Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Jos asutaan jossain metron vieressä, eikä 3-kymppiset vanhemmat koskaan käytä sanoja jylhä, tai huveta, niin mistäpä lapsi ne oppii? Ei ainakaan nykyisistä lastenkirjoista.
Vanhempi varmaan itse kyllä tietää mitä nämä sanat tarkoittavat, mutta mistä ne kaupungin ydinkeskustassa koko elämänsä viettäneille lapsille tupsahtaisivat? Isovanhemmat asuvat kaukana, tai heitä ei muista syistä nähdä, jolloin elämänpiiri on kaupungin melu, omat vanhemmat, ja samanikäiset kaverit.
Yksin ei saa mennä minnekään "seikkailemaan" ts kaveriporukassa, kun se voi olla vaarallista, vain ohjatut harrastukset kelpaavat, muutoin lapsi "jää muista jälkeen".
Nettiä ja sen mahdollisuuksia ylistetään, kouluissa sallitaan puhelimet, ja kirjoittamaankin opetellaan ilmeisesti nykyään jollain tabletilla. Tähän ei auta parin kirjan lukeminen.
Samaa toistaa lasten huonontunut kunto. Paha siitä om just sitä omaa lasta syyttää, ja ihmetellä että eikö nykyään lapset ilakoi ja leiki ja pelaa yhdessä pihoilla. Ei. Tämä on varattu seuroille. Jokaisen tulee harrastaa tavoitteellisesti jossain seurassa. Kun lapset tapaavat toisiaan, niin he pelaavat pelikoneillaan.
Jokainen lukeva ihminen oppii nuo sanat. Miten niin muka tällaisia sanoja ei olisi nykyisissä lastenkirjoissa? Et taida lukea paljoakaan lastenkirjallisuutta.
Miten niin on? Jos lukee kirjan silloin, toisen tällöin, ei sillä ole mitään tekemistä tämän kanssa että kieli köyhtyy. Itse en koskaan ole ollut mikään lukutoukka, ja silti sanavarastoni on laaja, ja käytän monipuolista kieltä. On mennyt vuosia etten ole lukenut yhtään kirjaa, ja yleinen tahti on n. 2 kirjaa vuodessa, eivätkä nämä ole mitään fiktioromaaneja, vaan tietokirjallisuutta. Lapset elävät ihan eri todellisuudessa kuin vanhempansa. Vai väitätkö että ennen kaikki lapset vain lukivat kirjoja lukemasta päästyäänkin, ja nykyinen meno johtuu siitä ettei lapset enää lue?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Kerrotko lisää. Miksi koulutusjärjestelmämme läpi voi päästä ihmisiä jotka eivät osaa lukea ja miksi tällainen perusosaaminen jätetään vanhempien vastuulle? Eikös juuri tämä ole sitä työtä millä pitäisi tasoittaa hyvien ja huonompien vanhempien antamaa lähtötilannetta. Osa vanhemmista on surkeita vanhempia. Tippuuko koulutusjärjestelmän mielestä näiden lapset kakkoskansalaisiksi, eikä koulu voi siihen tehdä mitään?
t. Eri
Tämä tosiaan tuntuu erikoiselta selitykseltä. Opettaja ei voi opettaa lasta lukemaan, kun huonot vanhemmat eivät ole tehneet pohjatöitä. Myöhemmin opettajat paheksuvat kun oppilas ei lue kirjoja ja vaativat niitä samoja huonoja vanhempia korjaamaan tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se jylhä sitten teidän mielestä tarkoittaa? Jos jonkun mainitseman Jylhäkallion myötä pitäisi sen merkitys tajuta, niin ihmettelen. Googlasin itse merkityksen, kun en ollut ihan varma. Luen (kuuntelen) n. 2 kirjaa viikossa.
Jylhä = komea, upea, hämmästyttävä
Esim. "Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,"
(Keski-Suomen kotiseutulaulu)Ei järvi kyllä voi olla jylhä. Joku metsä voi olla. Pimeä, pelottava ja tiheä. Tai korkea hankalapääsyinen vuori.
Metsä on jylhä silloin kun se on näyttävyydeltään kunnioitusta herättävä, ei siksi että se olisi pimeä, pelottava ja tiheä. Et tunne selvästi sanaa jylhä. Myös järvi on jylhä silloin kun se on kuvailemattoman upea niin ettei kauneuden esittelyyn löydy sanoja. Kyseinen esimerkki on muuten Keski-Suomen Kotiseutulaulusta, sen kirjoitti Martti Korpilahti vuonna 1919 ja sen ulkoa osaamista odotetaan edelleenkin jokaiselta keskisuomalaiselta koululaiselta.
Myös Nälkämaan laulussa mainitaan jylhät järvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse luovalla alalla, ja ystävissäni on paljon kirjailijoita ja toimittajia. Hekin joutuvat käyttämään hirveästi aikaa, että saisivat lapsensa lukemaan. Meilläkin on samaa. Vaikka olemme joka ilta lukeneet lapselle ja ostaneet hänelle jos jonkinmoisia kirjoja sen lisäksi, että meillä on iso kirjahylly ja luemme paljon itse, niin ei tyttömme vain innostunut lukemisesta. Nyt hän on teini jo, ja entistä vaikeampi houkutella tai pakottaa kirjojen pariin. Hänellä on kuitenkin laaja sanavarasto ja hän kykenee käyttämään vivahteikasta kieltä, mistä on sssnut hyvää palautetta äidinkielen tunneillakin. Samoin tekstinymmärtämisessä pärjää hyvin, ja osaa olla mediakriittinen.
Yritän ajatella, että jotain hedelmää työmme kantaa kuitenkin, ja voihan olla että aikuisena sitten löytää kirjallisuuden viehätyksen.
Erikoinen juttu. Meillä ei ole ollut mitään vaikeuksia saada lapsia lukemaan eikä ystävilläkän, joilla lukeminen on osa arkea. Lasten kanssa käydään kirjastossa ja viikoittain meillä on uutta luettavaa kirjastosta.
On kyllä erikoista, oikein hirveän erikoista tuo. Ajatella että meillä tyttö lukee välillä tahtia kirja per päivä, ja poika ei lue kuin itkun kanssa. Onpa hyvin erikoisjännää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Eli todetaan vaan opettajan ja koululaitoksen epäonnistuneen ja toivotetaan lapselle onnea ja menestystä loppuelämään? Malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta.
Sekö on malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta, että opettajaa vaaditaan opettamaan peruslukutaito oppilaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Lukutaidon opettaminen on reippaasti myöhässä, kun lapsi menee yläkouluun. Miksi nykyään päästetään toiselle luokalle, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Koulussa oppii kyllä lukemaan, jos lukutaidoksi riittää se, että osaa lukea kirjaimista muodostettuja sanoja.
Hyvä lukutaito vaatii sen sijaan lukemista vapaa-ajalla. Se opitaan kotona. Ei lapsesta tule liikunnallinenkaan pelkästään koulun liikuntatunneilla. Ne eivät riitä siihen alkuunkaan. Liikunta osana arkea lähtee kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Nuo sanat vaativat ruuanlaittoa ja metsässä kävelyä, ei niinkään lukemista!
Ja viikonpäivät, kuukaudet ja vuodenajat hahmottaa parhaiten paperisesta kalenterista!
Aika surullinen elämä on lapsella jonka pitää opetella kalenterista viikonpäivät, luulisi että oppi itsestään että la ja su on viikonloppu ja ma alkaa koulu ja arki. Sekä että talvella on lunta ja joulu ja kesällä lämmin ja kesäloma. Ja niin edelleen. Eikö teillä kotona puhuta näistä asioista tai lueta lastenkirjoja jos lapsen pitää opetella kalenterista?
Mielestäsi kaikki tulisi oppia kirjasta lukemalla? No olisi kyllä surullinen elämä lapsella teidän perheessä, jos hänen oppimistyylinsä olisi muu kuin ulkoa pänttääminen. Onneksi nykyään jo ymmärretään paremmin erilaisia oppimistapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Oppilaat osaavat lukea, toki lukunopeus voi vaihdella ja sitä voi harjoitella Suomen ilmaisten kirjastojen tarjonnalla.
Ongelmana on se, että vähän lukevien oppilaiden sanavarasto on niin kapea, että he eivät ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin. Sisältöä koskeviin kysymyksiin vastataan väärin.
- ohisArtikkelissa puhuttiin peruslukutaidosta ja luetun ymmärtämisestä. Minusta noiden taitojen opettaminen olisi opettajan vastuulla. Miten oppilas edes voi alkaa lukea kirjoja itsenäisesti, jos lukutaito on puutteellinen?
Jos lukutaidon ja sanavaraston kehittäminen jätetään kokonaan opettajien harteille, on jokaiseen koulupäivään lisättävä tunti tai kaksi lisää. Nämä tunnit tehdään sitä harjoittelua, jonka pitäisi normaalisti tapahtua kotona. Jutellaan erilaisista asioista, katsotaan uutisia ja luetaan erilaisia tekstejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös koulussa. Nykyperuskoulussa ei vaadita lukemista ja kirjoittamista samalla tavalla kuin ennen vaikka kyse on perustaidoista.
Ei voida vaatia, koska se heikoin aines ei pysyisi mukana.
Vierailija kirjoitti:
Itse pian 18-vuotiaana lukiolaisena oon järkyttynyt tästä, koska yläasteella itsekin huomasin ettei useat luokkatoverini yksinkertaisesti ymmärrä joidenkin tavallisten sanojen merkitystä. Voisikohan kyse olla siitä, etteivät vanhemmat nykyään lue lapsilleen tarpeeksi eikä sanavarasto vain pääse kasvamaan?
Minä luin omille lapsilleni joka päivä kun olivat pieniä. Suorastaan rakastivat sitä, iltasaduksi ei riittänyt enää yksi kirja. Kouluiässä sitten tuli urheiluharrastukset ja lukeminen jäi ihan kokonaan. Unta ei tarvinnut odotella eikä houkutella millään tarinoilla. Sammuivat kuin saunalyhdyt kun pää osui tyynyyn. Sitten tuli Harry Potter ja taas alkoi kirjat kiinnostamaan, jopa niin paljon että kaikki muu sai jäädä. Aikuisina lukevat paljon ja kaikkea, myös urheilevat. Kouluissa menestyivät ja lukutaito on hyvä. Pitäisi tulla uusia pottereita taas myyntiin niin innostusta nykypojiltakin löytyy lukemiseen. Ehkä opettajallakin vois olla syytä innostaa lapsia erilaisilla tarinoilla ja tehtävillä, vanhemmilla yhtälailla esimerkin voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Koulussa oppii kyllä lukemaan, jos lukutaidoksi riittää se, että osaa lukea kirjaimista muodostettuja sanoja.
Hyvä lukutaito vaatii sen sijaan lukemista vapaa-ajalla. Se opitaan kotona. Ei lapsesta tule liikunnallinenkaan pelkästään koulun liikuntatunneilla. Ne eivät riitä siihen alkuunkaan. Liikunta osana arkea lähtee kotoa.
Taas kerran: artikkelissa puhuttiin "peruslukutaidosta" jota niin moni oppilas ei hallitse, että se vaikuttaa jo koulun arkeen. Kun tilanne on tuo, koulussa olisi syytä katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Lukutaidon opettaminen on reippaasti myöhässä, kun lapsi menee yläkouluun. Miksi nykyään päästetään toiselle luokalle, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan?
Meillä lapsi on nyt 12 ja ensi vuonna alkaa yläaste. Kun lapsen hitaasta ja selkeästi viakeasta lukemisesta olen kouluun päin puhunut, niin vastukset on aina "jotkut oppii myöhemmin, ei tarvitse vielä tuossa iässä osatakaan niin hyvin, lapsi kehittyy vielä, jotkut tulevat viiveellä lukemisen ja kirjoittamisen kanssa"jne. Kun nyt sitten vuosi sitten sanoin ettei peli enää vetele, niin joku lukitesti tehtiin, jossa oli naurettavia kysymyksiä. Vaikutti ihan ekaluokkalaisen testiltä. Lopputulos oli kuitenkin että lapsella on lukivaikeutta jonkin verran, mutta ei riittävästi saadakseen mitään apua, eli joko vanhemmat opiskelevat itse lukieksperteiksi ja avustavat lasta lopun koulun ajan, tai sitten herran haltuun miten yläasteella käy kun teksti vaikeutuu entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ihmiset vain tyhmistyvät?
Jos ei olekaan mistään muusta kyse?
Tämähän se syy on. Ja tuilla lisääntyvät elämänhallintaongelmaiset. Se kansanosa, jolla on tarpeeksi älliä kouluttautua pitkälle, tekee vähemmän lapsia. Niinpä sen heikomman aineksen määrä kasvaa koko ajan. Yleensä noissa perheissä ajanviettokin rajoittuu siihen ruutuun, kun kouluttautuneiden jälkikasvu käy harrastamassa, teatterissa, soittaa jotain soitinta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Eli todetaan vaan opettajan ja koululaitoksen epäonnistuneen ja toivotetaan lapselle onnea ja menestystä loppuelämään? Malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta.
Sekö on malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta, että opettajaa vaaditaan opettamaan peruslukutaito oppilaille?
Ei vaan se, että jos laiskan pulskea lapsi ei sitä opi, niin todetaan, että eipä ole mun tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös koulussa. Nykyperuskoulussa ei vaadita lukemista ja kirjoittamista samalla tavalla kuin ennen vaikka kyse on perustaidoista.
Ei voida vaatia, koska se heikoin aines ei pysyisi mukana.
Jos kaikki tehdään heikomman aineksen ehdoilla, niin lopputulos on että kaikki taantuu alemmalle tasolle. Heikko aines omiin apuluokkiin ja parhaille kunnon opetusta
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät enää lue. Entisaikaan kaikki, ehkä niitä paria kovista lukuun ottamatta, luki edes pari kirjaa vuodessa. Kasin oppilas luki kirjan viikossa ja kympin oppilas kirjan päivässä.
Nykyään edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja kuin satunnaisesti.
Myöskään aikuiset eivät enää lue. Itsekin luen paljon, paljon vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Silloin mulla oli aina bussissakin kirja mukana. Nykyään älypuhelin, ja vaikka sinnekin saa kirjoja, enemmän tulee roikuttua ip-lehden sivuilla tai somessa.
Mä en lukenut ala-asteella (80/90-luku) yhtään kokonaista kaunokirjallisuuden kirjaa. Yläasteella joitakin. Lukiossa jo enemmän.
Kiitettävä oppilas ja yliopistotutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Oppilaat osaavat lukea, toki lukunopeus voi vaihdella ja sitä voi harjoitella Suomen ilmaisten kirjastojen tarjonnalla.
Ongelmana on se, että vähän lukevien oppilaiden sanavarasto on niin kapea, että he eivät ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin. Sisältöä koskeviin kysymyksiin vastataan väärin.
- ohisArtikkelissa puhuttiin peruslukutaidosta ja luetun ymmärtämisestä. Minusta noiden taitojen opettaminen olisi opettajan vastuulla. Miten oppilas edes voi alkaa lukea kirjoja itsenäisesti, jos lukutaito on puutteellinen?
Jos lukutaidon ja sanavaraston kehittäminen jätetään kokonaan opettajien harteille, on jokaiseen koulupäivään lisättävä tunti tai kaksi lisää. Nämä tunnit tehdään sitä harjoittelua, jonka pitäisi normaalisti tapahtua kotona. Jutellaan erilaisista asioista, katsotaan uutisia ja luetaan erilaisia tekstejä.
Opettajan pitäisi opettaa oppilas lukemaan = lukutaidon ja sanavaraston kehittäminen jätetään kokonaan opettajien harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Eli todetaan vaan opettajan ja koululaitoksen epäonnistuneen ja toivotetaan lapselle onnea ja menestystä loppuelämään? Malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta.
Sekö on malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta, että opettajaa vaaditaan opettamaan peruslukutaito oppilaille?
Ketään ei voi pakottaa oppimaan jos sitä ei itse halua .... tai on saanut niin heikot lahjat vanhemmiltaan ettei kyvyt yksinkertaisesti riitä
Alue: Aihe vapaa
Mikä perustehtävä? Mikä on oma näkemyksesi miten oppiminen tapahtuu?