Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (735)
Kyllä myös aikuisilla olisi lueutun ymmärtämisessä parantamisen varaa. Olen huomannut että moni aikuinenkaan ei ymmärrä esimerkisi sanojen, ulkoinen tai vapaaehtoinen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliitikoille oli tärkeämpää tunkea pakkoruotsi ala-asteella kuin huolehtia lasten äidinkielen osaamisesta.
Olen ollut pakkoruotsin vastustaja varmaan jo yläaste-iästä asti, mutten millään tätä saa yhdistettyä tähän uuslukutaidottomuuteen.
Jätän syiden arvioinnin ammattilaisille.
Koululaisista en tiedä, mutta ihan tavalliset päivälehtien toimittajatkin ovat laiskistuneet niin, että tunkevat teksteihinsä englanninkielisiä sanoja vain siksi, etteivät viitsi etsiä suomenkielisiä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.
Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.
On niillä. Puolet yläkouluun tulevista oppilaista ei osaa kuukausia. Vielä suurempi osa ei osaa ilmansuuntia. Me opettajat näemme oppimiskyvyn romahtamisen, mutta miksi meitä ei uskota?
Aikaisemmin opetusta pystyi selventämään todella paljon käytännön esimerkkien avulla. Valitettavasti nykyään osa lapsista elää virtuaalimaailmassa lähes kaiken valveillaoloaikansa. He eivät esimerkiksi osaa osoittaa koulun pihalla, mistä suunnasta aurinko paistaa päivällä.
Kuinka moni muka osaa ilmansuunnat niin, että osaa siltä paikalta sanoa missä suunnassa on mikäkin? En tiedä YHTÄÄN tämmöistä ihmistä, joka siihen pystyy ilman kompassia. Ilmansuunnat toki osaa ulkoa, mutta eihän me mitään suunnistajia olla, jolloin tietää käytännössä mikä ilmansuunta on missäkin.
T. Vm-87
Hä? Kai sä tutussa paikassa osaat ”pään sisäisen” kartan avulla osoittaa ainakin pääilmansuunnat about oikein? Seisot Tampereen keskustassa, tiedät missä suunnassa on Helsinki, se on etelä.
Eri jos tiputetaan keskelle merta tai metsää. Silloinkin voi auringon tai muun perusteella arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?
Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään. En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.
Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".
Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.
Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Puhut nyt vähän eri asiasta. Minä puhun siitä tilanteesta, että suomenkielellä ei kerta kaikkaan voitu 1800-luvulla puhua tietyistä aiheista ollenkaan, koska ei ollut olemassa tarpeellista sanastoa. Tämä tilannehan on nykyään monilla taantuvilla kielillä, jotka ovat vähitellen kuolemassa pois. Kielen sanasto ei ole ajan tasalla, joten kieltä aletaan käyttää vähemmän ja vähemmän ja se korvataan jollain muulla kielellä, joka palvelee paremmin ajan tarpeita. Mielestäni voi siis sanoa, että 1800-luvulla suomen kieli oli köyhää siinä mielessä, että sillä ei voitu ilmaista monia asioita ollenkaan. Onneksi noina aikoina suomen kieleen kuitenkin suhtauduttiin intohimoisesti ja Lönnrot sun muut toivat kielen ajan tasalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yläkoululainen ei ymmärrä eroa sanojen "setä" ja "eno" välillä, luulevat synonyymeiksi. "Uncle" varmaan hämää tässäkin.
Setä ja eno ovat typerää sukupuolittamista. Mitä muutakaan se on, jos isän ja äidin veljelle pitää olla eri sana?
Helpottaa kuulijaa ymmärtämään kenen veljestä ja suvusta puhutaan. Jos tuon haluaa ymmärtää sukupuolittamisena niin siinähän vetää herneen nenään täysin tyhjästä, normaaleille siinä on kyse sujuvuudesta välittää informaatiota, kielellistä virtaviivaisuutta ilman turhia lisättyjä lauseita.
Epäilen vahvasti, että olet yksi niistä jotka kannattavat -mies sanojen häivyttämistä käytöstä kuin kunnon uusorwellilainen pikku rakkausministeriön virkamies, vaikka vuosikymmeniin sana puhemies on ymmärretty voivan tarkoittaa sekä miestä että naista. Nyt on sitten tullut kauhea vimma sukupuolittaa nämä jo aikoja sitten sisällöltään sukupuolineutraaleiksi muuttuneet sanat. Ilmeisesti, kun oikeita ongelmia sukupuolten tasa-arvossa yhteiskunnassamme ei ilmeisesti enää löydy, niin pakottava tarve tälläiseen typerään pintapuoliseen ja yksisilmäiseen meuhkaamiseen täyttää naisasiamiehen päivät ja yöt.
Tuon kaiken meuhkaamisen jälkeen osaat varmaan kertoa, miksi isän ja äidin siskoille ei ole olemassa omia sanoja?
Nämä ovat mielenkiintoisia semanttisia kysymyksiä, jotka tosiaan varmaan liittyvät vanhaan agraariseen kulttuuriin, jossa mieslinja on ollut tärkeämpi kuin naislinja perimyksen takia. Ei minusta silti kannata herjata esivanhempiamme typeryksiksi. Voisiko tästäkin asiasta keskustella ihan asiallisesti? Ei varmaan.
Detalji: esim. Aku Ankan veljenpojat ovat itse asiassa hänen siskonsa poikia.
”Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.”
No hei haloo tässä ny taas ei osata yhtään ottaa huomioon millasia ton ikäset pojat ovat. Sitä ei mikään opettajatantta tosikkoasenteella voi muuttaa. Mulla silmät pyörii takaraivoon asti kun nää opettajat ei ymmärrä että kerskuminen on luonnollinen osa lapsen kasvussa ja kehityksessä. Minunkin 10-12v lapset omien puheidensa mukaan pelaavat k-18 pelejä ja valvovat yhteen yöllä syöden sipsiä ja karkkia. Kummasti kuitenkin vaan joka ilta mennään kiltisti kahdeksalta nukkumaan iltasatuja lukien yhdessä joten en tiedä missä välissä kerkeisivät kaksoiselämää elämään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Puhut nyt vähän eri asiasta. Minä puhun siitä tilanteesta, että suomenkielellä ei kerta kaikkaan voitu 1800-luvulla puhua tietyistä aiheista ollenkaan, koska ei ollut olemassa tarpeellista sanastoa. Tämä tilannehan on nykyään monilla taantuvilla kielillä, jotka ovat vähitellen kuolemassa pois. Kielen sanasto ei ole ajan tasalla, joten kieltä aletaan käyttää vähemmän ja vähemmän ja se korvataan jollain muulla kielellä, joka palvelee paremmin ajan tarpeita. Mielestäni voi siis sanoa, että 1800-luvulla suomen kieli oli köyhää siinä mielessä, että sillä ei voitu ilmaista monia asioita ollenkaan. Onneksi noina aikoina suomen kieleen kuitenkin suhtauduttiin intohimoisesti ja Lönnrot sun muut toivat kielen ajan tasalle.
Olet hakoteillä. Suurin osa suomen kielen sanoista on lainasanoja, ihan perussanoja myöten. Ne on lainattu eri kielistä kauan ennen 1800-lukua. Tällä perusteella koko kieli olisi aina ollut taantuva, vaikka tosiaasiassa muuttuva kieli kertoo elinvoimaisesta kielestä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Kolme viimeistä esimerkkisanaa tuntemattomia pääkaupunkiseudun vihreille varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?
Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään. En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.
Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".
Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.
Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.
Varmaan joidenkin sanojen kanssa asia on juuri niin kuin sanot. Toisasia kuitenkin on, että suomi oli tuolloin agraariyhteiskunnassa elävän rahvaan kieli ja sanasto ilmensi tätä hyvin voimakkaasti. Jotta suomi saatiin nostettua sivistyskieleksi, vaati se tuhansien uusien sanojen keksimistä. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun puolestani mitään suomen kielen moittimista, kuten sanoit, myös monissa muissa kielissä on ollut tuolloin ollut meneillään sama prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?
Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään. En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.
Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".
Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.
Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.
Varmaan joidenkin sanojen kanssa asia on juuri niin kuin sanot. Toisasia kuitenkin on, että suomi oli tuolloin agraariyhteiskunnassa elävän rahvaan kieli ja sanasto ilmensi tätä hyvin voimakkaasti. Jotta suomi saatiin nostettua sivistyskieleksi, vaati se tuhansien uusien sanojen keksimistä. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun puolestani mitään suomen kielen moittimista, kuten sanoit, myös monissa muissa kielissä on ollut tuolloin ollut meneillään sama prosessi.
Miten sinulle voisi nätisti kertoa, että suurin osa suomen kielen sanoista on lainaa? On myös kuvitelmaa, että "rahvaan kieli" olisi köyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Puhut nyt vähän eri asiasta. Minä puhun siitä tilanteesta, että suomenkielellä ei kerta kaikkaan voitu 1800-luvulla puhua tietyistä aiheista ollenkaan, koska ei ollut olemassa tarpeellista sanastoa. Tämä tilannehan on nykyään monilla taantuvilla kielillä, jotka ovat vähitellen kuolemassa pois. Kielen sanasto ei ole ajan tasalla, joten kieltä aletaan käyttää vähemmän ja vähemmän ja se korvataan jollain muulla kielellä, joka palvelee paremmin ajan tarpeita. Mielestäni voi siis sanoa, että 1800-luvulla suomen kieli oli köyhää siinä mielessä, että sillä ei voitu ilmaista monia asioita ollenkaan. Onneksi noina aikoina suomen kieleen kuitenkin suhtauduttiin intohimoisesti ja Lönnrot sun muut toivat kielen ajan tasalle.
Olet hakoteillä. Suurin osa suomen kielen sanoista on lainasanoja, ihan perussanoja myöten. Ne on lainattu eri kielistä kauan ennen 1800-lukua. Tällä perusteella koko kieli olisi aina ollut taantuva, vaikka tosiaasiassa muuttuva kieli kertoo elinvoimaisesta kielestä.
Tietenkin suuri osa suomen kielen sanoista on lainasanoja. Puhun nyt vain n. 150 vuoden taikaisesta tilanteesta, jolloin Elias Lännrot ja monet muut loivat kieleemme tuhansia uudissanoja. Tässä on aiheesta wikiartikkeli, jos nyt haluat tietää mihin kommenteillani oikein viittaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomen_kielen_uudissanoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?
Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään. En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.
Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".
Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.
Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.
Varmaan joidenkin sanojen kanssa asia on juuri niin kuin sanot. Toisasia kuitenkin on, että suomi oli tuolloin agraariyhteiskunnassa elävän rahvaan kieli ja sanasto ilmensi tätä hyvin voimakkaasti. Jotta suomi saatiin nostettua sivistyskieleksi, vaati se tuhansien uusien sanojen keksimistä. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun puolestani mitään suomen kielen moittimista, kuten sanoit, myös monissa muissa kielissä on ollut tuolloin ollut meneillään sama prosessi.
No nyt oivalsin, mitä tarkoitit. Tuo on kyllä totta; Ei kieli ollut sen yksinkertaisempaa kuin nyt, mutta sen sisältö oli muotoutunut tarpeen mukaan. Vanhoja sanoja unohtuu tarpeettomina ja uusia syntyy. Kieli on elastisena koko ajan muutoksen tilassa.
Nykyään kuitenkin tämä keskiarvoituminen maailmanlaajuisen kommunikaation myötä tulee johtamaan siihen, että lainasanoja ja käsitteitä omaksutaan nopeammin. Toisaalta kyllä unohdetaankin. Kuka tietää/muistaa mikä on "Winsu"? 20-30 vuotta sitten moni olisi tiennyt, nykyään tuskin kukaan käyttää, saati edes muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?
Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään. En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.
Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".
Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.
Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.
Varmaan joidenkin sanojen kanssa asia on juuri niin kuin sanot. Toisasia kuitenkin on, että suomi oli tuolloin agraariyhteiskunnassa elävän rahvaan kieli ja sanasto ilmensi tätä hyvin voimakkaasti. Jotta suomi saatiin nostettua sivistyskieleksi, vaati se tuhansien uusien sanojen keksimistä. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun puolestani mitään suomen kielen moittimista, kuten sanoit, myös monissa muissa kielissä on ollut tuolloin ollut meneillään sama prosessi.
Miten sinulle voisi nätisti kertoa, että suurin osa suomen kielen sanoista on lainaa? On myös kuvitelmaa, että "rahvaan kieli" olisi köyhää.
Taistelet nyt olkiukkoa vastaan. Suomen kieli oli 1800-luvulla "köyhää" siinä mielessä, että sillä ei voitu enää ilmaista haluttuja asioita, ja sen takia sitä piti tietoisesti uudistaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö suomen kieli olisi ollut erinomaisen ilmaisuvoimainen nimenomaan agraariyhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Tekisipä mieleni väittää , ja väitänkin, että nyt esitit aikamoista "tuubaa".
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei noille edellä esittämillesi sanoille ollut suomen eri murteissa omia vastineitaan?
Suomen ns. kirjakielihän on jonkinmoinen keskiverto suomen eri murteiden sanoista ja itsessään vähemmistökieli, jos sitä verrataan Suomen alueella puhuttujen eri murteiden kokonaisryhmään. En tiedä kuinka paljon se ryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen suomen kirjakielen muodostamisen, on joutunut muodostamaan uudissanoja työn edistyessä.
Esimerkiksi minäkin voisin väittää, että länsisuomen murteissa ei ole aiemmin esiintynyt sanaa "eksyä". Ei niin ole, kun länsimurteissa aiempi termi oli "öksyä".
Se, että vanhojen kirjallisten esitysten sanamuoto on köyhää ja sanamuodoltaan vaikeaselkoistakin voidaan kyllä johtaa paljolti siihen seikkaan, että kirjoitustaitoisten ryhmä ei ollut äidinkieleltään suomalainen. Lisäksi se, että kirjallisten tuotosten voitiin katsoa olla jotenkin ylempiarvoisia ja pyhiä, jolloin kirjoitusasuun kiinnitettiin erityistä huomiota.
Lisäksi noista esittämistäsi sanoista osa on selntyyppisiä, että niiden historia muidenkinkin maiden osalta on varmaan alkanut ihan yhtälailla tämän uuden ajan alkaessa.
Varmaan joidenkin sanojen kanssa asia on juuri niin kuin sanot. Toisasia kuitenkin on, että suomi oli tuolloin agraariyhteiskunnassa elävän rahvaan kieli ja sanasto ilmensi tätä hyvin voimakkaasti. Jotta suomi saatiin nostettua sivistyskieleksi, vaati se tuhansien uusien sanojen keksimistä. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun puolestani mitään suomen kielen moittimista, kuten sanoit, myös monissa muissa kielissä on ollut tuolloin ollut meneillään sama prosessi.
No nyt oivalsin, mitä tarkoitit. Tuo on kyllä totta; Ei kieli ollut sen yksinkertaisempaa kuin nyt, mutta sen sisältö oli muotoutunut tarpeen mukaan. Vanhoja sanoja unohtuu tarpeettomina ja uusia syntyy. Kieli on elastisena koko ajan muutoksen tilassa.
Nykyään kuitenkin tämä keskiarvoituminen maailmanlaajuisen kommunikaation myötä tulee johtamaan siihen, että lainasanoja ja käsitteitä omaksutaan nopeammin. Toisaalta kyllä unohdetaankin. Kuka tietää/muistaa mikä on "Winsu"? 20-30 vuotta sitten moni olisi tiennyt, nykyään tuskin kukaan käyttää, saati edes muistaa.
Monki kielentukijahan on ilmaissut huolensa suomenkielen puolesta, koska nykyään akateeminen maailma ja liike-elämä pyörii pitkälti englanninkielen varassa, ihan täällä Suomessakin. Se johtaa nopeasti siihen, että suomen kielen sanasto ei uudistu, vaan joudumme ilmaisemaan asioita englanniksi. Ongelma ei siis ole se, että omaksumme lainasanoja vaan se, että tulevaisuudessa tietyistä aloista ei välttämättä voi keskustella suomeksi oikein lainkaan. Siinä mielessä palaisimme takaisin niihin aikoihin, kun tietyistä asioista puhuttiin vain ruotsin kielellä, suomen kielen jäädessä kyökkikielen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen suomeksi on ollut hyvin lyhyt vaihe historiassa. Ensimmäinen suomenkielinen romaanikin kirjoitettiin vain noin 150 vuotta sitten. Tavallinen kansa omisti vain Katekismuksen, jota piti tankata rippikoulua varten.
Siitä huolimatta kieli ei kuollut eikä ilmeisesti edes ollut köyhää.
Itse asiassa Suomen kieli tuolloin oli nimenomaan köyhää. 1800-luvulla suomen kieleen keksittiin huomattava määrä uudissanoja jotta lääketieteestä ja matematiikasta, ylipäätään modernista yhteiskunnasta, voitaisiin puhua ja kirjoittaa suomeksi. Tuolloin kieleemme keksittiin sellaisia sanoja kuten tulevaisuus, tiede, henkilö, monipuolinen, kansalainen, kirjallisuus, yhtiö, alkuperä, hinnasto jne. Wikipediassa on luettelo suomen kielen uudissanoista ja nykyihmisen kannalta ne ovat niin perussanastoa, että on vaikea kuvitella että nuo sanat on pitänyt erikseen kieleemme lisätä.
Kieli ei ollut köyhempää, se oli erilaista. Samaan aikaan vanhoja sanoja jäi pois käytöstä. Ennen eri murrealueiden puhe erosi toisistaan paljon enemmän kuin nyt sanoja myöten. Ne sanat ovat katoavaa kansanperinnettä.
Kielen kehitys ei myöskään koskaan lopu. Vain kuollut kieli ei muutu.
Puhut nyt vähän eri asiasta. Minä puhun siitä tilanteesta, että suomenkielellä ei kerta kaikkaan voitu 1800-luvulla puhua tietyistä aiheista ollenkaan, koska ei ollut olemassa tarpeellista sanastoa. Tämä tilannehan on nykyään monilla taantuvilla kielillä, jotka ovat vähitellen kuolemassa pois. Kielen sanasto ei ole ajan tasalla, joten kieltä aletaan käyttää vähemmän ja vähemmän ja se korvataan jollain muulla kielellä, joka palvelee paremmin ajan tarpeita. Mielestäni voi siis sanoa, että 1800-luvulla suomen kieli oli köyhää siinä mielessä, että sillä ei voitu ilmaista monia asioita ollenkaan. Onneksi noina aikoina suomen kieleen kuitenkin suhtauduttiin intohimoisesti ja Lönnrot sun muut toivat kielen ajan tasalle.
Olet hakoteillä. Suurin osa suomen kielen sanoista on lainasanoja, ihan perussanoja myöten. Ne on lainattu eri kielistä kauan ennen 1800-lukua. Tällä perusteella koko kieli olisi aina ollut taantuva, vaikka tosiaasiassa muuttuva kieli kertoo elinvoimaisesta kielestä.
Tietenkin suuri osa suomen kielen sanoista on lainasanoja. Puhun nyt vain n. 150 vuoden taikaisesta tilanteesta, jolloin Elias Lännrot ja monet muut loivat kieleemme tuhansia uudissanoja. Tässä on aiheesta wikiartikkeli, jos nyt haluat tietää mihin kommenteillani oikein viittaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomen_kielen_uudissanoista
Puhut eri asiasta kuin minä. Jos uudissanojen määrä kertoo kielen rikkaudesta, kielemme on nyt entistä rikkaampaa, sillä Kielitoimisto lisäsi kaksi vuotta sitten suomen kielen sanakirjaan yli 600 uutta sanaa.
Uusia sanoja tulee nyt niin nopeaan tahtiin, että sinun logiikalla kielemme on ollut edelleen nykyaikana kovin köyhää, kun on ollut tarve tällaiseen.
Uusia sanoja suomen kielen sanakirjassa ovat mm. ignoroida, lähimaksu, yhteiskäyttöauto ja resilienssi.
Kylläpä kielemme on ollut köyhää ennen kuin nämä sanat ovat vakiintuneet. Emme pystyisi ilmaisemaan itseämme, joten olisimme oppimatonta rahvasta.
Alue: Aihe vapaa
Tuo artikkeli ei vakuuttanut minua ollenkaan siitä, että lasten lukutaito olisi huono.
Nuo mainitut sanat ovat vanhahtavia ja harvinaisia. Rohkea ja fiksu lapsi kysyy, että mitä "huveta" tarkoittaa ja keski-ikäinen kielitieteilijäkin voisi joutua hetken miettimään, mitä 'jylhä' tarkalleen tarkoittaa, mitä synonyymeja sillä on tai miten se eroaa vaikka 'ylevästä'.
Olen huomannut tämän, että ihmiset pitävät monesti tyhmänä tai outona sellaista ihmistä, joka uskaltaa kysyä eikä vain ole hiljaa ja esitä ymmärtävänsä tai anna asian mennä ohi. Olen itse joutunut vaikeuksiin tämän takia aikuisena. Olin esim.kerran koulutuksessa, jossa rohkaisevan alustuksen jälkeen kysyin, että missä ruoka on. Minun piti jälkeenpäin selittää tätä videopuhelussa, koska minua pidettiin ilmeisesti jotenkin vammaisena tämän sisäpiiritiedon puuttumisen takia.
Oikeastihan asia oli pikemminkin päinvastoin; olin selvinnyt tiukoista paikoista niin monta kertaa, että minua ei vähääkään kiinnostanut se, pitääkö joku kysymystäni outona.