Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (738)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Niinpä. Peruskoulun ala-asteelle pakolliseksi lukemiseksi Väyrysen Paavon koko kirjallinen tuotanto.
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
Minä luen vähintään kirjan kuussa joskus useammankin, varsinkin lomalla. Yhtään self-helpiä en ole lukenut ja julkkiselämänkertoja en lue, myönnän kyllä lukeneeni mm. Greta Garbon ja muiden kokonaisen elämän eläneiden elämänkertoja, mutta ei niitäkään yleensä mahdu kuin yksi vuoteen, jos sitäkään.
En myöskään kuuntele äänikirjoja, voisin ehkä kuunnella jotain kevyempää vaikka puuhastellessani, mutta en pääasiallisena kirjojen kulutuksena.
Mutta varmasti ihmiset lukevat vähemmän nykyään ja jotain keskenkasvuisten cheekien elämänkertoja lykätään myyntiin ja siihen rajoittuu syvien rivien lukukokemukset. Ikävää. Vaikea tälle on mitään tehdä, kun ihaillumpia ihmisiä ovat tyhjäpäiset julkkikset, jotka sössöttävät youtubeen ja SoMe-sisältö on selfietä itsestä ja tyhjänpäiväistä mainostamista. Jos vanhemmat seuraavat näitä, eivätkä lue ja katsovat temppareita, on aika synkät näkymät lapsen lukutaidolla.
Vierailija kirjoitti:
Palstallakin on kysytty, mitä tarkoittaa nuorikko ja nuorukainen. Olen kuullut, kun urheiluselostaja on kutsunut nuoria naisia nuorukaisiksi.
Kauhukseni Kielitoimisto hyväksyi hiljattain muodon "alkaa juoksemaan". Mielestäni tämä on pelkästään huonoa kieltä mikä on hyväksytty koska rahvas ei parempaan pysty. Pelolla odotan koska Kielitoimisto hyväksyy nämä nuorukaisten, nuorikkojen, kustantaminen ym sanojen väärinkäyttö vain siksi että kansa ei osaa käyttää niitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstallakin on kysytty, mitä tarkoittaa nuorikko ja nuorukainen. Olen kuullut, kun urheiluselostaja on kutsunut nuoria naisia nuorukaisiksi.
Kauhukseni Kielitoimisto hyväksyi hiljattain muodon "alkaa juoksemaan". Mielestäni tämä on pelkästään huonoa kieltä mikä on hyväksytty koska rahvas ei parempaan pysty. Pelolla odotan koska Kielitoimisto hyväksyy nämä nuorukaisten, nuorikkojen, kustantaminen ym sanojen väärinkäyttö vain siksi että kansa ei osaa käyttää niitä oikein.
Ihanko kauhuissasi asiaa olet pohtinut? Nääääs nääääs näääs
Nyt kirjoitit sellaista soopaa ettei tuota usko hevosetkaan ))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Opettajana kommentoin sivusta, että tuntityöskentelyn arvioiminen on hyvin mielivaltaista. Jos haluaisin, voisin antaa ärsyttävälle tyypille seiskan ja hyvälle tyypille ysin, vaikka osaamiset olisivat samalla tasolla eikä kukaan voisi asialle mitään. Olenhan noudattanut opsia. Jos muutkin toimivat näin, ärsyttävä tyyppi ei pääse pk-seudulla lukioon ollenkaan ja hyvä tyyppi pääsee hyvään lukioon, vaikka osaaminen ysin keväällä oli sama.
Samaa mieltä. Minulla oli yhdessa aineessa kokeiden keskiarvo 9.5 ja päästötodistukseen arvosanaksi tuli 7. En ollut häirikkö, eikä kyse ollut kielistä, musiikista tai kuvaamataidosta, vaan aineesta jossa tuntiaktiivisuudella ei ollut niin merkitystä.
Se on pääTTÖtodistus, ei päästötodistus. Tehtaasta tulee päästöjä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa Ap:n lukutaito olla heikentynyt. Löysin yhteensä ainakin 26 kirjoitusvirhettä
Tarkoitat ilmeisesti oikeinkirjoitustaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Tähän sama. Olen periaatteessa aina pitänyt lukemisesta, mutta viimeisten ehkä 15 vuoden aikana fiktiivisten teosten lukeminen on jäänyt melkein nollaan. Jostain syystä lukemisesta pitäisi tehdä ihmeellisen vaikeaa, keksiä merkityksiä ja analysoida lukemaansa, vaikka itselleni se on puhtaasti viihdyttävää ja/tai tiedollista. Pääsääntöisesti luenkin erilaisia tieteellisiä teoksia vaikkapa kvanttiteorioista tai evoluutiosta.
Vihasin jo kouluaikoina pakollisten kirjojen lukemista koska tiesin, että ne tentitään muutenkin kuin tapahtumallisesti (joka olisi tietysti onnistunut). Hyvin harvoin minulle syntyy teoksista minkäänlaisia ajatuksia yhteiskunnallisesti, poliittisesti, elämänkatsomuksellisesti, ja näitä analysointeja sitten olisi pitänyt kirjailla konseptille sivukaupalla. Pyh. Samaan aikaan luin vapaa-ajalla helposti kolme-neljä kirjaa viikossa, koska niistä ei kukaan kysellyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa Ap:n lukutaito olla heikentynyt. Löysin yhteensä ainakin 26 kirjoitusvirhettä
Tarkoitat ilmeisesti oikeinkirjoitustaitoa.
Kirjoitus oli copy pastea hesarin artikkelista, joten kommentit pitäisi kohdistaa toimittajalle,
Vierailija kirjoitti:
No huomaahan sen tällä palstallakin. Sitten kirjoitusvirheisiin yms. vedotaan murresyillä.
No niinpä. Joskus korjasin täällä kun joku luuli että uunin pelti on nimeltään "pelli", ja porukka intti että kyllä se murteella on... Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Koulussa oppii kyllä lukemaan, jos lukutaidoksi riittää se, että osaa lukea kirjaimista muodostettuja sanoja.
Hyvä lukutaito vaatii sen sijaan lukemista vapaa-ajalla. Se opitaan kotona. Ei lapsesta tule liikunnallinenkaan pelkästään koulun liikuntatunneilla. Ne eivät riitä siihen alkuunkaan. Liikunta osana arkea lähtee kotoa.
Taas kerran: artikkelissa puhuttiin "peruslukutaidosta" jota niin moni oppilas ei hallitse, että se vaikuttaa jo koulun arkeen. Kun tilanne on tuo, koulussa olisi syytä katsoa peiliin.
Peruslukutaitoon kuuluu ymmärrys tekstin luonteesta ja merkityksestä. Jos kotona lukeminen on vierasta, ei koulu yksin voi tilannetta muuttaa tai se on vähintään hyvin vaikeaa.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukemaan-opettaminen-1/per…
Yritätkö nyt jankata että suomen koulutusjärjestelmä ei pysty kouluttamaan lapselle tarvittavaa lukutaitoa, mikäli lapsen vanhemmat ovat huonoja vanhempia?
Eli ongelma ei olekaan lasten vanhempien, vaan koulutuksen totaalinen romahtaminen. Nykyinen koulutuslaitos tukee ainoastaan menestyvien lapsia. Vihervasemmisto yrittää ratkaista ongelmaa tunkemalla lisää lasten rahaa koneistoon, mutta vastustamalla inkluusion poistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Jonkun ihmisen lätinä omasta elämästään, tai toisen elämästä ei välttämättä ole kaikkien mielestä kiinnostavaa. Ei minusta ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Eines on vähän outo sana oikeasti.
"Eines on vähittäiskaupassa myytävä valmis elintarvike, joka ei ole säilyke eikä pakaste. Se on teollisesti valmistettu elintarvike, joka on jatkokäsitelty."
Vierailija kirjoitti:
No huomaahan sen tällä palstallakin. Sitten kirjoitusvirheisiin yms. vedotaan murresyillä.
Itsellä kyllä osa kirjoitusvirheistä selittyy autocorrectilla, niin oudolta, kun se tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käy niin sääliksi nykyajan lapsia. Olen syntynyt vuonna 1995 eli 27 vuotias ja nyt voin jo sanoa sen kuuluisan lauseen "ei minun nuoruudessani..". Onneksi itse sain laadukkaan opetuksen ilman mitään digilaitteita. Rakastan myös edelleen kaunokirjoitusta. Nykyään tämä älypuhelin tuhoaa ihmisen keskittymiskyvyn, hermoston ja pitkäjänteisyyden.
Onko sulla tässä tammikuun alussa ollut syntymäpäivä? Jos on, niin olet 27- vuotias, jos ei, niin olet 26- vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pian 18-vuotiaana lukiolaisena oon järkyttynyt tästä, koska yläasteella itsekin huomasin ettei useat luokkatoverini yksinkertaisesti ymmärrä joidenkin tavallisten sanojen merkitystä. Voisikohan kyse olla siitä, etteivät vanhemmat nykyään lue lapsilleen tarpeeksi eikä sanavarasto vain pääse kasvamaan?
Vanhemmat eivät lue tai eivät edes puhu (keskustele) lastensa kanssa. Voi olla, että johtuu pitkistä työ- ja hoitopäivistä. Illalla ei jakseta muuta, kuin laittaa lapsi jonkin ruudun ääreen viihtymään, tehdään ruokaa, syödään ja nukutaan. Lapsi voi olla hyvin rakastettu, ruokittu ja puettu, mutta henkinen sivistys on unohdettu.
Kyllä siinä pitää olla ihan tietoista tekemistä mukana ja tulee ymmärtää erilaisen kommunikoinnin ja kanssakäymisen merkitys lapsen kehityksessä. Mahdollisesti keskustelun, lukemisen ja laulamisen kulttuuri tai sen puuttuminen jatkuu jo toisessa, jopa kolmannessa sukupolvessa. Jo pienistä lapsista huomaa, millaisesta kodista hän tulee. Kouluiässä on työlästä kehittää tottumuksia, joita olisi pitänyt perustaa ja rakentaa syntymästä alkaen.
Jos tämä sama homma on jatkunut jo 3. tai 4. sukupolvessa, niin miten muutos näkyy juuri nyt? Eikä siis niissä 1. - 2./3. sukupolvissa?
Lapsia ei ole hoidettu ruutuajalla kuin yhden sukupolven ajan.
Puhut potaskaa. Siitä asti kun kotiin sai ostaa VHS-nauhurin, mitään muuta tehtykään kun istutettiin kakarat katsomaan videoita. Sillä pääsi boomerivanhemmat itse helpolla kun kasvavalla sukupolvella on lapsenlikkana televisio. Tietysti jos ne alkoi hälistä niin sopi tyrkätä ulos ovesta, vaikka ei siellä pihallakaan kirjoja luettu.
Olen varmaankin tuon VHS-sukupolven edustaja. Kuinka tuo muilla käytännössä toimi? Vanhemmat kävi ostamassa kerran päivässä ostamassa uuden kasetin vai viipotettiiko joka päivä hakemaan vuokraamosta uutta katsottavaa? En tiedä kuinka sinä olet pentusi kasvattanut, mutta minua, eikä minun kavereita tuolla tavoin kasvatettu. Yleisempää oli yrittää nauhottaa jotain telkkarista, ja katsoa sitä myöhemmin. Tuota pelleilyä jaksoi ehkä kerran viikossa, jos kyse oli hyvästä ohjelmasta. Samoin maksimissaan kerran viikossa tuli käytyä vuokraamassa joku leffa katsottavaksi.
Järkyttävää.
Tähän liittyy varmaan sekin, ettei tiedotusvälineissäkään enää osata (tai vaadita toimittajilta) kunnollista suomea. Hesarikin, ns. laatulehti, on nykyään täynnä anglismeja ja kömpelöitä ilmauksia, ja iltapäivälehtien kieli on toisinaan täysin käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Tuo varmaan on vitsi. Joku "ilmentyä" on hädin tuskin suomea. Oikea sana on ilmetä tai sitten jotain ihan muuta. Hupaisia nämä esimerkit "huonosta" kielitaidosta. Jylhää on meno, ihan silmuissa lukutaito.
Tässä vastaus:
ilmentyä
verbi
Saada ilmauksensa, kuvastua, heijastua, manifestoitua
Esimerkiksi: Ajan hengen ilmentyminen taiteessa. Vertaa: ilmetä
Ei meidän lapset ole mitään kotiseutulauluja laulanut. Kysyin.