Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
”Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.”
No hei haloo tässä ny taas ei osata yhtään ottaa huomioon millasia ton ikäset pojat ovat. Sitä ei mikään opettajatantta tosikkoasenteella voi muuttaa. Mulla silmät pyörii takaraivoon asti kun nää opettajat ei ymmärrä että kerskuminen on luonnollinen osa lapsen kasvussa ja kehityksessä. Minunkin 10-12v lapset omien puheidensa mukaan pelaavat k-18 pelejä ja valvovat yhteen yöllä syöden sipsiä ja karkkia. Kummasti kuitenkin vaan joka ilta mennään kiltisti kahdeksalta nukkumaan iltasatuja lukien yhdessä joten en tiedä missä välissä kerkeisivät kaksoiselämää elämään ;)
On eri asia kerskua rajojen kokeilemisella kuin sillä ettei ole "koskaan" tehnyt jotain oppimisen ja ajattelun kehittymisen kannalta oleellista. Aivan kuin lukeminen olisi jotain haitallista, ja ihminen voisi sitten kehuskella olevansa puhdas ja pilaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Puhut nyt vähän eri asiasta. Minä puhun siitä tilanteesta, että suomenkielellä ei kerta kaikkaan voitu 1800-luvulla puhua tietyistä aiheista ollenkaan, koska ei ollut olemassa tarpeellista sanastoa. Tämä tilannehan on nykyään monilla taantuvilla kielillä, jotka ovat vähitellen kuolemassa pois. Kielen sanasto ei ole ajan tasalla, joten kieltä aletaan käyttää vähemmän ja vähemmän ja se korvataan jollain muulla kielellä, joka palvelee paremmin ajan tarpeita. Mielestäni voi siis sanoa, että 1800-luvulla suomen kieli oli köyhää siinä mielessä, että sillä ei voitu ilmaista monia asioita ollenkaan. Onneksi noina aikoina suomen kieleen kuitenkin suhtauduttiin intohimoisesti ja Lönnrot sun muut toivat kielen ajan tasalle.
Olet hakoteillä. Suurin osa suomen kielen sanoista on lainasanoja, ihan perussanoja myöten. Ne on lainattu eri kielistä kauan ennen 1800-lukua. Tällä perusteella koko kieli olisi aina ollut taantuva, vaikka tosiaasiassa muuttuva kieli kertoo elinvoimaisesta kielestä.
Tietenkin suuri osa suomen kielen sanoista on lainasanoja. Puhun nyt vain n. 150 vuoden taikaisesta tilanteesta, jolloin Elias Lännrot ja monet muut loivat kieleemme tuhansia uudissanoja. Tässä on aiheesta wikiartikkeli, jos nyt haluat tietää mihin kommenteillani oikein viittaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomen_kielen_uudissanoista
Puhut eri asiasta kuin minä. Jos uudissanojen määrä kertoo kielen rikkaudesta, kielemme on nyt entistä rikkaampaa, sillä Kielitoimisto lisäsi kaksi vuotta sitten suomen kielen sanakirjaan yli 600 uutta sanaa.
Uusia sanoja tulee nyt niin nopeaan tahtiin, että sinun logiikalla kielemme on ollut edelleen nykyaikana kovin köyhää, kun on ollut tarve tällaiseen.
Kielen ja sanaston muuttuminen on ihan luonnollista kielen kehitystä ja myös edellytys elävälle kielelle. 1800-luku ei kuitenkaan ollut normaalia kielen kehitystä siinä mielessä, että meidän piti ikään kuin ylhäältä käsin alkaa keksiä hirveä määrä uusia sanoja, jotta suomen kieltä ylipäätään voisi käyttää yhteiskunnan ylimillä tasoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
On ihan mielikuvituksen puutetta, jos ei pysty ymmärtämään, että jokaisen kielen jokainen sana on jollain tapaa siihen kieleen lisätty.
Voi olla ikävää jos kerran maalla ei ole Somalian tai arabian lainasanoja niin mahtavaan tulkitsemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ikävää jos kerran maalla ei ole Somalian tai arabian lainasanoja niin mahtavaan tulkitsemiseen?
Löytyyhän noita. Al-gebrasta alkaen.
Alla on luettelo eurooppalaisiin kieliin arabiasta tai muista kielistä arabien välittämänä omaksuttuja sanoja:
TIETEET
Tähtitiede
astrolabium: astrolabi
atsimuutti: meridiaanissa olevan ja tähden kautta kulkevan pystytason viimeinen kulma
zeniitti: taivaan lakipiste
Matematiikka
algebra: yhtälön ratkaisu, alun perin ”murtuneen luun paikoilleen asettelu”
algoritmi: peräisin v. 845 kuolleen matemaatikon al-Khwarizmin teoksen latinankielisestä nimestä Algoritmi de numero Indorum; sekoittunut lisäksi kreikkalaisperäiseen logaritmi-sanaan.
Nollaa ja lukua merkitsevät sanat useissa kielissä ovat peräisin arabian sanasta sifr, tyhjä
Kemia
alkali: emäs, sooda, potaska tai kasvi, josta ainetta saadaan
alkemia/kemia: viisasten kivi, keino löytää viisasten kivi
alkoholi: väkijuoma
amalgaami: elohopeaseos, yhdiste
eliksiiri: alkemistien ihmeaine, ihmelääke, elämänneste
Lääketiede
ambra: eräs hajuaine
arsenikki
kamferi: alun perin intialainen sana
myski
siirappi
sooda: kasvi, jonka juuresta ainetta saadaan
talkki
KAUPPA JA MERENKULKU
amiraali: käskynhaltija, emiiri
arsenaali: työpaja
basaari
haaveri: vahinko
kaapeli: köysi
karavaani: matkaseurue
makasiini: varasto
tariffi: tiedonanto
Useiden kielten tullia merkitsevä sana on peräisin persialaisesta sanasta diwan, esimerkiksi espanjan aduana ja ranskan douane.
ASTIAT, KANKAAT, SISUSTUS
alkovi: holvattu rakenne
atlassilkki: sileä silkki
damasti: damaskoslainen kangaslaatu
karahvi: iso pullo viiniä varten
matrassi: heitetty esine, tyyny
sohva: satulatyyny, sohvatyyny
tafti: kudottu
tassi: malja
Useiden kielten puuvillaa merkitsevä sana, esimerkiksi englannin cotton, on peräisin arabian sanasta qutn.
NAUTINTOAINEET, KASVIT, HEDELMÄT
aprikoosi
artisokka
henna
kahvi
pinaatti
riisi
sahrami
santeli: kallisarvoinen puu
sokeri
Monien kielten appelsiinia merkitsevät sanat
AJANVIETE
hasardi: pelinoppa
kitara
luuttu
Shakki: kuningas
matti: kuollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.”
No hei haloo tässä ny taas ei osata yhtään ottaa huomioon millasia ton ikäset pojat ovat. Sitä ei mikään opettajatantta tosikkoasenteella voi muuttaa. Mulla silmät pyörii takaraivoon asti kun nää opettajat ei ymmärrä että kerskuminen on luonnollinen osa lapsen kasvussa ja kehityksessä. Minunkin 10-12v lapset omien puheidensa mukaan pelaavat k-18 pelejä ja valvovat yhteen yöllä syöden sipsiä ja karkkia. Kummasti kuitenkin vaan joka ilta mennään kiltisti kahdeksalta nukkumaan iltasatuja lukien yhdessä joten en tiedä missä välissä kerkeisivät kaksoiselämää elämään ;)
Joo, mutta kun näiden vanhemmatkin kerskuvat samoilla asioilla ja mollaavat ns. lukutoukkia neideiksi ja että tosimiehet ei lue.
Kannattaisi lukea koulussa kirjoja, ettei tartte vanhempana lukea tiilenpäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Puhut nyt vähän eri asiasta. Minä puhun siitä tilanteesta, että suomenkielellä ei kerta kaikkaan voitu 1800-luvulla puhua tietyistä aiheista ollenkaan, koska ei ollut olemassa tarpeellista sanastoa. Tämä tilannehan on nykyään monilla taantuvilla kielillä, jotka ovat vähitellen kuolemassa pois. Kielen sanasto ei ole ajan tasalla, joten kieltä aletaan käyttää vähemmän ja vähemmän ja se korvataan jollain muulla kielellä, joka palvelee paremmin ajan tarpeita. Mielestäni voi siis sanoa, että 1800-luvulla suomen kieli oli köyhää siinä mielessä, että sillä ei voitu ilmaista monia asioita ollenkaan. Onneksi noina aikoina suomen kieleen kuitenkin suhtauduttiin intohimoisesti ja Lönnrot sun muut toivat kielen ajan tasalle.
Olet hakoteillä. Suurin osa suomen kielen sanoista on lainasanoja, ihan perussanoja myöten. Ne on lainattu eri kielistä kauan ennen 1800-lukua. Tällä perusteella koko kieli olisi aina ollut taantuva, vaikka tosiaasiassa muuttuva kieli kertoo elinvoimaisesta kielestä.
Tietenkin suuri osa suomen kielen sanoista on lainasanoja. Puhun nyt vain n. 150 vuoden taikaisesta tilanteesta, jolloin Elias Lännrot ja monet muut loivat kieleemme tuhansia uudissanoja. Tässä on aiheesta wikiartikkeli, jos nyt haluat tietää mihin kommenteillani oikein viittaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomen_kielen_uudissanoista
Puhut eri asiasta kuin minä. Jos uudissanojen määrä kertoo kielen rikkaudesta, kielemme on nyt entistä rikkaampaa, sillä Kielitoimisto lisäsi kaksi vuotta sitten suomen kielen sanakirjaan yli 600 uutta sanaa.
Uusia sanoja tulee nyt niin nopeaan tahtiin, että sinun logiikalla kielemme on ollut edelleen nykyaikana kovin köyhää, kun on ollut tarve tällaiseen.
Kielen ja sanaston muuttuminen on ihan luonnollista kielen kehitystä ja myös edellytys elävälle kielelle. 1800-luku ei kuitenkaan ollut normaalia kielen kehitystä siinä mielessä, että meidän piti ikään kuin ylhäältä käsin alkaa keksiä hirveä määrä uusia sanoja, jotta suomen kieltä ylipäätään voisi käyttää yhteiskunnan ylimillä tasoilla.
Tämä johtuu siitä, että suomen kieltä ei käytettyyn kirjakielenä juuri missään ennen 1800-lukua. Pääosin ne kirjakieleen otetut sanat tulivat puhekielestä ihan kuten nykyäänkin.
Mitä tulee "keksimällä keksittyihin" sanoihin, moni sana pitää keksimällä keksiä edelleen, esimerkkinä vaikka lähimaksu. Kaikki keksimällä keksityt sanat eivät kuitenkaan ota tuulta alleen, ei silloin eikä nyt.
Lapsien voimakas sosiaalistaminen toisiinsa ja harrastuksiinsa sekä aikuiskontaktien ja tavallisen arjen väheksyminen näkyy juuri siiä, että lapset eivät opi kieltä aikuisilta enää taaperoiän jälkeen. Lapset eivät kuule aikuisten keskustelevan keskenään missään. Tämähän estyy jo lapsiperheessä siinä vaiheessa, kun lapsen annetaan olla koko ajan äänessä. Aikuiset ovat henkisesti polvillaan lasten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsien voimakas sosiaalistaminen toisiinsa ja harrastuksiinsa sekä aikuiskontaktien ja tavallisen arjen väheksyminen näkyy juuri siiä, että lapset eivät opi kieltä aikuisilta enää taaperoiän jälkeen. Lapset eivät kuule aikuisten keskustelevan keskenään missään. Tämähän estyy jo lapsiperheessä siinä vaiheessa, kun lapsen annetaan olla koko ajan äänessä. Aikuiset ovat henkisesti polvillaan lasten edessä.
Olin aluksi kanssasi samaa mieltä, mutta kaksi viimeistä virkettä menee mielestäni pieleen. Eihän lapset ole koko ajan äänessä. Päinvastoin he ovat koko ajan omissa huoneissaan pelien ääressä hiljaa. Aikuisetkaan eivät ole henkisesti polvillaan. Päinvastoin hekin ovat tyytyväsiä kun talossa on hiljaisuus ja voi keskittyä omiin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi lukea koulussa kirjoja, ettei tartte vanhempana lukea tiilenpäitä.
Meidän lasten koulussa kirjoja luetaan oppitunneilla. Yleensä äidinkielen tunneilla, mutta joskus muillakin tunneilla voidaan sanoa, että ottakaa äidinkielen tunnille valittu kirja esille, ja loppu 15 min. luetaan kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.
Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.
On niillä. Puolet yläkouluun tulevista oppilaista ei osaa kuukausia. Vielä suurempi osa ei osaa ilmansuuntia. Me opettajat näemme oppimiskyvyn romahtamisen, mutta miksi meitä ei uskota?
Aikaisemmin opetusta pystyi selventämään todella paljon käytännön esimerkkien avulla. Valitettavasti nykyään osa lapsista elää virtuaalimaailmassa lähes kaiken valveillaoloaikansa. He eivät esimerkiksi osaa osoittaa koulun pihalla, mistä suunnasta aurinko paistaa päivällä.
Kuinka moni muka osaa ilmansuunnat niin, että osaa siltä paikalta sanoa missä suunnassa on mikäkin? En tiedä YHTÄÄN tämmöistä ihmistä, joka siihen pystyy ilman kompassia. Ilmansuunnat toki osaa ulkoa, mutta eihän me mitään suunnistajia olla, jolloin tietää käytännössä mikä ilmansuunta on missäkin.
T. Vm-87
Hä? Kai sä tutussa paikassa osaat ”pään sisäisen” kartan avulla osoittaa ainakin pääilmansuunnat about oikein? Seisot Tampereen keskustassa, tiedät missä suunnassa on Helsinki, se on etelä.
Eri jos tiputetaan keskelle merta tai metsää. Silloinkin voi auringon tai muun perusteella arvioida.
hyvin oon osannut liikkua ulkomaillakin ja ei tiedä onko itä vai länsi, kännykkä nykyään hyvä tiennäyttäjä
Johtuisiko siitä kun ovat ulkomaalaistaustaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat aloittaa jo lukemisen pienille taaperoille muutakin kun hätäsen iltasadun.
Teini joka lukee osaa 70 000 sanaa, teini joka ei lue ainoastaan 15 000 sanaa. Tuollainen ero näkyy jo arjessa pärjäämisessä ja peruskoulun jälkeisissä opinnoissa
https://yle.fi/uutiset/3-8711651
Minä luin lapsille koko ajan kun he oli alle kouluikäisiä.
Kirjastossa käytiin joka lauantai. Edelleen käydään tosi usein mutta ei aina yhdessä.
Ekalta lähtien ovat tehneet koulussa lukudiplomin. Vaikkei se ollut edes pakollinen.
Koti on täynnä kirjoja.
Hyvä äidinkielen taito on avain ihan kaikkeen muuhun oppimiseen ja ylipäätään hyvään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat aloittaa jo lukemisen pienille taaperoille muutakin kun hätäsen iltasadun.
Neuvolassa neuvottiin jo 2000-luvun alussa lukemaan vauvalle ääneen vaikka lehteä, jos pienelle vauvalle juttelu tuntui puudutavalle, kun vauva ei vielä osannut puhua 😌
Lapselle juttelu ja lukeminen ovat tärkeitä asioita, joka ei valitettavasti aina toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäävää. Eniten tämän hetkisessä puheessa -jopa aikuisilla- on erittäin paljon käytössä EHKÄ sana.
Aikoinaan sanaa käytettiin ilmaisemaan epävarmuutta jossakin asiassa ,nykyään ehkä- sana vilahtaa monta kertaa lauseessa.
No jospa sitä käytetään juuri epävarmuuden takia nytkin? Ehkä moni vaan on niin epävarma?
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kirjastossa. Kun ope tuo lapset lainaamaan luettavaa, enemmistö viitos-kuutosluokkalaisista valitsee kuvakirjoja tai lukemaan opetteleville tarkoitettuja isotekstisiä ohuita kirjoja. Näiden pitäisi jo muutaman vuoden päästä lukea pitkiä asiatekstejä, jotta saadaan seuraava osaava sukupolvi eri alojen ammattilaisia.
Kotonakin pitäisi lukemista treenata, pelkät koulutunnit eivät siihen mitenkään riitä. Jos se ei tapahdu luonnostaan, tehdään esim. näin: Iltaan puolen tunnin aika, jolloin kaikki digilaitteet pois ja jokainen perheenjäsen lukee omaa kirjaansa.
Eikö niitä lapsia nolota lainata sellaisia kirjoja, jotka on tarkoitettu paljon pienemmille lapsille? Yleensähän tuossa iässä pyritään välttämään sitä, että vaikutettaisiin lapsellisilta.
Alue: Aihe vapaa
En ole tuo jolle kommentoit, mutta kyllä, maailmaan syntyy aina uusia ilmiöitä. Jos niitä ei ole aiemmin ollut olemassa, ei niille voi olla myöskään valmista nimeä, vaan sellaiset on keksittävä. Siksi kaikki kielet rikastuvat jatkuvasti. Kielen köyhyys on siis suhteellista: 1980-luvun suomen kieli oli aivan riittävän "rikasta" oman aikansa tarpeisiin, mutta nykypäivänä tarvitaan uudenlaista sanastoa. Aivan sama, jos verrataan geneeristä nykyaikaa vaikkapa juuri 1800-lukuun tai 1400-lukuun.