Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se jylhä sitten teidän mielestä tarkoittaa? Jos jonkun mainitseman Jylhäkallion myötä pitäisi sen merkitys tajuta, niin ihmettelen. Googlasin itse merkityksen, kun en ollut ihan varma. Luen (kuuntelen) n. 2 kirjaa viikossa.
Jylhä = komea, upea, hämmästyttävä
Esim. "Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,"
(Keski-Suomen kotiseutulaulu)Ei järvi kyllä voi olla jylhä. Joku metsä voi olla. Pimeä, pelottava ja tiheä. Tai korkea hankalapääsyinen vuori.
Jos laitat kuvahakuun ”Päijänne”, saat kyllä jokusen varsin jylhän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille luettiin aikoinaan tosi paljon ja oppivat lukemaan aikaisin ja puhumaan monipuolisesti. Mutta heti Harry Potterin ilmestyttyä alkuperäiskielellä , siinä 10 vuotiaina, alkoivat lukemaan kirjansa englanniksi. Nyt kun he ovat aikuisia lukevat he kaikki kirjansa englanniksi. Määräysvaltani ei enää riitä , vaikka olen heitä myös kehottanut lukemaan äidinkielelläänkin. suomalaista tekstiä.
Omalla tyttärelläni oli sama, että heti kun kielitaito riitti, niin alkoi lukea kirjat englanniksi. Hänelläkin se oli juuri tuossa ennen kuin ehti täyttää 11 ja hassusti ennen kuin koulussa alkoi englannin opetus. Pari vuotta ennen kouluunmenoa oli englanninkielisessä päiväkodissa ja sen jälkeen hän imuroi sen englannin jostain Internetin syövereistä siinä määrin, että kasvoi se taito millä kirjoja luetaan. Ihan alkuun ei Harry Potter sujunut, siihen tarvittiin Percy Jackson väliin.
Ei tämä poissulkenut suomenkielisten kirjojen lukemista. Mutta kun elettiin aikaa, jolloin Percy Jaksoneistä ilmestyi vielä uusia osia, niin tietenkin halusi lukea ne heti, eikä odottaa suomenkielistä käännöstä. Jossain vaiheessa hän jopa käänsi Percy Jacksonia luokkatoverille, mutta taisi aika pian huomata, että liian työlästä ja kaveri joutui sitten odottamaan suomennosta :-D
Englanninkielisiä kirjoja oli paljon laajemmin saatavilla Kindleen ja ne olivat paljon halvempia kuin suomalaiset käännökset. Ei ollut kyse mistään suomen kielen hyljinnästä, vaan halusta lukea kirjoja, joita ei ollut suomeksi saatavilla. Tai ihan siitä, että voi lukea alkuperäisellä kielellä käännöksen sijaan.
Hyvä suomen kielen taido on ehdottoman tärkeä, mutta englantikin on hyvä olla sillä tasolla, että pystyy kivuttomasti lukemaan englanninkielisiä oppikirjoja ja myös tuottamaan englanninkielistä asiatekstiä.
Itsellänikin on ollut kausia, jolloin olen lukenut vain englanninkielisiä kirjoja ja vähän karsastanutkin kotimaisia. Se oli joku vaihe nuorena aikuisena, joka kesti aikansa. En huolestuisi, jos lapsille tulee tällainen vaihe jossain kohtaa elämää.
Nykyään kaikkia kirjoja ei edes käännetä suomeksi ja suurin syy on se että Suomi on liian pieni markkina-alue että kirjoja, lehtiä ja muita julkaisuja olisi taloudellisesti kannattavaa kääntää suomeksi. Lisäksi suurin osa suomalaisista osaa nykyisin englantia niin hyvin että tarvetta kääntämiselle ei enää katsota olevan tarvetta kun suomalaiset osaavat lukea saman englanniksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin jo kauan sitten, että mun neljävuotiaalla oli parempi sanavarasto ja ilmaisutaito kuin monilla bloggareilla. 😆
Eli kyllä se vaikuttaa tietysti, paljonko ja mitä lapselle luetaan, mutta myös miten ja mitä puhutaan. Joillakin on vain käsittämättömän rajoittunut kyky puhua.
Ja silti nämä bloggarit tienaavat enemmän kuin sun muksusi tulee koskaan tienaamaan. Tästähän siinä on kyse. Nykyaikana menestyminen lähtee ihan muusta kuin lukemisesta ja laskemisesta.
"Menestyviä" bloggareita on yksi tuhannesta. Ja sekin "menestys" riittää sen aikaa kun suosio pysyy yllä. Harva sillä uralla menee eläkeikään asti. Ja menestystä ei voi laskea sillä, että kenties tienaa huimat summat rahaa tekemällä jotain. Menestyminen on myös sitä, että tuottaa tähän yhteiskuntaan jotain arvokasta ja tuottaa sitä kuuluisaa lisäarvoa kaikkien hyväksi, ei vain omaksi tai yrityksensä taloudelliseksi voitoksi. En kiistä etteikö moni bloggari tai tubettaja tuottaisi paljonkin hyvää ympärilleen, mutta ei se voi olla mikään ratkaisu tai urasuunnitelma juuri kenellekään.
Tarvitsemme tulevaisuudessakin hoitajia, lääkäreitä, tutkijoita, opettajia, insinöörejä, koodreita ym. työtä tekeviä ihmisiä, ja sellaisiksi ei tulla ilman vahvaa kykyä omaksua ja tuottaa kirjoitettua kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Artikkelin opettajat ovat yläasteen opettajia, siis 7-9 luokkia opettavia. Miksi lasten lukutaidottomuudesta ja heikosta sanavarastosta pitäisi syyttää heitä kun äidinkielen opetus aloitetaan jo varhaiskasvatuksessa eli Päiväkodeissa?
Eli jos olisit opettaja (tai ehkä olet) ja luokallasi olisi oppilas joka ei osaa lukea, nostaisit kädet pystyyn ja toteaisit: "Ei ole minun syy!" ja soittaisit toimittajalle siitä miten kamalaa on kun nuoriso ei lue kirjoja?
Vierailija kirjoitti:
Taitaa Ap:n lukutaito olla heikentynyt. Löysin yhteensä ainakin 26 kirjoitusvirhettä
Miten ne kirjoitusvirheet liittyy lukutaitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli sentäs Aku Ankat mutta nykyään ei lueta niitäkään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille luettiin aikoinaan tosi paljon ja oppivat lukemaan aikaisin ja puhumaan monipuolisesti. Mutta heti Harry Potterin ilmestyttyä alkuperäiskielellä , siinä 10 vuotiaina, alkoivat lukemaan kirjansa englanniksi. Nyt kun he ovat aikuisia lukevat he kaikki kirjansa englanniksi. Määräysvaltani ei enää riitä , vaikka olen heitä myös kehottanut lukemaan äidinkielelläänkin. suomalaista tekstiä.
Omalla tyttärelläni oli sama, että heti kun kielitaito riitti, niin alkoi lukea kirjat englanniksi. Hänelläkin se oli juuri tuossa ennen kuin ehti täyttää 11 ja hassusti ennen kuin koulussa alkoi englannin opetus. Pari vuotta ennen kouluunmenoa oli englanninkielisessä päiväkodissa ja sen jälkeen hän imuroi sen englannin jostain Internetin syövereistä siinä määrin, että kasvoi se taito millä kirjoja luetaan. Ihan alkuun ei Harry Potter sujunut, siihen tarvittiin Percy Jackson väliin.
Ei tämä poissulkenut suomenkielisten kirjojen lukemista. Mutta kun elettiin aikaa, jolloin Percy Jaksoneistä ilmestyi vielä uusia osia, niin tietenkin halusi lukea ne heti, eikä odottaa suomenkielistä käännöstä. Jossain vaiheessa hän jopa käänsi Percy Jacksonia luokkatoverille, mutta taisi aika pian huomata, että liian työlästä ja kaveri joutui sitten odottamaan suomennosta :-D
Englanninkielisiä kirjoja oli paljon laajemmin saatavilla Kindleen ja ne olivat paljon halvempia kuin suomalaiset käännökset. Ei ollut kyse mistään suomen kielen hyljinnästä, vaan halusta lukea kirjoja, joita ei ollut suomeksi saatavilla. Tai ihan siitä, että voi lukea alkuperäisellä kielellä käännöksen sijaan.
Hyvä suomen kielen taido on ehdottoman tärkeä, mutta englantikin on hyvä olla sillä tasolla, että pystyy kivuttomasti lukemaan englanninkielisiä oppikirjoja ja myös tuottamaan englanninkielistä asiatekstiä.
Itsellänikin on ollut kausia, jolloin olen lukenut vain englanninkielisiä kirjoja ja vähän karsastanutkin kotimaisia. Se oli joku vaihe nuorena aikuisena, joka kesti aikansa. En huolestuisi, jos lapsille tulee tällainen vaihe jossain kohtaa elämää.
Nykyään kaikkia kirjoja ei edes käännetä suomeksi ja suurin syy on se että Suomi on liian pieni markkina-alue että kirjoja, lehtiä ja muita julkaisuja olisi taloudellisesti kannattavaa kääntää suomeksi. Lisäksi suurin osa suomalaisista osaa nykyisin englantia niin hyvin että tarvetta kääntämiselle ei enää katsota olevan tarvetta kun suomalaiset osaavat lukea saman englanniksikin.
”Nykyään?” Milloin on ollut sellainen ajanjakso, jolloin ”kaikki” kirjat olisi käännetty suomeksi? Edelleen joka vuosi Suomessa ilmestyy uusia aiemmin suomentamattomia kirjallisuuden klassikoiden suomennoksia. Eli otamme edelleen kiinni menneiden aikojen käännösvajetta.
Mitä tulee englanniksi lukemiseen, valtaosa suomalaista ei tunne kulttuuria niin hyvin, että pystyisi saavuttamaan englanninkielisen alkutekstin nyanssit, erityisesti jos kyseessä on afrikkalainen tai intialainen kirjailija tai vanha alkuteos. Toki voi lukea englanniksi, ja aina se kehittää, mutta jos haluaa ymmärtää lukemaansa, suomennos on hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Tavoitteellinen ja aktiivinen oppilas? Tavoitteenani on oppia trigonometrian alkeet? Peruskoulussa?
Eipä ihme, että oppimistulokset ovat surkeita. Perustehtävä jää suorittamatta siinä luomisen, motivoinnin ja jakamisen orgioissa. Varmaan myös inkluusio, tunnetaidot ja kokemusoppiminen ovat tärkeässä osassa tätä katastrofia.
Et edes ymmärrä hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se jylhä sitten teidän mielestä tarkoittaa? Jos jonkun mainitseman Jylhäkallion myötä pitäisi sen merkitys tajuta, niin ihmettelen. Googlasin itse merkityksen, kun en ollut ihan varma. Luen (kuuntelen) n. 2 kirjaa viikossa.
Jylhä = komea, upea, hämmästyttävä
Esim. "Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,"
(Keski-Suomen kotiseutulaulu)Ei järvi kyllä voi olla jylhä. Joku metsä voi olla. Pimeä, pelottava ja tiheä. Tai korkea hankalapääsyinen vuori.
Metsä on jylhä silloin kun se on näyttävyydeltään kunnioitusta herättävä, ei siksi että se olisi pimeä, pelottava ja tiheä. Et tunne selvästi sanaa jylhä. Myös järvi on jylhä silloin kun se on kuvailemattoman upea niin ettei kauneuden esittelyyn löydy sanoja. Kyseinen esimerkki on muuten Keski-Suomen Kotiseutulaulusta, sen kirjoitti Martti Korpilahti vuonna 1919 ja sen ulkoa osaamista odotetaan edelleenkin jokaiselta keskisuomalaiselta koululaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
Tasan kuukauden aikana 15 luettua romaania, neljä äänikirjaa ja pari runokirjaa. Tietokirjoista olen lukenut yksittäisiä lukuja, en kokonaisia kirjoja.
Saanko nyt taivastella lukutaidon puutetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu hurjalle tämä kehitys. Vaikka itsellänikään ei mennyt koulu ihan mallikelpoisesti (sain aikuisiällä ADHD-diagnoosin) niin kuitenkin olen aina lukenut paljon, monenlaisia tekstityyppejä. Alakouluikäisestä lähtien luin sanomalehden edes silmäillen joka päivä. Meille tuli erinäisiä aikakausilehtiä, esimerkiksi Apu, Tiede-lehti, naistenlehtiä jne. Ihan kotoamme löytyi monia kirjallisuuden klassikoita ja tilattiin Aku Ankkaakin. Olen siis pienestä lähtien tottunut lukemaan monenlaisia tekstejä ja muistan pikkukylämme kirjaston olleen mitä loistavin paikka löytää uutta luettavaa. Aloin jo 11-vuotiaana lukemaan dekkareita eikä kukaan aikuinen onneksi sitä estellyt. Uskon että hyvä lukutaito ja kyky arvioida lukemaani kriittisesti on suojannut minua monelta elämässä vaikkei korkeakouluopinnot sitten lopulta onnistuneetkaan.
Niin ja molemmat vanhempani ovat matalasti koulutettuja. Silti ymmärsivät lukemisen arvon.
Sitä saa mitä kasvattaa. Noiden vanhemmat ovat usein sitä polvea, joka itsekin lojuu näyttöjen ääressä eikä osaa lukea kirjaa alusta loppuun. Nuoret vanhemmat ovat heti defenssit pystyssä, kun otetaan puheeksi, että on haitallista yhtä mittaa istuttaa taaperon käteen jotain älylaitetta. Ehkä kuilu tulee vielä kasvamaan lukeneiden ja ei-lukeneiden välillä, myös työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Kerrotko lisää. Miksi koulutusjärjestelmämme läpi voi päästä ihmisiä jotka eivät osaa lukea ja miksi tällainen perusosaaminen jätetään vanhempien vastuulle? Eikös juuri tämä ole sitä työtä millä pitäisi tasoittaa hyvien ja huonompien vanhempien antamaa lähtötilannetta. Osa vanhemmista on surkeita vanhempia. Tippuuko koulutusjärjestelmän mielestä näiden lapset kakkoskansalaisiksi, eikä koulu voi siihen tehdä mitään?
t. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Opettajana kommentoin sivusta, että tuntityöskentelyn arvioiminen on hyvin mielivaltaista. Jos haluaisin, voisin antaa ärsyttävälle tyypille seiskan ja hyvälle tyypille ysin, vaikka osaamiset olisivat samalla tasolla eikä kukaan voisi asialle mitään. Olenhan noudattanut opsia. Jos muutkin toimivat näin, ärsyttävä tyyppi ei pääse pk-seudulla lukioon ollenkaan ja hyvä tyyppi pääsee hyvään lukioon, vaikka osaaminen ysin keväällä oli sama.
Samaa mieltä. Minulla oli yhdessa aineessa kokeiden keskiarvo 9.5 ja päästötodistukseen arvosanaksi tuli 7. En ollut häirikkö, eikä kyse ollut kielistä, musiikista tai kuvaamataidosta, vaan aineesta jossa tuntiaktiivisuudella ei ollut niin merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Eli todetaan vaan opettajan ja koululaitoksen epäonnistuneen ja toivotetaan lapselle onnea ja menestystä loppuelämään? Malliesimerkki vastuun ulkoistamisesta.
Alue: Aihe vapaa
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.