Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (738)
Eihän sitä kerkiä lukemaan kun muuta kivaa puuhastelua
https://www.verkkouutiset.fi/katujengi-ilmio-leviaa-lv-nain-poliisi-arv…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös koulussa. Nykyperuskoulussa ei vaadita lukemista ja kirjoittamista samalla tavalla kuin ennen vaikka kyse on perustaidoista.
Ei voida vaatia, koska se heikoin aines ei pysyisi mukana.
Jos kaikki tehdään heikomman aineksen ehdoilla, niin lopputulos on että kaikki taantuu alemmalle tasolle. Heikko aines omiin apuluokkiin ja parhaille kunnon opetusta
Ennen vanhaan heikompi aines jäi luokalle. Kyllä tuo varmasti loi myös lapseen motivaatiota opiskella. Ainakin itselleni. Kaiketi tähänkin on pesiytynyt ajautus, että huonommin pärjäävät eivät saa erottua joukosta, koska voi tulla paha mieli. Tuon takia annetaan lapsen elämän mennä pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Koulussa oppii kyllä lukemaan, jos lukutaidoksi riittää se, että osaa lukea kirjaimista muodostettuja sanoja.
Hyvä lukutaito vaatii sen sijaan lukemista vapaa-ajalla. Se opitaan kotona. Ei lapsesta tule liikunnallinenkaan pelkästään koulun liikuntatunneilla. Ne eivät riitä siihen alkuunkaan. Liikunta osana arkea lähtee kotoa.
Taas kerran: artikkelissa puhuttiin "peruslukutaidosta" jota niin moni oppilas ei hallitse, että se vaikuttaa jo koulun arkeen. Kun tilanne on tuo, koulussa olisi syytä katsoa peiliin.
Peruslukutaitoon kuuluu ymmärrys tekstin luonteesta ja merkityksestä. Jos kotona lukeminen on vierasta, ei koulu yksin voi tilannetta muuttaa tai se on vähintään hyvin vaikeaa.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukemaan-opettaminen-1/per…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pian 18-vuotiaana lukiolaisena oon järkyttynyt tästä, koska yläasteella itsekin huomasin ettei useat luokkatoverini yksinkertaisesti ymmärrä joidenkin tavallisten sanojen merkitystä. Voisikohan kyse olla siitä, etteivät vanhemmat nykyään lue lapsilleen tarpeeksi eikä sanavarasto vain pääse kasvamaan?
Vanhemmat eivät lue tai eivät edes puhu (keskustele) lastensa kanssa. Voi olla, että johtuu pitkistä työ- ja hoitopäivistä. Illalla ei jakseta muuta, kuin laittaa lapsi jonkin ruudun ääreen viihtymään, tehdään ruokaa, syödään ja nukutaan. Lapsi voi olla hyvin rakastettu, ruokittu ja puettu, mutta henkinen sivistys on unohdettu.
Kyllä siinä pitää olla ihan tietoista tekemistä mukana ja tulee ymmärtää erilaisen kommunikoinnin ja kanssakäymisen merkitys lapsen kehityksessä. Mahdollisesti keskustelun, lukemisen ja laulamisen kulttuuri tai sen puuttuminen jatkuu jo toisessa, jopa kolmannessa sukupolvessa. Jo pienistä lapsista huomaa, millaisesta kodista hän tulee. Kouluiässä on työlästä kehittää tottumuksia, joita olisi pitänyt perustaa ja rakentaa syntymästä alkaen.
Jos tämä sama homma on jatkunut jo 3. tai 4. sukupolvessa, niin miten muutos näkyy juuri nyt? Eikä siis niissä 1. - 2./3. sukupolvissa?
Lapsia ei ole hoidettu ruutuajalla kuin yhden sukupolven ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös koulussa. Nykyperuskoulussa ei vaadita lukemista ja kirjoittamista samalla tavalla kuin ennen vaikka kyse on perustaidoista.
Ei voida vaatia, koska se heikoin aines ei pysyisi mukana.
Jos kaikki tehdään heikomman aineksen ehdoilla, niin lopputulos on että kaikki taantuu alemmalle tasolle. Heikko aines omiin apuluokkiin ja parhaille kunnon opetusta
Ennen vanhaan heikompi aines jäi luokalle. Kyllä tuo varmasti loi myös lapseen motivaatiota opiskella. Ainakin itselleni. Kaiketi tähänkin on pesiytynyt ajautus, että huonommin pärjäävät eivät saa erottua joukosta, koska voi tulla paha mieli. Tuon takia annetaan lapsen elämän mennä pilalle.
Sääli viitosilla peruskoulun läpi, jonka jälkeen edes perusosaaminen (lukeminen & kirjoittaminen) ei ole sillä tasolla, että jatko-opinnoista voisi edes haaveilla. Tosi hienosti menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Tuo varmaan on vitsi. Joku "ilmentyä" on hädin tuskin suomea. Oikea sana on ilmetä tai sitten jotain ihan muuta. Hupaisia nämä esimerkit "huonosta" kielitaidosta. Jylhää on meno, ihan silmuissa lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös koulussa. Nykyperuskoulussa ei vaadita lukemista ja kirjoittamista samalla tavalla kuin ennen vaikka kyse on perustaidoista.
Ei voida vaatia, koska se heikoin aines ei pysyisi mukana.
Jos kaikki tehdään heikomman aineksen ehdoilla, niin lopputulos on että kaikki taantuu alemmalle tasolle. Heikko aines omiin apuluokkiin ja parhaille kunnon opetusta
Siksi tarkkailuluokat pitäisikin saada takaisin. Luokkakoot pienemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Koulussa oppii kyllä lukemaan, jos lukutaidoksi riittää se, että osaa lukea kirjaimista muodostettuja sanoja.
Hyvä lukutaito vaatii sen sijaan lukemista vapaa-ajalla. Se opitaan kotona. Ei lapsesta tule liikunnallinenkaan pelkästään koulun liikuntatunneilla. Ne eivät riitä siihen alkuunkaan. Liikunta osana arkea lähtee kotoa.
Taas kerran: artikkelissa puhuttiin "peruslukutaidosta" jota niin moni oppilas ei hallitse, että se vaikuttaa jo koulun arkeen. Kun tilanne on tuo, koulussa olisi syytä katsoa peiliin.
Peruslukutaitoon kuuluu ymmärrys tekstin luonteesta ja merkityksestä. Jos kotona lukeminen on vierasta, ei koulu yksin voi tilannetta muuttaa tai se on vähintään hyvin vaikeaa.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukemaan-opettaminen-1/per…
Yritätkö nyt jankata että suomen koulutusjärjestelmä ei pysty kouluttamaan lapselle tarvittavaa lukutaitoa, mikäli lapsen vanhemmat ovat huonoja vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Koulussa oppii kyllä lukemaan, jos lukutaidoksi riittää se, että osaa lukea kirjaimista muodostettuja sanoja.
Hyvä lukutaito vaatii sen sijaan lukemista vapaa-ajalla. Se opitaan kotona. Ei lapsesta tule liikunnallinenkaan pelkästään koulun liikuntatunneilla. Ne eivät riitä siihen alkuunkaan. Liikunta osana arkea lähtee kotoa.
Taas kerran: artikkelissa puhuttiin "peruslukutaidosta" jota niin moni oppilas ei hallitse, että se vaikuttaa jo koulun arkeen. Kun tilanne on tuo, koulussa olisi syytä katsoa peiliin.
Peruslukutaitoon kuuluu ymmärrys tekstin luonteesta ja merkityksestä. Jos kotona lukeminen on vierasta, ei koulu yksin voi tilannetta muuttaa tai se on vähintään hyvin vaikeaa.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukemaan-opettaminen-1/per…
Yritätkö nyt jankata että suomen koulutusjärjestelmä ei pysty kouluttamaan lapselle tarvittavaa lukutaitoa, mikäli lapsen vanhemmat ovat huonoja vanhempia?
Tilastojen mukaan ei. Yhä useampi peruskoulun päättänyt ei osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.
Italiassa luetaan Raamattukin sarjakuvina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pian 18-vuotiaana lukiolaisena oon järkyttynyt tästä, koska yläasteella itsekin huomasin ettei useat luokkatoverini yksinkertaisesti ymmärrä joidenkin tavallisten sanojen merkitystä. Voisikohan kyse olla siitä, etteivät vanhemmat nykyään lue lapsilleen tarpeeksi eikä sanavarasto vain pääse kasvamaan?
Vanhemmat eivät lue tai eivät edes puhu (keskustele) lastensa kanssa. Voi olla, että johtuu pitkistä työ- ja hoitopäivistä. Illalla ei jakseta muuta, kuin laittaa lapsi jonkin ruudun ääreen viihtymään, tehdään ruokaa, syödään ja nukutaan. Lapsi voi olla hyvin rakastettu, ruokittu ja puettu, mutta henkinen sivistys on unohdettu.
Kyllä siinä pitää olla ihan tietoista tekemistä mukana ja tulee ymmärtää erilaisen kommunikoinnin ja kanssakäymisen merkitys lapsen kehityksessä. Mahdollisesti keskustelun, lukemisen ja laulamisen kulttuuri tai sen puuttuminen jatkuu jo toisessa, jopa kolmannessa sukupolvessa. Jo pienistä lapsista huomaa, millaisesta kodista hän tulee. Kouluiässä on työlästä kehittää tottumuksia, joita olisi pitänyt perustaa ja rakentaa syntymästä alkaen.
Jos tämä sama homma on jatkunut jo 3. tai 4. sukupolvessa, niin miten muutos näkyy juuri nyt? Eikä siis niissä 1. - 2./3. sukupolvissa?
Lapsia ei ole hoidettu ruutuajalla kuin yhden sukupolven ajan.
Puhut potaskaa. Siitä asti kun kotiin sai ostaa VHS-nauhurin, mitään muuta tehtykään kun istutettiin kakarat katsomaan videoita. Sillä pääsi boomerivanhemmat itse helpolla kun kasvavalla sukupolvella on lapsenlikkana televisio. Tietysti jos ne alkoi hälistä niin sopi tyrkätä ulos ovesta, vaikka ei siellä pihallakaan kirjoja luettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Lukutaidon opettaminen on reippaasti myöhässä, kun lapsi menee yläkouluun. Miksi nykyään päästetään toiselle luokalle, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan?
Meillä lapsi on nyt 12 ja ensi vuonna alkaa yläaste. Kun lapsen hitaasta ja selkeästi viakeasta lukemisesta olen kouluun päin puhunut, niin vastukset on aina "jotkut oppii myöhemmin, ei tarvitse vielä tuossa iässä osatakaan niin hyvin, lapsi kehittyy vielä, jotkut tulevat viiveellä lukemisen ja kirjoittamisen kanssa"jne. Kun nyt sitten vuosi sitten sanoin ettei peli enää vetele, niin joku lukitesti tehtiin, jossa oli naurettavia kysymyksiä. Vaikutti ihan ekaluokkalaisen testiltä. Lopputulos oli kuitenkin että lapsella on lukivaikeutta jonkin verran, mutta ei riittävästi saadakseen mitään apua, eli joko vanhemmat opiskelevat itse lukieksperteiksi ja avustavat lasta lopun koulun ajan, tai sitten herran haltuun miten yläasteella käy kun teksti vaikeutuu entisestään.
Meillä 12v pojalla aloitettiin tutkimukset, koska oli neurologisen sairauden myötä kontrolleja. Nyt 13v, vuoden kestäneen tutkimusjakson jälkeen, tuli lukivaikeus- ja asperger- diagnoosit.
7. luokalla numerot putosivat rajusti, koska nimenomaan lukukykyä vaaditaan kaikissa aineissa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Eiköhän kotimaiset lapset ole nykyään kouluissa jo pienenevää vähemmistöä.
Ihan enemmistöä ovat. Muutamissa luokissa muualta muuttaneiden lapset ovat ne parhaiten pärjäävät. Vanhemmat vaativat heiltä oppimista ja tehtävien tekoa.
Kotimaisten pellavapäiden vanhemmat saattavat ylpeillä sillä, etteivät he itsekään lue mitään.
Riippuu kai taustastakin, oma kokemus on, että entisistä neuvostomaista ja Itä-Euroopasta muuttaneet, kielitaidottomat vanhemmat todellakin panostavat lapsen koulunkäyntiin ja vaativat hyviä oppimistuloksia ja vievät harrastuksiin. He haluavat parempaa lapsilleen. Heiillä usein myös lasten määrä on niukempi, joten jää aikaa tukea lasta.
Jos suomalaisten vanhempien tapoihin ei kuulu lukeminen tai muutenkaan kulttuurin harrastaminen, ei kai ole ihme, että lapsetkaan ei lue. Jos vyhteinen tekeminen rajoituu Putouksen katsomiseen ja hoplopeihin, laitteet hallitsevat kotia ja kirjoja ei ikinä tule kahjaksi tai vanhempien kanssa lukemista ei harrasteta, niin ei se lukutaito itsestään synny. Ei opettajat siinä ihmeitä voi tehdä.
On meilläkin kotona puhelimet, suoratoistot ja pädit, mutta aina on luettu, me vanhemmat luemme ja vaadimme myös lukuaikaa lapselta. No koulusta onkin tullut vain hyvää palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
Viisi romaania (kirjaa). Tosin luin ne yhden viikon aikana. Kaikkea muuta sen lisäksi. Myös lapseni lukee paljon, alakouluikäinen poika.
Vierailija kirjoitti:
Lapset viettävät parivuotiaasta asti aikansa kaikenmaailman rakkineiden äärellä, eikä keskitys riitä enää kirjojen lukemiseen. Sanavarasto ei myöskään kehity siitä syystä, että lapsilla on yhä vähemmän aitoa kommunikointia aikuisten kanssa. Pienelle lapselle lykätään jo kehdossa viihdykkeeksi tabletit sun muut ja kommunikaatio jää vähäiseksi, eikä sanavarato kehity. Lapsen aivot myös saadaan näin koukuttumaan varhaisessa vaiheessa laitteisiin.
Monesti näkee rattaissa tai ostoskärryissä istuvan pienen lapsen tuijottavan ruutua liimaantuneena. Perusteena lienee se että olisi hiljaa eikä häiritsisi muita...? Surullinen näky kumminkin koska tuo olisi hyvä tilaisuus jutella lapselle kaikenlaista
Jos on tyhmät vanhemmat, niin ei se omena kovin kauaksi tipahda
Pahaksi on päässyt. Itse luin jo ala-asteella pienen kirjaston tietyt osastot kokonaan. Kaari Utriotkin menivät ihan hyvin.
Todella huolestuttaa tuo lasten sanavarastonkin hupeneminen. Osaavatko suomalaiset jatkossa puhuakaan enää lainkaan? Vai valjastetaanko älylaitteet kohta siihenkin?
Ehkä nyt ollaan siinä käännekohdassa, että ihmisen kehitys alkaa taantua. Parin sukupolven päästä keskustelu on luokkaa ”Minä olla väsynyt”.
Palstallakin on kysytty, mitä tarkoittaa nuorikko ja nuorukainen. Olen kuullut, kun urheiluselostaja on kutsunut nuoria naisia nuorukaisiksi.
Jos tämä sama homma on jatkunut jo 3. tai 4. sukupolvessa, niin miten muutos näkyy juuri nyt? Eikä siis niissä 1. - 2./3. sukupolvissa?