjoja tai lukemaan opetteleville tarkoitettuja isotekstisiä ohuita kirjoja. Näiden pitäisi jo muutaman vuoden päästä lukea pitkiä asiatekstejä, jotta saadaan seuraava osaava sukupolvi eri alojen ammattilaisia.

Kotonakin pitäisi lukemista treenata, pelkät koulutunnit eivät siihen mitenkään riitä. Jos se ei tapahdu luonnostaan, tehdään esim. näin: Iltaan puolen tunnin aika, jolloin kaikki digilaitteet pois ja jokainen perheenjäsen lukee omaa kirjaansa.

Katselin muutama vuosi sitten lukiota käyvän lapseni kirjoja. Tuntuivat jotenkin tosi lapsellisilta isoine kuvineen ja tekstinpätkineen (esim.terveystieto). Minulla on muistikuva, että ne olisivat joskus 90-luvulla olleet asiapitoisemman näköisiä. Saatan muistaa väärin. Tuosta sitten hypätään kenties yliopistoon, jossa pitäisi lukea 500 sivua tekstiä vaikka yhtään kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.

Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.

Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.

Itellä oli joulukuussa lukemisen alla uusin Nesbøn kirja. Tammikuussa aloitin kotona Ian Kershawn "Hitler" kirjan, suomeksi.

Töissä luen tauoilla William Gibsonin Neuromanceria, englanniksi.

Onhan tämä ilmiö ollut jo nähtävissä paljon pidempään. Jo 10 vuotta sitten kiinnitin huomiota ihan kotimaisen nuorison köyhään sanavarastoon ja mitä ihmeellisimpiin tavutuksiin eri sanoista.

Lukemattomuutta on perusteltu jo reilun vuosikymmenen ajan sillä, että kun ei itsekään ole mikään lukija niin ei ne lapsetkaan halua lukea. 

Kirjoitusvirheitä perustellaan lukihäiriöllä (tunnen aika paljon lukihäiriöisiä, jotka nimenomaan panostavat oikeinkirjoitukseen), yhdyssanavirheistä jos huomauttaa, niin aletaan haukkua nipottajaksi. Ei nyt mikä Agricola tarvitse olla kirjoituksen kanssa, mutta kun ihan perusasiat ovat hukassa.

Ole yläkoulun terveydenhoitajana ja väitän, että kahdeksan oppilasta kymmenestä ei tiedä mitä seurustelu tarkoittaa. Kun kysyn 8. luokkalaisilta ovatko seurusteluasiat ajankohtaisia, joudun lähes aina avaamaan mitä sillä tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huomaahan sen tällä palstallakin. Sitten kirjoitusvirheisiin yms. vedotaan murresyillä. 

Itsellä kyllä osa kirjoitusvirheistä selittyy autocorrectilla, niin oudolta, kun se tuntuukin.

Miksi ihmeessä ihmiset yleensä pitävät autocorrectia päällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kirjastossa. Kun ope tuo lapset lainaamaan luettavaa, enemmistö viitos-kuutosluokkalaisista valitsee kuvakirjoja tai lukemaan opetteleville tarkoitettuja isotekstisiä ohuita kirjoja. Näiden pitäisi jo muutaman vuoden päästä lukea pitkiä asiatekstejä, jotta saadaan seuraava osaava sukupolvi eri alojen ammattilaisia.

Kotonakin pitäisi lukemista treenata, pelkät koulutunnit eivät siihen mitenkään riitä. Jos se ei tapahdu luonnostaan, tehdään esim. näin: Iltaan puolen tunnin aika, jolloin kaikki digilaitteet pois ja jokainen perheenjäsen lukee omaa kirjaansa.

Eikö niitä lapsia nolota lainata sellaisia kirjoja, jotka on tarkoitettu paljon pienemmille lapsille? Yleensähän tuossa iässä pyritään välttämään sitä, että vaikutettaisiin lapsellisilta.

Ei ne tajua niiden kirjojen olevan nuoremmille. Ei heillä ole mitään vertailupohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni erityisesti kundi 90-luvullakaan luki kaunokirjallisuutta vapaaehtoisesti... Hyvin harva.

Kyllä luettiin fantasiaa ja muuta vastaava kirjallisuutta. 

Vielä ysärillä oli kovikset sitä porukkaa mikä halusi erottaa itsensä muista kertomalla etteivät lue kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

No huomaahan sen tällä palstallakin. Sitten kirjoitusvirheisiin yms. vedotaan murresyillä. 

Taantumista luku- ja kirjoitustaidoissa on tapahtunut jo kauan, sen huomaa, kun lukee vaikkapa kotikaupunkini tiedotteita. Kaupungin vs. hallintojohtaja ei osaa laittaa pistettä kuukautta merkitsevän järjestysluvun perään, (samoin paikallislehden mainoksista piste puuttui lähes kaikista mainoksista pari viikkoa sitten, tilaisuudet pidettiin tyyliin 14.2), yhdyssanat kirjoitetaan miten sattuu, lauseenrakennus ontuu ja pilkkusäännöt ovat teillä tietymättömillä. Ovat olevinaan ammattilaisia. Huh, huh. 

Huhhuh

Uppp